Multa loppuu voimat ja ideat ton lapsen kasvattamisen kanssa

Sun kirjoitusten perusteella, mun mielestäni lastenneurologilla käynti ei todellakaan ole "liiottelua".

Eikö?
Ehkä mä oon liian lähellä tätä nähdäkseni tarkemmin.

Mutta kun muistelee omaa lapsuuttaan, niin tulihan sitä joskus yhdelle jos toiselle joku pulttaus ja pikaistuksissaan tehtyä jotain älytöntä.

Siis muutkin kun minä heh.
Mutta siis on soiteltu pilapuheluita, minäkin kyllä.
Mutta taitaa mennä nyt aidanseipäisiin koko juttu.

Mutta selventäkää, että millä PERUSTEELLA mä nyt varaisin lääkäriä?

Kun lapsi on verbaalinen pelle, eikä ajattele ennenkuin tekee jotain?

 

Mutta millä PERUSTEELLA mä vien lasta neurologille?
Kun se hmm, saa tyhmiä ideoita?
Eikö jokainen lapsi saa...
Ainakin joskus.

En mä tiedä.
Musta se on jotenkin niin liian iso "työkalu" tähän ongelmaan.

No onhan lapsella selviä ongelmia, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää. Eivät ne ole yhtään vähäpätöisempiä kuin mikään muutkaan lääkäriä vaativat jutut, vaan itse asiassa hyvin tärkeitä, koska niistä voi tulla lapsen koko loppuelämää haittaavia seurauksia. Se, kutsuuko jotakin tyhmien asioiden tekemiseksi vai impulsiivisuudeksi ja keskittymiskyvyttömyydeksi, on sivuseikka lääkärille mentäessä, koska siellä asiat selvitetään. Ei turhaan kannata jäädä odottamaan ja arvailemaan ennen kuin sinne menee. Ette todellakaan olisi ensimmäisiä, joilla lapsi saa diagnoosin, vaikka olisi luullut, että kasvatuksesta tai luonteesta tai jostakin muista jutuista johtuu vaikeudet.

 

[QUOTE="vieras";26760746]No onhan lapsella selviä ongelmia, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää. Eivät ne ole yhtään vähäpätöisempiä kuin mikään muutkaan lääkäriä vaativat jutut, vaan itse asiassa hyvin tärkeitä, koska niistä voi tulla lapsen koko loppuelämää haittaavia seurauksia. Se, kutsuuko jotakin tyhmien asioiden tekemiseksi vai impulsiivisuudeksi ja keskittymiskyvyttömyydeksi, on sivuseikka lääkärille mentäessä, koska siellä asiat selvitetään. Ei turhaan kannata jäädä odottamaan ja arvailemaan ennen kuin sinne menee. Ette todellakaan olisi ensimmäisiä, joilla lapsi saa diagnoosin, vaikka olisi luullut, että kasvatuksesta tai luonteesta tai jostakin muista jutuista johtuu vaikeudet.[/QUOTE]

Niin.
Tietty itse ajattelee sitäkin, että diagnoosin saamisella vanhempien
kasvatusmokat eivät olekkaan enää mokia?
Tai lapsi saa LUVAN käyttäytyä huonosti, kun on diagnoosi?

Siis joo tää menee vähän yli, mutta.
Myönnän että hitonmoinen askel ottettava henkisesti olis meikäläisellä toi lääkärin varaaminen ko. asiaan. =/
(Menee jo sanatkin ihan sekaisin)

 

[QUOTE="vieras";26760746]No onhan lapsella selviä ongelmia, jotka haittaavat jokapäiväistä elämää. Eivät ne ole yhtään vähäpätöisempiä kuin mikään muutkaan lääkäriä vaativat jutut, vaan itse asiassa hyvin tärkeitä, koska niistä voi tulla lapsen koko loppuelämää haittaavia seurauksia. Se, kutsuuko jotakin tyhmien asioiden tekemiseksi vai impulsiivisuudeksi ja keskittymiskyvyttömyydeksi, on sivuseikka lääkärille mentäessä, koska siellä asiat selvitetään. Ei turhaan kannata jäädä odottamaan ja arvailemaan ennen kuin sinne menee. Ette todellakaan olisi ensimmäisiä, joilla lapsi saa diagnoosin, vaikka olisi luullut, että kasvatuksesta tai luonteesta tai jostakin muista jutuista johtuu vaikeudet.[/QUOTE]
Js niin ei kannata ajatella, että jos sen lääkärin varaa, niin näkee lapsen jotenkin "viallisena" ja häiritsevänä ja että tarvitsisi siitä tuntea syyllisyyttä, ettei muka jaksa lasta tai jotakin. Kyse vaan siitä, että paljon sellaisia juttuja, joista tulee haittaa, vaikka yksittäisenä jos ajattelee, niin ihan normaaleja juttuja se lapsi tekee.

