Kiitos palstailun, päästiin sitten "etuilemaan" huvipuistossa! :D

En puhu pikku rauhattomuudesta. Puhun siitä, että jos muksu ei opi jonottamaan, on opittava tekemään niin tai tulevaisuudesta tulee varsin ikävää. Aivan sama mikä on, jos ei kykene odottamaan vuoroaan, kannattaa mennä paikkoihin, joihin ei joudu jonottamaan. Kuten kotiin.

En todellakaan raahaisi lastani mihinkään, ellei hän opettelisi odottamaan vuoroaan kuten kaikki muutkin. Vaikka olisikin vammainen, se ei tarkoita että olisi täysin kyvytön oppimaan. Ei ole reilua syrjiä kaikkia muita vuoroaan odottavia vain siksi, ettei yksi opi. Sitten täytyy opettaa kovemmin tai olla menemättä.

Oman logiikkasi mukaan, sinun pitää jäädä kotiin. Hyvä, oppisit väkisin empatiaa

 

Tää on mun mielestä ihan sama asia kuin sanoisi näkövammaiselle, että se on vaan opittava kuule näkemään, ei tässä muu auta. Tai liikuntavammaiselle, että sitä on vaan opittava kävelemään, muuten tulee elämästä epämiellyttävää. :O Kieltämättä itsekin joskus miettii, annetaanko ADHD-diagnoosi (esimerkkinä tämä diagnoosi) liian helposti, mutta tosiasia on, että monet kehityshäiriöt, kuten tässä ketjussa mainitut autismi, aspergerin syndroona ja ADHD ovat ihan oikeasti olemassa olevia diagnooseja, joissa aivojen kyky käsitellä ärsykkeitä on poikkeava verrattuna toisiin ihmisiin. Kuten näkövammaisella on poikkeava näkökyky tai liikuntavammisella poikkeava kyky liikkua. Ei siihen auta opettelu, harjoittelu tai kasvattaminen. Pitää vain löytää toisenlaisia keinoja hoitaa asiat.

Fyysisiin vammoihin on paljon vaikeampi vaikuttaa kuin henkisiin. Kyse on pitkälti itsensä kontrolloimisesta, jota voi oppia. Ongelma täytyy itse ymmärtää ja hallita jotta asiat kykenee hoitamaan kuin normaali ihminen. Se vie aikaa, mutta on hyvinkin opittavissa. Tekisi minunkin mieleni tehdä ja sanoa vaikka mitä kadulla kävellessäni, jonottaessani ja muutenkin, mutta olen yksinkertaisesti opetellut kontrolloimaan itseäni eikä vahvoja ADHD/asperger/OCD-piirteitä pysty minusta yleensä huomaamaan ulkoisesti.

 

Meillä on likalla ylivilkkautta ja oppimisvaikeuksia, ei ole mikään mamman diagnosoima vaan ihan todettu, en tiedä pääseekö jonon ohi huvipuistossa, mutta ei todellakaan ole koskaan tullut pieneen mieleenkään ohittaa ketään. Parina kesänä ollaan jätetty huvipuistoon menemättä, koska ei jaksa jonottaa. En ole siis yksinkertaisesti vienyt, jos ei jaksa jonottaa.
Mutta kukin taaplaa tyylillään ja niin edespäin. Ei se minulta ole pois.

 

En puhu pikku rauhattomuudesta. Puhun siitä, että jos muksu ei opi jonottamaan, on opittava tekemään niin tai tulevaisuudesta tulee varsin ikävää. Aivan sama mikä on, jos ei kykene odottamaan vuoroaan, kannattaa mennä paikkoihin, joihin ei joudu jonottamaan. Kuten kotiin.

Jaa. Minäpä en kauheasti piittaa siitä, jos lapseni tulevaisuus on ikävä. Se kun ei hirveästi poikkea tästä nykytilasta. Lapsen tilanne on jokseenkin ikävä jo nyt. Hän joutuu aina ensimmäisenä lähtemään joka paikasta (varsinkin kivoista), moneen paikkaan hän ei edes pääse ja hänellä on jatkuvasti ahdistunut olo. Pahinta on, että lapsi on itsekin alkanut tajuta asian. Sen, että hän ei juuri koskaan pääse mihinkään tai jos pääsee, ei saa olla kauan.

