Uskooko joku karmaan ja "elämään" kuoleman jälkeen

[Morrigan]

Minäkin olen miettinyt asiaa ja ennemmin se oli kiehtova. Nyt kun olen löytänyt sielunpuolikkaani se ei enää kiehdokaan, se tekisi minusta tavattoman itserakkaan

Nyt kiehtoo tavattomasti ajatus kahdesta sielusta jotka löytävät toisensa aina uudelleen :heart: Vogonit saavat pysyä kaukana

Jep. Tuo uudelleen löytäminen osui kohdalle.
Toisaalta, voihan niitä sopivia sielunpuolikkaita olla enemmänkin. Multisielu?

Mutta se ainakin on varmaa, että emme tiedä kaikkea. Eikä tarvitsekaan.

 

[Morrigan]

Jeesustellessa ja jumalasta puhuttaessa? Kyllä. Se on vähän semmonen asiaan kuuluva juttu; isä, poika ja pyhä yksinkertaisuus. Eiku...? :saint:

Minusta tyhmyyttä on se, että suhtautuu alentuvasti toisen ihmisen tapaan jäsentää omaa maailmaansa. Aina on mahdollisuus oppia.

 

[vrs]

Sellaiset ihmiset, jotka pilkkaavat toisten syvimpiä ajatuksia ja uskoa, tuntuvat olevan alkupäässä sielunvaellustaan. Kokemattomia nuoria sieluja. Viisautta ei ole vielä kertynyt. Tämä koskee myös kiihkouskovaisia, jotka laput silmillä yrittävät väkisin käännyttää muita. Mutta myös ihmisiä, jotka uskovat tietävänsä kaiken paremmin kuin muut ja suhtautuvat ivallisesti toisen uskoon.

Ja kyllä, tiedän itsekin olevani vajavainen. Mutta en pyri korottamaan itseäni muiden uskoa pilkkaamalla.

Ja jotkut meistä ei vaan jaksa ottaa elämää niin pirun vakavasti.

 

[Xccxfh]

Ja jotkut meistä ei vaan jaksa ottaa elämää niin pirun vakavasti.

No, maailma opettaa.

 

[vrs]

Minusta tyhmyyttä on se, että suhtautuu alentuvasti toisen ihmisen tapaan jäsentää omaa maailmaansa. Aina on mahdollisuus oppia.

Mä nimenomaan oon oppinu pois siitä, mihin mut yritettiin kasvattaa. Mitä enemmän aiheesta opin, sitä vähemmän järkeä siinä oli. Muumeissaki on suurempaa syvyyttä, ku kristinuskossa. Ja se asenne, mitä uskovaiset liianki usein meitä muita kohtaan viljelee, ei vaan kertakaikkiaan herätä mitään lämpimiä tunteita.

 

[vrs]

No, maailma opettaa.

Kyllä. Näin on tehnyt.

 

[Jehnny Tightlips]

Minäkin olen miettinyt asiaa ja ennemmin se oli kiehtova. Nyt kun olen löytänyt sielunpuolikkaani se ei enää kiehdokaan, se tekisi minusta tavattoman itserakkaan

Nyt kiehtoo tavattomasti ajatus kahdesta sielusta jotka löytävät toisensa aina uudelleen :heart: Vogonit saavat pysyä kaukana

Öh, yrität sanoa että olet kaikenoppinut sielu ja muut on keskeneräisiä?

 

[Morrigan]

Mä nimenomaan oon oppinu pois siitä, mihin mut yritettiin kasvattaa. Mitä enemmän aiheesta opin, sitä vähemmän järkeä siinä oli. Muumeissaki on suurempaa syvyyttä, ku kristinuskossa. Ja se asenne, mitä uskovaiset liianki usein meitä muita kohtaan viljelee, ei vaan kertakaikkiaan herätä mitään lämpimiä tunteita.

No, todellinen uskovainen, oli usko mikä tahansa, ei koe tarvetta tyrkyttää omaa oppiaan tai halveksua toisin uskovia. Uskontona kristinusko ei juurikaan eroa muista uskonnoista perusajatukseltaan, mutta ihmisten tapa uskoa on aina heidän omansa.

