tuli toisesta ketjusta mieleen.. luunapeista & tukistamisesta

sorry, näin illalla oon väsy ja hidas järkinen... siis kuka puraisi pienenä ja kuka toissapäivänä?

Siis poika joka nyt reilu 2v (joo tosi iso) mutta muistaakseni oli jotain 1v kun kokeili hampaita meihin. Ei mitään, väsynyt itse kukin...

 

Mieluummin pari luunappia kuin jatkuva henkinen väkivalta.

Melko heikot taidot kasvattajalla, jos siinä on ainoat vaihtoehdot.

 

No tämä ei etene mihinkään, en saanut vastausta kysymykseeni, pelkästää kaikkea siitä ympäriltä... kenoja olisin halunnut nimenomaan kuvailemiini tilanteisiin joissa ei ole ufoja ja vesipyssyjä toisessa kädessä joo vitsivitsi...

Jokatapauksessa, emme käytä fyysistä kuritusta mutta minusta tilanteessa jossa on puolustauduttava, saa käyttää lapseenkin voimakeinoja, kunhan ne ovat pienimuotoisimpia mitä tilanteessa voi käyttää eli ei mitään turpiin tietenkään, vaan esim kädestä vetäminen toisen kimpusta, poskista kiinni jotta irrottaa puruotteen tms.

Hyviä keinoja! Taitaa minullakin olla hiukkasen nuo 'normaalin' rajat kadoksissa, koska töissä ne tilanteet saattavat todellakin olla rajuja. Ehkä en osaa niin nähdä noita kiinniottotilanteitakaan yhtään sen kummoisempina, vaikka joistakin ne saattavat kuulostaa jopa väkivallalta.

 

[QUOTE="...";26878796]Melko heikot taidot kasvattajalla, jos siinä on ainoat vaihtoehdot.[/QUOTE]

Niinkö se Orion- tuossa sanoi? Minä taas tulkitsin niin, että pari luunappia ja muuten terveellä pohjalla oleva suhde niin lapsesta tulee ihan kelpo yksilö. Jos taas vastapuolena on ei koskaan luunappia, mutta jatkuva henkinen nälviminen, niin yksilöstä ei varmasti tasapainoista tule. Jo taas yritetään vääntää ihmetulkintoja, kun loppuu asia...

 

Tiedän kysymyksen enkä jaksa enää selata vastasitko siihen, eli miksi sun lapsesi purisi jne niin lujaa ettet voi muuta kuin vetää hiuksista. Ja onko sulle käynyt niin?

Mielestäni mä olen vastannut moneen kysymykseen.

Mä voin sanoa, että kuopukseni on purrut minua tisseistäni niin monta kertaa aivan tahallaan, tietäen että se sattuu ja etten minä sitä hyväksy. Ja niin montaa eri keinoa olen häneen käyttänyt (vesipyssy vain puuttuu), että tiedän, ettei hänen kohdallaan ufoista ja puhalluksista ole ollut pidemmänpääle hyötyä. Lopulta joka ikinen kerta vain puristin leuoista kun puri. Tietty olisin voinut lopettaa imettämisen ja suojata itseni vaatteilla, mutta koska en halunnut sitä tehdä ja lapsi halusi rintaa, niin pidin voimankäytön parhaimmaksi. Niin ja mielestäni leukojen puristaminen sattuu ihan yhtä paljon kuin se pieni tukasta nippaisukin...

 

sorry, näin illalla oon väsy ja hidas järkinen... siis kuka puraisi pienenä ja kuka toissapäivänä?

Ja tuosta löytyy syy siihen, että miksi mielestäni ei voi ihan täysin verrata työtä ja kotioloja. Työssä ainakin pitäisi käydä virkeänä ja levänneenä, mutta kotona ei työpäivän jälkeen aina jaksa reagoida yhtä nopeasti. Itselläni ainakin on monta hyvää kasvatuskikkaa, joita käytän, mutta iltaisin käsken lapsen hyvin herkästi vain omaan huoneeseensa tai muuta vastaavaa, kun ei vain jaksa.