Onnellinen olen, jos lapsen tilanne joskus lakkaa olemasta ikävä, mutta olen hyväksynyt sen, että niin ei välttämättä tapahdu. Keskityn nauttimaan niistä pienistä hetkistä, jolloin menee hyvin - vaikka sitten siitä pikaisesta huvipuistokäynnistä jonon ohi -kortin kera (tosin en ole ikinä sellaista käyttänyt, mutta jos vaikka ensi kesänä).

 

Fyysisiin vammoihin on paljon vaikeampi vaikuttaa kuin henkisiin. Kyse on pitkälti itsensä kontrolloimisesta, jota voi oppia. Ongelma täytyy itse ymmärtää ja hallita jotta asiat kykenee hoitamaan kuin normaali ihminen. Se vie aikaa, mutta on hyvinkin opittavissa. Tekisi minunkin mieleni tehdä ja sanoa vaikka mitä kadulla kävellessäni, jonottaessani ja muutenkin, mutta olen yksinkertaisesti opetellut kontrolloimaan itseäni eikä vahvoja ADHD/asperger/OCD-piirteitä pysty minusta yleensä huomaamaan ulkoisesti.

Ah... "Normaali ihminen" :headwall:

 

Fyysisiin vammoihin on paljon vaikeampi vaikuttaa kuin henkisiin. Kyse on pitkälti itsensä kontrolloimisesta, jota voi oppia. Ongelma täytyy itse ymmärtää ja hallita jotta asiat kykenee hoitamaan kuin normaali ihminen. Se vie aikaa, mutta on hyvinkin opittavissa. Tekisi minunkin mieleni tehdä ja sanoa vaikka mitä kadulla kävellessäni, jonottaessani ja muutenkin, mutta olen yksinkertaisesti opetellut kontrolloimaan itseäni eikä vahvoja ADHD/asperger/OCD-piirteitä pysty minusta yleensä huomaamaan ulkoisesti.

Eli taas kerran lääkärit, psykologit ja tutkijat on väärässä mutta Katylina on oikeassa. Voi vitsit ku sä olet mahtava ja täydellinen ihminen.

 

[QUOTE="xxx";26726518]Ah... "Normaali ihminen" :headwall:[/QUOTE]

Niin, ihminen joka kykenee jonottamaan ja toimimaan kuten kaikki muutkin.

 

Saako asperger/adhd-tyyppikin etuilla?

En kysynyt muiden kuin omien lasteni kohdalla. Oletan että tuo oikeus koskee vain niitä lapsia/aikuisia jotka tarvitsevat tai siis kelle tuolla myönnetään oikeus avustajaan (ts avustaja saa ilmaisen avustajarannekkeen).

Kaverin asperger lapsi jolla on adhd-piirteitä tms ei saa avustajaa eikä siis ilmeisesti tuota "etuiluoikeuttakaan".

 

Niin, ihminen joka kykenee jonottamaan ja toimimaan kuten kaikki muutkin.

Oletko itse rajatila. Ehkäpä se ADHD meni pieleen.

Normaalit ihmiset ymmärtää?

 

Sä olet Katyliina kyllä nuori joo, mutta nuorellakin ihmisellä voisi olla sitä viisautta hieman enemmän Vai haluatko provota palstalaisia.

Niin, ihminen joka kykenee jonottamaan ja toimimaan kuten kaikki muutkin.

 

Fyysisiin vammoihin on paljon vaikeampi vaikuttaa kuin henkisiin. Kyse on pitkälti itsensä kontrolloimisesta, jota voi oppia. Ongelma täytyy itse ymmärtää ja hallita jotta asiat kykenee hoitamaan kuin normaali ihminen. Se vie aikaa, mutta on hyvinkin opittavissa. Tekisi minunkin mieleni tehdä ja sanoa vaikka mitä kadulla kävellessäni, jonottaessani ja muutenkin, mutta olen yksinkertaisesti opetellut kontrolloimaan itseäni eikä vahvoja ADHD/asperger/OCD-piirteitä pysty minusta yleensä huomaamaan ulkoisesti.

