Mitä 2,5-vuotiaan jo pitäis osata? Sain kommentin joka laitto miettimään :/

Eli meidän poika on aina ollut rauhallinen, ei kovin sosiaalinen, ja itsekseen viihtyvä tyyppi. Tykkää lukea ja leikkiä itsekseen esim autoilla, ei ole ikinä ollut mikään rymyilijä. Mutta kuitenki esim leikkipuistossa kyllä juoksee menemään ja menee liukumäkeä, leikkii hiekkalaatikolla ym.
Puhuminen on vielä vähän vaiheessa, mutta sanoo esim. menään syömään, mennään puistoon, anna maitoa, missä traktori, missä isi on, missä äiti on jne. Eli kaksanasia lauseita. Mutta ei hänen kanssaan vielä kauheasti sillain keskustele.
Ja ei tarvi sanoa kuin kerran jonkun uuden sanan niin oppii kyllä samantien ja seuraavan kerran muistaa. Osaa melkein kaikki aakkoset, numerot 1-10, kehon osia, värejä yms..
Mutta muuten on vähän sellainen lössykkä, ei halua itse pukea, ei tee palapelejä, mutta esim palikoista tornin kyllä tekee. Joskus käskystä tuo jonkun lelun minulle mutta harvoin.
Oltiin yhdessä perhekerhossa ja siellä kun vaan sanoin johonkin ihan ohimennen että kun tuo meidän pentti ei aina saa sanottua mikä vaivaa niin sitten vaan itkee. Niin siihen eräs nainen sanoi että 'Onko Pentille tehty tutkimuksia että mistä se johtuu?' En ole itse ennen ajatellut että tässä jo pitäis oikeasti huolestua? Pitäiskö?

 

??? No ei.

Ton takia en käy perhekerhoissa, kun siellä on noita kaikentietäviäkasvatusopashuippuäitejä.

 

Oletko ottanut asiaa puheeksi neuvolassa ym? mulla on 1,5 vuotias lapsi joka sanoo jo 2 sanaisia lauseita aika paljon. osaa melkein jo pukea itse ja tottelee jos pyytä vaikka siivoaan lelut tai jotain niin tekee kyllä. Mutta kaikki lapset on erilaisia ja kehittyy omaan tahtiin. Voishan se olla ihan hyvä että leikkisi enemmän esim. vanhempien kanssa jos paljon tykkää itsekseen leikkiä. mutta en usko että pitää huolestua. Itse en oikein tykkää näistä neuvoloiden käyristä et siihen ikään mennessä pitäis osata sitä ja tätä. Lapsesi kehittyy omaan tahtiin, ja kyllä ne kaikki asiansa oppivat ennemmin tai myöhemmin.

 

mä taas uskon että tämä perhekerholainen ei tarkoittanut tuota kommenttiaan sinun kuvitelmalla tavalla, eli ei kuvittele että pentissä sinänsä olisi kehityksen puolelta mitää vikaa.

sanoit että pentti ei osaa sanoa mikä vaivaa, ja se siis on ihan ok tuon ikäseltä, ei kaikki osaa ilmaista itseään tuossa iässä kunnolla.
jos tuon ikästä pirusti esim harmittaa niin jotkut lapset itkee, iha normaalia sinänsä. mutta jos pentti itkee kipua suht usein, eikä ole sselvyyttä mihin koskee, niin pitäähän se nyt tutkia.

 

[QUOTE="vieras";26891661]mä taas uskon että tämä perhekerholainen ei tarkoittanut tuota kommenttiaan sinun kuvitelmalla tavalla, eli ei kuvittele että pentissä sinänsä olisi kehityksen puolelta mitää vikaa.

sanoit että pentti ei osaa sanoa mikä vaivaa, ja se siis on ihan ok tuon ikäseltä, ei kaikki osaa ilmaista itseään tuossa iässä kunnolla.
jos tuon ikästä pirusti esim harmittaa niin jotkut lapset itkee, iha normaalia sinänsä. mutta jos pentti itkee kipua suht usein, eikä ole sselvyyttä mihin koskee, niin pitäähän se nyt tutkia.[/QUOTE]

Kyllä hän kysyi tuon kehityksen takia, tuli jälkeen päin kysymään että pahoitinko mieleni yms. Ja edelliselle, en ole ottanut puheeksi neuvolassa kun seuraava neuvola vasta joskus joulun tienoilla, 2v neuvolasta on jo aikaa..