 

Niin.
Tietty itse ajattelee sitäkin, että diagnoosin saamisella vanhempien
kasvatusmokat eivät olekkaan enää mokia?
Tai lapsi saa LUVAN käyttäytyä huonosti, kun on diagnoosi?

Siis joo tää menee vähän yli, mutta.
Myönnän että hitonmoinen askel ottettava henkisesti olis meikäläisellä toi lääkärin varaaminen ko. asiaan. =/
(Menee jo sanatkin ihan sekaisin)

No ei se niin mene, vaan jos lapsella on adhd, niin sitä pitää olla entistä tarkempi. Ja lapsi käyttäytyy niin kuin ennenkin, ei lapsi sitä ymmärrä. Konsteja voi tulla kuitenkin, joilla tilannetta voi parantaa. Ja kun tietää mistä kyse, niin osaa rauhoittaa elämää ja ei vaadikaan ehkä sellaisia juttuja, mitä ajattelee nyt, että kuuluisi pystyä tekemään.

 

Eikö?
Ehkä mä oon liian lähellä tätä nähdäkseni tarkemmin.

Mutta kun muistelee omaa lapsuuttaan, niin tulihan sitä joskus yhdelle jos toiselle joku pulttaus ja pikaistuksissaan tehtyä jotain älytöntä.

Siis muutkin kun minä heh.
Mutta siis on soiteltu pilapuheluita, minäkin kyllä.
Mutta taitaa mennä nyt aidanseipäisiin koko juttu.

Mutta selventäkää, että millä PERUSTEELLA mä nyt varaisin lääkäriä?

Kun lapsi on verbaalinen pelle, eikä ajattele ennenkuin tekee jotain?

En mä osaa sano mitään yksiittäistä syytä sanoa että milläperustein. Mutta tuo teidän tilanne näyttää ulkopuolisen silmissä (luettunna) aika kaoottiselta, tai no, ainakin hankalalta. Siis kun katsoo kokonaisuutta. Mun esikoisella on diagnosoitu adhd ja hänessä on paljon samaa mitä sun lapsessasi kirjoituksesi perusteella.

 

[QUOTE="vieras";26760775]Js niin ei kannata ajatella, että jos sen lääkärin varaa, niin näkee lapsen jotenkin "viallisena" ja häiritsevänä ja että tarvitsisi siitä tuntea syyllisyyttä, ettei muka jaksa lasta tai jotakin. Kyse vaan siitä, että paljon sellaisia juttuja, joista tulee haittaa, vaikka yksittäisenä jos ajattelee, niin ihan normaaleja juttuja se lapsi tekee.[/QUOTE]

Niin.
Ja toisaalta apuahan mä/me tarvitaan.
Ja sitä tälla aloituksellakin hain.
Että olisko jollain ollut heittää jotain ideaa, että mitä me tehdään väärin tai muuta.
Ja aika paljon tässä tulikin jo kaikkea, suurkiitokset vaan jokaiselle siitä.
Yhtään paskamaistakaan viestiä ei tullut, sekin on jo hienoa =)

Niin että kai tässä vaan pitäis vyöttää ittensä henkisesti ja varata lääkäri... =/

 

En mä osaa sano mitään yksiittäistä syytä sanoa että milläperustein. Mutta tuo teidän tilanne näyttää ulkopuolisen silmissä (luettunna) aika kaoottiselta, tai no, ainakin hankalalta. Siis kun katsoo kokonaisuutta. Mun esikoisella on diagnosoitu adhd ja hänessä on paljon samaa mitä sun lapsessasi kirjoituksesi perusteella.

Onko?
Kun mä oon jotenkin OLETTANUT, että adhd on sellainen ruumiillinen levottomuus siis eniten.

Joskus aikaisemminkin otin tätä täällä puheeksi, ja joku linkitti sivun, jossa oli aika osuvat oireet, mitkä tohon äijään sopii, silleen laajasti.
Mä en vaan kuollaksenikaan muista mitä ne oli, mutta se ei ollut adhd.

