Esikoista yrittämään 2012!

Noniin, josko nyt saisi itekin tauon jälkeen näpyteltyä jotain tänne. Oon kyllä koko ajan lueskellut muiden juttuja ja monen monta kertaa on pitänyt itekin alkaa jo kirjotella, mutta ei oo ikinä saanut aloitettua.

Paljon onnea kaikille plussanneille nyt alkuunsa! Pari-kolme niitä on tainnut tulla sen jälkeen, kun oon viimeks tänne kirjotellu!

Muksuttarelle tsemppiä! Se on kuitenkin hyvä merkki, kun olet raskaaksi jo kerran tullut. Toivotaan, että tärppää pian uudestaan.

Omanapailua nyt sitten jos vähän harrastaisi. Nyt on siis kolmas luomukierto menossa e-pillereiden jälkeen. Ekan kierron aikaan tänne kirjoittelinkin viimeks, silloin oli vaikka mitä kropan toimimismerkkejä ja olin ovulaationkin bongaavinani ja kierto kesti 33pv. Toisessa kierrossa sitten ei ollut kyllä yhtään minkäänlaisia oireita ja kierto kesti 37pv. Nyt tosiaan kolmas kierto noin puolivälissä menossa, ja nyt olen ehkä vähän kuvitellut jotain pientä. Ainoa mikä on kaikissa kierroissa ollut, on tuollainen kauhea vihlova sukkapuikkomainen kipu jossain päin alapäätä/alavatsassa. Kahdessa ekassa kierrossa se tuli kp 24 ja tässä kierrossa se on näyttäytynyt jo ainakin tänään, kp18. Tosi inha homma! Onko muilla ollut tuollaisia kipuiluja? Mähän tässä jo kehittelen itselleni jotain endometrioosin tynkääkin. Mut migreeniä ei ole ollut ensimmäisen luomukierron alkupäiviä lukuunottamatta ollenkaan! En tiiä onko sattumaa vai väheneekö nekin nyt sitten, selkeästi kun hormoniriippuvaista se on ollut.

 

Tauolta palailen minäkin. Lueskellut olen minäkin, mutta en kirjoitellut, kun ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Onnea plussanneille minunkin puolestani!

Yk 7 menossa. Kierrot olleet koko ajan lähes päivän tarkkoja, joten ei ole edes ollut mitään epäilyjä, että jotain olisi tarttunut matkaan. Tunteet on edelleen todella ristiriitaiset tämän ajan kulumisen takia. Kesä on mennyt niin vauhdilla ja koko ajan ollut jotain tekemistä, että kuumeilu on aika paljon hiipunut kevättalvesta. Mitään varsinaista yrittämistä ei ole vieläkään, en tikuta oviksia tai muutenkaan tarkkaile. Työpaikan vaihto on nyt viimein ohi ja kaiken siihen liittyvän stressin takia myös makuuhuoneen puolella on ollut ehkä hitusen hiljaisempaa. Siksi en ole oikein mitään plussaa odottanutkaan. Viime viikolla tunsin ensimmäistä kertaa oikein kunnon kipuja alavatsalla kp13-15 ja epäilen, että ovis sattui noille päiville. Noihin aikoihin heilui myös peitot, joten nyt taas pitkästä aikaa pikkuisen jännittelen kierron loppupuolta.

Välillä olen kieltämättä kiertojen vaihtuessa miettinyt, että onko minussa jotain vikaa, kun ei mitään viittausta ole siihen, että raskaus saataisiin alkamaan. Toisaalta olen tyytyväinen, että pääsin aloittamaan uudessa duunissa ns. "puhtaalta pöydältä", mutta sitten taas.... Noh, ainakin tämä todistaa sen, että turhaan on tullut vuosia pillereitä syötyä ja stressattua niistä yksittäisistä unohduksista.

Edelleen kamppailen sen saman huonon omantunnon kanssa siitä, että jos nyt heti raskautuisinkin, kun juuri olen uudessa duunissa aloittanut. Olen tässä ensimmäisen kuukauden aikana kuullut moneen kertaan pomolta miten hän on niin tyytyväinen minuun työntekijänä ja helpottunut, että vihdoin sai osaavaa apua firmaan. Sopivaa työntekijää oli kuulemma etsitty pitkään. Pomo itse on lapseton "vanhapiika" ja huolettaa kovasti, että mikä olisi reaktio raskauteen. Vaikka sillä ei työsuhteen jatkumisen takia merkitystä olekaan (hyvin ehtisi koeajan salata), mutta pelkään sen vaikutusta pomon asenteeseen ja sitä kautta ilmapiiriin.

Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun osaisi ajatella enemmän sitä mitä itse haluaa ja vähemmän sitä mitä mieltä muut on.... :ashamed:

 

Voihan surku, täällä taas mankumassa. Täti kurvasi aamulla kylään eli tänään kp1. Ihan epistä,menkat oli jo päivän myöhässä ja antoi tietysti pientä toivonkipinää mutta paskanmarjat. Aamuiset itkut itketty ja mietitty miksi elämä on niin epäreilua. Miesparkakin tirautti pari kyyneltä kun kerroin menkoista ihan mieli maassa :'( Ja tottahan toki ymmärrän että elämä voisi olla vieläkin epäreilumpaa mutta silti mietityttää miksi kaikkea kuraa osuu aina omalle kohdalle. Ikää kuitenkin vasta alle kolmenkymmenen ja tähän mennessä potissa on jo isän kuolema, sisaren sairastelu ja epävakaa huolettava elämä, nyt sitten varhainen keskenmeno (joka varhaisuudestaan huolimatta surettaa) ja sitten vielä yks musta mörkö elämässä kummittelee josta en tänne edes viitsi kirjottaa.Se on onneksi mennyttä elämää. Noh, aina ei voi voittaa.

