Päästäisitkölapsesi kaveriperheen mukaan kahden viikon ulkomaanmatkalle/ottaisitko perheenne mukaan kaverin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Eli jos tuttavapariskuntanne matkais ulkomaille ja pyytäisi teidän lastanne oman lapsensa kaveriksi mukaan, päästäisitkö?

Tai vastaavasti jos itse lähtisitte perheenne kanssa kahden viikon lomalle, ottaisitteko lapsenne kaverin mukaan?

Miksi? Miksi ei?

Kyseessä 14-15 vuotiaat.
 
Voisin päästää ja voisin ottaa.

Siksi että niillä teineillä on kivempi kahdestaan jakaa elämyksiä ja kokemuksia ja saavat mukavan muiston. Plus itse pääsee astetta helpommalla kun sillä murkulla on kaveri jonka kanssa viettää aikaa niin ei tarvii koko ajan sen murjottaa että joutuu homehtumaan vanhempien kanssa ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Päästäisin.

Ja voisin ottaa.

Molemmat toki perheestä/mukaan otettavasta lapsesta riippuen. En mä ihan kenen tahansa "valvontaan" teini-ikäistäni päästäisi, tai ihan millaista teiniä tahansa kanssani reissuun ottaisi.

Ei mulla tosin oo teini-ikäisiä lapsia :D mutta ennakoin :xmas:
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
Mietin tätä vaihtoehtoa. Murkku ei haluaisi lähteä perheen yhteiselle lomamatkalle...Mietin, jos antaisin luvan ottaa kaverin mukaan :).

Keppälerttu, perustelisitko kantasi :).
 
Päästäisin.

Ja voisin ottaa.

Molemmat toki perheestä/mukaan otettavasta lapsesta riippuen. En mä ihan kenen tahansa "valvontaan" teini-ikäistäni päästäisi, tai ihan millaista teiniä tahansa kanssani reissuun ottaisi.

Ei mulla tosin oo teini-ikäisiä lapsia :D mutta ennakoin :xmas:

Kyse on siis aasian maasta, eli kaukana on :xmas:

Mukaan ajattelemani kaveri on rauhallinen ja kiltti :).
Mietin, miten moni uskaltaisi lapsensa päästää noin kauas "vieraiden" kanssa...
 
Varsinkin jos ois perheen ainutlapsi tai suuret ikäerot lapsilla niin voisin ottaa. Saishan se teini paljon enemmän lomasta irti kun oiskaveri mukana.
Jos taas ois lonta teiniä omasta takaa niin saisivat viettää laatuaikaa keskenään.
 
päästäisin ja ottaisin, joskaan en ihan kenen tahansa kanssa tai ketä tahansa. Mutta on oikeasti hyvä idea ottaa murkulle kaveri, itsekin sain reissata yläasteella parhaan kaverini perheen kanssa ja kivaa oli. Ei tosin noin kauas menty, mutta silti.
 
Mä ajattelen sen niin, et jos siellä reissussa jotain sattuis ni ne toiset vanhemmat ei vois ikinä päästä yli siitä et ottivat mun lapsen mukaan, ja samoin toisin päin.
tiedän et aina voi sattua mitä vaan vaikka olisin mukana.Ja tiedän et ihan yhtä tyhmää on et päästäisin lapsen esim ruotsiin pariksi viikoksi tuttavien kanssa, mut italiaan esim en.Ja se ihan sen takia et ruotsiin mä pääsisin hetkessä paikalle jos jotain käy, mut italiaan en.

Mut mä kyllä voisin ton kohta 15v päästää esim kielikurssille tms matkaan,mut en tuttujen kanssa.

