Onko lapsensa hoidattaminen isovanhemmilla kohtuullista tässä tapauksessa - minusta ei!

["..."]

Tämä minullekin tuli mieleen.
Muutoin kuulosti lasten kannalta optimaaliselta järjestelyltä.

Lasten elämähän on suorastaan ihanaa

 

[Mummeliisa]

Jokin tässä tarinassa kylä tökkii pahoin.
Lapset eivät ole käytännössä koskaan vanhemmillaan ja silti lapsi itkee ensisijaisten hoitajiensa luona "ikävää" sitä vanhempaa kohtaan johon ei ole ikinä ehtinyt luomaan vahvaa tunnesidettä?

Minustakin tässä asiassa tökkii monikin homma, mutta tämähän on vain minun ja isovanhempien kertomaa. Kai lapsi osaa jo kaivata vanhempiaan tuossa iässä? En enää oikein osaa perustella tätä tämän paremmin, mutta he ikävöivät vanhempiaan useinkin ja se on tosi juttu se. Jos pienempi huutaa öisin äitiä, niin onko se normaalia? Alkaa tuntua, että tässä tarinassa minä olenkin se katkeroitunut osapuoli. Mutta en yhtään ole valehdellut. Ja tätä asiaa on puitu paljon ja olen tutkiskellut omia tunteitani niin paljon kuin osaan.

Ehkä tämä on niin tulenarka aihe, että tätä ei olisi pitänyt sanoa ääneen. Onhan minuakin arvosteltu, koska olen liikaa lapseni kanssa. No, hän on vasta pieni taapero, joten näemme puolisoni kanssa asian niin, että emme halua menettää kallisarvoisia vuosia. Meille jää runsaasti "omaa aikaa" vaikka lapsi onkin kotihoidossa ja lähes kaikkialla mukana.

Miksi pienempi itkee äitiä, jota kertomasi mukaan hädin tuskin tuntee?

 

["vieras"]

Oletko kateellinen?

 

[Isovanhemmat]

Isovanhemmat antavat mahdollisuuden tuohon toimintaa.
Mieheni vanhemmat ovat samanlaisia. Vastaan ei uskalleta sanoa vaan surkutellaan jälkikäteen.
Oma isäni esim. Eilen sanoi, kun kysyin, että voinko jättää tytön hetkeksi. "nyt ei käy, kun teen ruokaa ja ollaan
Lähdössä jne.."

 

[tytsi-89]

Toisaalta aika epärealistinen tuo pelko, ettei isovanhemmat saisi enää nähdä lapsenlapsiaan. Tuskin vanhemmat jaksaisivat jatkossakaan lapsiaan hoitaa ilman isovanhempien apua, jos lapset ovat isovanhemmillaan nytkin jatkuvasti.

 

[Vm84]

Oletkohan keskustellut jo veljesi ja hänen vaimonsa kanssa?

Tuli mieleen vaan muutama juttu.. Onko veljesi vaimon reaktio se mikä mietityttää? Onko siinä tapauksessa mahdollista puhua vain veljellesi? Ei tietenkään niin että puhutte hänen vaimostaan hänen selkänsä takana, vaan puhut veljellesi, vähän niin kuin ohimennen, kuinka heidän lapsensa kaipaavat vanhempiaan kun ovat kylässä? Uskon, että jos puhut siitä kuinka joudut hoitamaan paljon, niin reaktio tulee olemaan se, että te ette sitten halua ollenkaan hoitaa. Sinuna puhuisin myös vain omasta puolestasi, enkä ollenkaan vanhempiesi puolesta, muuten veljesi voi alkaa miettimään, puhutteko heistä selän takana, ja silloin hän/he todennäköisesti asettuvat puolustuskannalle, jolloin järkevästä keskustelusta ei ole varmaankaan kovin paljon toiveita.