Sori että nyt tulee taas tällästa purkautumista mutta kun surettaa ja ottaa päähän niin sille ei voi mitään.

Cumina rakas, ÄLÄ pode huonoa omaatuntoa siitä jos sattuisit tulemaan raskaaksi muka epäsopivassa vaiheessa työelämää ajatellen. Oma lapsi on 100 kertaa tärkeämpää kuin työ ja useimmille lapsi/lapset ovat prioriteettilistalla ykkösenä ja niin kuuluukin olla =) Raskaus ei ole sinun päätettävissä niinkuin varmaan ikävästi olet huomannut.

Verna-, tuo kuvailemasi kipu saattaisi olla samaa mitä minulla oli ja olen kuvitellut sen olevan keltarauhasen kipuilua. Laita googleen vaikka "keltarauhanen alkuraskaudessa" ja katso täsmääkö oireet. Tosin en oo nyt ihan satavarma että kipuileeko se rauhanen joka kierrossa, olipa raskaana tai ei. Ainakin mulla myös nyt tässä kierrossa oli tota samaa tuikkivaa kipua vasemmalla munasarjan lähettyvillä jonka itse tulkitsin keltarauhasen kivuksi.Mutta mene ja tiedä, vai onko se sitten niin että keltarauhanen alkaa kipuilla vasta jos raskaus on alkanut?

Tänään pitäisi vääntää gradua mutta -kiitos tädin- mieli on kaikkea muuta kuin innovatiivinen ja päättäväinen. Vaikuttaako teillä muilla nämä vauvapettymykset työskentelyyn tms?

 

Pieni toivon kipinä täälläkin on raskautumisesta, sillä yhdynnästä oli oviksen aikaan kolme vuorokautta... En mäkään ole tehnyt ovistestejä. Tää eka ovis pillereiden jättämisen jälkeen oli niin selkeä. Toivottavasti se ois muissakin kuissa suunnilleen samoihin aikoihin.
Juuri tällä hetkellä olen niin kipeänä siitä toiveesta, että tuonne masuun ois asukki tulemassa, että en tiedä kuvittelenko näitä masutuntemuksia. Yhtenä yönä (oiskohan ollu eka yö oviksesta) oli tosi levoton olo mahassa. En osaa selittää sitä,
mutta en pystyny olemaan laisinkaan sängyssä, ennenkuin sain mieheni pitämään kädestäni. Sit on myöskin ollu semmosia kipuiluja tuolla alavatsassa ja sit vähän ylempääkin... Lisäksi välillä on tullu huono olo ja poltteluja... :S
Rinnoissa ei mitään erityistä muutosta.... Ehkäpä tää on vain ekasta luomukierrosta johtuvia tuntemuksia. Toivon, mutta en uskalla toivoo liikaa, ettei tule pettymystä.
Mullahan alkais opiskelut syksyllä, mutta en stressaa. Kaikki järjestyy varmasti.
Muksutar: No niin, nyt mun on pakko googlettaa toi... Ei herranjestas, siinä menee sit loppuyön unet (heräsin unettomana ja rynnistin koneelle...). Ehkä menen lukemaan kirjaa, joka kertoo kaikesta muusta kuin raskautumisesta...

 

Muksutar: Vaikea kyllä sanoa mitä nuo kivut ovat, ei tuo keltarauhasen kipuilukaan ihan tutulta kuulostanut. Kun joskus se tuikkiminen tuntuu niinkuin peräsuoleenkin päin, niin vaikea uskoa, että se siellä tuntuisi. Mutta ei tässä varmaan auta kun seurailla useampi kierto, niin voi vähän laskeskella sitten, että voiko kyseessä olla oviskivut, ovulaation jälkeiset kivut vai mitä ihmettä.

Mary Ann: Joo mulla ainakin oli ensimmäisessä luomukierrossa jos jonkinlaista oireistoa ja nyt näin vähän jälkeenpäin ajatellen ne taisivat olla jotain pillereistä irtautumisoireita tai mitä lie. Tuskin todellisia merkkejä kropan toimimisesta. Ja meillä kun ei vielä mitään vauvaa yritetä, niin koen olevani puolueettomampi ja selväjärkisempi analysoimaan oireitani, kun taustalla ei ole hirveää paloa raskautua. Kun tunnetustihan se menee niin, että jos jotain kovasti toivoo, niin kyllähän sitä päässään kehittelee vaikka ja mitä kuvioita. Tämä siis huumorilla sanottu, eikä minään henkilökohtaisena loukkauksena sua kohtaan, vaikka nyt vastauksen sulle osoitinkin.

 

Olen jo noin puolen vuoden ajan lueskellut tätä ketjua, mutta en ole vielä uskaltautunut kirjoittelemaan. Nyt kuitenkin rohkaistuin tylsän sadepäivän kunniaksi.