 

Tsemppiä teille. :hug: Yksi iso askel on jo otettu, ajatuksen tasolla.

 

No eikös yksi aika merkittävä syy hakeutua tutkimuksiin/apua saamaan olisi se, että lapsen sairauden hoito kärsii kun lapsi temppuilee tai te vanhemmat ette syystä tai toisesta saa lasta ruotuun.

 

Googletin adhd:n vielä ja tässä on yleisempiä oireita.

kyvyttömyys kiinnittää huomio tai muistaa opittu tieto, ei
vaikeus ylläpitää keskittymistä, ei
keskittymiskyvyn puute, unohteleminen ja hajamielisyys, ei
jatkuva puhuminen tai aktiivisuus, levoton liikehdintä tai levoton käytös, joooo kokoajan pitäsi viihdyttää, kuunnella, seurata
kyvyttömyys istua hiljaa paikallaan ei tarpeen mukaan, mutta joo kotona
toimintaan ryhtyminen ennalta suunnittelematta joo
jatkuva keskeyttäminen tai aiheenvaihtaminen keskustelun aikana joooo
jatkuva siirtyminen toiminnasta toiseen hmm ei
huonot suhteet ikätovereihin no ei, mutta viihtyy vanhempien lasten kanssa hyvin ja ehkä mielummin (isosisko on)
jatkuva kärsimättömyys ja/tai heikko turhautumisen sietokyky jooo
keskittymistä vaadittaessa tilanteen kokeminen epämiellyttävänä ei kai
huoleton tai välinpitämätön asenne määräyksiin tai tehtäviin joo joskus ja joo kyllä hmm
kyvyttömyys saattaa tehtäviä loppuun hmm, ei kai
vaikeus organisoida tai priorisoida toimia tai tehtäviä. priorisoida, lapsi? Organisoida, hmm en osaa sanoa.

 

Se esim soitti tuntemattomille ihmisille tänään ja sanoi, että niillä on pommi talossa. =(

On ollu jäähyllä yms.
Tietokonekieltoa ym.
On kieletty on puhuttu.
Ei voi vahtia 8v jatkuvasti.
En tajua mitä mä tolle teen! =/(

Oli kaupassa silloin ja oli naapurissa.

Sitte se esim äkkipikaistuksissaan karkaa (just kun pitäis pistää inskaa ym tai lähteä jonnekin), rikkoi seinää omasta huoneesta kun se oli väärän värinen, rikkoi teltan äsken.

Kuulemma MUUT kiusaa ja sitte sen pitää kiusata muita-muita.

Koulussa on ollu muuten ok, mutta välillä tulee jotain typeriä kakkavitsejä kesken tunnin, mitä muut ei edes naura.

Perheneuvolassa käyty, mutta se täti tais heittää pyyhkeen kun ikinä ei meille sopinu ne kellonajat kun sille.
Oon ite toisessa kaupungissa töissä ja sieltä jos lähet jonnekin, niin ne poissaolotunnit pitää korvata, eli sitte pitää olla ylitöissä ja lapsi on pakko hakea i.p.:stä kello 16, kun avustaja lähtee pois. Joten ylitöitäkin vaikea tehdä korvatakseen perheneuvolan...

Jos minä olisin sinä, ottaisin virkavapaata töistä ja hoitaisin tuon pojan (?) kuntoon.
Aloittakaa vaikka siitä, että laitat pojan soittamaan näille ihmisille ja pyytämään anteeksi käytöstään + pahoittelemaan. Tuollainen uhkailu ei ole missään nimessä hyväksyttävää käytöstä. Tee se lapselle selväksi.

Kahdeksan vuotiasta voi kyllä vahtia. Missä liikkuu? Kenen kanssa? Kotiintuloajat? Ja ne SELKEÄT SÄÄNNÖT, VALVOTAAN ETTÄ LAPSI MYÖS NOUDATTAA NIITÄ! Anna narua niin kauan kuin on luottamuksen arvoinen. Palkitse hyvästä käytöksestä.

Kun karkaa, yksinkertaisesti haet sen takaisin kotiin hemmetti soikoon. Miksi ihmeessä kahdeksanvuotias pyörittää perhettänne :O??! Mikäli rikkoo seinän, auttaa korjaamisessa, menettää viikkorahat joksikin aikaa tmv.

