A
"ahdistaa"
Vieras
Ikävä sanoa tätä mutta perheen tulotason näkee ihan jostain muusta kuin vaatteiden niskalapuista tai autojen määrästä. Nimittäin käytös, etenkin lasten käytös, kertoo omaa karua kieltään perheen tilanteesta...
Jouduimme muuttamaan homevaurion vuoksi vuokralle kaupungin asuntoon. Alue on hyvä, mutta ikävä kyllä tämä "neuvostokolhoosi" on kaukana siitä...pihalla on kasa epämääräisesti käyttäytyviä, ilkivaltaa harjoittavia lapsia. Omaa lastani on kiusattu lähes joka kerta, kun hän yrittää leikkiä itsekseen pihalla, viimeksi eilen. Isommat pojat pienemmän kimpussa kuin mitkäkin raukkikset! Tilanne saatiin onneksi sovittua mutta jo tänään samat tapaukset olivat pahanteossa, rikkomassa roskakatoksen ovea...
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta onhan tämä nähty ennenkin: köyhien lapset ovat pääsääntöisesti sääntöjä kunnioittamia, kurittomia tapauksia jotka tulevat yhteiskunnalle teininä kalliiksi huumekokeiluineen ja väkivaltarekistereineen. Kotoa he saavat välinpitämättömyyden mallin; töissä ei tarvitse käydä, kirosanoja voi käyttää, käytöstavat on herroille ja herrojahan me vihataan. Näissä perheissä on normaalia, että kaikkialla on (halpa)tavaraa niin paljon ettei kävelemään mahdu, lapset enemmän tai vähemmän heitteillä ja vanhemmat humalassa viikottain keskellä päivää. Surullista ja raivostuttavaa. Itsekuri on vieras käsitys näille vanhemmille, jotka eivät puutu siihenkään että omat lapsensa ovat väkivaltaisia heidän silmiensä alla.
Käytöstavat eivät maksa mitään, kaunis käytös on ilmaista mutta maksaa itsensä mm. työelämässä moninkertaisesti takaisin. Lapsen voi opettaa janoamaan tietoa, kannustaa käyttämään kunnan ilmaisia sivistyspalveluita (kirjasto, museo..). Energian voi suunnata fiksuunkin puuhaan epämääräisen riehumisen ja kiusaamisen sijasta! Jos lapsen kasvattaa herravihaan ja termeihin "sossu"/"Kela", niin lapsen itsetuntoon on kylvetty tuhon siemen. Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta omista valinnoistaan muita syyttävä köyhä on vakuuttunut että töitä paiskiva ja rikastunut yrittäjä (näitähän 80% Suomen varakkaista käytännössä on) on syyllinen hänen ahdinkoonsa ja että "kyllä ne rikkaat...".
Jouduimme muuttamaan homevaurion vuoksi vuokralle kaupungin asuntoon. Alue on hyvä, mutta ikävä kyllä tämä "neuvostokolhoosi" on kaukana siitä...pihalla on kasa epämääräisesti käyttäytyviä, ilkivaltaa harjoittavia lapsia. Omaa lastani on kiusattu lähes joka kerta, kun hän yrittää leikkiä itsekseen pihalla, viimeksi eilen. Isommat pojat pienemmän kimpussa kuin mitkäkin raukkikset! Tilanne saatiin onneksi sovittua mutta jo tänään samat tapaukset olivat pahanteossa, rikkomassa roskakatoksen ovea...
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta onhan tämä nähty ennenkin: köyhien lapset ovat pääsääntöisesti sääntöjä kunnioittamia, kurittomia tapauksia jotka tulevat yhteiskunnalle teininä kalliiksi huumekokeiluineen ja väkivaltarekistereineen. Kotoa he saavat välinpitämättömyyden mallin; töissä ei tarvitse käydä, kirosanoja voi käyttää, käytöstavat on herroille ja herrojahan me vihataan. Näissä perheissä on normaalia, että kaikkialla on (halpa)tavaraa niin paljon ettei kävelemään mahdu, lapset enemmän tai vähemmän heitteillä ja vanhemmat humalassa viikottain keskellä päivää. Surullista ja raivostuttavaa. Itsekuri on vieras käsitys näille vanhemmille, jotka eivät puutu siihenkään että omat lapsensa ovat väkivaltaisia heidän silmiensä alla.
Käytöstavat eivät maksa mitään, kaunis käytös on ilmaista mutta maksaa itsensä mm. työelämässä moninkertaisesti takaisin. Lapsen voi opettaa janoamaan tietoa, kannustaa käyttämään kunnan ilmaisia sivistyspalveluita (kirjasto, museo..). Energian voi suunnata fiksuunkin puuhaan epämääräisen riehumisen ja kiusaamisen sijasta! Jos lapsen kasvattaa herravihaan ja termeihin "sossu"/"Kela", niin lapsen itsetuntoon on kylvetty tuhon siemen. Suomessa ei ole luokkaeroja, mutta omista valinnoistaan muita syyttävä köyhä on vakuuttunut että töitä paiskiva ja rikastunut yrittäjä (näitähän 80% Suomen varakkaista käytännössä on) on syyllinen hänen ahdinkoonsa ja että "kyllä ne rikkaat...".