Rakkaus/himo ??

["sol"]

Miten teillä "rakkaustarina" alkanut? Onko siinä ollut heti alusta mukana se halun tunne että tekisi mieli suudella ja tehdä paaljon muutakin?
Koska meillä on pitkä suhde takana, mutta ongelmia minun haluamisen kanssa. Ja nyt muistelen että niitä tunteita ei ollut alussakaan, vaan tapailtiin parikin kuukautta, ennen sänkyyn menoa.

Nyt tunnen ihan mahdotonta himoa toista miestä kohtaan:/

Tuntuu että olenko ollut koko ajan suhteessa väärin perustein? Mies on turvallinen ja hauska, mutta en halua häntä;(

Tunteet toki sekaisin, eikä sovi tehdä hätäisiä päätöksiä.

 

["vieras"]

Noh, minun ex-suhteeni alkoi mielettömällä himolla. Ei voitu pitää näppejämme erossa toisistamme hetkeäkään ja rakasteltiin useita kertoja päivässä. Muutettiin saman tien yhteenkin, koska emme halunneet olla erossa toisistamme. (tunsimme kyllä ennestään jo). Puolen vuoden-vuoden päästä alkoi arki ja himot hävisi. Ja mitä jäikään jäljelle? Ei yhtään mitään. Vuosikausia siinä kiduttiin ennenkuin tajuttiin erota. Nyt olen sitä mieltä, että koko suhde perustui ihan väärälle asialle.

 

["vieras"]

Tuohan se vitsaus juuri onkin, himo. Mutta ei se mene niin, sekin laantuu aikanaan, ja sitten voi olla että ei jää jäljelle mitään mikä pitää suhteen kasassa.

Sinkulle hyvä vaihtoehto kokeilla mutta jos pitäisi vaihtaa turvallinen, rakastava suhde him-suhteeseen, en suosittele.

 

[Anatolia]

Kyllähän se alkoi mielettömällä himolla & sillä, ettei halunnut olla toisesta hetkeäkään erossa. Muutimme yhteen samantien, n. 2 viikon yhdessäolon jälkeen (ja siihenkin mennessä oltiin vietetty joka yö yhdessä).

Arki on aikoja sitten alkanut, himoista voin sen verran sanoa että kyllä me nykyään jo osataan ja jopa halutaan olla toisistamme hetkellisesti erossa :xmas:, mutta kyllä meillä vaan pirun hyvä on edelleen yhdessä olla, on hauskaa, tulee ajoittain samanlaisia hellyydenpuuskia kuin suhteen alussa (eli toista on vaan pakko halata ja pussata jajajaja)...11 v ollaan yhteistä tietä kuljettu ja lapsia 3 kpl saatu

 

[ap.]

Niin, totta noinkin päin voi olla.
Mutta tässä miehessä johon vertaan ei kyllä mielestäni ole kyse _pelkästä_ himon tunteesta. Vaan muutakin on.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26836046]Tuohan se vitsaus juuri onkin, himo. Mutta ei se mene niin, sekin laantuu aikanaan, ja sitten voi olla että ei jää jäljelle mitään mikä pitää suhteen kasassa.

Sinkulle hyvä vaihtoehto kokeilla mutta jos pitäisi vaihtaa turvallinen, rakastava suhde him-suhteeseen, en suosittele.[/QUOTE]

Siis himo-suhteeseen piti sanomani.

 

[Anatolia]

Mä jätin aikoinaan juurikin miehen, joka oli turvallinen, hyvä, jne. Jonka kanssa elämä ja vanhemmuuskin olisi ollut kaikin puolin vakaata ja hyvää.

Enkä kyllä sekuntiakaan ole päätöstäni katunut. Olisin näivettynyt siinä suhteessa ennen pitkää.

Mä tarvitsin sitä suurensuurta hullaantumista, himoa, mieletöntä alkuhuumaa, jonka vallassa edetä nopeasti ihan alttarille asti. Jollekin toiselle sopii toisenlainen tyyli.

 

[ap.]

