Miten uskot, että elämäsi muuttuisi, jos olisit tosi kaunis?

Ei mitenkään koska itse olen aina arvostanut enemmän sitä ihmisten sisäistä kauneutta.

 

mitenkään. Olen meinaan jo niin kaunis, että ei tämän kauniimpi voisi enään olla.

 

En tiedä, miten erilaista elämäni olisi, mutta luultavasti olisin naimisissa jonkun ihan muun kanssa. Olen ihan nätti, mutta tosi kauniina olisin ollut itsevarmempi miesten kanssa.

 

hyvä itsetunto ei ole ulkonäön kanssa paljoa tekemisissä. Minulla on kauniita ystäviä. Oikeasti he ovat ihan tavallisia, mutta huonon itsetunnon takia pynttäytyvät vähintään tunnin aamuin. Ovat siis joka päivä täydessä tällingissä. Itse olen kaunis, mutten todellakaan silloin kun väsyneenä, tukka likaisena laahustan verkkareissa kauppaan ja ei edes mieleen juolahda mitä muut mahtaa ajatella..

Niin, en ole väittänytkään, että jokaisella kauniilla ihmisellä olisi hyvä itsetunto.

Mutta pynttäytyminen tai verkkareissa viihtyminen eivät kumpikaan liity varsinaisesti itsetuntoon, saatikka ulkonäköön (paitsi tietysti niin, että pynttäytynyt ihminen voi olla huoliteltuna "paremman näköinen" kuin verkkareissa - mutta ei se ole vielä kauneutta).

 

En yhtään tiedä. Olisiko joku pikku juttu liittyen kauniimpaan ulkonäköön ollut sitten merkittävää, ehkä?

 

Enpä tiedä olisiko se kovinkaan ihanaa. Olen joskus ollut ihan mukiinmenevä (en ole pitänyt itseäni koskaan kauniina mutta miehet on perässä olleet), mutta valitettavasti en osannut silloin ajatella tarpeeksi mitä itse haluan. Helposti tuli miellytettyä ja sen takia huonoja suhteita, jotka vain rikkoivat. Nyt on enää ihan sama minkä näköinen on. Helpottavampaakin ehkä, kun ei tarvitse koko ajan ravistaa jotakuta kannoiltaan.

 

Luultavasti ei mitenkään.

 

Jännä juttu... Kukaan kaunis ihminen ei koskaan halua myöntää, että ulkonäkö olisi auttanut heitä elämässä. Kuitenkin lukemattomat sosiologiset tutkimukset tukevat sitä, että kauniina pidettyjä ihmisiä (miehiä JA naisia) kohdellaan paremmin.

 

[QUOTE="...";26682400]Jännä juttu... Kukaan kaunis ihminen ei koskaan halua myöntää, että ulkonäkö olisi auttanut heitä elämässä. Kuitenkin lukemattomat sosiologiset tutkimukset tukevat sitä, että kauniina pidettyjä ihmisiä (miehiä JA naisia) kohdellaan paremmin.[/QUOTE]

Kyllä minä myönnän että on siitä apuakin ollut. Huomiota on tullut ja onhan se auttanut joissakin asioissa. Tavallaan tiedän kontrastin mitä on olla ei-minkään-näköinen-rumilus ja sen jälkeen kun on "puhjennut kukkaan". Mutta helkatisti epäonneakin siitä elämään on koitunut, mikä johtuu taas omasta kasvatuksesta ja huonosta itsetunnosta.

 

Peiliin katsominen ei ällöttäis ja voisin antaa ottaa itsestäni valokuvia. Ja aikaa säästyis kun ei tarttis niin kauaa tehdä itsestään ihmisen näköistä ennen kun lähtee jonnekin.
Ja mun itsetunto ainakin olis parempi jos näyttäisin hyvältä, kamalat alemmuuskompleksit ollut ulkonäön takia lapsesta asti. Mä oon aina ollut se kaveriporukan ruma tyyppi.

 

Päätyisi helpommin tilanteeseen, jossa vain itseään täynnä olevat miehet uskaltavat lähestyä.

 

Olen monesti miettinyt elämääni taaksepäin ja oikeastaan tärkein asia, jonka haluaisin menneisyydessä muuttaa on se, että en olisi kokenut koulukiusaamista.

