Kyseessä siis lapsi, jonka "käyttäytyminen" pistää silmään. Tuo käyttäytyminen on ehkä vähän huono sanavalinta, mutta en nyt muutakaan keksi.
Lapsi omaa TODELLA paljon tietoa. Hän suorastaan imee itseensä tietoa ja on siis kovin kiinnostunut erilaisista asioista...ei ole ehkä käytännönihmisiä, vaan sellainen "kirjaviisas".
Hän tietää suunnilleen kaiken mahdollisen historiasta ja avaruudesta, sekä hyvin paljon kaikenmaailman kemiaan ja fysiikkaan liittyvästä asiasta.
Puhetapa lapsella on hyvin kirjakielimäinen, vaikka muu perhe puhuu lähinnä puhekieltä. Sosiaalisissa tilanteissa lapsi on hieman kompuroiva...tietyllä tapaa vähän ujo, vaikka toisaalta koko ajan äänessä, koska hänellä on tietynlainen tarve koko ajan olla keskustelussa mukana. Eikä siis sillälailla small tolk-tyylisesti, vaan teoreettisella tasolla. Jos vaikka jutustellaan nuotion äärellä niitänäitä, niin lapsi kertoo liekin lämpötiloja liekin värin perusteella. Pikku-vanha taitaa olla oikea nimitys lapsen puhetavalle.
Kun lapsi kohtaa tilanteen, johon hänellä ei ole vastausta (vastaan tulee vaikka liikennemerkki, jota lapsi ei tunnista, vaikka haluaisi) se selvästi vaivaa lasta...ikäänkuin hän kokisi suurta atrvetta saada heti selville, että mikä liikennemerkki oli kyseessä.
Onko tälläisella lapsella vain keskivertoa suurempi "tiedonjano" vai onko kyse erityispiirteestä? Ja jos on, niin mistä?
Lapsi omaa TODELLA paljon tietoa. Hän suorastaan imee itseensä tietoa ja on siis kovin kiinnostunut erilaisista asioista...ei ole ehkä käytännönihmisiä, vaan sellainen "kirjaviisas".
Hän tietää suunnilleen kaiken mahdollisen historiasta ja avaruudesta, sekä hyvin paljon kaikenmaailman kemiaan ja fysiikkaan liittyvästä asiasta.
Puhetapa lapsella on hyvin kirjakielimäinen, vaikka muu perhe puhuu lähinnä puhekieltä. Sosiaalisissa tilanteissa lapsi on hieman kompuroiva...tietyllä tapaa vähän ujo, vaikka toisaalta koko ajan äänessä, koska hänellä on tietynlainen tarve koko ajan olla keskustelussa mukana. Eikä siis sillälailla small tolk-tyylisesti, vaan teoreettisella tasolla. Jos vaikka jutustellaan nuotion äärellä niitänäitä, niin lapsi kertoo liekin lämpötiloja liekin värin perusteella. Pikku-vanha taitaa olla oikea nimitys lapsen puhetavalle.
Kun lapsi kohtaa tilanteen, johon hänellä ei ole vastausta (vastaan tulee vaikka liikennemerkki, jota lapsi ei tunnista, vaikka haluaisi) se selvästi vaivaa lasta...ikäänkuin hän kokisi suurta atrvetta saada heti selville, että mikä liikennemerkki oli kyseessä.
Onko tälläisella lapsella vain keskivertoa suurempi "tiedonjano" vai onko kyse erityispiirteestä? Ja jos on, niin mistä?