 

Kuulostaa vähän meidän pojalta. Olen keskustellut asiasta neuvolassakin, mutta ei kuulemma ole mitään erikoista kehityksessä. Monesti vaan hehkutetaan, että miten pienenä lapset osaa sitä ja tätä ja tota, niin sitten just vähän hitaammin kehittyvät kehittyy muka liian hitaasti. Mekin ollaan saatu kummaksuvia kommentteja kerhoissa ja olen sitten välillä stressannut milloin mistäkin asiasta.

Mutta ihmeesti lapsi oppii uutta koko ajan ja tuo kielellinen kehitys on tehnyt nyt 3-vuotiaana tosi ison harppauksen. En usko että on mitään syytä huolestua, ei tuon ikäiset osaa vielä sanallisesti välttämättä kertoa mikä vaivaa.

 

Siis kyseessä on 2,5 v. lapsi eli ihan pieni piltti vielä... perhekerhot pitäisi lailla kieltää ... tuntuvat keräävän bessrwisser tyyppistä äitiainesta sisäänsä...

 

Meillä nyt 3 v. 3 kk poika puhui 2,5-vuotiaana noin 10-15 yksittäistä, lyhyttä sanaa, ei todellakaan osannut sanoa mikä vaivaa. Puheterapeutin kontrollissa käytiin 3 krt puolen vuoden aikana, kunnes 3-vuotiaana sanottiin ettei enää tarvitse käydä. Ehkä nyt juuri ja juuri osaisi sanoa mihin sattuu, jos sattuu.

 

En olisi kovin huolissani vielä, toki voit tarkkailla tilannetta ja pistää ylös jotain sinua mietityttäviä asioita ja kysyä niitä sitten siellä 3 vuotis neuvolassa. Mutta tuskin tässä nyt tarvii heti lähteä johonkin kokeisiin/testeihin. Meillä nyt 3,5 vuotias rauhallinen tyttö on vasta alkanut kiinnostumaan mainitsemistasi palapeleistä, ei vuosi sitten osannut tehdä edes nuppipalapeliä, eikä tyttö myöskään jaksanut keskittyä kirjan lukemiseen. Neuvolassa totesivat vain ettei kaikki jaksa innostua palapeleistä ja saduista. Nyt tyttö osaa tehdä aika hyvin 12 palan pelin ja tykkää että luetaan satuja. Meillä opittiin vasta juuri ennen 3 vuotta puhumaan pikkusen, nyt puhuu jo paljon mutta ei vielä kaikkea ihan selvästi. Joten puhekin tulee jokaisella omaan tahtiin. äiti

 

??? No ei.

Ton takia en käy perhekerhoissa, kun siellä on noita kaikentietäviäkasvatusopashuippuäitejä.

Minäkin suljen itseni ulkomaailmasta, jottei kukaan pääse sanomaan mitään mikä ei ole faktuaalista tai muuten epämiellyttävää. Siis onhan näitä ihmisiä joka paikassa, ja jos joku tyyppi ottaa pattiin, se varmaan pitäis sanoa sille tyypille itselleen eikä muutta koko sosiaalista käytöstään.

Mut joo, omituinen on kysymys, tuskinpa äiti edes tietää lapsen kehitystasosta tarpeeksi sanoakseen noin. Ja ihan normaalilta kuulostaa lapsi. Enpä tiedä osaako aikuinenkaan aina eritellä omaa pahaa oloaan, saati sitten lapsi. Eikä lapsi osaa aina kertoa edes yksinkertaisia tapahtumia luotettavasti edes yli 4v:nä, nähty on monta kertaa.

 

Tuntematta tapausta, ihmiset saattaa sanoa tuollaista ilman "besserwisseriyttä". Ehkä kommentoija tulkitsi sinun sanomasi niin, että olit itse tilanteesta huolestunut ja yritti vain siltä pohjalta saada keskustelua aikaiseksi, ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia.

 

[QUOTE="pop";26891765]Minäkin suljen itseni ulkomaailmasta, jottei kukaan pääse sanomaan mitään mikä ei ole faktuaalista tai muuten epämiellyttävää. Siis onhan näitä ihmisiä joka paikassa, ja jos joku tyyppi ottaa pattiin, se varmaan pitäis sanoa sille tyypille itselleen eikä muutta koko sosiaalista käytöstään.