Vaikutat hiukan.. katelliselta Terveen aikuisen ei pitäisi mielestäni tuntea, että olisi mieluummin sairas kuin jonottaisi terveen sielun ja ruumiin kanssa. Mainitsemiesi diagnoosien hallitseminen ei onnistu tuosta vain, eikä aina edes, kuten sanot, harjoittelulla, toki sitäkin tehdään kaiken aikaa diagnoosin saamisen jälkeen mm. toimintaterapian, fysioterapian ja keskusteluterapian ym. apukeinojen turvin. Tärkeää diagnoosin saaneelle lapselle on myös se, että hän kokee olevansa normaali ja liikkuu muiden lasten kanssa saaden samoja ärsykkeitä ja kokemuksia kuin muutkin. Missäpä sitä jonottamista muualla harjoiteltaisiin kuin sinne liikenteeseen lähtemällä? Jonottamisen harjoittelua ei kuitenkaan voida aloittaa aistiärsykkeistä kärsivällä lapsella siten, että mennään pitkiksi ajoiksi jonottamaan paikkaan, jossa ärsykkeiden tulvan takia hänen on mahdotonta hallita aistien tulvaa sekä omia reaktioitaan. Esimerkiksi aspergerissa ja ADHD:ssa tietynlaisten tilanteiden, ärsykkeiden hallinnan ja oikean käyttäytymisen opettelu ja harjoittelu jatkuu koko lapsuuden eikä usein lopu vielä aikuisuudessakaan. Kuten fyysisestä vammasta kärsivät, heidän on opeteltava valtaväestöstä poikkeava tapa suhtautua ja toimia vammansa kanssa. Näissä tiloissa syy on aivotoimintojen poikkeavuudessa, ei siinä että kasvatus on ollut vääränlaista tai harjoittelua liian vähän.

 

Kyllä taas eräs loistaa..:headwall:

Aborttia vastustetaan jopa aivottomien,elinkelvottomien sikiöiden suhteen,kun jokainen elämä on arvokas ja sitten kuitenkin poikkeavat ja vammaiset lapset pitäisi sulkea neljänseinän sisälle jos eivät opi olemaan,kuten normaalit ihmiset?!
Jokainen elämä on arvokas?

 

Tajusin kyllä. Ja tajuan myös sen, että tässä maailmassa on opittava pärjäämään. Jonottaminen on yksi asia, joka on opittava tai elämästä voi tulla hyvin, hyvin epämiellyttävää.

Sinun on varmaan parempi jättää menemättä Särkänniemeen, sinne saa ihan terveetkin hankittua quick-passin, jolla pääsee jonon ohi. Heille on oma portti laitteisiin, kun muut saavat jonottaa tavallisella portilla.

 

Kouluaikoina osa oppilaista oli kateellisia siitäkin, kun mun pyörätuolissa istuva kaveri sai etuilla ruokajonossa avustajansa kanssa.

 

Sä olet Katyliina kyllä nuori joo, mutta nuorellakin ihmisellä voisi olla sitä viisautta hieman enemmän Vai haluatko provota palstalaisia.

En halua provota palstalaisia, en koe tarvetta siihen. Uskon, että palstalla näitä provoja on ihan tarpeeksi. Viisaudesta en tiedä, mutta tiedän, että elämässä on opittava pärjäämään. Se selittely, että on jokin käytöshäiriö, ei todellisuudessa enää äidin helmojen jälkeen vaan toimi. Jokainen ihminen ajaa omaa etuaan ja jonoissa ohittelijat eivät ole suosittua porukkaa missään piireissä, oli selitys mikä tahansa. Muutenkin on hyvä oppia toimimaan maailmassa. Jos saisin valita, haukkuisin kaikki vastaantulija naiset huoriksi, vetäisin lutkan näköisiä akkoja pataan, ohittaisin kaikki jonot sekä pistäisin riehunnaksi kaupassa, puhuisin aikalailla huutaen ja kertoisin avoimesti mielipiteeni kaikista kaduilla. Mutta koska ihmisen täytyy sopeutua normeihin ja pärjätä täällä, en tee niin.