Jos välit menevät huonoiksi, menevätkö ne huonoiksi sekä veljeesi, että hänen vaimoonsa? Sain jotenkin sen käsityksen aikaisemmasta viestistäsi, että veljesi VAIMO laittaisi välit poikki, voisiko teidän suhteenne veljeesi silti säilyä?
En tunne ko ihmisiä, eikä lähipiirissäni ole samankaltaista tapausta, mutta uskon (tai ainakin kovasti toivon) että vanhemmat eivät ole tulleet ajatelleeksi miten heidän lapsensa kaipaavat ja tarvitsevat juuri vanhempiaan. Ehkä he lukevat kummi- ja mummolareissut myös elämykseksi? Mielestäni kummit ja isovanhemmat saavat tässä olla erityisen tarkkana, että lasten vanhemmista ei puhuta mitään negatiiviseen sävyyn LASTEN KUULLEN. Kolmivuotiaalla on yllättävän tarkat korvat, ja muistaa yllättävän paljon, ja kuusivuotias vielä paljon enemmän!

Jos ei puhe lasten kaipuusta vanhempiin vaikuta, en usko vanhemmilla olevan kovin paljon rakkautta lapsiaan kohtaan, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Silloin ei auta vaikka kuinka suoraan sanoo asiat, ei se herätä rakkautta vanhemmissa. Jos lasten vanhemmat siihen päälle vielä kuulevat, etteivät isovanhemmat ja kummit jaksa hoitaa, ja vanhemmat katkaisevat välit molempiin, keneltä lapset sitten saavat rakkautta? Kannattaa liikkua erittäin varovasti näin heikolla jäällä! Tsemppiä

 

[endie2]

Miksi pienempi itkee äitiä, jota kertomasi mukaan hädin tuskin tuntee?

varmaan ,koska hänet on manipuloitu niin itkemään.
mutta onko sillä väliä ? kun pointti on kuitenkin, että itkee.oli se ikävä itku sitten syytä mistä tahansa. terveellä järjellä varustettu äiti/isä kyllä sulaa, jos oma lapsi itkee ikäväänsä .eikä vain "kääntäisi selkäänsä".

 

[Mummeliisa]

varmaan ,koska hänet on manipuloitu niin itkemään.
mutta onko sillä väliä ? kun pointti on kuitenkin, että itkee.oli se ikävä itku sitten syytä mistä tahansa. terveellä järjellä varustettu äiti/isä kyllä sulaa, jos oma lapsi itkee ikäväänsä .eikä vain "kääntäisi selkäänsä".

Lapsi joka laitetaan hoitoon muualle kuin ensisijaisten hoitajiensa luokse voi itkeä ikäväänsä. Ap:n kertoman mukaan ko. lapsen ensisijaiset hoitajat ovat isovanhemmat ja vanhempaan hän hädin tuskin tapaa eli tunnesidettä näihin ei ole tai se on varsin heikko.
Jos näin, niin kuka manipuloi lapsen ikävöimään?
Ap? Isovanhemmat?

MIKSI?
:O

 

[endie2]

Lapsi joka laitetaan hoitoon muualle kuin ensisijaisten hoitajiensa luokse voi itkeä ikäväänsä. Ap:n kertoman mukaan ko. lapsen ensisijaiset hoitajat ovat isovanhemmat ja vanhempaan hän hädin tuskin tapaa eli tunnesidettä näihin ei ole tai se on varsin heikko.
Jos näin, niin kuka manipuloi lapsen ikävöimään?
Ap? Isovanhemmat?

MIKSI?
:O

onko se ny todellakin se tärkein asia selvittää ja keskittyä ? kun se LAPSI KUITENKIN ITKEE. eikö se vanhempi voi sitä lasta lohduttaa tai antaa aikaansa ? sen lapsen kannalta se varmaan olisi ensisijaista.

vai onko jotenkin tärkeämpää nyt etsiä syyllistä ja osoittaa sormella "tsot tsot". ja ajatella, miten optimaalinen tilanne olisikin ,jos näin ei olisi.

manipulointi on väärin ja siihen pitää puuttua, mutta ei se sitä lapsen nyt jo kokemaa ikävää poista.

 

[:):):)]

Tämä minullekin tuli mieleen.
Muutoin kuulosti lasten kannalta optimaaliselta järjestelyltä.