Oma tarinani on sellainen, että aloitin pillerit 2005. Kesällä 2011 menimme mieheni kanssa naimisiin ja elokuussa päätin lopettaa pillerit. Lapsi ei vielä siinä vaiheessa ollut ajankohtainen, mutta ajattelin että voisi alkaa seurata miten oma kroppa lähtee toimiin. No, eihän se lähtenyt. Yhdet normaalit menkat tuli ja sen jälkeen ei mitään. Vauvakuume kasvoi, kumien kanssa räpeltäminen kyllästytti ja joten päätimme aloittaa yrittämisen. Tammikuussa menin sitten lääkäriin ja sain sieltä Primolut kuurin menkkojen käynnistämiseksi. Yhdet menkat tuli ja sen jälkeen taas ei mitään. Keväällä menin uudestaan gynelle ja sain PCO diagnoosin ja Primolut kuurin (1 tbl kp 15-24) neljäksi kuukaudeksi. Yhdessä kierrossa käytin ovulaatiotestejä ja taisin plussankin saada. Muissa kierroissa mittailin lämpöjä aina kuin viitsin ja selkeä lämmönnousu oli aina kierron puolivälin jälkeen. En tiedä johtuko se sitten Primolutista vai mistä. Kierto Primojen kanssa oli noin 27 päivää. Mutta nyt ollaan siinä vaiheessa, että ensimmäinen luomukiero menossa Primojen jälkeen ja nyt katsellaan lähteekö kroppa toimiin. Odotukset ei ole kyllä korkealla, kun minkäänlaisia tuntemuksia ei ole ja lämmönnousua en ole havainnut, vaikka nyt jo kp 19... Peittoja on kuitenkin tullut heiluteltua useampaan otteeseen pitkin kiertoa.

Ja lisäykseksi vielä, että itselläni ikää 26 v. ja miehelläni 7 v. enemmän.

 

Nyt on taas surkuttelun suosta nousta ja mieli tyrskyjä päin! Nyt otettiin vähän järeämmät aseet käyttöön;tänään postiluukusta tupsahti ihka ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen ) ovulaatio- ja raskaustestisatsi. Tilasin mammaksilta herkkiä raskaustestejä ja ovisbongareita, ensviikolla pitäis oviksen olla ja mielenrauhaa antais jos sen oviksen tosiaan bongais. Periaatteessa ei ole syytä epäillä etteikö ovista olisi koska kierto yleensä 27-28 mutta oman mielenrauhan vuoksi olis kiva nähdä vähän väriä tikussa ja uskotella että keho toimii niinkuin pitääkin. Toivottavasti hyvä ajatus ei käänny itseään vastaan niin, että rupean stressaamaan entistä enemmän tikkujeni kanssa :kieh:

Voih, kyllä se mieskin taitaa olla ihan kurkkuaan myöten tässä kuumeilussa mukana kun puhuin oviksen ajankohdasta yks päivä ja se vaan totes et "joo niin, se on sillon ja sillon, laskin sen jo kalenterista" Hellyyttävää. Toivottavasti vaan saatas yhessä jotain aikaseks :heart:

Tervetuloa piinailemaan ja jännäämään Hydrangea!
Mary Ann mulla oli kans ekassa pillereiden jälkeisessä kierrossa ihan hirveesti outoja tuntemuksia. Maha oli oikeesti tosi turvonnu ja tuntu sellasta painon tunnettakin välillä.Muniksia nippaili ja vaikka mitä. Mutta kai se on ihan hyvä merkki, tietää että keho siellä käynnistelee omaa hormonitehdasta. Ja eihän sitä tiiä vaikka kerralla nappais Mullakin oli ekassa luomukierrossa tosi selkeä ovis, semmonen kananmuna-limamälli (tsori ) että ei voinu erehtyä. Sitten jälkeen ei ookaan sellasia limoja enää näkyny.

P.s oon menny ihan sekasin. Tänäänkin torilla vaan bongailin vauvoja ja niitten äitejä, vaunumerkkejä, kantokoppamerkkejä...voi tsiisus, hyvä etten mee kohta silittelemään tuntemattomien naisten vauvoja.Mutta mikä on myös hellyyttävää,mieskin bongailee vauvoja, aina sanoo et kato tuolla on noin pikkunen. Yyyyh, sydän pakahtuu vauvan kaipuusta :heart: Niin ja tietysti itteään pitää härnätä kattomalla kaiken maailman sydänääneet ja 16&pregnantit

 

Tervehdys. Suomeen palattu. Onneks loma jatkuu ja näköjään lämpimässä kelissä :flower:

Täällä menty nyt kaks kiertoa sillä taktiikalla, että läpi kierron seksiä joka toinen päivä. Vähemmän ressiä oviksen bongailusta ja seksin ajottamisesta yms. Tärppää kun ja jos tärppää. Ja kivaahan tämä on näin

Muksutar: Meillä samat yrityskerrat menossa, mutta sulla tosiaan välissä se KM. Se varmasti sulla vaikuttaa...ja paljon noihin fiiliksiin. Itellä edelleen tunne siitä, että vastahan sitä alotettiin yritys. Toivottavasti saat ovistikuista mielenrauhan.