 

[vrs]

No, todellinen uskovainen, oli usko mikä tahansa, ei koe tarvetta tyrkyttää omaa oppiaan tai halveksua toisin uskovia. Uskontona kristinusko ei juurikaan eroa muista uskonnoista perusajatukseltaan, mutta ihmisten tapa uskoa on aina heidän omansa.

Mä kohdistan ärtymykseni kristinuskoon lähinnä siks, että se on ainoo, mistä mulla omasta mielestäni on riittävästi tietoa ja kokemusta, että voin ihan rehellisesti sanoa olevani sitä mieltä, että se on ihan kaameeta skeidaa.

Eikä se oo tyrkyttämistä tai halveksumista, vaan sellanen yleisasenne. Sellanen, et väkisinki lopulta miettii, et ollaanko tässä nyt piilokamerassa vai ihan tosissaan...?

 

[Turbojurpo]

Ymmärrän asennettasi, vrs, mutta minusta käyttäydyt tarpeettoman karkeasti uskiksia kohtaan. Se on yhtä sankarillista kuin avuttoman koiranpennun potkiminen vain koska "pystyy siihen". Uskontojen valtaakaan et sillä vähennä, sillä jengi uskoo yhä lujemmin vain sinun kiusaksesi. Parhaiten edistät ateismin asiaa tekemällä selväksi, ettet usko yliluonnollisiin juttuihin, mutta siitä huolimatta olet hyvä ja moraalinen olento.

 

[vrs]

Ymmärrän asennettasi, vrs, mutta minusta käyttäydyt tarpeettoman karkeasti uskiksia kohtaan. Se on yhtä sankarillista kuin avuttoman koiranpennun potkiminen vain koska "pystyy siihen". Uskontojen valtaakaan et sillä vähennä, sillä jengi uskoo yhä lujemmin vain sinun kiusaksesi. Parhaiten edistät ateismin asiaa tekemällä selväksi, ettet usko yliluonnollisiin juttuihin, mutta siitä huolimatta olet hyvä ja moraalinen olento.

Mutta en mä halua edistää mitään just nyt, mä haluan, et nää mun migreeninjämät menis pois ja saisin jotain aikaseks.

(Niin, enkä mä edes ole ateisti, en hyvä ihminen, enkä kovinkaan moraalinen olentokaan ja uskon moneenki huuhaahan, jos sille päälle satun. :xmas: )

 

[Jehnny Tightlips]

Mitä hyvää ateismissa itsessään on, että sitä tulisi edistää? Eikö riitä, että haitallisista rakenteista päästään eroon?

 

[Turbojurpo]

No joo, ateismi itsessään on vasta lähtökohta. Jos jokin aate on ajamisen arvoinen, niin sitten sekulaari humanismi. Ajattelin näin vanhoilla päivilläni mennä aikuisille tarkoitetulle Prometheus-leirille. Riparinhan kävin aikoinani, mutta siellä opetettiin, mitä ajatella. Protuleirillä opetetaan, miten ajatella.

 

[Jehnny Tightlips]

Eli viikoksi metsään selaamaan pornolehtiä.

 

[Jehnny Tightlips]

Hoppistakeikkaa.

 

[lapsilaalaa]

Nää vastaukset meni vähän ot muta sen melkeen tietää kun tällainen aihe..ite kävin protun tykkäsin. Ei siellä pornolehtiä selattu ku yhtenä päivänä.

 

[Jehnny Tightlips]

Nää vastaukset meni vähän ot muta sen melkeen tietää kun tällainen aihe..ite kävin protun tykkäsin. Ei siellä pornolehtiä selattu ku yhtenä päivänä.

No, meillä selattiin joka päivä. Ainakin yksi kuva on edelleen syöpyneenä mieleeni. (Ne oli siis siihen aseteltu keskenään selattavaksi, eivät olleet oppitunnin aiheena jatkuvasti.)

