Innokkaana harrastussuunnistajana olen usein eroottisissa päiväunissani kuvitellut, että suuressa suunnistusjuhlassa Jukolalassa, voisi tapahtua jotain mukavaakin.
Edeltävät illan tapahtumat voit käydä lukemassa viimekesän tarinastani: Ilta Jukolassa.
Osa 1 Tutustuminen
Istuin Venlan kanssa tyttöjen teltalla odotellen jännittyneenä Sirun saapumista. Venla mittaili kahvia retkikeittimen pannuun.
Keitänkö tästä sellaista myrkkyä, ettei ensi yönä tarvii nukkua?
Ei mua haittaa vahvempikaan kahvi yöunien suhteen, mutta keitä vaan kunnollista, että jaksat itse pitää mua silmällä.
Telttaa lähestyi hoikka vaaleatukkainen tyttö puna-valkoisessa verkkapuserossa poninhäntä heiluen. Tiesin hänen olevan Sirun, hänen kädessään oli paperipussissa arvatenkin kahvipullaa.
Hei Siru, tulitpa sopivasti, mulla on kahvi aivan hetkessä valmista.
Niin ja tässä vierelläni on Jussi, josta soittelin sulle äsken.
Nousin ylös ja ojensin käteni Sirulle ja siinä vaihdettiin normaalit hyvät päivät. Siru katsoi mua hieman epäluuloisen näköisenä. Huomasin, että hänen puserossaan luki Sirpa, joten sain aiheen keskustelun avaukseen.
Venla sanoi sua Siruksi, mutta tuossa lukee Sirpa. Kumpi on se oikea? tai anna mä arvaan. Sirpasta on muotoutunut sirpale ja edelleen Siru?
Jotain siihen suuntaanhan se lapsena meni ja lisäksi olin kuulemma kakarana ihan jonkin sarjakuvatytön näköinen. Mulla oli sellainen päälaella oleva tupsu, kuten sillä Sirulla.
Se taisi muistini mukaan Kivisissä ja Sorasissa, se pikkutyttö.
Onkos sulla Venla sitä kahvia, tässä olis munkkeja, Siru avasi pussiaan ja sieltä paljastui kolme isoa munkkirinkeliä.
Sirun äiti on kova leipomaan ja varsinkin munkit ja piirakat ovat hänen erikoisiaan. Venla sanoi kaataessaan kahvia kuppeihin.
Ja mä olen ihan hulluna varsinkin munkkien perään. Nämähän ovat oikein maukkaan näköisiä tyttömunkkeja. Ihastelin, kun nostin pussista sokeria varisevan rinkelin.
Miten niin tyttömunkkeja? Ihmetteli Siru.
Nostin sormeni pystyyn ja pujotin munkin sen ympärille ja koukistin parikertaa sormeani.
Just joo, niinpä tietenkin Siru hymyili ja vilkaisi Venlaa.
No, mitä ne poikamunkit sitten on? Venla katsoi mua kysyvästi.
Ne sellaisia pitkulaisia hieman kaarevia, joissa on keltaista kuorrutusta päällä. Tai sitten semmoisia paksumpia jötiköitä, joiden päällä on vaalean punaista ja makeeta karamelliä.
Taitavat olla Berliinin munkkeja nimeltään, mutta ne eivät sovi näille kaveriksi, kun näissä on vain noin pieni reikä. Siru katseli hymyillen munkin reiässä sojottavaa sormeani.
Otetaanpa pieni munkinsyöntikisa ennen varsinaista kahvihetkeä. Sanoin, kun kaikilla oli munkki kädessään.
Eli haukataan yhtaikaa ja se, joka nuolaisee huuliaan putoaa pelistä pois. Voittaja on siis se, joka malttaa olla pisimpään nuolaisematta. Pidin sokeria varisevaa munkkia kädessäni ja katsoin kysyvästi molempia tyttöjä.
Sopii mulle, ihan helppo homma. Mitä mä saan palkinnoksi, kun mä voitan. Siru innostui ehdotuksestani.