Mulla parasta ajanvietettä vauva-asiaan liittyen on tosiaan kaikki nuo odotus -blogit. Lapsettomuus -blogeja en oo ikinä käynny ees kurkkaamassa. Jotenkii aiheeseen kun aiheeseen, haluun aatella vaan positiivisia asioita. Muuten lähtee oma vilkas mielikuvitus laukkaamaan väärään suuntaan :saint:

Ja uusikin tullut mukaan. Jee! Tervetuloa

 

Muksutar: Ihana mies sulla! :heart: Tsemppiä oviksen bongailuun! Vuodenvaihteella, kun päätettiin ryhtyä vauvantekopuuhiin, ajattelin että en varmana ala mittaileen mitään lämpöjä tai sekoileen ovistestien kanssa, mutta nyt täytyy tunnustaa, että tein tilauksen raskauskeijuun. Raskaus- ja ovistestejä olis tulossa... Lisäksi rekisteröidyin Fertility Friendiin, että voin ihan omasta mielenkiinnostakin seurailla kiertoja.

LittleOne: Teidän taktiikka kuulostaa oikein hyvältä. Voi kun osaisin itsekin ottaa tämän yhtä rennosti.

En oikeen osaa sanoa, monesko yk meillä menossa, mutta olkoon vaikka kuudes, kun 5 primokiertoa takana. Nyt jännätään tuleeko ne menkat (tai plussa) sieltä vai täytyykö ottaa taas gyneen yhteyttä. Se sanoi, että jos ei menkkoja/plussaa kuulu, niin sitten antaa lähetteen tutkimuksiin/hoitoihin. Hieman jännittää, mutta en ole vielä valmis luopumaan toivosta. Gyne sanoi, että oon kuitenkin vielä sen verran nuori, että eiköhän mut jollain konstilla raskaaksi saada.

 

Mulla sit eka terolut-kuuri takana ja kyllähän ne menkat sieltä tulla tupsahti. Muutenki nyt kun oon foolitabletteja syönyt ja greippimehua juonut, niin huomaan ainakin itse, että limoja on paljon enemmän, eikä värkki ole niin kuiva kuin ennen...Vielä ei oo kummiskaan tärppi käynyt, testit edelleen negaa.

 

Heipat kaikille pitkästä aikaa!

Nyt onkin vierähtänyt pitkä aika kun olen foorumilla pyörinyt, ja selityksenä masennus sekä se ettei mulla tullut tyhjennysvuodon jälkeen moneen kuukauteen kuukautisia.. Voitte kuvitella miten vaikeaa oli uskoa että EN ole raskaana. Vieläkään ei ole hormonit ihan tasapainossa, nyt siis 7kk ilman ehkäisyä.

Lisäksi mies ole edelleenkään näyttänyt sitä vihreää valoa vaan keksinyt koko ajan lisää juttuja miksi on hienoa olla "nuori ja vapaa". Kuitenkin on luvannut että yritys alkaa tänä vuonna ja minä taas olen kuulemma "kyltymätön vauvakuumottaja"! Jos odottajan aika on pitkä, niin entäs kun odottaa odottamiseen odottamista! Voin kertoa että pikkuisen kadettaa tuollainen että mies laskee kiertopäiviä. ;(

Nooo yksi "vahinkolaukaus" pääsi kuitenkin sattumaan ja minä kierona vaimona hartaasti toivon että olisi sattunut ovulaatioon, sen ajankohdasta kun ei voi tietää tällä sekakierrolla. Nyt kp35 ja testiä kutkuttais tehdä vaikka todennäköisyys onkin varmaan taas joku 2%. Toisaalta on niin huono omatunto koko jutusta että itkettää. Eihän se halu pakottamalla tule.

Anteeksi nyt kun avaudun tällaisesta ahdistavasta. Kaikkien muitten miehet innoissaan vauvasta?

 

Täällä loma lähenee loppuaan ja ajatus töiden alkamisesta vähän ahdistaa. Aloitan uudessa työpaikassa ja edeltäjäni on ollut ilmeisen pätevä ja pidetty, joten jännitän miten pystyn "täyttämään saappaat".

Lomalla olen koittanut tehdä kaikkea kivaa ja varsinkin sellaista, mikä ei raskaana ollessa/ pikkuvauvan kanssa oo mahdollista. Olen ratsastanut sydämeni kyllyydestä ja nauttinut maastolaukoista ja esteiden hyppäämisestä, syönyt graavikalaa ja juustokakkua ja juonut raakamaitoa Hauskaa on ollut, ja nyt taas tuntuu siltä että ei se niin kamalaa olis vaikka vielä jonkun aikaa kestäis ennen kun tärppäis. Satuin myös tapaamaan pariskunnan, jotka on adoptiojonossa, ja mietin taas, että sekin mahdollisuus on vielä olemassa jos ei omaa saada.

Aunilotta: Tavallaan ymmärrän tuon miehesi ajatuksen että on kiva olla "nuori ja vapaa". Omakin mies siitä usein puhunut (meillä tosin enemmän silloin kun oltiin hankkimassa koiraa..), ja itsekin aina välillä mietin että mistä kaikesta sit raskaana/ vauvan kanssa täytyy luopua. Mutta sit koitan aatella, että se on vaan väliaikainen vaihe ja sit kun lapset kasvaa niin on taas enemmän aikaa omille harrastuksille yms. Onneksi miehesi on kuitenkin jo sanonu tommosen aikarajan (tämän vuoden aikana), niin tiedät ettei tarvii ikuisesti odottaa. Tätä vuottahan on enää vähän reilu 5kk jäljellä
Mun mies toivoi että ehdittäisiin ensin olla muutamia vuosia kahdestaan ennen kun tulisi lapsia. Hän myös halusi että saan opinnot valmiiksi ennen kuin jätetään ehkäisy pois. Varsinaisesti innoissaan mies ei edelleenkään ole, vaikkei vastaankaan. Hänen mielestään "lapset kuuluvat asiaan", mutta voisi kuulemma olla ihan tyytyväinen ilmankin. Harvoin hän oma-aloitteisesti sanoo mitään tähän yritykseen/ vauvahaaveisiin liittyvää, eikä todellakaan laske kiertopäiviä

Hydrangea: Tervetuloa mukaan, ja kiva kuulla ettei vaikeudet ole saaneet sua masentumaan

 

Aunilotta, meillä minä olen enemmän puuhakkaana tän vauvajutun takia kuin mies, ehkä selittyy sillä että hänellä on jo lapsi eksänsä kanssa.