Mut joo, omituinen on kysymys, tuskinpa äiti edes tietää lapsen kehitystasosta tarpeeksi sanoakseen noin. Ja ihan normaalilta kuulostaa lapsi. Enpä tiedä osaako aikuinenkaan aina eritellä omaa pahaa oloaan, saati sitten lapsi. Eikä lapsi osaa aina kertoa edes yksinkertaisia tapahtumia luotettavasti edes yli 4v:nä, nähty on monta kertaa.[/QUOTE]

Itselleni taas perhekerhotyyppinen kerhoilu ei sopinut ollenkaan

 

Lapset ovat erilaisia. Minusta sinun ei todellakaan tarvitse olla vielä huolissasi. Ihan "normaalilta" pojalta vaikuttaa.

 

[QUOTE="vieras";26891798]Itselleni taas perhekerhotyyppinen kerhoilu ei sopinut ollenkaan [/QUOTE]

Juu, eikä tietysti tarvitsekaan sopia. Kukin tavallaan, mutta turha siitä perhekerhoja (etenkään kun on äärimäisen epätodennäköistä, että ihminen olisi käynyt suurimassa osassa, tai edes hyvin edustavassa otoksessa niitä) on syyttää. Aarteita toisille, ahdistuskammioita toisille.

 

Olen tuo kuudennen viestin kirjoittaja, piti vielä tulla jatkamaan, kun vähän nopeasti kirjoitin. Mutta siis ihan normaalilta sun poika kuulostaa!
Sun poikahan osaa vaikka mitä ja on kehittynyt hyvin. Ihmiset on erilaisia ja niin myös mielenkiinnon kohteet. Itse ainakin oon vaan mielissäni, että tää pienin meillä on vähän rauhallisempi tapaus. Ja huomaa ihan leikeissäkin, että on kiinnostunut eri asioista kuin veljensä.

Ja tiedän paljon poikia, jotka on alkaneet enemmän puhua kolme vuotiaina. Meille sanottiin neuvolassa, että jos puhe koko ajan kehittyy ja lisääntyy, niin ei tarvii enempää tutkia.

 

Yritän tässä juuri kuvitella, että joku puolituttu äiti perhekerhossa sanoisi ohimennen jotakin samantyyppistä kuin aloittaja.

Mitä siihen osaisi sanoa? "Ai jaa". Tylyltä kuulostaa. "No meidän Pirjo kyllä puhui tuossa iässä vaikka miten paljon". Vielä paljon pahempi. "No antaa huutaa, kyllä se varmasti vielä puhumaan oppii." Ei empatian häivääkään. "No mun kaverin pojalla oli sama juttu..." Mistäs minä tiedän, oliko vai ei. Vähän loukkaavaa tuokin.

Paras vaihtoehto mitä äkkiä tulee mieleen, on "Ootteko jutelleet siitä neuvolassa?" Mutta sekin ehkä kuulostaisi siltä, että ylemmyydentuntoisesti ajattelisin lapsen olevan erityisseurannan tarpeessa.

 

Tuntematta tapausta, ihmiset saattaa sanoa tuollaista ilman "besserwisseriyttä". Ehkä kommentoija tulkitsi sinun sanomasi niin, että olit itse tilanteesta huolestunut ja yritti vain siltä pohjalta saada keskustelua aikaiseksi, ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia.

Sama mullekin tuli mieleen. Jos kommentoija ei ollut edes kovin tietoinen lapsesi iästä tai sen ikäisen lapsen kehitystasosta yleensäkään.

 

[QUOTE="Mietiskelijä";26891861]Yritän tässä juuri kuvitella, että joku puolituttu äiti perhekerhossa sanoisi ohimennen jotakin samantyyppistä kuin aloittaja.

Mitä siihen osaisi sanoa? "Ai jaa". Tylyltä kuulostaa. "No meidän Pirjo kyllä puhui tuossa iässä vaikka miten paljon". Vielä paljon pahempi. "No antaa huutaa, kyllä se varmasti vielä puhumaan oppii." Ei empatian häivääkään. "No mun kaverin pojalla oli sama juttu..." Mistäs minä tiedän, oliko vai ei. Vähän loukkaavaa tuokin.

