Kiitos palstailun, päästiin sitten "etuilemaan" huvipuistossa! :D

Toki jokainen elämä on arvokas, mutten usko minkään asteisen vamman olevan suora oikeus syrjiä terveitäkin. Myös vammaisen tulee oppia elämään tässä maailmassa.

Tota, eiköhän vaikeasti vammaiset haluaisi olla terveitä jne. Ainakin ne, ketkä ymmärtää sen merkityksen mutta pakko mennä NIILLÄ EVÄILLÄ, MITKÄ ON ja joskus ne eväät EI riitä edes jonottamiseen tai edes sen opetteluun.

 

Miksi joku haluaisi haukkua KAIKKI VASTAANTULIJA NAISET HUORIKSI!???(siis jos saisi valita?)

 

Toki jokainen elämä on arvokas, mutten usko minkään asteisen vamman olevan suora oikeus syrjiä terveitäkin. Myös vammaisen tulee oppia elämään tässä maailmassa.

Jokainen elämä on arvokas, mutta pidetään ne toiset arvokkaat elämät vaan piilossa kotona, ettei sun elämä järky?

 

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää,ettei se oppiminen ole mahdollista kaikille!?
Jos lapsi syntyy niin,ettei hänellä ole osaa aivoista ollenkaan,kuinka hän voisi oppia jos siihen oppimiseen kaikki edellytykset uupuvat?

Jos ei opi yksinkertaisia tähän yhteiskuntaan kuuluvia asioita, joutunee sitten elämään sellaisten ihmisten seurassa, jotka sitä ymmärtävät eivätkä siitä välitä. Oletettavasti harvempi ihminen, jolta puuttuu osa aivoista eikä näin ollen ole kykenevä oppimaan, olisi paljon missään muualla kuin hoitolaitoksessa täyshoidossa sillä hänhän olisi aikalailla vastasyntyneen tasolla.

 

[QUOTE="vieras";26726702]Jokainen elämä on arvokas, mutta pidetään ne toiset arvokkaat elämät vaan piilossa kotona, ettei sun elämä järky?[/QUOTE]

Ei tarvitse pitää, vaan täytyy edelleen opettaa nämä ihmiset elämään kuten kaikki muutkin.

 

Jos ei opi yksinkertaisia tähän yhteiskuntaan kuuluvia asioita, joutunee sitten elämään sellaisten ihmisten seurassa, jotka sitä ymmärtävät eivätkä siitä välitä. Oletettavasti harvempi ihminen, jolta puuttuu osa aivoista eikä näin ollen ole kykenevä oppimaan, olisi paljon missään muualla kuin hoitolaitoksessa täyshoidossa sillä hänhän olisi aikalailla vastasyntyneen tasolla.

Me kävimme kyllä sellaisen lapsen kanssa huvipuistoissakin ja pienokainen nautti kovin, vaikak ei olisi koskaen oppinut yksinkertaisia tähän yhteiskuntaan kuuluvia asioita.
Ei hän myöskään elänyt laitoksessa vaan perheessä seurassa kotona ja muualla missä perhe kulloinkin kulki.

 

Jos ei opi yksinkertaisia tähän yhteiskuntaan kuuluvia asioita, joutunee sitten elämään sellaisten ihmisten seurassa, jotka sitä ymmärtävät eivätkä siitä välitä. Oletettavasti harvempi ihminen, jolta puuttuu osa aivoista eikä näin ollen ole kykenevä oppimaan, olisi paljon missään muualla kuin hoitolaitoksessa täyshoidossa sillä hänhän olisi aikalailla vastasyntyneen tasolla.

Esim. sulta puuttuu nyt kokonaan tietynlainen ymmärrys mikä löytyy kaikilta muilta ketjuun vastanneilta. Hyväksyn, ettei päähäsi saa taottua oppia, jolla opit ajattelemaan kuten me muut

 

Lapsenkin täytyy oppia. Uhmaikäiseni vihaa jonottamista ja meillä jää raivokohtausten vuoksi useita paikkoja käymättä. Tämä täytyy hänenkin oppia. Yhtälailla kuin kaikkien muiden. Jos hän pääsisi jonoje ohi, ei hän mitään oppisi. Oppiminen täytyy aloittaa heti lapsena, aikuisena se vasta vaikeaa olisikin, sillä miksi kukaan haluaisi luopua etuudesta, jonka on jo saanut?

Mä en usko uhma-ikään:vampire: sellaista ei ole olemassakaan. Lapsi oppii käymään kaupassa ja oppii käyttäytymään siellä kaupassa pikkuhiljaa, ei sekunnissa heti eka kerralla vain jos lasta opetetaan siellä kaupassa.

Erityisempikin lapsi oppii, mutta muita hiukan hitaammin, oppii kuitenkin. Sinua jostakin kumman syystä kovasti kismittää ajatuskin, että joku pääsee(avustajan) kanssa jonon ohi. No, elä sen tiedon kanssa, älä saa siitä itkupotkuja.