Jos olisin ollut kauniimpi, niin olisiko minua otettu silmätikuksi ja muitten piinattavaksi siihen 10 vuotta kestäneeseen kouluhelvettiin? Kyllä, minua kiusattiin myöskin peruskoulun jälkeen!!!

 

Peiliin katsominen ei ällöttäis ja voisin antaa ottaa itsestäni valokuvia. Ja aikaa säästyis kun ei tarttis niin kauaa tehdä itsestään ihmisen näköistä ennen kun lähtee jonnekin.
Ja mun itsetunto ainakin olis parempi jos näyttäisin hyvältä, kamalat alemmuuskompleksit ollut ulkonäön takia lapsesta asti. Mä oon aina ollut se kaveriporukan ruma tyyppi.

Kauneus ei ole peilikuva, vaan se miten ihminen itsensä kanssa tulee toimeen. Kuinka pääsee omiin tavotteisiinsa ja kuinka saa vastakaikua omille hyville puolilleen. Voin kertoa, se huomio mitä saan ulkonäköni puolesta, ei merkkaa puoltakaan siitä huomiosta jota saan kun välitän, kuuntelen, ymmärrän ja arvostan muita ihmisiä ulkonäköön katsomatta. Itse arvioin ihmisen vasta kun olen tutustunut, pyrin olemaan tuomitsematta ketään antamatta mahdollisuutta. Kurja että yhteiskunta ja ihmisten minäkuvat ajavat jotkut tilanteeseen jossa arvotetaan ulkonäön perusteella itsensä alemmas kuin muut. Olet varmasti suurenmoinen ihminen ja kaunis kuin kukka, kunhan löydät itsestäsi ne piirteet joiden avulla juuri ne sinulle tärkeät ihmiset kokevat sinut ainutlaatuiseksi!!!

 

[QUOTE="...";26682400]Jännä juttu... Kukaan kaunis ihminen ei koskaan halua myöntää, että ulkonäkö olisi auttanut heitä elämässä. Kuitenkin lukemattomat sosiologiset tutkimukset tukevat sitä, että kauniina pidettyjä ihmisiä (miehiä JA naisia) kohdellaan paremmin.[/QUOTE]

Luuletko et kaunis ihminen osaa samalla tavoin nähdä tilanteen? Siis jos on aina kohdeltu tietyllä tavalla tai on tottunut et ihmiset käyttäytyy sun seurassa tietyllä tavalla, niin osaako sitä oikeesti ajatella et joo se johtuu varmaan tästä vai pitääkö sitä vaan ihan normaalina? Osaako edes ajatella, että tilanne voisi olla toisenlainen? Ja tosiaan, ei kaikki kauniit tiedä olevansa kauniita, niin miten sellainen ihminen hoksaisi edes et saa "parempaa" kohtelua?

 

[QUOTE="...";26681767]No onhan se moneen kertaan tutkittu juttu että kauniille ihmisille mm. ollaan ystävällisempiä, maksetaan parempia palkkoja, ja vastoin yleistä luuloa kuunnellaan enemmän ja otetaan enemmän vakavasti kuin rumempia ihmisiä.

Jo ihan lapsuudesta lähtien kauniita ihmisiä kohdellaan paremmin, ja teini-iässä kauniilla tytöillä etenkin on yleensä helpompaa (mikä ei toki tarkoita sitä, etteikö monilla yksittäisillä kauniilla tytöillä olisi itsetunto-ongelmia yms.).

Itselleni riittäisi olla "ihan nätti". Kyllä uskon, että elämäni olisi monin tavoin helpompaa. En toki inhoa itseäni nytkään, ja olen tavallaan tyytyväinen myös siihen että nykyään hyvä itsetuntoni kumpuaa henkisistä ominaisuuksista eikä ulkonäöstä.[/QUOTE]

Hoitajat tykkää enemmän, naapuruston äidit tykkää enemmän, Opettajat tykkää enemmän, pääsee helposti lapsiryhmän suosikiksi, koulussa sama jatkuu, pojat piirittää.... eiköhän tuo nyt vaikuta elämässä.

 

[QUOTE="...";26682400]Jännä juttu... Kukaan kaunis ihminen ei koskaan halua myöntää, että ulkonäkö olisi auttanut heitä elämässä. Kuitenkin lukemattomat sosiologiset tutkimukset tukevat sitä, että kauniina pidettyjä ihmisiä (miehiä JA naisia) kohdellaan paremmin.[/QUOTE]

Ja pituus auttaa miehillä uralla. Tutkittu juttu myös.