Paras vaihtoehto mitä äkkiä tulee mieleen, on "Ootteko jutelleet siitä neuvolassa?" Mutta sekin ehkä kuulostaisi siltä, että ylemmyydentuntoisesti ajattelisin lapsen olevan erityisseurannan tarpeessa.[/QUOTE]

En nyt ehkä allekirjoita tätä, mutta minusta siistiä pohdintaa, tähän kun itsekin pystyisi enemmän, ihan oikeasti kuvittelemaan itsensä toisen mokkasiineihin.
Hmm, omalta kohdalta siis:
Tulee mieleen, että jos en tietäisi tuon ikäisiä lapsia, en ehkä sanoisi mitään (tai sitten jotain tyyliin, että tollanen varmaan tuntuu hankalalle jos ei toinen osaa kertoa mikä harmittaa). Jos taas tietäisin eli tuntisin tuon ikäisiä lapsia, voisin vaikka sanoa, että aika normaalilta omaan korvaan kuulostaa, että nuo minun tuntemat isommatkaan aina tiedä mikä oikeesti on kun itkuttaa tai on sattunut jotain. Mutta voisin ehkä siltikin vaan tarjota tuota vertaistukea, ja sanoa, että joo, vaikeeta on kun ei tiedä mihin lasta koskee ja auttaa tahtoo eikä mitään osaa toisen hyväks tehdä.

 

Kuulostaa normilapselta ap. 2,5v ovat hyvinkin erivaiheissa kehityksen suhteen ja siinä yksi puhuu jne paljon ja toinen muutaman sanan. Omani puhu 2,5v nippanappa sen verran että ei menty puheterapeutille. Alko kehittyä nopsaa sitten se puhe ja kokoaika oli ymmärrys ok ja kommunikoi muutoin. Se puhe vain tuli hieman hitaasti. Palapelit ei kiinnostaneet lainkaan tuolloin. Pukea osasi ja riisua. Se haluttomuus ei oo mitenkään outoa 2v. kannustusta ap vaan ja sen välttämistä että aikuinen aina tekee puolesta.

 

[QUOTE="pop";26892014]En nyt ehkä allekirjoita tätä, mutta minusta siistiä pohdintaa, tähän kun itsekin pystyisi enemmän, ihan oikeasti kuvittelemaan itsensä toisen mokkasiineihin.
Hmm, omalta kohdalta siis:
Tulee mieleen, että jos en tietäisi tuon ikäisiä lapsia, en ehkä sanoisi mitään (tai sitten jotain tyyliin, että tollanen varmaan tuntuu hankalalle jos ei toinen osaa kertoa mikä harmittaa). Jos taas tietäisin eli tuntisin tuon ikäisiä lapsia, voisin vaikka sanoa, että aika normaalilta omaan korvaan kuulostaa, että nuo minun tuntemat isommatkaan aina tiedä mikä oikeesti on kun itkuttaa tai on sattunut jotain. Mutta voisin ehkä siltikin vaan tarjota tuota vertaistukea, ja sanoa, että joo, vaikeeta on kun ei tiedä mihin lasta koskee ja auttaa tahtoo eikä mitään osaa toisen hyväks tehdä.[/QUOTE]

Itse sanoisin samaan tyyliin. Minua kyllä ärsyttäisi tuo ap:n saama kommentti, varsinkin jos ei kyseessä ole mikään hyvä tuttu tai ystävä. Ystävältä tuon ymmärtäisin. Ja varmaan omat ystävät suosittelivatkin puheterapiaa kun poika oli tuon vähän päälle 2 eikä puhunut mitään. Ja mielenrauhan sainkin niillä 3 kontrollikäynnillä, ja siitä se puhe lähtikin sitten kehittymään. Nyt puhuu jo lähestulkoon kuten normaalisti ikäisensä puhuvat. Enkä ole varma kyllä osaako vieläkään sanoa mihin sattuu,kun joskus puhuu "höpöjä". Esim. kerran viime talvena oli tosi väsähtäneen oloinen aamulla. Mittasin kuumeen-ei ollut kuumetta, lämpö oli 36,5. Kysyin onko maha kipeä. Sanoi että ei ole. Vein pojan päiväkotiin. Heti kun pääsin työpaikalleni, soi puhelin ,päiväkodista soitettiin että poika on oksentanut.

Tosin voihan se olla niinkin että kun tulee epämääräisen huono tai kivulias olo, ei lapsi heti osaa määritellä mihin sattuu tai millä tavalla on huono olo. Sama se on itsellänikin. Kun tulee heikko ja huono olo, en pysty heti sanomaan onko flunssa tulossa, vai kenties migreeni.