Kyllä mullakin meni pillereiden lopettamisesta 3 kuukautta ennen ekoja menkkoja ja sit ei taas mitään, syyksi paljastuikin pco ja terolutit nyt käytössä. Ei oo tärppi käyny.

 

Aunilotta: Mieheni kaverit on nyt viimeisen kahden vuoden aikana alkanut hankkimaan vauvoja ja yhdellä omalla kaverillanikin on jo. Heidän pikkuväki on ehkä saanut miehenikin miettimään perheenlisäystä, mutta mun puolelta kuitenkin tuli ehdotus aloittaa vauvaprojekti. Mies on suurinpiirtein mukana, koska olis ne parhaat päivät yrittää. Enemmän kuitenkin itse tässä stressaan ja lasken kiertopäiviä. Toivottavasti tekin pääsisitte pian yrittämään.

miss_piggy: Jos saan udella, niin kuinka pitkäksi aikaa sait terot? Kuinka pian viimeisen teron jälkeen alkoi vuoto? Itselleni määrättiin jostain syystä primot. Ensimmäisen kuurin antoi työterveyslääkäri ja sanoi, että antaa primot, kun ne kai jotenkin "vahvempia" ja kuukautiset oli ollut hukassa jo useamman kuukauden. Ikinä ennen pillereitäkään tosin mun kierto ei ole ollut kovinkaan säännöllinen. Toisella kerralla työterveyslääkärin lähetteellä pääsin gynelle ja se päätti antaa primot 4 kk säännöllistämään kiertoa. Menkat alkoi aina viimeisen primon jälkeen noin 2-3 päivän päästä ja kierto oli 26-27 päivää. Nyt siis odotellaan jatkuuko kierto ilman primoja samanlaisena... Tänään on kp 21, joten jokunen päivä täytyy vielä jännittää...

 

Miehen innostuminen vauvasta.
Meillä kymmenen vuoden yhteiselon aikana on ollu mm. aka jolloin mies oli sitä mieltä ettei koskaan lapsia. Jossain vaiheessa mielipide oli, että katsotaan aikaisintaan kolmekymppisinä.

Huomasin, että miehen mielipide muuttui aina vaan negatiivisemmaksi mitä enemmän aiheesta jauhoin. Jankkasin aiheesta siis jo mm. opiskeluaikana, ihan vaan sillä että "kai me sit vuosien päästä hankitaan lapsi jne".

Siinä vaiheessa kun ite olin valmis yrityksen alottamiseen ja oli omasta mielestä kaikki edellytykset kunnossa (opiskelu, työ, talo...). Perustelin miehelle kantani selvästi ja pyysin saamaan vastauksen vauva-asiaan vuoden sisällä. Vuoden päästä vastaus oli, että voidaanko odottaa vuosi ja katsotaan sit miltä taloudellinen tilanne jne jne näyttää. Se sentäs tuntu itelle jo puolivoitolta, kun ei tullut selvää ei-vastausta. Lupasin jopa olla vuoden jankkaamatta aiheesta ollenkaan :saint:

Tuon vuoden odottelun aikana hankittiin koira. Tais pennun hoito sulattaa miehen sydämen totaalisesti. Ehdotti ite yks päivä, että eikö se ois sama hankkia oikeakin lapsi ton karvasen lisäksi :heart:

Nyt mies kattelee innoissaan meille farmaria. Innostunu myös niistä pyörän vetokärryistä, ihan vaan sillä että päästäis koko perheen voimin pyöräretkille Mies myös ehotti tuon joka toinen päivä taktiikan, jotta ei vaan tuu suorituspaineita kun ei tiedä mistään ovisajankohdista (eikä siis halua tietääkään).

Epätoivonen tilanne muuttu siis onnelliseks tilanteeks kärsivällisyydellä. Siks YK4 ei tunnu vielä missään

Hups kun tuli pitkä elämäntarina. Sori

 

Kiitos tuesta ja kommenteista!

Catida, kirjoittamasi kuulosti aika paljon samalta kuin meillä, toivoa siis on! Koitankin tukeutua siihen että vuotta enää aika vähän kuitenkin jäljellä. Kuitenkin pelkään että sitten tulee taas uusia verukkeita. On nimittäin jo aika monta sitten kunnia jo takana.

Niin kuin Little sanoi, olen kanssa huomannut ettei jankutuksesta ole kuin korkeintaan haittaa. Mutta minkäs teet kun se on koko ajan mielessä!? Keksin melkein kaikesta mitä mies sanoo jonkun vihjeen vauvaan liittyen, eikä se koskaan kuitenkaan ole sitä.

Ja mitä ne pari kuukautta nyt edes merkitsee mitä tässä odotetaan! Niin kuin siinä ajassa nyt mikään muuttuisi, mulla vaan on keljua odotella.