 

Fyysisiin vammoihin on paljon vaikeampi vaikuttaa kuin henkisiin. Kyse on pitkälti itsensä kontrolloimisesta, jota voi oppia. Ongelma täytyy itse ymmärtää ja hallita jotta asiat kykenee hoitamaan kuin normaali ihminen. Se vie aikaa, mutta on hyvinkin opittavissa. Tekisi minunkin mieleni tehdä ja sanoa vaikka mitä kadulla kävellessäni, jonottaessani ja muutenkin, mutta olen yksinkertaisesti opetellut kontrolloimaan itseäni eikä vahvoja ADHD/asperger/OCD-piirteitä pysty minusta yleensä huomaamaan ulkoisesti.

No sinähän olet ihan ilmiselvä riidanhaastaja, mutta vaivaudun vastaamaan kuitenkin.
Adhd/asperger henkilö oppii kyllä jonottamaan, oppii myös toimimaan yhteiskunnassa sääntöjen mukaisesti useimmiten. Mutta nyt olikin kyseessä lapsi, jolla on ehkä hiekan enempi noita vaikeuksia toiminnassaan.
Adhd/assi oppii kyllä, olet oikeassa, niinhän sinäkin olet oppinut ja minä. Lapsi opettelee. Lapsella ja aikuisella on vissi ero, oli kyseessä sitten erityinen ihminen tai 'normaali' ihminen.

Kyse on oppimisesta, mutta taidan tietää mitä mieltä sinä siitä ajatuksesta olet.

 

Kyllä taas eräs loistaa..:headwall:

Aborttia vastustetaan jopa aivottomien,elinkelvottomien sikiöiden suhteen,kun jokainen elämä on arvokas ja sitten kuitenkin poikkeavat ja vammaiset lapset pitäisi sulkea neljänseinän sisälle jos eivät opi olemaan,kuten normaalit ihmiset?!
Jokainen elämä on arvokas?

Toki jokainen elämä on arvokas, mutten usko minkään asteisen vamman olevan suora oikeus syrjiä terveitäkin. Myös vammaisen tulee oppia elämään tässä maailmassa.

 

Miksi joku haluaisi haukkua KAIKKI VASTAANTULIJA NAISET HUORIKSI!???(siis jos saisi valita?)

 

Mun mielestäni ihan jees, että sellaiset, jotka ovat oikeutettuja avustajaan, pääsevät jonojen ohitse.

 

En halua provota palstalaisia, en koe tarvetta siihen. Uskon, että palstalla näitä provoja on ihan tarpeeksi. Viisaudesta en tiedä, mutta tiedän, että elämässä on opittava pärjäämään. Se selittely, että on jokin käytöshäiriö, ei todellisuudessa enää äidin helmojen jälkeen vaan toimi. Jokainen ihminen ajaa omaa etuaan ja jonoissa ohittelijat eivät ole suosittua porukkaa missään piireissä, oli selitys mikä tahansa. Muutenkin on hyvä oppia toimimaan maailmassa. Jos saisin valita, haukkuisin kaikki vastaantulija naiset huoriksi, vetäisin lutkan näköisiä akkoja pataan, ohittaisin kaikki jonot sekä pistäisin riehunnaksi kaupassa, puhuisin aikalailla huutaen ja kertoisin avoimesti mielipiteeni kaikista kaduilla. Mutta koska ihmisen täytyy sopeutua normeihin ja pärjätä täällä, en tee niin.

Sun käsityskyvyssä on oikeasti kyllä jotain vikaa. Ei voi olla niin hemmetin vaikeaa ymmärtää että KAIKKI IHMISET EI TULE IKINÄ PÄRJÄÄMÄÄN ELÄMÄSSÄ.