Mä jätin aikoinaan juurikin miehen, joka oli turvallinen, hyvä, jne. Jonka kanssa elämä ja vanhemmuuskin olisi ollut kaikin puolin vakaata ja hyvää.

Enkä kyllä sekuntiakaan ole päätöstäni katunut. Olisin näivettynyt siinä suhteessa ennen pitkää.

Mä tarvitsin sitä suurensuurta hullaantumista, himoa, mieletöntä alkuhuumaa, jonka vallassa edetä nopeasti ihan alttarille asti. Jollekin toiselle sopii toisenlainen tyyli.

Voi ei tällaista en tavallaan haluaisi kuulla:/ Odottelen nyt ainakin hetken jos tunteet selkiytyisi hieman.

 

[Anatolia]

Voi ei tällaista en tavallaan haluaisi kuulla:/ Odottelen nyt ainakin hetken jos tunteet selkiytyisi hieman.

Ei kannatakaan hätiköidä.

Muttei ehkä myöskään odotella paria vuotta, kuten minä tein...ehkä 6 kk tms olisi riittänyt, näin jälkiviisaana.

Eikä kannata vaihtaa samantien uuteen, on hyvä olla myös yksin jonkin aikaa.

 

["mutsi"]

onhan se himo ja rakstuminen/ihastuminen ihana asia, mutta arki astuu kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Ei sillä,ettei himoa voisi olla pitkässäkin suhteessa mutta tuskin jopa vuosikymmeniä kestävä liitto voi perustua pelkästään siihen. Ihastukset tulee ja menee,rakkaus säilyy.

 

["ninni"]

Mä jätin aikoinaan juurikin miehen, joka oli turvallinen, hyvä, jne. Jonka kanssa elämä ja vanhemmuuskin olisi ollut kaikin puolin vakaata ja hyvää.

Enkä kyllä sekuntiakaan ole päätöstäni katunut. Olisin näivettynyt siinä suhteessa ennen pitkää.

Mä tarvitsin sitä suurensuurta hullaantumista, himoa, mieletöntä alkuhuumaa, jonka vallassa edetä nopeasti ihan alttarille asti. Jollekin toiselle sopii toisenlainen tyyli.

Mä oon myös jättänyt turvallisen miehen, vaan oonpa myös jättänyt yhden himot herättäneen miehenkin. Sen kanssa tuli aika pian himon laannuttua selväksi, että muuta yhteistä ei ollutkaan.

Nykyään on hyvä himo-rakkaus-balanssi

Eli eipä tuohon ole mitään oikeaa vastausta, omaa sydäntä se on kuunneltava.

 

[astrolabe]

Meillä oli alusta lähtien ihan kaikkea. Upeaa.

Turvallinen mies, josta kuitenkin paljastuu kaikkea jännittävää. Himoa olisi suuremmankin kylän tarpeisiin, rakkautta on runsaasti.

 

["nips"]

[QUOTE="mutsi";26836117]onhan se himo ja rakstuminen/ihastuminen ihana asia, mutta arki astuu kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Ei sillä,ettei himoa voisi olla pitkässäkin suhteessa mutta tuskin jopa vuosikymmeniä kestävä liitto voi perustua pelkästään siihen. Ihastukset tulee ja menee,rakkaus säilyy.[/QUOTE]

Se on kyllä niin, että jos alussakaan ei ole ollut voimakasta fyysistä vetovoimaa, niin ei sitä ole sitten myöhemminkään. Jos sitä on ollut alussa, niin sitä on hyvässä lykyssä ties kuinka pitkänkin ajan päästä, ehkä jopa vanhuuteen saakka. Lähtisin siis siitä, että alussa pitää olla tuo vetovoima, että suhde pysyy kasassa. Pelkkä himo on tietysti huono lähtökohta suhteelle.

Meillä on menossa kuudes vuosi yhdessä ja aina kun ajattelen miestäni siinä mielessä, alkaa kuumottaa. Hän nyt vaan on niin miehekäs ja hyvä rakastaja