Toisaalta tiedän ainakin tosiaan että se aika on tässä lähitulevaisuudessa, voisihan asia olla paljon huonomminkin. Ja eihän sitä tiä vaikka tärppäiskin sit nopsaan. On se hyvä tällainen foorumi. Kun rypee vaan omissa asioissaan, perspektiivi häviää. Kiitos teille!

 

Menkat alkoivat viikonloppuna. Positiivista on kai se, että jonkinlaista säännöllistymistä on havaittavissa. Huonoa taas se, että kierrot on pitkiä (31-38 pv). Oon vähän miettiny pitäiskö kokeilla ovulaatiotestejä, että näkis tapahtuuko ovulaatiota lainkaan. Toisaalta ajatus testien kanssa räpeltämisestä ei yhtään innosta. Jos nyt vielä pari kiertoa odottelis...

Luin Kodin Kuvalehdestä jutun pariskunnasta, jotka oli olleet hedelmöityshoidoissa 7 vuotta ennen kuin lopulta saivat lapsen, ja sitten toisenkin. Ankeinta jutussa oli se, miten nainen koki että ne 7 vuotta hänen elämästään olivat menneet hukkaan. Koko (naisen) elämä oli pyörinyt lapsettomuuden ympärillä, asia oli hänellä koko ajan mielessä, hän itkeskeli ja oli ärtyisä ja joutui suunniltaan kun kuuli muiden vauvauutisista, näki kadulla vauvan tms. Hän oli jopa ajatellut mielessään, että jos lapsia ei tiettyyn ikään mennessä tule, niin hän tappaa itsensä. Koko avioliitto meinasi hajota ja sitten kun vauva lopulta tuli, niin nainen ei osannut iloita siitäkään, sanoi että vuoteen ei tuntunut miltään. (Jonkunlainen synnytyksen jälkeinen masennus ehkä? Heille syntyi kaksoset, mutta toinen lapsista kuoli muutaman päivän ikäisenä. Myöhemmin saivat sitten vielä toisen lapsen, ja nyt heillä ilmeisesti meni ihan ok.)

Tuon jutun luettuani ajattelin vaan, että tuli meille lapsia tai ei, niin toivottavasti en ainakaan koskaan ajaudu tuollaiseen tilaan. Muistetaanhan iloita puolisoistamme ja muista hyvistä asioista, mitä elämässä jo nyt on, eikä anneta vauvahaaveiden kehittyä pakkomielteeksi! :heart:

 

Catida: ehdottomasti näin! Ylipäätänsä liian suuri henkisen romahtamisen mahollisuus jos elämä pyörii vaan yhen asian ympärillä. Nää vuodethan ne kuitenkii on just niitä mitä me vanhana muistellaan lämmöllä

 

Tähän keskusteluun kirjoittelin ihan alussa muutaman viestin verran. Silloin oli aikomuksena aloittaa yrittäminen helmikuussa, mutta monenlaisten kiireiden takia yritystä päätettiin lykätä. Nyt sitten heinäkuussa annettiin vauvalle lupa tulla. Olin ajatellut nyt palailla tälle palstalle, mutta vaikuttaa siltä, että käyntini jääkin lyhyeksi.

Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä (taustalla monirakkulaiset munasarjat) näyttää vahvasti siltä, että tärppäsi heti :heart: Hulluinta on, että minulla oli edelliset menkat vappuna (kyllä!) eli kp:tä on niin paljon, etten niitä enää edes ole jaksanut laskea. Ilmeisesti ovis on tapahtunut toooodella myöhäisillä kiertopäivillä.

Viime viikolla alkoi järkyttävät menkkakrampit ja ravasin vessassa jatkuvasti, kun tuntui, että nyt ne alkaa. Sitten loppuviikosta huomasin, että rinnoista tulee maitoa (!). Päättelin, että joko olen raskaana tai sitten melkoisen valeraskaana Testasin perjantai aamuna ekan haalean plussan ja nyt on viivat asteittain tummuneet. Todella kipeät menkkakrampit jatkuu edelleen, joten jännittää vähän, että eihän mene heti kesken... Vaikka tämä kyytiläinen ei pysyisikään loppuun asti, helpottaa kuitenkin suuresti tieto siitä, että tosiaan ovuloin ja raskautuminen luomusti on mahdollista.

Joka tapauksessa pitkän vuodatukseni viesti on se, että te pitkien ja epäsäännöllisten kiertojen kanssa painivat, älkää luopuko toivosta!

 

Hei!

Aloin huhtikuun puolella selailla keskusteluja kun aihe tuli meillekin avopuolison (ollan tosin oltu jo 7 vuotta yhdessä) kanssa aiheelliseksi kun hänen lapsipuheille aloin vihdoin lämmetä. Päätin hakea ajatuksilleni vähän laajempaa perspektiiviä näin keskustelupalstoilta (pelotti tehdä päätöstä, nyt erityytyväinen sillä ei se niin käden kääntessä tunnu käyvän) ja kuinka ollakaan silmiini osui juuri tämä keskustelu. Sain omia ajatuksia asian suhteen raiteilleen ja tein päätöksen toukouussa pillereiden poisjätöstä. Luin tämän ketjun sitten alusta asti ja jäin koukkuun. En ole kuitenkaan kokenut, että olisi mitään kummempaa kirjoitettavaa kun ajatuksieni kanssa olin niin kovin alussa ja tehnyt lähes täyskäännöksen asian suhteen, vaikka aina lapsia nuorena halunnutkin (olen 23v).

