Miksi lapsille ei saisi korottaa ääntään?? En minäkään ymmärrä sellaista naama punaisena karjumista, lapsille kiroilua tai solvaamista, mutta jos lapsi ei muuten tottele, miksi ihmeessä pitäisi vain vieressä hymistellä?! Kyllä minä ainakin korotan ääntäni lapsille joka ikinen päivä, ja ihan syystä AINA, en harrasta huvin vuoksi huutamista.
En minäkään esikoiselle, yhdelle lapselle ääntäni korottanut, kakkosen synnyttyä alkoi välillä jo vähän enemmän pinnaa kiristää, tuli välillä korotettua ääntä. Nyt kun on kolmaskin talossa, niitä pinnanvenytystilanteita vaan tulee useammin ja siten myös omaa ääntä joutuu korottamaan useammin kuin ennen. Kun on kolme pientä talossa; vaativa vauva ja 2 uhmaikäistä, oikeastaan ihan koko ajan on jokin "tilanne päällä". En pysty 5 minuuttia rauhassa istumaan, siten ettei tarvitsisi olla jotain hoivaamassa, selvittelemässä itkupotkuraivareita, uhmakohtauksia, lasten kahnauksia tms... Yhden lapsen tai helppojen lasten vanhemmat eivät tätä tajua. Meillä välillä vaan on sellaisia tilanteita, että olen esim. vaihtamassa vauvan vaippaa ja samaan aikaan isommat keksivät jotain vaarallista, en pääse fyysisesti väliin, joten ainoa keino sillä hetkellä on karjaista "lopettakaa/pois sieltä tms." Ja kun KOKO PÄIVÄN kuuntelee riitelyä, itkua, huutoa, jankutusta, kinuamista jne, niin jossain vaiheessa ei enää jaksa nätisti ja kärsivällisesti selittää tai keskustella. Silloin tulee sanottua napakammin myös. Ei meillä kyllä lapset olew rikki menneet, vaikka välillä heille tiukasti sanotaankin. Sen sijaan ovat kyllä oppineet, että meidän vanhempienkin sietokyvyllä on rajat.