 

[QUOTE="...";26682400]Jännä juttu... Kukaan kaunis ihminen ei koskaan halua myöntää, että ulkonäkö olisi auttanut heitä elämässä. Kuitenkin lukemattomat sosiologiset tutkimukset tukevat sitä, että kauniina pidettyjä ihmisiä (miehiä JA naisia) kohdellaan paremmin.[/QUOTE]
No mun vanhemmat heti pienestä pitäen aloitti sellaisen itsetunnonpolkemiskampanjan, ettei upea ulkonäkö sitä parantanut, vaan jouduin rankasti koulukiusatuksi.

Aikuisena olen kyllä saanut hyvää kohtelua kanssaihmisiltä ja itsetuntokin on parantunut. Nyt lähellä neljääkymppiä osaan jo nauttia ulkonäöstäni, vaikka se pian alkaa rapistumaan. Tämän lyhytaikaisen ilon itselleni kyllä mielelläni suon.

Koska älyssäni ei ole vikaa, enkä ole tyrkky tissivakopaitatyyppi (en edes käytä meikkiä), on vaikea sanoa johtuuko kohtuullinen menestys akateemisella urallani ollenkaan ulkonäöstäni, jota harvemmin työasioissa kommentoidaan.

 

[QUOTE="vieras";26682102]Miksi kaikki heti olettaa että kauniilla olisi hyvä itsetunto?[/QUOTE]

En olettanutkaan, yleisesti. Puhuin itsestäni. Olen varma, että jos olisin kaunis olisin huomattavasti tyytyväisempi ulkonäkööni.

 

En olettanutkaan, yleisesti. Puhuin itsestäni. Olen varma, että jos olisin kaunis olisin huomattavasti tyytyväisempi ulkonäkööni.

Niin mutta ajattele, sä voisit olla rumempikin. Miksi et siis voi olla tyytyväinen siihen miltä sä nyt näytät?

 

No ehkä jokunen pää kääntyisi enemmän, kuin nyt. Ei se varmaan noin niinkuin muutoin muuttuisi.

Peesi ja mulle riittää se kun olen kaunis.

 

Varmaan tosi vähän.
En usko että se nimittäin vaikuttaisi millään tavalla mun luonteeseen tai mun varallisuuteeni.

 

Ei mitenkään.

 

Hoitajat tykkää enemmän, naapuruston äidit tykkää enemmän, Opettajat tykkää enemmän, pääsee helposti lapsiryhmän suosikiksi, koulussa sama jatkuu, pojat piirittää.... eiköhän tuo nyt vaikuta elämässä.

Sinäpä sen sanoit, lyhyesti ja ytimekkäästi. Jotain tällaista olin itsekin tulossa sanomaan, mutta en olisi osannut ilmaista asiaa noin tyhjentävästi.

Tuohon "pojat piirittää" voisi vielä lisätä että muut tytöt ihailee ja mielistelee (hyvällä tavalla).

Koko elämäni, pikkutytöstä saakka, olen haikeana katsonut sieviä kavereitani ja toivonut että kunpa minäkin olisin.

 

Niin mutta ajattele, sä voisit olla rumempikin. Miksi et siis voi olla tyytyväinen siihen miltä sä nyt näytät?

Ihan hyvä pointti. En osaa olla tyytyväinen siihen miltä näytän, koska ympärilläni on niin paljon niin kauniita naisia. Puhun nyt siis ihan oikeasta elämästä enkä tv-, leffa- tai lehtijulkkiksista.

Olen tosissani miettinyt myös sitä, että esteettinen luonne on aikamoinen kirous jos sattuu olemaan ruma. Esteettisellä luonteella tarkoitan sitä, että ihmisellä on hyvä tyylitaju, värisilmä ja synnynnäinen tarve pyrkiä kaikessa kauneuteen ja harmoniaan. Silloin oma rumuus on helvetin kova paikka. Tiedän mistä puhun.

 

Jos olisin tosi kaunis, niin elämäni ei muuttuisi mitenkään juuri nyt. Koska olen jo keski-ikäinen (40+) ja kukaan ei ole niin kaunis keski-ikäisenä, että kääntäisi päät.

jos olisin ollut tosi kaunis... en tiedä.
tuskin elämä sen helpompaa olisi ollut. kateellisia olisi ollut enemmän.