Arvasin, että tämä narsistimummo tulee jauhamaan sairaita mielipiteitään tähän ketjuun..

 

[Mummeliisa]

onko se ny todellakin se tärkein asia selvittää ja keskittyä ? kun se LAPSI KUITENKIN ITKEE. eikö se vanhempi voi sitä lasta lohduttaa tai antaa aikaansa ? sen lapsen kannalta se varmaan olisi ensisijaista.

vai onko jotenkin tärkeämpää nyt etsiä syyllistä ja osoittaa sormella "tsot tsot". ja ajatella, miten optimaalinen tilanne olisikin ,jos näin ei olisi.

manipulointi on väärin ja siihen pitää puuttua, mutta ei se sitä lapsen nyt jo kokemaa ikävää poista.

Ei poista ei.
Mietityttää kuitenkin ap:n tarina.
Jos hän puolisoineen on isovanhempien ohella lapsen primäärihuoltajia, niin kuka on se joka henkisesti pahoinpitelee lasta?

Jos se on ap, niin hänen tuntemansa "vilpitön huoli" asettautuu omalaatuiseen valoon...

Jos sen tekevät lapsen isovanhemmat, niin miksi asiaa ei otetu esiin kertomuksessa, koska moinen luonnollisesti tekee isovanhemmista sopimattomia lapsen hoitajia.

Nimenomaan tämän oleellisen tiedon systemaattominen ohittaminen teki mielestäni koko kertomuksesta "oudon" ja epäuskottavan.

 

[Scindapsus]

Taisi muutamaan kommentoijaan kopsahtaa kun niin kovasti jauhetaan manipuloinnista ja kateudesta...

Toki pari lausetta vaikutti minustakin hieman epäuskottavalta, mutta tiedän itsekin tuon tyyppisen perheen ja tilanne on minustakin sydäntäraastava, sillä sen lapsen ikävän tosiaan näkee.

Jotenkin sinun olisi varmaan yritettävä asiasta veljellesi puhua, joko suoraan tai kautta rantain hieman pehmennellen, riippuen siitä millainen lähestymistapa mielestäsi parhaiten veljesi kohdalla toimii.

 

["vieras"]

Ei poista ei.
Mietityttää kuitenkin ap:n tarina.
Jos hän puolisoineen on isovanhempien ohella lapsen primäärihuoltajia, niin kuka on se joka henkisesti pahoinpitelee lasta?

Jos se on ap, niin hänen tuntemansa "vilpitön huoli" asettautuu omalaatuiseen valoon...

Jos sen tekevät lapsen isovanhemmat, niin miksi asiaa ei otetu esiin kertomuksessa, koska moinen luonnollisesti tekee isovanhemmista sopimattomia lapsen hoitajia.

Nimenomaan tämän oleellisen tiedon systemaattominen ohittaminen teki mielestäni koko kertomuksesta "oudon" ja epäuskottavan.

Sinähän et pitänyt inttämisestä...

 

[Madicken04]

Miksi pienempi itkee äitiä, jota kertomasi mukaan hädin tuskin tuntee?

Minustakin se itku kuulostaa vähän "draama-tehosteelta" tässä jos siis tilanne oikeasti on se että käytännössä isovanhemmat on sen lapsen "omat aikuiset". Noin pienen ei vielä luulisi tajuavan itse sitä kenen hänestä pitäisi huolehtia.

Enemmän ymmärtäisin itkun jos vanhemmat kuitenkin olisivat ne ketkä lapsesta eniten huolehtii ja keihin pieni turvaa, silloin tuntuisi luonnollisemmalta kaivata sitä aikaa sen oman isän ja/tai äidin kanssa.

Mutta muuten en sitä ihannetilannetta tuossa näe, ei kai lapselle ole ihanne vanhemmat jotka eivät halua viettää aikaa hänen kanssaan? Tietty jos on tuollaiset vanhemmat niin toki silloin on ihanne että löytyy joku paikka - vaikka se mummola- johon lapsi on aina tervetullut ja minkä hän saa kokea kodikseen.

