täysin väärä ala

["vierailija"]

Oletko sinä ollut sellaisessa työssä jossa olet tuntenut olosi että tämä on täysin väärä ala sinulle. Minulle kävi niin kun tein sairaalassa sihteerin töitä.

 

[Hankalakinkai]

Joo kaupassa lihatiskin takana kaks kesää seistyäni olin varma,että se pihvien myynti ei ole minua varten..

 

["vieras"]

Opiskelijana kassalla päätin että kassahenkilöksi en ainakaan ala. Kamala liukuhihnahomma. Myyjäksi muuten ehkä.

Opiskelin sitten lastenhoitajaksi, ja senkin totesin täysin vääräksi alaksi, ainakin sen alle 3-vuotiaiden hoitamisen... yyh, ei koskaan enään.

 

[Kerpele]

Kyllä. Asiakaspalveluala ei todellakaan sovi mulle... Eikä toimistosiivous.

 

[hauskaa]

[QUOTE="vierailija";26659126]Oletko sinä ollut sellaisessa työssä jossa olet tuntenut olosi että tämä on täysin väärä ala sinulle. Minulle kävi niin kun tein sairaalassa sihteerin töitä.[/QUOTE]

mulle kävi samoin ja viel samassa ammatissa. opiskelin tutkinnon osastosihteeriksi ja tein duunia tasan 2 vuotta. se riitti. lähdin opiskeleen ihan uutta alaa. nyt tykkään duunistani.

 

[osastosihteeri]

mulle kävi samoin ja viel samassa ammatissa. opiskelin tutkinnon osastosihteeriksi ja tein duunia tasan 2 vuotta. se riitti. lähdin opiskeleen ihan uutta alaa. nyt tykkään duunistani.

Minä olisin tykännyt osastosihteerin töistäni mutta kun lipsahdin vahingossa sellaiselle osastolle jossa osastosihteereitä oli kaksi, toinen ilta- ja toinen aamuvuorossa niin totesin että eipä kestä pääni jättää aina osaa töistä tekemättä ja toisen hoidettavaksi. Ei siis vaikka se nyt niin menikin tuolla osastolla.

Sitä ennen olin arvauskeskuksen vuodeosastolla pari vuotta ja se oli ihan okei kun olin ihan itse vastuussa omista töistäni koko ajan.

Jäin sitten "kotiäidiksi", toki minulla on ollut alusta saakka kotona tehtävä työkin mutta samallahan nuo lapset on tuossa tullut kasvatettua ja heidän aikataulujensa mukaan olen tehnyt omat työni.

 

[nooh]

Nuorena tyttönä olin vanhainkodissa kesän ja olin kyllä täysin vakuuttunut että ei ole minun juttu. Tuntui että ne vanhukset (tahtomattaan) imi nuoruuden minusta, en oikein osaa selittää sitä tunnetta, mutta ahdisti ihan hirveästi. Ehkä en vain ollut tarpeeksi kypsä hoitamaan ja auttamaan muita ihmisiä, myöskin pelotti se että löydän kuolleena jonkun.

Työharjoittelu kaupassa vakuutti siitä että sekään ei ole minun juttu, oli niin yksioikoista ja vaikka harjoittelu kesti viikon D) niin tuntui että aika matelee ja kuolen tylsyyteen.

Nykyinen ammattini tuntuu myös väärältä (asiakaspalvelija), ei ole yhtään luontainen työ minulle, mutta en ole päässyt irtautumaan tästä millään.

 

[meah]

Olen ollut.
Kaksi vuotta kuitenkin kesti tajuta, että mikään sellainen työ ei sovi mulle, missä istutaan perse penkissä iso osa päivää, missä ehtii pitää toisenkin kahvitauon päivän mittaan, ja missä täytyy aamulla miettiä onks tukka hyvin ja jakkupuvun paita silitetty.

 

["hanna"]

Työ päiväkodissa vie kaikki mehut, joten nyt koen alan vääräksi. Vaikka lasten kanssa työskentely oli unelmani. Voimat eivät riitä jättiryhmässä, melun keskellä....

 

[7thHeaven]

Olen ollut.
Kaksi vuotta kuitenkin kesti tajuta, että mikään sellainen työ ei sovi mulle, missä istutaan perse penkissä iso osa päivää, missä ehtii pitää toisenkin kahvitauon päivän mittaan, ja missä täytyy aamulla miettiä onks tukka hyvin ja jakkupuvun paita silitetty.

Juuri näin.
Myöskään suora asiakaspalvelutyö ei todellakaan ole mua varten.

 

[Criminal Mind]

Joo, kirjanpito ja palkanlaksenta on saatanasta Nykyinen ala mihin opiskelen iskee

 

[ruutiukko]

Joo, kirjanpito ja palkanlaksenta on saatanasta Nykyinen ala mihin opiskelen iskee

mun mielestä ne on todella tärkeitä toimia ja myös vaativia,

pitää osata sen seitsemättä sääntöä

 

[meah]

Juuri näin.
Myöskään suora asiakaspalvelutyö ei todellakaan ole mua varten.

Mulla tää kyllä nykyään toimii, asiakkaat on enimmäkseen tosi ihania. Niiden omistajat onkin sitten ihan asia erikseen