En mä osaa selittää miksi, mut näin mä vaan ajattelen =)
 
Hm. Tän hetken tuttavapiiriin ei oikein kuulu sellaista perhettä, jonka mukaan olisin valmis teini-ikäisen lapseni päästämään (teoriassa siis, kun vanhin on nyt vähän päälle neljä- ja puolivuotias). Sukulaisperheistä löytyy yksi, jonka mukaan voisin päästää omia lapsiani ja samoin ottaa heidän lapsiaan mukaan. Ja aika tarkkaan kyllä miettisin, voisiko jonkun lapsen kavereista ottaa mukaan lomalle, luultavasti päätyisin siihen, etten ottaisi.

Olen aika niuho...
 
Itse en ottaisi. En uskaltaisi, jos jotain sattuisi: vieraan lapsi sairastuisi tai joutuisi tapaturmaan. Toiseksi lapsia on riittävästi omasta takaa kolme samaa sukupuolta pienellä ikäerolla.
En tiedä, antaisinko omaa lasta mukaan. Yksi omista lapsista on ollut kotimaan lomilla parin eri kaverin kanssa. Ulkomaan matkat ovat vähän eri juttu, koska silloin ei pääse kotiin parissa tunnissa, jos jotain tulee.
 
en ja en,
koska en halua olla vastuussa muiden lapsista, enkä voisi rentoutua itse, jos olisi vieras koko ajan samassa
omista lapsista en voisi olla erossa niin kauan, jos he olisivat niin kaukana
mieleni saattaa toki muuttua, kun omani ovat 14-15 v...
 
Ottaisin ja antaisin mennä- En ymmärrä mitä nämä monet edelliset vastaajat oikeastaan ajattelee tuolla "jos jotain sattuisi vieraalle lapselle". Mitäpä siellä ulkomailla nyt oikeastaan sattuu, jos on kyse normaalista turistimaasta, esim. Thaimaa. Rikollisuutta ei pahemmin ole, sairaaloissa saa ihan kelvollista hoitoa jne. Eri asia ehkä, jos olisi menossa johonkin Afrikan safarille suunnilleen telttamajoitukseen, kauas sairaaloista.

Mutta ei, en osa pelätä normaaleja turistipaikkoja. Olen kyllä matkustanut paljon eri mantereilla myös työn puolesta eli ehkä se näkyy ajatusmaailmassa.

Ja helpommin ottaisin vielä tyyliin jonkun 14v vieraan, kuin 17v, koska 14v kanssa on vielä päivän selvää, että öiseen aikaan ei siellä liikuta kylillä yksin. Eli näistä yöjuoksuista en suostuisi vastuuta ottamaan.
 
Ottaisin ja antaisin mennä, jos tuntisin nuoren ja perheen hyvin. Itse olen kaverini kanssa matkustellut ala-asteikäisestä joko heidän tai meidän perheen kanssa useassa maassa ja kaikki meni aina hyvin ja muistot nyt aikuisiällä on yhä lämpöisenä mielessä. Tämän ystävän kanssa oltiin aikanaan kaksin myös kielikurssilla (13-vuotiaina!!APUA, oltiin oikeesti ihan kakaroita!) ja yhdessä matkattu nuoruus- ja aikuisiässä tooosi paljon, kun vanhemmat aikanaan opetti eri maiden/kulttuurien tavoille.

Yhä, vaikka lapsia on tullut ja miehet löytyy käymme kahdestaan matkoilla. Syödään hyvin, shoppaillaan ja katsellaan nähtävyyksiä :). Varmaan taas vuodenvaihteen jälkeen mennään, kunhan saan vauvan vähän isommaks :).
 
En päästäisi enkä ottaisi. Perustelu: en haluaisi ottaa moista vastuuta noin pitkäksi ajaksi toisen lapsesta. Jos jotakin sattuisi, en antaisi itselleni sitä koskaan anteeksi. Ja vice versa, en säilyttäisi vastuuta lapsestani kenenkään toisen vanhemman harteille noin pitkäksi aikaa/ulkomailla. Eri asia olisi esim jos kyse olisi parin päivän mökkilomasta kotimaassa tms. Sitä voisin jo harkita.
 

Similar threads

Yhteistyössä