 

Luulen, että (jos on hyvä lääkäri, yleensä on), niin mieli kevenee jo ensi käynnistä, ihan sama mitä sanotaan. Se on vaan aina parempi selvittää asiat, jos jotakin selvittämistä on. Kun aloittaa (minun mielestäni) oikeasta päästä selvitykset, niin on henkisesti helpompaa. Jos on jalka kipeä, niin tuntuu ikävältä ja turhalta, jos sitä psykologisoidaan. Sama se on tässä. Ja toisaalta, jos mitään ei löydy, niin motivaatio kasvatusjutuissa on sen jälkeen parempi.

 

No hitto mä jatkan tätä vielä, kun jotenkin niin helppo sitten lukemalla (puhumalla) ajatella.

Kun se isosisko raukkakin joutuu ton pikkuveljen ärsyttämisen takia kärsimään.
Äijä kiusaa sitä kun TIETÄÄ, että toinen pulttaa kohta ja sitten kun se pulttaa, niin siitä on toimintaa/seuraa.
Jos siis muuten ei seuraa saa.

Ja toi adhd:n oirekohta, missä puhutaan keskeyttämisestä yms.
Mä esim en oikeastaan voi istua katsomassa TV:tä.
Kun mun niskassa hypitään ja korvaan huudetaan.
Niin ehkä max 1h menee ohjelmaa joka on englanninkielinen.
Suomenkieilistä ei kuule mitään.

Niin mä sitten joko luen tai oon täällä ja jos oon lukemassa mun niskaan tullaan hyppimään myös sinne.
ja tänne tullaan selittämään, että ota se ja se sivu...

Että kait tolla jotain on. =(

 

Kirjoittaminen ja listaaminen onkin hyvä juttu, koska ei sitä arkipäivässä mitään analyysiä tee, elää vaan. Ja moniin asioihin tottuu, että niitä ei sillä tavalla enää välttämättä kaikkia huomaakaan. Tulee vaan se epätoivo, kun tuntuu, ettei suju niin kuin pitäisi. Lääkärille varten on hyvä ottaa papereita mukaan, johon on kirjoittanut huomioitaan.

 

[QUOTE="vieras";26760842]Jos minä olisin sinä, ottaisin virkavapaata töistä ja hoitaisin tuon pojan (?) kuntoon.
Aloittakaa vaikka siitä, että laitat pojan soittamaan näille ihmisille ja pyytämään anteeksi käytöstään + pahoittelemaan. Tuollainen uhkailu ei ole missään nimessä hyväksyttävää käytöstä. Tee se lapselle selväksi.

Kahdeksan vuotiasta voi kyllä vahtia. Missä liikkuu? Kenen kanssa? Kotiintuloajat? Ja ne SELKEÄT SÄÄNNÖT, VALVOTAAN ETTÄ LAPSI MYÖS NOUDATTAA NIITÄ! Anna narua niin kauan kuin on luottamuksen arvoinen. Palkitse hyvästä käytöksestä.

Kun karkaa, yksinkertaisesti haet sen takaisin kotiin hemmetti soikoon. Miksi ihmeessä kahdeksanvuotias pyörittää perhettänne :O??! Mikäli rikkoo seinän, auttaa korjaamisessa, menettää viikkorahat joksikin aikaa tmv.[/QUOTE]

No mä kanssa mietin, että soitanko sille yhdelle, jonka se puhelutiedoista ja kolmannen asteen kuulustelun perusteella sain selville, jolle soitti.

Se liikkuu lähinnä vaan tossa naapurissa, missä käy leikkimässä.
Ja naapurin lasten kanssa pyöräilee tai siskon, kaikki on vähintään 1-7v sitä vanhempia.
Sääntöjähän on ja sitte se joutuu kylppäriin jos ei noudata/tekee jotain älytöntä.
Siinä on haka ovessa, kun en viitsi istua oven takana sitä aikaa kuuntelemassa sitä, kun MUUT on syyllisiä ja oven hakkaamista.
Seinän korjaus on tulossa, ei nyt tähän hätään.
Viikkorahaa saa joskus. Ei saa sitäkään vähää jos sikailee.
On saanut netti-/pelikieltoa ja nyt musta tuntuu, oli diagnoosia tai ei, niin Duudsoneita ei tarvi kattoo torstaina.
Jos sieltä sai sen pommipuheluidean, kun niillä oli joku pommiryhmä vasta "vitsinä".

Vasta kun sotki ulkoseinän banaanilla, joutu pesemään sen ja pesi ihan nätisti sitte kun ei ollut kiukuspäissään kun käsky kävi.

