Onkohan kukaan jättänyt lasta sairaalaan..

Onkohan kenellekkään käynyt niin että synnytyksen jälkeen todettu lapsen olevan esimerkiksi downi tai muuten kehitysvammainen ja olisi jättänyt lapsen sairaalaan?

Mietin tänään että jos saisin vammaisen lapsen, niin en varmaan pystyisi pitämään itselläni vaan sanoisin etten halua sitä..

 

On. 80-luvun alussa opiskeluaikana hoidín sairaalassa tällaista lasta. Eikä lapsensa sairaalasta mukaan ottaminen ole nykyistenkään lakien mukaan pakollista.

 

On varmasti jättänyt, monikin.

 

Venäjällä hyvinkin yleistä,ns hylätyt lapset.

 

olen hoitanut tällaista lasta. Mikä pahinta, niin vanhemmat pitivät lapsen ensimmäiset pari vuotta, mutta sitten jättivät sairaalaan. Kyseessä vammainen lapsi

 

Kyllähän "äidit" jättää niitä terveitäkin sinne sairaalaan, tiedän tapauksen ihan tältä vuodeltakin kun olin itse synnytyämässä!

 

Mä oon ollut samassa lastenkodissa yhden sellaisen kanssa. Äitinsä oli alkoholisti.

 

Ahdistaa, että sellaisia ihmisiä voi olla edes olemassa, että oman lapsen hylkäävät heti kun tulee tieto vammaisuudesta. Sellaiset ei mielestäni äitiyttä/isyyttä ansaitse.

 

Enkä siis ole sellainen jonka mielestä vammaiset olisivat kamalia ym, mutta luulen etten jaksaisi joten helpointa olisi luovuttaa heti.. Toki voi olla että olisin eri mieltä jos oikeasti näin kävisi

 

[QUOTE="vieras";26765941]Ahdistaa, että sellaisia ihmisiä voi olla edes olemassa, että oman lapsen hylkäävät heti kun tulee tieto vammaisuudesta. Sellaiset ei mielestäni äitiyttä/isyyttä ansaitse.[/QUOTE]
Ei tästä kovin montaa vuosikymmentä ole, kun synnytyssairaaloissa jopa suositeltiin jättämään vammainen lapsi sinne ja vanhempia kehotettiin vain tekemään uusi lapsi.

 

[QUOTE="vieras";26765941]Ahdistaa, että sellaisia ihmisiä voi olla edes olemassa, että oman lapsen hylkäävät heti kun tulee tieto vammaisuudesta. Sellaiset ei mielestäni äitiyttä/isyyttä ansaitse.[/QUOTE]

Asioilla on monta puolta. Jos lapsen hylkää heti vastasyntyneenä ja tunnustaa, että omat voimavarat ei riitä, niin minusta se on toisaalta rakkautta. Antaa sille lapselle mahdollisuus saada rakastavat vanhemmat ja hyvä koti. Kyllähän Suomessa esim vastasyntyneille downeille olis taatusti ottajia.

 

[QUOTE="niin";26765964]Asioilla on monta puolta. Jos lapsen hylkää heti vastasyntyneenä ja tunnustaa, että omat voimavarat ei riitä, niin minusta se on toisaalta rakkautta. Antaa sille lapselle mahdollisuus saada rakastavat vanhemmat ja hyvä koti. Kyllähän Suomessa esim vastasyntyneille downeille olis taatusti ottajia.[/QUOTE]

Ja höpö höpö. Ei Suomessa vammaisille adoptiovanhempia löydy. Kyllä ne vuosia odottaneet kokee terveen ansaitsevansa.

 

olen hoitanut tällaista lasta. Mikä pahinta, niin vanhemmat pitivät lapsen ensimmäiset pari vuotta, mutta sitten jättivät sairaalaan. Kyseessä vammainen lapsi

Minkähän takia vanhemmat parin vuoden jälkeen muuttivat mieltään lapsen pitämisestä? Ja miksi lapsi jätettiin sairaalaan? Luulisi että ns hyväkuntoinen lapsi joka ei tarvitse sauraalahoitoa mutta vanhemmat eivät halua häntä pitää otetaan huostaan jonnekin toisaalle (lastenkodit, sijaisperheet ym).

 

Minkähän takia vanhemmat parin vuoden jälkeen muuttivat mieltään lapsen pitämisestä? Ja miksi lapsi jätettiin sairaalaan? Luulisi että ns hyväkuntoinen lapsi joka ei tarvitse sauraalahoitoa mutta vanhemmat eivät halua häntä pitää otetaan huostaan jonnekin toisaalle (lastenkodit, sijaisperheet ym).

ehkä lapsi oli pitkäaikaissairas ja vanhemmat ei vaan tulleet enää hakemaan lasta. Tai sitten muutaman vuoden päästä lapsi olikin haasteellisempi kuin vauvana jne jne. Onhan näitä syitä. Surullista.

 

Ei tästä kovin montaa vuosikymmentä ole, kun synnytyssairaaloissa jopa suositeltiin jättämään vammainen lapsi sinne ja vanhempia kehotettiin vain tekemään uusi lapsi.

Ennen oli ennen, nyt on nyt, eikä mielestäni kukaan lapsi ansaitse hylkäämistä, jos vanhemmat on ihan "normaaleja" (ei päihdeongelmaisia, lapsi toivottu jne.). Uskon siihen, ettei kenellekään anneta kannettavaksi enempää, mihin voimat riittää eli vaikka tuntuisi siltä ettei kykene, niin mistä sitä tietää jos ei edes yritä?

