Kyllä sellaisesta voi selvitä, jos vaan kylliksi tahtoo. Parisuhteessa tulee väliin aikoja, jolloin suurin rakkaudenosistus on se, että vaivoin sietää toisen hammasharjan samassa kylppärissä.
Mutta ei sellaisesta ärtymyksen kehästä hetkessä vapaudu, vaan se vaatii työtä ja tahtoa.
Asioiden käsittelyä itsekeen ja asioiden käsittelyä toisen kanssa ( jälkimmäinen on toki hankalampaa, jos toinen ei koe sitä mitenkään tarpeelliseksi)
Joskus ärtymysvaiheissa, sitä sokeutuu omalle ärtymykselleen ja alkaa nähdä kumppaninsa kaiken ärtymyksen syynä/ aiheuttajana, vaikka taustalla voisikin olla ns, oma henkinen kriisi.
Ärtymystä saa purettua ottamalla itselleen omaa aikaa, tekemällä jotakin josta itse nauttii
ja kokoavansa itseään kasaan sillä tavoin. Ja oivaltamalla sen, ettei se puoliso ole vastuussa sinun onnestasi. Vaan avain onnellisuuteen sinun tulee kuitenkin tavallaan löytää itsestäsi. Ja toinen ei voi vastata kaikkiin tarpeisiisi. Tämä on ollut vaikeimipia läksyjä minun aikoinaan oppia, mutta kun sen oivalsi, oli se melki vapauttava kokemus.
Kun saa vähän aikaa koota itseään, olisi hyvä saada myös yhteistä aikaa ja pyrkiä löytämään sellaisai asioita, jotka olisivat molemmille mielekkäitä, olkoonkin että joutuisi välillä myös joustamaan ja tekemään komprpmiseeja.
Lisäksi ihan rehellinen asioiden listaus auttaa, mikä toisessa ärsyttää ja ennenkaikkea se, mikä toisessa on hyvää.
Joskus arjen keskellä ne hyvät asiat unohtuvat.
Ehkä joillaikin parisuhde on jatkuvasti ihanaa ja onnellista. Itse en elä sellaisessa.
Mutta tähän asti ainakin lopulta tahto rakastaa on pitänyt suhdetta kasassa. Tahto, silloin kun itse rakkauden tunne on ollut kovin vähäistä.
Ja vaikeat ärtyneet ajat ovat vaihtuneet parempiin. Tullakseen sitten taas uudelleen eteen
.. mutta toistaiseksi niistä on selvitty.
Ja uskon, että selviätte tekin, jos haluatte.
Voimia se kysyy ja aikaa, mutta se saattaa olla sen arvoista:hug:
enkä enää yritä korjata typoja, kun korjaan ne väärin.
Rak-kau-den-o-soi-tus... piti lukeman