 

En halua provota palstalaisia, en koe tarvetta siihen. Uskon, että palstalla näitä provoja on ihan tarpeeksi. Viisaudesta en tiedä, mutta tiedän, että elämässä on opittava pärjäämään. Se selittely, että on jokin käytöshäiriö, ei todellisuudessa enää äidin helmojen jälkeen vaan toimi. Jokainen ihminen ajaa omaa etuaan ja jonoissa ohittelijat eivät ole suosittua porukkaa missään piireissä, oli selitys mikä tahansa. Muutenkin on hyvä oppia toimimaan maailmassa. Jos saisin valita, haukkuisin kaikki vastaantulija naiset huoriksi, vetäisin lutkan näköisiä akkoja pataan, ohittaisin kaikki jonot sekä pistäisin riehunnaksi kaupassa, puhuisin aikalailla huutaen ja kertoisin avoimesti mielipiteeni kaikista kaduilla. Mutta koska ihmisen täytyy sopeutua normeihin ja pärjätä täällä, en tee niin.

Miksi haluaisit haukkua, huoritella ja riehua?

 

Just Onnea vaan...

En halua provota palstalaisia, en koe tarvetta siihen. Uskon, että palstalla näitä provoja on ihan tarpeeksi. Viisaudesta en tiedä, mutta tiedän, että elämässä on opittava pärjäämään. Se selittely, että on jokin käytöshäiriö, ei todellisuudessa enää äidin helmojen jälkeen vaan toimi. Jokainen ihminen ajaa omaa etuaan ja jonoissa ohittelijat eivät ole suosittua porukkaa missään piireissä, oli selitys mikä tahansa. Muutenkin on hyvä oppia toimimaan maailmassa. Jos saisin valita, haukkuisin kaikki vastaantulija naiset huoriksi, vetäisin lutkan näköisiä akkoja pataan, ohittaisin kaikki jonot sekä pistäisin riehunnaksi kaupassa, puhuisin aikalailla huutaen ja kertoisin avoimesti mielipiteeni kaikista kaduilla. Mutta koska ihmisen täytyy sopeutua normeihin ja pärjätä täällä, en tee niin.

 

Miksi joku haluaisi haukkua KAIKKI VASTAANTULIJA NAISET HUORIKSI!???(siis jos saisi valita?)

Koska se on täysi hullu sekopää, joka kuuluisi suljetulle osastolle ennen kuin se pimahtaa ja tekee oikeasti noita asioita mitä haluaa tehdä. Nyt se tuli viimeistään selväksi.

 

Toki jokainen elämä on arvokas, mutten usko minkään asteisen vamman olevan suora oikeus syrjiä terveitäkin. Myös vammaisen tulee oppia elämään tässä maailmassa.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää,ettei se oppiminen ole mahdollista kaikille!?
Jos lapsi syntyy esim niin,ettei hänellä ole osaa aivoista ollenkaan,kuinka hän voisi oppia jos siihen oppimiseen kaikki edellytykset uupuvat?
Pitäisikö tuon lapsen viettää se arvokas elämänsä kattoa tuijottaen?

 

No sinähän olet ihan ilmiselvä riidanhaastaja, mutta vaivaudun vastaamaan kuitenkin.
Adhd/asperger henkilö oppii kyllä jonottamaan, oppii myös toimimaan yhteiskunnassa sääntöjen mukaisesti useimmiten. Mutta nyt olikin kyseessä lapsi, jolla on ehkä hiekan enempi noita vaikeuksia toiminnassaan.
Adhd/assi oppii kyllä, olet oikeassa, niinhän sinäkin olet oppinut ja minä. Lapsi opettelee. Lapsella ja aikuisella on vissi ero, oli kyseessä sitten erityinen ihminen tai 'normaali' ihminen.

Kyse on oppimisesta, mutta taidan tietää mitä mieltä sinä siitä ajatuksesta olet.

Lapsenkin täytyy oppia. Uhmaikäiseni vihaa jonottamista ja meillä jää raivokohtausten vuoksi useita paikkoja käymättä. Tämä täytyy hänenkin oppia. Yhtälailla kuin kaikkien muiden. Jos hän pääsisi jonoje ohi, ei hän mitään oppisi. Oppiminen täytyy aloittaa heti lapsena, aikuisena se vasta vaikeaa olisikin, sillä miksi kukaan haluaisi luopua etuudesta, jonka on jo saanut?