 

Miksi joku haluaisi haukkua KAIKKI VASTAANTULIJA NAISET HUORIKSI!???(siis jos saisi valita?)

Koska mulla on paljon pakkoajatuksia, joita tosin hallitsen. Mutta ihan tiedoksi vaan kaikki, jos näen teidät kadulla, ensimmäinen ajatukseni on "huora" .

 

Ei tarvitse pitää, vaan täytyy edelleen opettaa nämä ihmiset elämään kuten kaikki muutkin.

Ja jos ei opi?

 

Siis miksihän minun piti ruveta tätä ketjua lukemaan... Kerrankin kun oli ihan siedettävä päivä takana ja oli ihan iloinen mieli.

No, eipä ole enää. Yleensä en palstajutuista häiriinny, mutta tämä osui just siihen kohtaan, joka oli kipeä valmiiksi. Siihen, että juuri kukaan ei koskaan ymmärrä meidän arkea, sitä, millaista elämää me elämme. Ja miten mahdotonta sitä on selittää sellaisille, jotka eivät itse tavalla tai toisella ole tällaista kokeneet.

 

Voi ressua... häirittiinkö me sua kun käytiin vaikeimmin kehitysvammaisten kanssa aikoinaan esim silakkamarkkinoilla, ravintoloissa, taidenäyttelyissä, museoissa.... ja mieti, me ohjaajat päästiin noihin kaikkiin ilmaiseksi!!

Jos ei opi yksinkertaisia tähän yhteiskuntaan kuuluvia asioita, joutunee sitten elämään sellaisten ihmisten seurassa, jotka sitä ymmärtävät eivätkä siitä välitä. Oletettavasti harvempi ihminen, jolta puuttuu osa aivoista eikä näin ollen ole kykenevä oppimaan, olisi paljon missään muualla kuin hoitolaitoksessa täyshoidossa sillä hänhän olisi aikalailla vastasyntyneen tasolla.

 

Ei tarvitse pitää, vaan täytyy edelleen opettaa nämä ihmiset elämään kuten kaikki muutkin.

:headwall::headwall::headwall:

 

Koska mulla on paljon pakkoajatuksia, joita tosin hallitsen. Mutta ihan tiedoksi vaan kaikki, jos näen teidät kadulla, ensimmäinen ajatukseni on "huora" .

Pitäisihän sun oppia ajattelemaan kuten normaalit

 

Koska mulla on paljon pakkoajatuksia, joita tosin hallitsen. Mutta ihan tiedoksi vaan kaikki, jos näen teidät kadulla, ensimmäinen ajatukseni on "huora" .

Sairasta..

omakuvaa peilistä tuijotellessa tietenkään näitä ajatuksia ei synny..

 

[QUOTE="vieras";26726668]Miksi haluaisit haukkua, huoritella ja riehua?[/QUOTE]

Koska mulla on paljon pakkoajatuksia, munkin on kovin vaikea jonottaa tai odotella mitään ja mun on myös hankala keskittyä mihinkään tai ns. viihdyttää itseäni. Mutta näihin asioihin täytyy tottua ja opetella elämään niiden kanssa.

 

Lapsenkin täytyy oppia. Uhmaikäiseni vihaa jonottamista ja meillä jää raivokohtausten vuoksi useita paikkoja käymättä. Tämä täytyy hänenkin oppia. Yhtälailla kuin kaikkien muiden. Jos hän pääsisi jonoje ohi, ei hän mitään oppisi. Oppiminen täytyy aloittaa heti lapsena, aikuisena se vasta vaikeaa olisikin, sillä miksi kukaan haluaisi luopua etuudesta, jonka on jo saanut?

Öh, et siis oikeasti näe uhmaikäisessä ja vammaisessa lapsessa mitään eroa?

Ja ihan tosissaan, ehkä kannattaa unohtaa tästä ketjusta se adhd ja as koska tietoni mukaan ne eivät tässäkään oikeuttaisi tuohon jonon ohi pääsemiseen.

Ihanko tosissaan myös kuvittelet ettei sen vammaisen lapsen vanhempi joudu koskaan tilanteeseen jossa hänen pitää selittää lapselleen ettei hän pääse mukaan johonkin minne kaikki terveet lapset pääsevät helposti? Ettei perhe lapsen vammansa takia joudu koskaan luopumaan mistään tekemisistään (ja selittelemään samalla myös niille terveille lapsille miksi nämäkään eivät vammaisen sisaruksen takia pääse haluamiinsa paikkoihin)?

 

Monissa paikoissa sellaiset erityislapset, jotka eivät pysty jonottamaan, pääsevät jonon ohi. Ja kyse on todella siitä, että lapsi ei kykene jonottamaan. Esim. meidän lapsi kestää pari jonotusta, mutta sitten iskee sellainen levottomuus, jota juuri kukaan ei pysty kuvittelemaan. Lapsi ahdistuu ja alkaa ennen pitkää riehua mahdottomasti. Karkailee, hajottaa paikkoja, saattaa jopa lyödä. Tekee kaikkensa ärsyttääkseen muita, tahtoo laittaa pahan olonsa kiertämään.