 

[QUOTE="vieras";26760868]Kirjoittaminen ja listaaminen onkin hyvä juttu, koska ei sitä arkipäivässä mitään analyysiä tee, elää vaan. Ja moniin asioihin tottuu, että niitä ei sillä tavalla enää välttämättä kaikkia huomaakaan. Tulee vaan se epätoivo, kun tuntuu, ettei suju niin kuin pitäisi. Lääkärille varten on hyvä ottaa papereita mukaan, johon on kirjoittanut huomioitaan.[/QUOTE]

Tää on totta ja hyvä huomio.
Siellä kun sitten istuu niin ei muista enää mitään.

 

Niin.
Tietty itse ajattelee sitäkin, että diagnoosin saamisella vanhempien
kasvatusmokat eivät olekkaan enää mokia?
Tai lapsi saa LUVAN käyttäytyä huonosti, kun on diagnoosi?

Siis joo tää menee vähän yli, mutta.
Myönnän että hitonmoinen askel ottettava henkisesti olis meikäläisellä toi lääkärin varaaminen ko. asiaan. =/
(Menee jo sanatkin ihan sekaisin)

Hei kuule, mahdollinen diagnoosi on apu, ei lupa olla aalio. JOS jokin dgn on olemassa, on olemassa myos tietoa aiheesta ja siita, kuinka auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Hei kuule, mahdollinen diagnoosi on apu, ei lupa olla aalio. JOS jokin dgn on olemassa, on olemassa myos tietoa aiheesta ja siita, kuinka auttaa parhaalla mahdollisella tavalla.

No tietty joo.
Mutta kun anoppikin niin hienosti sanoi, kun naapurin rouva aina huusi omalle pojalleen kaikkea v*** P*** k****tä, että "sillä on adhd, niin ei ihme että äiti huutaa".

Niin se tässä lähinnä kummitteli päässä.
Äh.
Nukkumaan pitäis mennä tai ees pesee vessa.
Jos sitte sais unen päästä kiinni

 

No tietty joo.
Mutta kun anoppikin niin hienosti sanoi, kun naapurin rouva aina huusi omalle pojalleen kaikkea v*** P*** k****tä, että "sillä on adhd, niin ei ihme että äiti huutaa".

Niin se tässä lähinnä kummitteli päässä.
Äh.
Nukkumaan pitäis mennä tai ees pesee vessa.
Jos sitte sais unen päästä kiinni

Mita silla on valia, mita joku tietamaton ajattelee?

Adhd ei ole aina mikaan kirous tai este. Ei ainakaan minun adhd:ni, painvastoin! Ja kun sain dgn:n helpottui elamani huomattavasti: osasin etsia toimivia konsteja arkeeni ja ymmarsin paremmin lapsianikin.

 

Mita silla on valia, mita joku tietamaton ajattelee?

Adhd ei ole aina mikaan kirous tai este. Ei ainakaan minun adhd:ni, painvastoin! Ja kun sain dgn:n helpottui elamani huomattavasti: osasin etsia toimivia konsteja arkeeni ja ymmarsin paremmin lapsianikin.

No ei tietenkään.
Yksi diagnoosi jo alla kait ehkä madaltaa kynnystä tai toisaalta kynnys voi myös kasvaa...

 

Lasten neurologia, vai neuropsykologia?
Kumman alan lääkäri parempi?

 

Lasten neurologia, vai neuropsykologia?
Kumman alan lääkäri parempi?

Itse valitsisin neuropsykkarin, ainakin aluksi. Kokemukseni mukaan lasten neuropsykkarilta saa hyvia vinkkeja arkeen, neurologista en osaa sanoa, on kokemusta vain omalta kohdalta.

 

Itse valitsisin neuropsykkarin, ainakin aluksi. Kokemukseni mukaan lasten neuropsykkarilta saa hyvia vinkkeja arkeen, neurologista en osaa sanoa, on kokemusta vain omalta kohdalta.

Ok, mä ymmärrän vaan noista ortopedisistä jotain ja 1-tyypin diabeteksestä, niin nyt meni ihan ohi

 

Lasten neurologia, vai neuropsykologia?
Kumman alan lääkäri parempi?

Neuropykologit ovat psykologeja, eivät lääkäreitä. Eli jos tarvitsee esim. lääkitystä, niin sitä nämä eivät voi määrätä. Voivat osallistua kyllä hoitoon ja testata lasta diagnoosia varten, mutta ensin menisin lääkärille. Tämä lähettää psykologille, jos tarpeen.