 

["vieras"]

Minustakin se itku kuulostaa vähän "draama-tehosteelta" tässä jos siis tilanne oikeasti on se että käytännössä isovanhemmat on sen lapsen "omat aikuiset". Noin pienen ei vielä luulisi tajuavan itse sitä kenen hänestä pitäisi huolehtia.

Enemmän ymmärtäisin itkun jos vanhemmat kuitenkin olisivat ne ketkä lapsesta eniten huolehtii ja keihin pieni turvaa, silloin tuntuisi luonnollisemmalta kaivata sitä aikaa sen oman isän ja/tai äidin kanssa.

Mutta muuten en sitä ihannetilannetta tuossa näe, ei kai lapselle ole ihanne vanhemmat jotka eivät halua viettää aikaa hänen kanssaan? Tietty jos on tuollaiset vanhemmat niin toki silloin on ihanne että löytyy joku paikka - vaikka se mummola- johon lapsi on aina tervetullut ja minkä hän saa kokea kodikseen.

Järkipuhetta, jälleen kerran!

 

[se kummi (ap)]

Lapsi joka laitetaan hoitoon muualle kuin ensisijaisten hoitajiensa luokse voi itkeä ikäväänsä. Ap:n kertoman mukaan ko. lapsen ensisijaiset hoitajat ovat isovanhemmat ja vanhempaan hän hädin tuskin tapaa eli tunnesidettä näihin ei ole tai se on varsin heikko.
Jos näin, niin kuka manipuloi lapsen ikävöimään?
Ap? Isovanhemmat?

MIKSI?

Minun täytyy sanoa, että en oikein käsitä tätä Mummeliisan tinkausta. Ei pidä ottaa ainakaan henkilökohtaisesti, jos mielestäni lapsen kuuluisi olla enemmän vanhempiensa kuin isovanhempiensa luona. Tiedän, että luonasi on omia ja lapsenlapsia aina, ja hienoa jos se toimii, mutta tässä tapauksessa en voi ymmärtää, miksei lapsi voisi kaivata äitiään.

Emme me moiti heitä lasten kuullen. Jos pienempi herää öisin itkemään äiti, äiti, niin miten se on niin outoa? Jos kerran lapsi takertuu äitiinsä nähdessään tämän ja pysyttelee tämän sylissä, niin onhan tunneside muodostunut. Vanhempi lapsi ei juurikaan enää reagoi vanhempiensa tuloon, koska usein on käynyt niin, etteivät he ole kuunnelleet jostain asiasta innostuneen lapsen kertomuksia.

Minun henkilökohtainen, tosin moneen kertaan muistutettu: katkera?, mielipiteeni on se, että lapset eivät saa tarpeeksi huomiota omilta vanhemmiltaan. Luulen, että minun on viisain pysytellä tästä asiasta erossa, antakoot veljen perheen tehdä oman elämänsä suunta miten lystää.

Ehkä ylireagoin lapsen hätään. Minusta se on hätää, jos lapsi itkee lohduttomasti äitinsä perään kerta toisensa jälkeen. Se tuntuu varmasti 3v lapsesta pahalta, kun hänet työnnetään itkevänä ja kirkuvana autoon. Tarkoituksena tuolla kerralla oli tuoda lapset meille (tulivat erään toisen kyydillä), kun vanhemmat halusivat lähteä tapaamaan ystäviään. Lapsi oli tämän tuojan mukaan huutanut sydäntäsärkevästi. Vanhempansa olivat sanaakaan sanomatta vaan laittaneet lapset autoon, panneet ovet kiinni ja menneet sisälle. Sinä päivänä lapset olivat nähneet vanhempiaan vajaan tunnin ajan, ja pienempi oli ottanut eron todella raskaasti.