 

Kuvitteellinen tilanne. Lapsi riehuu eikä tottele. Otat käsistä kiinni ja yrität kertoa lapselle mikä on mennyt vikaan ja miten pitäisi toimia, mutta lapsi vain rimpuilee ja nakkelee niskojaan ei kuuntele lainkaan. Otat lasta kiinni tukasta korvien viereltä, otat katsekontaktin lapseen, lapsi katsoo silimiin ja kuuntelee. Saat sanottua sanomasi ja lapsi ainakin hetken käyttäytyy nätisti, kun tietää että olet tosissasi ja miten oletat hänen jatkossa käyttäytyvän.

Ja tätäkään ei voi tehdä repimättä hiuksista?

 

Jos mua äkillisesti purraan niin että sattuu kunnolla niin ensimmäinen reaktio on saada purija irti. Tapahtuu se sitten tönäisemällä tai luunapilla. Se tulee vaan niin refleksinomaisesti etten edes ehdi miettiä vaihtoehtoisia tapoja. Tainnut kumpikin lapsi kerran purra ja enemmänkin säikähtänyt reaktiotani kuin että olisi sattunut. Ei ole toista kertaa purreet.

Olen itse sortunut lasten tukistamiseen joitakin kertoja, hyvin väsyneenä tai muuten ärtyneenä. En ole siitä ylpeä eikä se ole ollut mitenkään ensisijainen keino. Tilanteita on ollut iltaisin, jolloin lapset ovat riekkuneet, huutaneet ja juosseet eikä mikään sanominen ole tehonnut. Jäähyn jälkeen sama meno jatkui heti kun selän käänsin. Tukistaminen pysäytti tilanteen. Lapsi loukkaantui verisesti (siis henkisesti) ja meni huoneeseensa. Hetken päästä tuli syliin ja pyytämään anteeksi riehumistaan ja minä pyysin anteeksi tukistamista ja selitin tilanteen. Jälkeenpäin oli kyllä paha mieli siitä.

Kyllä tämän ketjun lukeminen sai miettimään mitä muita keinoja vastaavassa tilanteessa voisi käyttää. Holding ei käy, koska lapset menevät aivan hysteeriseksi siitä ja mielestäni se tuntuu aivan kidutukselta. Siis huutavat aivan hysteerisenä, naama punaisena eikä henki kulje kunnolla hetken päästä. En pidä liian lujasti kiinni, siten vaan etteivät pääse pois. Kosketusyliherkkyyttä on ainakin vanhemmalla lapsella. Huomion kiinnittäminen toisaalle toimii sen hetken ajan kunnes itse poistun tilanteesta. Eri huoneisiin erottaminen toimii sekin vain sen ajan kun ovat eri huoneissa. Tässä vaiheessa ehkä hyvä sanoa, että lapseni ovat 5v ja 6v.

Itseäni on myös tukistettu ja läimitty pienenä. Opin siitä vain sen, että ei kannata jäädä kiinni. Tein siis edelleen niitä rangaistavia juttuja mutta salaa. Äitini pelotteli isälläni ja isäni kuritti fyysisesti. Kumma juttu, että nyt aikuisena kunnioitan ja rakastan isääni ja meillä on erittäin hyvät välit. Äitiäni sen sijaan halveksun.

 

Mä voin sanoa, että kuopukseni on purrut minua tisseistäni niin monta kertaa aivan tahallaan, tietäen että se sattuu ja etten minä sitä hyväksy. Ja niin montaa eri keinoa olen häneen käyttänyt (vesipyssy vain puuttuu), että tiedän, ettei hänen kohdallaan ufoista ja puhalluksista ole ollut pidemmänpääle hyötyä. Lopulta joka ikinen kerta vain puristin leuoista kun puri. Tietty olisin voinut lopettaa imettämisen ja suojata itseni vaatteilla, mutta koska en halunnut sitä tehdä ja lapsi halusi rintaa, niin pidin voimankäytön parhaimmaksi. Niin ja mielestäni leukojen puristaminen sattuu ihan yhtä paljon kuin se pieni tukasta nippaisukin...