Minusta tuo ei ole millään tavalla kyllä tutkimuksia edellyttävä juttu jos lapsi ei osaa kuvailla huonoa oloaan tarkemmin.

 

Itse sanoisin samaan tyyliin. Minua kyllä ärsyttäisi tuo ap:n saama kommentti, varsinkin jos ei kyseessä ole mikään hyvä tuttu tai ystävä. Ystävältä tuon ymmärtäisin. Ja varmaan omat ystävät suosittelivatkin puheterapiaa kun poika oli tuon vähän päälle 2 eikä puhunut mitään. Ja mielenrauhan sainkin niillä 3 kontrollikäynnillä, ja siitä se puhe lähtikin sitten kehittymään. Nyt puhuu jo lähestulkoon kuten normaalisti ikäisensä puhuvat. Enkä ole varma kyllä osaako vieläkään sanoa mihin sattuu,kun joskus puhuu "höpöjä". Esim. kerran viime talvena oli tosi väsähtäneen oloinen aamulla. Mittasin kuumeen-ei ollut kuumetta, lämpö oli 36,5. Kysyin onko maha kipeä. Sanoi että ei ole. Vein pojan päiväkotiin. Heti kun pääsin työpaikalleni, soi puhelin ,päiväkodista soitettiin että poika on oksentanut.

Tosin voihan se olla niinkin että kun tulee epämääräisen huono tai kivulias olo, ei lapsi heti osaa määritellä mihin sattuu tai millä tavalla on huono olo. Sama se on itsellänikin. Kun tulee heikko ja huono olo, en pysty heti sanomaan onko flunssa tulossa, vai kenties migreeni.

Minusta tuo ei ole millään tavalla kyllä tutkimuksia edellyttävä juttu jos lapsi ei osaa kuvailla huonoa oloaan tarkemmin.

Ihan totta, että kommentti oli aika erikoinen. Ihmisiä kuitenkin kaikki ollaan, ja muistan kyllä tuhat kertaa missä itse on tullut möläytettyä jotain vähemmän fiksua, ilman että sitä on voinut ilman lisävahinkoa oikein korjata. Tilanteet myös menee äkkiä, joten ei tuo nyt mikään kaaoottinen käytösvirhe ollut, kenties hiukan ajattelematonta (tai esim. taustalla huoli oman tai muun tutun lapsen samasta, mutta vakavammasta piirteestä tms. ja siksi kysellyt tutkimuksista. Muistan joskus hiukan töksäyttäen kysyneeni yhden kerholaisen lapsen ihottuman hoidosta, kun siskon lapsella samanlaista, tuli myöhemmin mieleen, että varmaan käsitti mut ihan väärin).

Ap:lle varmaan tärkeintä kuulla, että normaalia on 2,5v:ltä tuo kaikinpuolin.

 

Osaa aakkoset??

 

Meidän 2. puhui 1v:nä ja 1v6kk osasi laskea 10:n.. Oli tosi aikanen ihan kaikessa. Kolmonen on nyt 2,2kk ja puhuu tosi vähän. Palapelin antoa käteen en ole vielä edes ajatellut.. Lapset kehittyy omaan tahtiinsa, eikä voi heti laittaa "epänormaali" leimaa otsaan, jos ei mene keskivertonopeudella.

 

Lapset kehittyy eri tahtia. Kaikki ei oo 2,5vuotiaina samassa kehitysvaiheessa. Ihan normaalilta lapselta sun lapsi kuulostaa.

 

Se voi olla että tämä "besserwisser" äidin lapsi on nopeammin kehittyvä. Meidän esikoinen oppi esimerkiksi tosi aikaisin puhumaan, tarhassakin monesti ihmettelivät onko todellakin vasta 1,5 v. Joten kun toinen syntyi ja meni ns. normaaliaikataulussa, tuntui että hän on vähän hidas. :ashamed:

En huolestuisi ollenkaan tuosta kommentista. Ehkä äiti olisi voinut valita sanansa paremmin, mutta ei tilanne mun mielestä kuulosta miltään jatkotutkimuksia vaativalta. Ei sitä aina vaan osaa valita sanojaan parhaalla mahdollisella tavalla, ja toisaalta ikinä ei tiedä mistä joku huolestuu tai loukkaantuu vaikka kuinka yrittää olla neutraali.