Kun lapset tuotiin meille, pienempi kyseli koko illan: milloin pääsen kotiin, milloin minut tullaan hakemaan kotiin? Yritin tehdä lapsille hauskan illan, leivottiin ja saunottiin ja yritin saada lasta unohtamaan ikävänsä. Se onnistui kunnes yöllä pieni itki hirveästi ikäväänsä. Miehellenikin tuli kyyneleet silmiin sitä katsoessaan ja sanoi, että on tämä hullua, ettei lapsi saa olla kotonaan. No, se siitä. En sano, etteivät vanhemmat rakasta lapsiaan, kyllä varmasti rakastavat ja on puhtaat vaatteet ja asianmukaiset rokotukset ja ruokavaliot. Pitää sitä lastakin kunnioittaa, eikä sysätä hänen tunteitaan syrjään: jos on ikävä, on ikävä.

 

[Mummeliisa]

Lapsi joka laitetaan hoitoon muualle kuin ensisijaisten hoitajiensa luokse voi itkeä ikäväänsä. Ap:n kertoman mukaan ko. lapsen ensisijaiset hoitajat ovat isovanhemmat ja vanhempaan hän hädin tuskin tapaa eli tunnesidettä näihin ei ole tai se on varsin heikko.
Jos näin, niin kuka manipuloi lapsen ikävöimään?
Ap? Isovanhemmat?

MIKSI?

Minun täytyy sanoa, että en oikein käsitä tätä Mummeliisan tinkausta. Ei pidä ottaa ainakaan henkilökohtaisesti, jos mielestäni lapsen kuuluisi olla enemmän vanhempiensa kuin isovanhempiensa luona. Tiedän, että luonasi on omia ja lapsenlapsia aina, ja hienoa jos se toimii, mutta tässä tapauksessa en voi ymmärtää, miksei lapsi voisi kaivata äitiään.

Emme me moiti heitä lasten kuullen. Jos pienempi herää öisin itkemään äiti, äiti, niin miten se on niin outoa? Jos kerran lapsi takertuu äitiinsä nähdessään tämän ja pysyttelee tämän sylissä, niin onhan tunneside muodostunut. Vanhempi lapsi ei juurikaan enää reagoi vanhempiensa tuloon, koska usein on käynyt niin, etteivät he ole kuunnelleet jostain asiasta innostuneen lapsen kertomuksia.

Minun henkilökohtainen, tosin moneen kertaan muistutettu: katkera?, mielipiteeni on se, että lapset eivät saa tarpeeksi huomiota omilta vanhemmiltaan. Luulen, että minun on viisain pysytellä tästä asiasta erossa, antakoot veljen perheen tehdä oman elämänsä suunta miten lystää.

Ehkä ylireagoin lapsen hätään. Minusta se on hätää, jos lapsi itkee lohduttomasti äitinsä perään kerta toisensa jälkeen. Se tuntuu varmasti 3v lapsesta pahalta, kun hänet työnnetään itkevänä ja kirkuvana autoon. Tarkoituksena tuolla kerralla oli tuoda lapset meille (tulivat erään toisen kyydillä), kun vanhemmat halusivat lähteä tapaamaan ystäviään. Lapsi oli tämän tuojan mukaan huutanut sydäntäsärkevästi. Vanhempansa olivat sanaakaan sanomatta vaan laittaneet lapset autoon, panneet ovet kiinni ja menneet sisälle. Sinä päivänä lapset olivat nähneet vanhempiaan vajaan tunnin ajan, ja pienempi oli ottanut eron todella raskaasti.

Kun lapset tuotiin meille, pienempi kyseli koko illan: milloin pääsen kotiin, milloin minut tullaan hakemaan kotiin? Yritin tehdä lapsille hauskan illan, leivottiin ja saunottiin ja yritin saada lasta unohtamaan ikävänsä. Se onnistui kunnes yöllä pieni itki hirveästi ikäväänsä. Miehellenikin tuli kyyneleet silmiin sitä katsoessaan ja sanoi, että on tämä hullua, ettei lapsi saa olla kotonaan. No, se siitä. En sano, etteivät vanhemmat rakasta lapsiaan, kyllä varmasti rakastavat ja on puhtaat vaatteet ja asianmukaiset rokotukset ja ruokavaliot. Pitää sitä lastakin kunnioittaa, eikä sysätä hänen tunteitaan syrjään: jos on ikävä, on ikävä.