Minkäs ikäinen kuopus?

 

"Mitä kuritusväkivalta on?

Suomessa kuritusväkivalta kiellettiin lailla jo vuonna 1984. Kuritusväkivalta on väkivaltaa, jossa aikuinen pyrkii rankaisemaan lasta tai säätelemään hänen käyttäytymistään. Se on yksi perheväkivallan muoto, mutta siihen ei vieläkään suhtauduta yhtä kielteisesti kuin parisuhdeväkivaltaan.

Kuritusväkivaltaa on esimerkiksi lapsen tukistaminen, läimäyttäminen, retuuttaminen ja muu lapsen kovakourainen käsittely. Kaikki kuritusväkivallaksi katsottavat fyysiset teot ovat rangaistavia pahoinpitelyrikoksia. Kuritusväkivalta on vakava uhka lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Kuritusväkivalta on Suomessa vähentynyt merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Vuoden 2008 lapsiuhritutkimuksen mukaan noin kolmannes lapsista oli kokenut 14 ikävuoteensa mennessä tukistamista. Sanallista väkivaltaa oli kokenut noin 40 prosenttia lapsista."

Onko se pieni luunappi esim. sormille sitten niin kovin kovakouraista?

!

 

Ja yhä mä vaan painotan tätä: mitä se laki sanoo. Se ei erittele sattuuko johonkin lapseen vain vähän vai sattuuko paljon. Kielletty ja piste. Kai nyt jokainen luunappeja antava vanhempi vakuuttaa ettei lapseen satu...

 

[QUOTE="vieras";26878209]No itse en 4-vuotiaana uskonut vaan menin yhä uudestaan tielle kunnes sain tukkapöllyä. En edes yrittänyt sen jälkeen. Mikset laskisi tässä puhuttavaan tukistamiseen? Tuo tilanne oli juurikin sellainen, jossa tukistamisen hyväksyn. En hyväksy, että jokaisessa tilanteessa tukistetaan, vaan jos tilanne on selkeästi lapselta sellainen, että joku voi vahingoittua tai lapsi itse voi vahingoittua, niin silloin voin sen hyväksyä. Siitähän on kyse, kun puhutaan ÄÄRIMMÄISISTÄ keinoista äärimmäisissä tilanteissa.[/QUOTE]

Siis siinä mielessä en laske tukistamiseen, jos on hätätilanne, jossa otetaan kiinni lapsesta vain siitä mistä ensimmäisenä kiinni saa, ettei hän juokse tielle. Mutta jos se tehdään opetus- tai rangaistustarkoituksessa tyyliin "minähän olen sanonut, että sinne ei juosta, nyt saat tukkapöllyn, kun et totellut", silloin on tietenkin kyse tukistamisesta. Tässä kun käytetään tuota auton alle juoksemista ilmeisesti molemmissa tarkoituksissa.

 

Siis siinä mielessä en laske tukistamiseen, jos on hätätilanne, jossa otetaan kiinni lapsesta vain siitä mistä ensimmäisenä kiinni saa, ettei hän juokse tielle. Mutta jos se tehdään opetus- tai rangaistustarkoituksessa tyyliin "minähän olen sanonut, että sinne ei juosta, nyt saat tukkapöllyn, kun et totellut", silloin on tietenkin kyse tukistamisesta. Tässä kun käytetään tuota auton alle juoksemista ilmeisesti molemmissa tarkoituksissa.

