Vaikkei se varmaan ketään hetkauta tai liikuta minunkaan elämää, mitä täällä ajatellaan... Mutta
Tulin vähän ennen juhannusta uskoon ja tällä tiellä haluan olla aina
Pitää kyllä sanoa, että itsekäs eläminen vei minulta kaikki voimat. Oli masennusta, ihmispelkoa, paniikkihäiriötä, ahdistusta, raha ongelmia. Vaikkei tätä vielä kauaa ole kestänyt, niin jo nyt elämä on alkanut menemään ylämäkeä hurjaa vauhtia, olen saanut paljon aitoja hyviä ystäviä, nukun hyvin, minulle tarjottiin mieleistä työtä ja aloitan huomenna kolmenvuoden tauon jälkeen!
Yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut ahdistua, vaan jokaiselle päivälle on kyllä riittänyt menoa. Enkä väsy enää todellakaan niin helposti kuin ennen, turha kiukkuisuus lähti, en hermostu lapsille oikeastaan ollenkaan (1v ja 3v.), miehen kanssa ei riidellä. Minusta on tullut kyllä todella hyväsydämminen ja lempeä, Jumalan armosta ja Hänen ansiosta! Jumalan kanssa jaksan mitä vain!
Tuntuu, että nyt puhkun vain positiivista energiaa ja haluan olla tällä tiellä koko loppu elämän!
Ikäni olen ajatellut, että minulta puuttuu se jokin ja tämä se oli. Ennen "paikkasin" sitä jotain kaipuuta tavaroilla ja uusilla asioilla. Aina vähän aikaa oli kivaa ja hyvä mieli jostain, mutta pian palasi lannistava arki, jossa ei ollut mitään päämäärää.
Ja oikeasti, mä olen saanut kaikkiin rukouksiin vastauksen ja positiivisia kaikki. Uskossa eläminen on kaikkea muuta kuin tylsää... Jumala voi johdattaa mihin vaan ja milloin vaan Minkä katsoo ihmiselle olevan parhaimmaksi!
Ei mulla muuta
Ja yv:tä saa lähettää, jos jollain jotain mietteitä tähän liittyen ja haluaa puhua
Tulin vähän ennen juhannusta uskoon ja tällä tiellä haluan olla aina
Pitää kyllä sanoa, että itsekäs eläminen vei minulta kaikki voimat. Oli masennusta, ihmispelkoa, paniikkihäiriötä, ahdistusta, raha ongelmia. Vaikkei tätä vielä kauaa ole kestänyt, niin jo nyt elämä on alkanut menemään ylämäkeä hurjaa vauhtia, olen saanut paljon aitoja hyviä ystäviä, nukun hyvin, minulle tarjottiin mieleistä työtä ja aloitan huomenna kolmenvuoden tauon jälkeen!
Yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut ahdistua, vaan jokaiselle päivälle on kyllä riittänyt menoa. Enkä väsy enää todellakaan niin helposti kuin ennen, turha kiukkuisuus lähti, en hermostu lapsille oikeastaan ollenkaan (1v ja 3v.), miehen kanssa ei riidellä. Minusta on tullut kyllä todella hyväsydämminen ja lempeä, Jumalan armosta ja Hänen ansiosta! Jumalan kanssa jaksan mitä vain!
Tuntuu, että nyt puhkun vain positiivista energiaa ja haluan olla tällä tiellä koko loppu elämän!
Ikäni olen ajatellut, että minulta puuttuu se jokin ja tämä se oli. Ennen "paikkasin" sitä jotain kaipuuta tavaroilla ja uusilla asioilla. Aina vähän aikaa oli kivaa ja hyvä mieli jostain, mutta pian palasi lannistava arki, jossa ei ollut mitään päämäärää.
Ja oikeasti, mä olen saanut kaikkiin rukouksiin vastauksen ja positiivisia kaikki. Uskossa eläminen on kaikkea muuta kuin tylsää... Jumala voi johdattaa mihin vaan ja milloin vaan Minkä katsoo ihmiselle olevan parhaimmaksi!
Ei mulla muuta
Ja yv:tä saa lähettää, jos jollain jotain mietteitä tähän liittyen ja haluaa puhua