 

[ssssssssssssss]

mielestäni saa uskoa siihen mikä tuo lohtua ja hyvää oloa itselle, valinnan vapautta elämään ennen kuolemaan. Itse vieroksun ajatusta, että kuolema olisi kiintopiste/tavoite. Haluan juuri tästä elämästä sen ainutkertaisen ihanan ja hyvän itselleni. Onko hieman lapsellista kuvitella nirvanaa itselleen kuoleman jälkeen.

 

[Jehnny Tightlips]

Onko hieman lapsellista kuvitella nirvanaa itselleen kuoleman jälkeen.

Eiköhän kaikki ole joskus / jossain suhteessa lapsellisia.

 

[....]

Voi kun toivonkin että kuoleman jälkeeno olisi jotain vielä, eikä kaikki loppuisi tähän maalliseen elämään. Toivon Taivaan ja Jumalan olevan totta.

 

["vieras"]

Laitoin tuon elämään heittomerkeissä, koska minulle siis kuolemaa ei niinkään ole vaan jatkuva elämä, jossa kuolema on vain yksi kiintopiste, vähän kuin se tapahtu kun käännettäis kolikko toisinpäin.

Mutta niin onkohan täällä siis ketään joka ajattelee samalla tavalla?

Varmaan nostattaa monissa nyt karvat pystyyn, mutta te joita tämä ei kosketa voi jättää vastaamatta.

Se että tiedät elämän sanoo että olet joskus elänyt! Mutta et tässä elämässä! voit tehdä samat virheet kun 5 vuotta sitten! Se niistä deja vuista ! Elämä on arvotus! Kun ratkaset sen tiedät kaiken!

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="vieras";26661174]Se että tiedät elämän sanoo että olet joskus elänyt! Mutta et tässä elämässä! voit tehdä samat virheet kun 5 vuotta sitten! Se niistä deja vuista ! Elämä on arvotus! Kun ratkaset sen tiedät kaiken![/QUOTE]

Mutta sekä ikivanhan itämainen viisaus että Linnunradan käsikirja liftareille opettavat, että kun vastaus saavutetaan (tai ollaan juuri saavuttamassa), oleminen lakkaa.

 

[Data]

Öh, yrität sanoa että olet kaikenoppinut sielu ja muut on keskeneräisiä?

En ymmärrä kuinka tuosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen? Missä ihmeessä edes vihjasin että olisin muita kehittyneempi sielu?

Jos kaikki olisimme yksi sielu eri vaiheissa, niin olisin silloin rakastanut tulevaisuuden minään (astrolabeen). Toisaalta taas miksi häneen enkä häntä edelliseen tai seuraavaan inkarnaatioon? Se ei tunnu oikealta. Ennen astrolabea yksi aikamatkaileva sielu tuntui aivan hyvältä ajatukselta.

Kahta toisiaan löytävää sielua enemmän kiehtoo ajatus yhdestä jakaantuneesta sielusta. Sen vain tietää kun oikea tulee kohdalle.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

 

["vieras"]

En ymmärrä kuinka tuosta voi vetää sellaisen johtopäätöksen? Missä ihmeessä edes vihjasin että olisin muita kehittyneempi sielu?

Jos kaikki olisimme yksi sielu eri vaiheissa, niin olisin silloin rakastanut tulevaisuuden minään (astrolabeen). Toisaalta taas miksi häneen enkä häntä edelliseen tai seuraavaan inkarnaatioon? Se ei tunnu oikealta. Ennen astrolabea yksi aikamatkaileva sielu tuntui aivan hyvältä ajatukselta.

Kahta toisiaan löytävää sielua enemmän kiehtoo ajatus yhdestä jakaantuneesta sielusta. Sen vain tietää kun oikea tulee kohdalle.

Miten tapaan sen ja että onko meidät tarkotettu toisille! Itse ehkä löysin ehkä en mutta jos ei niin ei enää nähdä, se oli tarkotus! Tapasin sinut elämän matkalla! Ei muuta! jos ois tarkotus jatkaa yhteistä matkaa niin löydyt junaan!