Mä olen myös valmis voittamaan sellaisen kisan. Sanoi Venla. Mä ehdotan, että voittaja saa määrätä palkinnon itse. Jos muistatte lapsena leikittyä kapteeni käskee leikkiä? Voittaja siis käskee mitä hävinnet tekevät.
Hyvä ajatus, mä tiedän jo mitä mä sitten määrään teille kun mä voitan. Siru innostui voitonvarmana.
No, oletteko valmiit? Katsoin tyttöjä.
Mä annan merkin ja sitten alotetaan. Valmiina, nyt! Aloimme mutustella munkkeja toisiamme tarkkaillen. Lähes välittömästi Venlan suu raottui ja kieli lipaisi ylähuulta.
Voi saakeli, mä en voinu sille mitään, se vaan lipsahti. Venla alkoi nauraa ja nuoli huulistaan loputkin sokerit.
Seuraava erä, mä ja Siru, seuraava suupala. Haukkasimme uudelleen munkista ja pahaksi onnekseen Sirun munkki osui hieman suupieleen ja välittömästi hänen kielensä livahti nuolaisemaan sen pois.
Ei sen näin pitänyt mennä! Otetaan uusi kisa. Siru otti mukistaan kahvia ja pyyhkäisi kädellään loputkin sokerit huuliltaan. Siru huokaisi pettyneen oloisena.
Ei vainkaan, sä olit parempi. Olet kyllä varmaan harjoitellut salaa. Siru kääntyi lähemmäs, otti mua kaulasta ja antoi suukon poskelleni nuolaisten sokeria huuliltani.
Mitäs nyt kapteeni käskee meidän hävinneiden tekevän, ei kai mitään vaikeaa? Venla uteli salaperäisenä.
Eiköhän juoda nämä kahvit ensin ja käydään ulkona katsomassa, kun viestin lähtö tapahtuu ihan kohta. Harkitsen jotain sillä aikaa.
Siirryimme hetkeksi ulos seuraamaan kun viestin aloittajat olivat ryhmittyneet lähtöalueelle ja pyssyn laukaus lähetti heidät matkaan. Tuhansien otsalamppujen meri alkoi aaltoilla kohti Simpsiönvuorta. Joukko muotoutui pian kiilamaiseksi jonoksi, jonka kärki tavoitti metsänreunan ja katosi hämärtyvään yöhön.
Me siirryimme takaisin teltan kätköihin, jota valaisi katossa oleva akkuvalaisin. Ilta oli lämmin ja teltan suojassa itikatkin lakkasivat häiritsemästä.
Mä ajattelin armon käydä oikeudessa ja päätin, että vaikka hieman hävisitte, niin voitte esittää haluamanne yhteisen tehtävän myös minulle. Hyvin perusteluin tietysti.
Ihanko totta, sä joudutkin tuon lupauksen johdosta tiukille. Siru pyyhkäisi hiustupsuaan ohimoltaan ja kumartui sitten Venlan viereen supattamaan jotain Venlan korvaan osoittaen sormellaan ensin itseään ja sitten kaveriaan
Me päätettiin, että sä saat hieroa meidän juoksusta kipeytyneet pohkeet ja reidet pehmeiksi.
Onhan sulla näpeissä puhtia, sillä me ollaan totuttu kovaan hierontaa.
Kyllä onnistuu, aattelin kyllä, että huokailisitte enemmän mielihyvästä kuin kivusta. Ei muuta kuin housut pois ja hoitoon. Kumpi ensin? Hieroin käsiäni yhteen ja annoin tilaa keskelle telttaa.
Onhan sulla vaikka bodymilkkiä tai jotain, niin hieronta tuntuu mukavammalta? Kysyin vielä Venlalta.
Kyllä multa löytyy jotain kosteusvoidetta, se varmaan on ihan sopivaa. Venla kaivoi repustaan pullon ja ojensi sen mulle.
Venla ensin, kun sä juoksitkin ensin. Mutta ei kai sentään kokonaan housuja pois. Siru katseli ruskettuneita jalkojaan ja sitten minua hymyillen.
Ainakin nuo Venlan verkkarit ja sun shortsit ovat hieman esteenä. Jos siellä alla on jotain kevyempää, niin ne saa olla, jos ei haittaa kun ne tahriintuvat tästä voiteesta. Näytin tytölle käsilleni valuttamaani vaaleata nestettä.