 

[QUOTE="vieras";26765941]Ahdistaa, että sellaisia ihmisiä voi olla edes olemassa, että oman lapsen hylkäävät heti kun tulee tieto vammaisuudesta. Sellaiset ei mielestäni äitiyttä/isyyttä ansaitse.[/QUOTE]
Ulkopuolisten on helppo sanoa mitä vain. Kun oma lapseni syntyi ja tulevaisuudenkuvana oli vihanneksena letkuissa elävä lapsi, niin olisin halunnut unohtaa, että minulla on edes lasta syntynyt ja jatkaa elämääni siitä, mitä se oli ennen lapsen syntymää. Muistan ajatelleeni silloin, että vaikka jättäisin lapseni, niin en pystyisi häntä unohtamaan, vaan hänen kohtalonsa vaivaisi minua aina.

Muiden valintoja ei pidä tuomita, koska niiden taustalla voi olla oikeat syyt. Ehkä muut vaihtoehdot ovat silloin tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Ehkä lapsen hylkääminen on siinä tilanteessa ollut paras vaihtoehto.

 

ehkä lapsi oli pitkäaikaissairas ja vanhemmat ei vaan tulleet enää hakemaan lasta. Tai sitten muutaman vuoden päästä lapsi olikin haasteellisempi kuin vauvana jne jne. Onhan näitä syitä. Surullista.

Mietin vaan oliko tuossa niinkään kyse vanhemmista jotka eivät voi hyväksyä lapsensa vammaa ja siksi päätyvät antamaan hänet pois (mitä aloituksessa kai tarkoitettiin) vai vammaisen lapsen perheestä jota ei oltu tuettu tarpeeksi ja siksi eivät jaksaneet enää hoitaa vaikeasti sairasta lastaan.

 

Aivan sairasta että joku voi olla niin julma, että hylkää oman lapsensa ja vain sen takia, että lapsi ei ole `` normaali``. Kyllä omasta lapsesta pitää pystyä huolehtimaan ja sitä rakastamaan oli vammainen tai ei.

 

Toisaalta nuo raskaudenaikaiset seulonnat on suhteellisen tarkkoja ja moni keskeyttää jo raskauden alkuvaiheessa jos on tulossa vammainen lapsi ja kokee ettei pärjää vanhempana.

 

Mikä muuten lasketaan lapsen hylkäämiseksi?

Siis onko hylkäämistä vain se että sanoutuu kokonaan irti lapsesta, antaa huoltajuuden pois eikä halua nähdäkään tätä? Vai nähdäänkö hylkäämisenä sekun että antaa lapsen jonnekin laitokseen tai ehkä sijaisperheeseen ja käy kuitenkin tapaamassa tätä, ottaa joskus kotivierailuille jne?

 

Aivan sairasta että joku voi olla niin julma, että hylkää oman lapsensa ja vain sen takia, että lapsi ei ole `` normaali``. Kyllä omasta lapsesta pitää pystyä huolehtimaan ja sitä rakastamaan oli vammainen tai ei.

Mietipä vielä. Suomessa murhataan tuhansia aivan terveitäkin lapsia kohtuun joka vuosi. Ja se on monen naisen mielestä täysin hyväksyttävää.

 

[QUOTE="vieras";26765941]Ahdistaa, että sellaisia ihmisiä voi olla edes olemassa, että oman lapsen hylkäävät heti kun tulee tieto vammaisuudesta. Sellaiset ei mielestäni äitiyttä/isyyttä ansaitse.[/QUOTE]

Vähän samaa mieltä, mun mielestä ei pitäisi olettaa kun lapsia tehdään että niistä varmasti tulee terveitä vaan pitäisi olla myös valmis siihen että lapsi onkin sairas.

 

Ja höpö höpö. Ei Suomessa vammaisille adoptiovanhempia löydy. Kyllä ne vuosia odottaneet kokee terveen ansaitsevansa.

Ihan varmasti on paljon adoptoivia, jotka eivät downin syndroomaa kavahtaisi. Itsekin tunnen useampia sellaisia.

 

Mietipä vielä. Suomessa murhataan tuhansia aivan terveitäkin lapsia kohtuun joka vuosi. Ja se on monen naisen mielestä täysin hyväksyttävää.

Eiköhän abortti nyt ole pikkuisen eri asia kuin syntyneen hylkääminen?
Itse kannatan aborttia täysin, olipa syy siihen sitten mikä tahansa. Itse en koskaan tule synnyttämään yhtäkään lasta tälle pallolle. En halua ikinä olla raskaana, jolloin abortti on minulle se ainoa vaihtoehto vahingon sattuessa. Olipa sikiö sairas tai terve.

Hyväksyn myös tuon lapsen jättämisen sairaalaan. En näe siinäkään ongelmaa, koska parempi se lapsi sinne sairaalaan jättää kuin katuojaan. Ymmärrän ihmisiä jotka tekevät ratkaisunsa. Heillä on aina siihen oikeat syyt ja kenenkään ei niitä tulisi tuomita. Se, että äiti jättää lapsensa synnärille on hyväksyttävää ihan siinä missä aborttikin.

Muistakaa ihmiset olla tuomitsematta toisia, koska koskaan ette tiedä asioiden oikeaa laitaa ja syitä toisen omille ratkaisuille.

 

Aivan sairasta että joku voi olla niin julma, että hylkää oman lapsensa ja vain sen takia, että lapsi ei ole `` normaali``. Kyllä omasta lapsesta pitää pystyä huolehtimaan ja sitä rakastamaan oli vammainen tai ei.

Tälläkin palstalla toitotetaan, että älkää tehkö aborttia, antakaa adoptioon. Sitten, kun joku niin tekee, niin se on sairasta.....