Minua joskus harmittaa, kun mies ei oikein lue kaunokirjallisuutta, mutta ei suinkaan sen takia, että se tekisi hänestä juntin. Ihan vain tykkäisin keskustella joistakin loistokirjoista. Olen tyrkyttänyt joitakin loistavia scifiteoksia hänelle eikä hän niitä huonoina ole pitänyt, mutta hän lukee hitaasti ja perusteellisesti, ja loppujen lopuksi kirja kuitenkin onnistuu jossakin välissä jäämään kesken, ja sitä on turha sitten jatkaa kun on jo unohtanut puolet (pienten lasten kanssa tuo vapaa-aikakin on rajattua, niin tätä sattui minullekin).
Mutta hän kyllä lukee paljon erilaisia artikkeleita netistä ja lehdistä. Seuraa dokumentteja ja lukee aika paljon kirjallisuutta luonnontieteestä, erityisesti fysiikan ja tähtitieteen saralta. Osa teoksista ei ole puhtaasti luonnontieteellistä, vaan menee osittan filosofoinnin puolelle. Eiköhän noissa kirjoissa ole itse asiaa ja pohdintaa aika paljon enemmän kuin perusharlekiineissa ja dekkareissa
. Eikä viihdekirjallisuudessakaan mitään vikaa ole, itse olen romanttisen viihteen suurkuluttaja.
Aku Ankkaakin mies lukee, mutta ei muita sarjakuvia. Minulla tämäkin menee toisinpäin. Kai me sitten täydennetään toisiamme tässä asiassa
.
Mutta hän kyllä lukee paljon erilaisia artikkeleita netistä ja lehdistä. Seuraa dokumentteja ja lukee aika paljon kirjallisuutta luonnontieteestä, erityisesti fysiikan ja tähtitieteen saralta. Osa teoksista ei ole puhtaasti luonnontieteellistä, vaan menee osittan filosofoinnin puolelle. Eiköhän noissa kirjoissa ole itse asiaa ja pohdintaa aika paljon enemmän kuin perusharlekiineissa ja dekkareissa
Aku Ankkaakin mies lukee, mutta ei muita sarjakuvia. Minulla tämäkin menee toisinpäin. Kai me sitten täydennetään toisiamme tässä asiassa