Hirmuisten perusteluiden jälkeen haluan päästä nyt jossain puhumaan kierroista ym tuntemuksista joita tekin jaatte täällä. Kaikkea kun ei voi raukkaparka miehen harteille sysätä, kun ei se oikein tajua alkaa vaan stressaamaan suotta. (pakko kertoa kun haluni ovat kasvaneet ja olen ehdotellut useammin ja erehdyin kertomaan ovulaatiosta jakahden päivän välisestä harrastelusta, se koki koko tilanteen suorittamiseksi, vaikka viimeiset parisen vuotta vähän harvemman peitonheilutteluun pettyneenä oli sitä mieltä, että joka toinen päivä pitää saada- nyt kun on tarjolla meneekin pupu pösyyn- en voinut kun nauraa kun keskustelimme asiasta, kun kovin nurinkurista miehenlogiikkaa ) Keskusteluunne miehen kiinnostuksesta projektiin, niin meillä siis miehen parin vuoden taivuttelusta tulosta odotellessa.

Nyt siis meneillään yk 3 kp 18. En ole testaillut liuskujoa mutta laskureita käyttänyt kyllä joten ovulaation piti olla tossa viikonlopun tienoilla. Nyt vaan täytyy malttaa odottaa elokuun puolen välin yli ja toivoa plussa testiä.

Heille ketkä vasta jättäneet pillerit pois, minulla oli mahdottomat "raskausoireet" mutta taisi olla vain kehon vieroitusta pillereistä.

Huhhuh, tulihan tekstiä

 

miss_piggy: Jos saan udella, niin kuinka pitkäksi aikaa sait terot? Kuinka pian viimeisen teron jälkeen alkoi vuoto? Itselleni määrättiin jostain syystä primot. Ensimmäisen kuurin antoi työterveyslääkäri ja sanoi, että antaa primot, kun ne kai jotenkin "vahvempia" ja kuukautiset oli ollut hukassa jo useamman kuukauden. Ikinä ennen pillereitäkään tosin mun kierto ei ole ollut kovinkaan säännöllinen. Toisella kerralla työterveyslääkärin lähetteellä pääsin gynelle ja se päätti antaa primot 4 kk säännöllistämään kiertoa. Menkat alkoi aina viimeisen primon jälkeen noin 2-3 päivän päästä ja kierto oli 26-27 päivää. Nyt siis odotellaan jatkuuko kierto ilman primoja samanlaisena... Tänään on kp 21, joten jokunen päivä täytyy vielä jännittää...

Hydrangea: Sori kun vastaus kesti.. eli mulle lääkäri antoi puolen vuoden reseptin noita teroluteja, ja sanoi että jos ei sinä aikana raskaaksi tuu niin sitten kokeillaan jotain muuta.
Nyt oon siis yhden kuurin syöny, ja nyt on menossa kp 13. Alotin ton ekan kuurin kyllä ns. kesken kiertoa, kun mullahan ei niitä menkkoja ollu, eikä tietoa milloin ne tulee..No sittenhän ne alkoikin terolut-kuurin jälkeen muistaakseni neljäntenä pillerittömänä päivänä.
Nyt mun pitäis taas keskiviikkona niitä alkaa napsimaan, mutta kun meillä on ulkomaan matka 11-18.8, niin aloitankin vasta viikon päästä, jos toivon mukaan menkat ei sitten tulis just sillon lomalla.
Mulla kans on ollu nuoresta asti tosi epäsäännölliset menkat, mutta joitaki vuosia sitten ku kävin gynellä ja se ultras sisukset, niin tuota pco:ta ei näkyny, eli se on kehittyny sitten ilmeisesti tässä parin vuoden sisällä, syytä hankala kyllä arvata, tosin pillerimerkkiäkin vaihdoin muutamaan otteeseen sinä aikana.

 

Terkkuja taas möksältä,teki hyvää olla puuhailemassa muuta niin ei liikaa hirtä kiinni tämä vauvaprojekti

Ihanaa kun palstalle on tullut uusia kuumeilijoita, :heart:mellisesti tervetuloa,täällä on hyvä purkaa tuntojaan, niin hyviä kuin huonoja.

Arvatkaas mitä?Äsken (kp 11) pamahti elämäni ensimmäiseen ovulaatiotestiin räikeän punainen viiva.Jee!Se antaa mulle jotain mielenrauhaa, ajatuksen siitä että kroppa toimii. Vaikka en ees raskautuis niin on kiva, että saa jotain osviittaa siitä, että ovulaatiot pelaa.Onneksi näin päin sillä pelkäsin just että ovistestin kans pelaaminen alkaa käydä vaan lisää stressaamaan.

Catida oot harvinaisen oikeassa siinä, että pitää nauttia siitä mitä jo on.Mullakin tuntuu, vaikka nyt vasta yk 4 (vai onko jo viides LittleOne?) niin tuntuu että on mennyt muutama kuukausi ihan päiviä kyttäillessä ja muulta elämältä ohi. Pitää nyt ihan tietosesti relata välillä. Vaikka mä jo tiedän että mahdollinen negatiivinen raskaustesti romahduttaa taas meijän maailman mutta tiedän myös toisaalta että kyllä siinä kp nelosen vitosen paikkeilla noustaan taas uuteen yritykseen :headwall:

Nyt ruokaa ja äkkiä,nams!