Edeltävät illan tapahtumat voit käydä lukemassa viimekesän tarinastani: Ilta Jukolassa.
Osa 1 Tutustuminen
Istuin Venlan kanssa tyttöjen teltalla odotellen jännittyneenä Sirun saapumista. Venla mittaili kahvia retkikeittimen pannuun.
Keitänkö tästä sellaista myrkkyä, ettei ensi yönä tarvii nukkua?
Ei mua haittaa vahvempikaan kahvi yöunien suhteen, mutta keitä vaan kunnollista, että jaksat itse pitää mua silmällä.
Telttaa lähestyi hoikka vaaleatukkainen tyttö puna-valkoisessa verkkapuserossa poninhäntä heiluen. Tiesin hänen olevan Sirun, hänen kädessään oli paperipussissa arvatenkin kahvipullaa.
Hei Siru, tulitpa sopivasti, mulla on kahvi aivan hetkessä valmista.
Niin ja tässä vierelläni on Jussi, josta soittelin sulle äsken.
Nousin ylös ja ojensin käteni Sirulle ja siinä vaihdettiin normaalit hyvät päivät. Siru katsoi mua hieman epäluuloisen näköisenä. Huomasin, että hänen puserossaan luki Sirpa, joten sain aiheen keskustelun avaukseen.
Venla sanoi sua Siruksi, mutta tuossa lukee Sirpa. Kumpi on se oikea? tai anna mä arvaan. Sirpasta on muotoutunut sirpale ja edelleen Siru?
Jotain siihen suuntaanhan se lapsena meni ja lisäksi olin kuulemma kakarana ihan jonkin sarjakuvatytön näköinen. Mulla oli sellainen päälaella oleva tupsu, kuten sillä Sirulla.
Se taisi muistini mukaan Kivisissä ja Sorasissa, se pikkutyttö.
Onkos sulla Venla sitä kahvia, tässä olis munkkeja, Siru avasi pussiaan ja sieltä paljastui kolme isoa munkkirinkeliä.
Sirun äiti on kova leipomaan ja varsinkin munkit ja piirakat ovat hänen erikoisiaan. Venla sanoi kaataessaan kahvia kuppeihin.
Ja mä olen ihan hulluna varsinkin munkkien perään. Nämähän ovat oikein maukkaan näköisiä tyttömunkkeja. Ihastelin, kun nostin pussista sokeria varisevan rinkelin.
Miten niin tyttömunkkeja? Ihmetteli Siru.
Nostin sormeni pystyyn ja pujotin munkin sen ympärille ja koukistin parikertaa sormeani.
Just joo, niinpä tietenkin Siru hymyili ja vilkaisi Venlaa.
No, mitä ne poikamunkit sitten on? Venla katsoi mua kysyvästi.
Ne sellaisia pitkulaisia hieman kaarevia, joissa on keltaista kuorrutusta päällä. Tai sitten semmoisia paksumpia jötiköitä, joiden päällä on vaalean punaista ja makeeta karamelliä.
Taitavat olla Berliinin munkkeja nimeltään, mutta ne eivät sovi näille kaveriksi, kun näissä on vain noin pieni reikä. Siru katseli hymyillen munkin reiässä sojottavaa sormeani.
Otetaanpa pieni munkinsyöntikisa ennen varsinaista kahvihetkeä. Sanoin, kun kaikilla oli munkki kädessään.
Eli haukataan yhtaikaa ja se, joka nuolaisee huuliaan putoaa pelistä pois. Voittaja on siis se, joka malttaa olla pisimpään nuolaisematta. Pidin sokeria varisevaa munkkia kädessäni ja katsoin kysyvästi molempia tyttöjä.
Sopii mulle, ihan helppo homma. Mitä mä saan palkinnoksi, kun mä voitan. Siru innostui ehdotuksestani.
Mä olen myös valmis voittamaan sellaisen kisan. Sanoi Venla. Mä ehdotan, että voittaja saa määrätä palkinnon itse. Jos muistatte lapsena leikittyä kapteeni käskee leikkiä? Voittaja siis käskee mitä hävinnet tekevät.