Ja tuo levottomuus voi kestää jopa pari päivää. Että kadehtikaa vain ihan rauhassa meidän mahdollisia jonon ohi -kortteja, jos siltä tuntuu.

Kun ärsyttää muita, pääsee etuilemaan. Tuohan onkin hyvä konsti. Lapsi riehumaan, niin ei tarvitse jonottaa.

 

Sairasta..

omakuvaa peilistä tuijotellessa tietenkään näitä ajatuksia ei synny..

Ei, miksi syntyisi? Ei peilistä katselu ole sama asia kuin kadulla kävely. Itseasiassa pakkoajatukset ovat melko yleisiä, kuten myös pakkoliikkeet, äänet sun muut. Niitä vaan ei kaikkia ole pakko tuoda ilmi eikä se että pakkoajattelen jonkun olevan huora, tarkoita sitä että olisin sitä mieltä. Sairasta se toki varmaan on, itse olen jo tottunut.

 

Koska mulla on paljon pakkoajatuksia, munkin on kovin vaikea jonottaa tai odotella mitään ja mun on myös hankala keskittyä mihinkään tai ns. viihdyttää itseäni. Mutta näihin asioihin täytyy tottua ja opetella elämään niiden kanssa.

Eli vertaatko nyt itseäsi 5-vuotiaaseen erityislapseen?

 

Siis miksihän minun piti ruveta tätä ketjua lukemaan... Kerrankin kun oli ihan siedettävä päivä takana ja oli ihan iloinen mieli.

No, eipä ole enää. Yleensä en palstajutuista häiriinny, mutta tämä osui just siihen kohtaan, joka oli kipeä valmiiksi. Siihen, että juuri kukaan ei koskaan ymmärrä meidän arkea, sitä, millaista elämää me elämme. Ja miten mahdotonta sitä on selittää sellaisille, jotka eivät itse tavalla tai toisella ole tällaista kokeneet.

Älä välitä Katylinasta. Se on oikeasti häiriintynyt. Me muut kyllä ymmärretään niin hyvin kun vaan voidaan ja ollaan sitä mieltä, että todellakin teille kuuluu tuollaiset etuudet ja ei voida kuvitellakaan kuinka rankkaa teillä on ja olet upea äiti kun jaksat.

 

Koska mulla on paljon pakkoajatuksia, munkin on kovin vaikea jonottaa tai odotella mitään ja mun on myös hankala keskittyä mihinkään tai ns. viihdyttää itseäni. Mutta näihin asioihin täytyy tottua ja opetella elämään niiden kanssa.

Sä olet aikuinen (tai sun kai pitäisi olla),sulla on ollut aikaa hieman enemmän opetella tässä elämässä,kun lapsilla.
Mä en ymmärrä mikä hemmetti siinä on,ettet osaa tuntea ketään kohtaan mitään empatiaa vaikka sulta sitä olettais,jos itsekkin kärsit jostain sairaudesta..
Oletko katkera,kun et itse päässyt lapsena ohittelemaan?

 

:hug:

Siis miksihän minun piti ruveta tätä ketjua lukemaan... Kerrankin kun oli ihan siedettävä päivä takana ja oli ihan iloinen mieli.

No, eipä ole enää. Yleensä en palstajutuista häiriinny, mutta tämä osui just siihen kohtaan, joka oli kipeä valmiiksi. Siihen, että juuri kukaan ei koskaan ymmärrä meidän arkea, sitä, millaista elämää me elämme. Ja miten mahdotonta sitä on selittää sellaisille, jotka eivät itse tavalla tai toisella ole tällaista kokeneet.

:hug:

 

Ei tarvitse pitää, vaan täytyy edelleen opettaa nämä ihmiset elämään kuten kaikki muutkin.

Kovasti pohdin tästä vastauksesta milloin sinä opit elämään ja olemaan kuten muutkin? Milloin sinä opit empatiaa, toisten huomioonottamista, eläytymiskykyä, toisten arvostamista ihmisinä, sosiaalisia käytöstapoja?

 

Ei, miksi syntyisi? Ei peilistä katselu ole sama asia kuin kadulla kävely. Itseasiassa pakkoajatukset ovat melko yleisiä, kuten myös pakkoliikkeet, äänet sun muut. Niitä vaan ei kaikkia ole pakko tuoda ilmi eikä se että pakkoajattelen jonkun olevan huora, tarkoita sitä että olisin sitä mieltä. Sairasta se toki varmaan on, itse olen jo tottunut.

Miten sä et ole onnistunut vielä parantamaan itseäsi? Opettelet vaan olemaan ajattelematta niitä ajatuksia.