Taitaa se olla yk4 nyt....

 

Ashia: Kiva kuulla, että teillä tärppäsi pco:sta huolimatta. Onnea odotukseen.

miss_piggy: Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. Toivotaan, että teroluteista olisi apua sulle.

Itseänikin hieman mietityttää, kun mulla munasarjat ultrattu pillereitä käyttäessä (muistaakseni 2006) ja silloin kaiken todettiin olevan ok. En tiedä, pitikö sitten pillerit pco:n poissa, kun niitä käyttäessä kierto oli todella täsmällinen. Mulla ei ole muita pco:n yleensä liittyviä oireita, eikä ylipainoa. Ainoastaan epäsäännöllinen kierto vaivaa.

Tänään kp 26/26-27. Jännää nähdä, tuleeko menkat parin päivän sisään, kuten oli primojen kanssa. Eilen hätäpäissäni testasin jo negan herkällä testillä, jota kyllä odotinkin. Salaa vaan toivoin, jos sittenkin olisi tullut ensimmäisen hääpäivän kunniaksi plussa testiin. Jotain kummallista aivan pientä tiputtelua oli kp 17-19 ja nännejä pistelee koko ajan. Ajattelin, että tuskin tässä kannattaa menkkoja kauhean kauaa odotella, kun kierto ei ilman lääkitystä ole koskaan ollut säännöllinen, joten teen vielä uuden testin loppuviikosta ja taidan soitella jo ens viikolla gynelle ja pyydän lähetteen jatkotutkimuksiin ja -hoitoihin, jos menkkoja ei kuulu.

 

R' Minustakin tuntuu, että nyt kun mun halut on lisääntyny ja olis siis seksia useammin tarjolla, niin miestä ei enää kiinnostakaan. Vaikka aina se valitti kun muka en halunnut. Olen vain harmikseni huomannut, että harrastetaan nyt paljo vähemmän seksiä kuin ennen ku aloitettiin yritys Toivotaan että on vaan joku ohimenevä vaihe tai sitten mä vaan kuvittelen koko asian.

Muksuttarelle onnea ekasta ovisplussasta!! :flower:

Mä yritin testailla ovista,mutta se epäonnistui täydellisesti. Testailin kp9-14. Sain koko ajan haamua kunnes kp14 ei ilmestynyt testiin mitään, joten luulin että ovis oli jo mennyt, joten lopetin testailun. No nyt eilen mulla oli alavatsa kipäe ja närästi eli ilmeisesti oon vasta eilen ovuloinnut. Kiva vaan ku ei ole mitään kunnon ovisoireita, paitsi se närästys(?!), jonka olen edellisissäkin kierroissa havainnut.
Vielä enempi ärsyttää se, ettei me olla nyt pupuiltukaan eli ei tässäkään kierrossa tule vauvaa... Lauantaina viimeks pupuiltiin, mutta mies ei tullut ni se siitä. Nää helteet pilaa meiän makuuhuone touhut

Mutta, jos mäkin keskittyisin Catidan neuvomana johonkin muuhun kuin vauvapuuhiin. Eli hoitamaan kukkia, kun menin niitä taas ostelemaan ja istuttelemaan.
Ja kävin muuten verenluovutuksessa eilen ja mun hb oli 156!!! Aika jees =)
Käykö kukaan muu säännöllisesti luovuttamassa verta?

 

Heipparallaa kaikille!

Ja paljon onnea kaikille plussanneille

Olen täällä uusi, pari päivää olen seuraillut viestiketjuja ja ajattelin liittyä tänne kuumeilemaan, jottei tuo miesparka kyllästy heti alkumetreillä mun hössötykseen. Eli taustaa sen verran, että eka todellinen yrityskerta menossa, keväällä kävi kumin kanssa vahinko ja silloin hain jälkiehkäisypillerit, eikä vauvaa tullut. Hormonaalisen ehkäisyrenkaan käytön lopetin muista syistä kuin vauvantekoshaaveista jo vuosi sitten ja luomumenkat on tulleet sen jälkeen heti normaalisti. Oviksia en oo ennen tätä kiertoa bongaillut, saati huomannut. Heti kärkeen menin siis apteekkiin ja ostin clearbluen ovistestit vain tsekatakseni että homma kropassa toimii, yrittämään kun lähetään . 21.7 ovistestissä tuli plussa ja sitten sitä pupuiltiinkin pari päivää, tosin sitä jo ennen oli melkein koko viikko vierähtänyt niissä puuhissa, lomalla kun oltiin. Nyt KP 24/30 ja DPO 9 menossa ja pää meinaa levitä näitten tuntemusten ja mahdollisten oireiden tarkkailusta. Eilen alkoi paineen tuntu alavatsalla, samoin viluilu töissä (muiden hikoillessa vieressä). Ikinä tällästä jatkuvaa paineen tuntua ei oo ollu edes menkkoja ennen, ne on aina ollut mulla kivuttomat, eli korkeintaan sellainen pieni paineentunne alavatsalla hetken verran, josta on tiennyt että menkat alkaa varmaan lähiaikoina.

Tänään kävin hakemassa early testin, ajattelin huomenaamulla testata. Sais jotain mielenrauhaa tästä oireilusta Varmasti aivan liian aikaisin testailen, mutta haluan myös tietää siinä tapauksessa et tapahtuisi jotain vielä loppuviikon aikana. Tietäispä ainakin et kaikki toimii hyvin, vai onko tää ihan hullua?