Olen kanssasi samaa mieltä, että on ehdottomasti väärin jos lapsi ei saa tarvitsemaansa huomiota vanhemmiltaan ja on ehdottomasti väärin, jos lapsi pakotetaan turhaan ikävöimään.

En vain kertomuksesi perusteella tajunnut, mitä lapsi ikävöi?
Jos isovanhemmat ovat olleet halki lapsuutensa hänen primäärihoitajiaan, niin eikö ikävä ole isompi silloin, kun "joutuu" pois heidän luotaan omille vanhemmilleen?
Vai hoitavatko isovanhemmat sittenkin vain ajoittain ja siksi heillä oleminen on lapselle vierasta ja ikävä primäärihoitajia kohtana kova?

Kummin päin?
Vai jotain muuta, mitä en hoksaa ajatella...?

 

[Mummeliisa]

Olen kanssasi samaa mieltä, että on ehdottomasti väärin jos lapsi ei saa tarvitsemaansa huomiota vanhemmiltaan ja on ehdottomasti väärin, jos lapsi pakotetaan turhaan ikävöimään.

En vain kertomuksesi perusteella tajunnut, mitä lapsi ikävöi?
Jos isovanhemmat ovat olleet halki lapsuutensa hänen primäärihoitajiaan, niin eikö ikävä ole isompi silloin, kun "joutuu" pois heidän luotaan omille vanhemmilleen?
Vai hoitavatko isovanhemmat sittenkin vain ajoittain ja siksi heillä oleminen on lapselle vierasta ja ikävä primäärihoitajia kohtana kova?

Kummin päin?
Vai jotain muuta, mitä en hoksaa ajatella...?

Lisään vielä että mielestäni on myös ehdottoman väärin, jos isovanhemmat joutuvat hoitamaan lapsia vastoin tahtoaan.
Siinä peräänkuuluttaisin aikuisen ihmisen vastuuta ilmaista tahtonsa selkeästi.

(Ei toki tietenkään aina helppoa mutta lopulta lie ainoa keino?)

 

[se kummi (ap)]

Minä taidan lopetella tähän. En halua enää enempää tehdä tästä numeroa. Selvästi, millään tavalla marttyyrisoimatta, olen lapsen hädän, oikean tai kuvitellun, edessä liian herkkä. Ehkä on paras, että pidän omat ajatukset ominani, sillä minusta lapsen hätä on aina jonkin arvoinen asia, ja siksi en käsitäkään tuota "ei lapsi voi kaivata" - juttua. Tottakai lapset tuntevat vanhemmat omikseen ja rakkautta varmasti on. Mutta miksei lapsi saisi ikävöidä, sitä en nyt ymmärrä.

Joten kiitos kaikille kommentoijille. Minä olen lapsena itse kärsinyt vanhempien huomion puutteesta hirveän paljon, ehkä siksi otan tämän niin raskaasti.

 

[Mummeliisa]

Minä taidan lopetella tähän. En halua enää enempää tehdä tästä numeroa. Selvästi, millään tavalla marttyyrisoimatta, olen lapsen hädän, oikean tai kuvitellun, edessä liian herkkä. Ehkä on paras, että pidän omat ajatukset ominani, sillä minusta lapsen hätä on aina jonkin arvoinen asia, ja siksi en käsitäkään tuota "ei lapsi voi kaivata" - juttua. Tottakai lapset tuntevat vanhemmat omikseen ja rakkautta varmasti on. Mutta miksei lapsi saisi ikävöidä, sitä en nyt ymmärrä.

Joten kiitos kaikille kommentoijille. Minä olen lapsena itse kärsinyt vanhempien huomion puutteesta hirveän paljon, ehkä siksi otan tämän niin raskaasti.

Kaunista, että kannat huolta lapsista.
Arvostan moista.

 

[se kummi (ap)]

Kaunista, että kannat huolta lapsista.
Arvostan moista.