No mulle se annettiin kun seisoin keskellä tietä eikä onneksi autoja sinä hetkenä tullut. Kyseessä varmaan joku kymmenes kerta, kun tielle olin ehtinyt ja lopputuloksena isäni antoi siinä tien vieressä tukkapöllyä. Ihan täysin rangaistamistarkoituksena. Ja mielestäni ihan aiheesta. Sen jälkeen en koskaan tielle juossut.

 

[QUOTE="vieras";26878246]En tiedä, millaisia tilanteita voisi hoitopaikassa tulla eteen, jossa lasta pitäisi tukistaa. Eikö paikkojen siellä pitäis olla turvallisia? Hieman eri juttu kuin hoitopaikan aitojen ulkopuolella, jossa lapsi voi oikeasti satuttaa itsensä kun ei noudata sääntöjä.

Tai aletaanpa miettiä tätäkin. Riippuu tietty lapsesta, eikö olis parempikin joissain vapaan kasvatuksen saaneissa lapsissa se, että hoitajilla olis oikeus siihen ruumiilliseen kuritukseen, jos vanhempien kotikasvatuksen tuloksena lapsi ei tottelisi mitään ja toistuvasti vahingoittaisi muita ihmisiä? Ja vanhemmat ei suostuisi kovempia otteita käyttämään?[/QUOTE]

No kyllähän hoitopaikoissakin on pöytiä, hyllyjä, kiviä, leikkimökkejä, leluja ja ennen kaikkea niitä lapsia, jotka lyövät toisia jne. En tiedä millaisia pehmustettuja huoneita teidän hoitopaikat ovat, mutta kyllä niissä on lapsille vaaranpaikkoja ihan yhtä paljon kuin kotonakin.

 

Ja yhä mä vaan painotan tätä: mitä se laki sanoo. Se ei erittele sattuuko johonkin lapseen vain vähän vai sattuuko paljon. Kielletty ja piste. Kai nyt jokainen luunappeja antava vanhempi vakuuttaa ettei lapseen satu...

Lue tätä edeltävä viesti ihan ajatuksen kanssa.

 

[QUOTE="vieras";26878994]No mulle se annettiin kun seisoin keskellä tietä eikä onneksi autoja sinä hetkenä tullut. Kyseessä varmaan joku kymmenes kerta, kun tielle olin ehtinyt ja lopputuloksena isäni antoi siinä tien vieressä tukkapöllyä. Ihan täysin rangaistamistarkoituksena. Ja mielestäni ihan aiheesta. Sen jälkeen en koskaan tielle juossut.[/QUOTE]

Eli opitko asian siksi, ettet halunnut enää tukkapöllyä, vai siksi, että tajusit tukkapöllyn ansiosta, että tielle meneminen on vaarallista?

 

No kyllähän hoitopaikoissakin on pöytiä, hyllyjä, kiviä, leikkimökkejä, leluja ja ennen kaikkea niitä lapsia, jotka lyövät toisia jne. En tiedä millaisia pehmustettuja huoneita teidän hoitopaikat ovat, mutta kyllä niissä on lapsille vaaranpaikkoja ihan yhtä paljon kuin kotonakin.

Öö, tarkoitin sellaista että lapsi sais nopeasti itsensä hengiltä kuten juoksemalla auton alle, hyppäämällä vieraan ihmisen autoon tms. En mitään normaaleja pöydänkulmia.

 

Eli opitko asian siksi, ettet halunnut enää tukkapöllyä, vai siksi, että tajusit tukkapöllyn ansiosta, että tielle meneminen on vaarallista?

4-vuotiaana en ymmärtänyt kuolemasta yhtään mitään enkä sitä, että tiellä lähestyvä rekka-auto ajaisi joskus päälle vaikka siihen mennessä kaikki olivat ehtineet pysähtyä. Eli täysin sen takia lopetin tielle juoksun, että en halunnut enää tukkapöllyä.

 

[QUOTE="vieras";26879005]Lue tätä edeltävä viesti ihan ajatuksen kanssa. [/QUOTE]

ai se laki? Joo, tiedän kyllä ihan ammattini puolesta.