Hyvä ajatus, mä tiedän jo mitä mä sitten määrään teille kun mä voitan. Siru innostui voitonvarmana.
No, oletteko valmiit? Katsoin tyttöjä.
Mä annan merkin ja sitten alotetaan. Valmiina, nyt! Aloimme mutustella munkkeja toisiamme tarkkaillen. Lähes välittömästi Venlan suu raottui ja kieli lipaisi ylähuulta.
Voi saakeli, mä en voinu sille mitään, se vaan lipsahti. Venla alkoi nauraa ja nuoli huulistaan loputkin sokerit.
Seuraava erä, mä ja Siru, seuraava suupala. Haukkasimme uudelleen munkista ja pahaksi onnekseen Sirun munkki osui hieman suupieleen ja välittömästi hänen kielensä livahti nuolaisemaan sen pois.
Ei sen näin pitänyt mennä! Otetaan uusi kisa. Siru otti mukistaan kahvia ja pyyhkäisi kädellään loputkin sokerit huuliltaan. Siru huokaisi pettyneen oloisena.
Ei vainkaan, sä olit parempi. Olet kyllä varmaan harjoitellut salaa. Siru kääntyi lähemmäs, otti mua kaulasta ja antoi suukon poskelleni nuolaisten sokeria huuliltani.
Mitäs nyt kapteeni käskee meidän hävinneiden tekevän, ei kai mitään vaikeaa? Venla uteli salaperäisenä.
Eiköhän juoda nämä kahvit ensin ja käydään ulkona katsomassa, kun viestin lähtö tapahtuu ihan kohta. Harkitsen jotain sillä aikaa.
Siirryimme hetkeksi ulos seuraamaan kun viestin aloittajat olivat ryhmittyneet lähtöalueelle ja pyssyn laukaus lähetti heidät matkaan. Tuhansien otsalamppujen meri alkoi aaltoilla kohti Simpsiönvuorta. Joukko muotoutui pian kiilamaiseksi jonoksi, jonka kärki tavoitti metsänreunan ja katosi hämärtyvään yöhön.
Me siirryimme takaisin teltan kätköihin, jota valaisi katossa oleva akkuvalaisin. Ilta oli lämmin ja teltan suojassa itikatkin lakkasivat häiritsemästä.
Mä ajattelin armon käydä oikeudessa ja päätin, että vaikka hieman hävisitte, niin voitte esittää haluamanne yhteisen tehtävän myös minulle. Hyvin perusteluin tietysti.
Ihanko totta, sä joudutkin tuon lupauksen johdosta tiukille. Siru pyyhkäisi hiustupsuaan ohimoltaan ja kumartui sitten Venlan viereen supattamaan jotain Venlan korvaan osoittaen sormellaan ensin itseään ja sitten kaveriaan
Me päätettiin, että sä saat hieroa meidän juoksusta kipeytyneet pohkeet ja reidet pehmeiksi.
Onhan sulla näpeissä puhtia, sillä me ollaan totuttu kovaan hierontaa.
Kyllä onnistuu, aattelin kyllä, että huokailisitte enemmän mielihyvästä kuin kivusta. Ei muuta kuin housut pois ja hoitoon. Kumpi ensin? Hieroin käsiäni yhteen ja annoin tilaa keskelle telttaa.
Onhan sulla vaikka bodymilkkiä tai jotain, niin hieronta tuntuu mukavammalta? Kysyin vielä Venlalta.
Kyllä multa löytyy jotain kosteusvoidetta, se varmaan on ihan sopivaa. Venla kaivoi repustaan pullon ja ojensi sen mulle.
Venla ensin, kun sä juoksitkin ensin. Mutta ei kai sentään kokonaan housuja pois. Siru katseli ruskettuneita jalkojaan ja sitten minua hymyillen.
Ainakin nuo Venlan verkkarit ja sun shortsit ovat hieman esteenä. Jos siellä alla on jotain kevyempää, niin ne saa olla, jos ei haittaa kun ne tahriintuvat tästä voiteesta. Näytin tytölle käsilleni valuttamaani vaaleata nestettä.