Sen verran kuitenkin haluan sanoa, että ne lapset ovat minulle rakkaita. En anna heille kalliita lahjoja, mutta annan aikaani milloin vain on mahdollista, mutta oma perheeni tietenkin tulee aina ensin. Olen hirvittävän herkkä lapsen tunteille, ja siksipä minulla tämä niin kiukuttaa.

Harmitti, kun tämä kääntyi nyt sellaiseksi, että olisin kateellinen. En missään tapauksessa ole. En haluaisi, että oman lapseni hoitamisen takia mummo itkee väsymyksestä ja tympääntymisestä. Siksi haluan huolehtia myös heidän jaksamisestaan.

Mummeliisalle: sinulla on avara sydän ja jaksat isoa poppoota ylläpitää. Minä haluaisin jo antaa omille vanhemmilleni rauhan sillä he ovat omansa jo kasvattaneet. Isovanhempien kuuluisi saada VALITA. Ja tosissaan itsehän he eivät uskalla sitä vaatia. Ehkä veljeni perhe on tottunut siihen ja pitää itsestään selvänä, että heidän lapsensa ovat hoidossa mummolassa päivittäin; olen itsekin kerran saanut puhelimessa "tuta" kun en ollut saapusalla juuri eräällä hetkellä heitä hoitamaan. Ihminen tottuu kaikkeen hyvään. Mutta hyviä vanhempia he ovat varmasti muuten, itse en vain pystyisi olemaan noin vähän oman lapseni kanssa tuntematta kuin palanen revittäisiin sydämestäni.

 

[xcv]

Mä ymmärrän ihan täysin ap:n kannan. Veljeni perheellä on ihan sama tilanne, lapset mummolassa aina kun mahdollista. Lähes kaikki illat, viikonloput ja loma-ajat, kotonaan käyvät lähinnä nukkumassa ja esittämässä kulissia kun tulee vieraita kylään. Säälittää lapset, mutta veli ja käly eivät näe tilanteessa mitään outoa omasta mielestään, joten minkäs teet. Isovanhempien pitäisi se raja vetää, mutta kun eivät raaski/uskalla lujatahtoisen ja dominoivan veljeni edessä.

Ja kyllä, lapset ikävöivät silti vanhempiaan tuossa tilanteessa. Tietenkin. Eivät lapset ole tyhmiä tai tunnevammaisia kuten vanhempansa toisinaan ovat.

 

["eee"]

Miksi pienempi itkee äitiä, jota kertomasi mukaan hädin tuskin tuntee?

Miksi minä itkin 6-vuotiaasta 16-vuotiaasta asti isäni perään, jota näin vanhempieni avioeron jälkeen korkeintaan yhden vuorokauden kahden viikon välein? Miksi?

 

["akka"]

En jaksanut lukea koko viestiketjua mutta jos isovanhemmat ei itse osaa sanoa ei, siihen ei tarvi muiden puuttua.
Toinen asia mikä pisti aloitusviestissä silmään oli se että lapsi itkee äitiä aina öisin.
Mä en usko että se lapsi äitiä itkee jos sen isovanhemmat sen hoitaa pääsääntöisesti,kyllä se itkis siinä tapauksessa mummonsa perään jos kotiinsa joutuis.

 

[Mummeliisa]

Miksi minä itkin 6-vuotiaasta 16-vuotiaasta asti isäni perään, jota näin vanhempieni avioeron jälkeen korkeintaan yhden vuorokauden kahden viikon välein? Miksi?

Koska kaipasit sitä isääsi jonka tunsit ja jos et isääsi tuntenut niin kaipasit koska olit oppinut ajattelemaan, että isä kuuluu tärkeänä osana ihmisen elämään?

Jos vanhempasi olisivat eronneet kun olit alle 3 v , eikä sinulla olisi muistoja hänestä (tai muistot olisvat pahoja) ja ympäristö opettaisi ajattelemaan, että isää ei tarvita, tilanne olisi varmasti toinen.
Pahoillani kivustasi.