 

ai se laki? Joo, tiedän kyllä ihan ammattini puolesta.

Nyt puhut jo niin ristiin, että tipahdin kärryiltä. Ensin vetoat lakiin ja kun lakiteksti läppäistään näkyville, niin... En ymmärrä sua.

 

Eli opitko asian siksi, ettet halunnut enää tukkapöllyä, vai siksi, että tajusit tukkapöllyn ansiosta, että tielle meneminen on vaarallista?

Ja ennen kuin takerrut taas väärin, niin minulle oli kyllä kerrottu ennen tukkapöllyä siitä, että tielle meneminen on vaarallista ja autot ei välttämättä aina ehdi pysähtyä ja jos auto ajaa päälle, niin silloin voi sattua tosi pahasti. Mutta ei vaan 4-vuotiaan aivoni asiaa ymmärtäneet ja tiellejuoksu jatkui. Kunnes sain sen siunatun tukkapöllyn

 

[QUOTE="vieras";26878924]

Itseäni on myös tukistettu ja läimitty pienenä. Opin siitä vain sen, että ei kannata jäädä kiinni. Tein siis edelleen niitä rangaistavia juttuja mutta salaa. Äitini pelotteli isälläni ja isäni kuritti fyysisesti. Kumma juttu, että nyt aikuisena kunnioitan ja rakastan isääni ja meillä on erittäin hyvät välit. Äitiäni sen sijaan halveksun.[/QUOTE]

Mulla tosiaan uhma vaan kasvoi, kun sain selkääni. Hyvät välit mulla on vanhempiini, enkä kanna kaunaa, mutta itse olen päättänyt toimia toisin ja sehän tässä onkin makeinta, että voin omalla toiminnallani osoittaa varsinkin isälleni, että sanalla on suurempi mahti kuin väkivallalla. Ihan mieletön voittajan fiilis senkin kerran jälkeen, kun isäni yritti saada tytärtäni tekemään töitä väkivallalla uhaten... mä kävin vain kuiskaamassa tyttäreni korvaan sopivat sanat, ja hän tarttui töihin saman tien. Sanojen sisältöä en tässä tarkemmin paljasta, mutta kyseessä oli yksi niistä tunnetuista kasvatuskeinoista, eli lahjonta... tai paremminkin sen muistuttaminen =) Olipa sitten mukava paistatella isäni edessä omien kasvatustaitojeni vuoksi

 

[QUOTE="vieras";26879056]Nyt puhut jo niin ristiin, että tipahdin kärryiltä. Ensin vetoat lakiin ja kun lakiteksti läppäistään näkyville, niin... En ymmärrä sua.[/QUOTE]

en puhu ristiin. Mulla on kiitos selvillä kaikki mahdolliset pykälät jne.

 

Antaisitteko tämän luunappi ja tukistus oikeuden myös lastanne hoitaville esim. päiväkodin tädeille ja opettajille??

No?

 

Antaisitteko tämän luunappi ja tukistus oikeuden myös lastanne hoitaville esim. päiväkodin tädeille ja opettajille??

Sen sormille näpäytyksen, jota itse olen joskus käyttänyt sallisin kenelle vain lastani hoitavalle. Jos tietäisin että hän ei sitä " turhaa" tee ja todellakin ymmärtää ettei siihen voimaa tarvita.
Jos en voi olla siitä varma,niin en. siksi olenkin maininnut tuosta nollatoleranssista, jos ei voimiaan ymmärrä.
toisaalta lapseni eivät ole hoidossa, joten tälläistä ongelmaa ei ole. Kun menevät aikanaan hoitoon, luultavasti ovat jo sen verran isompia että ymmärtävät puhetta, jäähyt toimivat jne. Jos ei toimi ja tilanne ihan mahdoton, luotan siihen että tuleva hoitaja ratkaisee sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Olettaen tietenkin että ko. hoitaja on älyllisesti normaali ihminen.