Mä oon tehnyt huomion, että vain tosi lihavat luulevat etteivät osaa laihduttaa. Kaikki osaavat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huohh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Minna";26544059]Niin ja tuoko on sitten sitä laihduttamisen helppoutta? Kuten joku tuolla mainitsi niin järjellä ajateltuna laihduttaminen on helppoa, mutta sitten tuleekin ne tunteet.

Huomaa, että et ole ikinä itse yrittänyt laihduttaa. Se suorastaan paistaa sun teksteistä läpi.[/QUOTE]

Voin kertoa että kyllä olen laihduttanut, eikä se ollut vaikeaa. Painoni pääsi nousemaan reilusti kun olin masentunut.
 
missä vaiheessa tajuatte että monikin ylipainoinen on riippuvainen ruoasta ja liikkumaan lähtemisen pelko juontuu juurikin ihmisistä jotka toljottaa silmät pyöreenä et tuoki tuommonen plösö. Itellä ei onneksi enää ylipainoa ole, -35kg ja 1v6kk se vei.
 
[QUOTE="A.p";26544079]Voin kertoa että kyllä olen laihduttanut, eikä se ollut vaikeaa. Painoni pääsi nousemaan reilusti kun olin masentunut.[/QUOTE]

Joko sä valehtelet tai olet niitä pässinpäitä jotka eivät tajua, että se mikä on itselle helppoa ei välttämättä ole sitä kaikille muillekin.

Mä voin sanoa, että ruuanvalmistus on todella helppoa ja kuka tahansa osaa tekee vaikka mitä ruokia. Että ei kukaan voi sanoa, että ei osaa kokata, leipoa. No jotkut eivät oikeasti osaa.

Mä osaan neuloa sukkia yms. Eli siis myös kaikkien muiden pitää osata koska sehän on helppoa kuin mikä.

Mä osaan puhua ja kirjoittaa englantia eli siis niitä pitää kaikkien muidenkin osata.

Näitähän voisi jokainen omalta kohdaltaan listata vaikka kuinka paljon mikä on itselle helppoa ja muiden pitää osata sama.
 
missä vaiheessa tajuatte että monikin ylipainoinen on riippuvainen ruoasta ja liikkumaan lähtemisen pelko juontuu juurikin ihmisistä jotka toljottaa silmät pyöreenä et tuoki tuommonen plösö. Itellä ei onneksi enää ylipainoa ole, -35kg ja 1v6kk se vei.

Pitää myös miettiä sitä mistä se syöminen johtuu. Eräs ystäväni on aina välillä masentunut ja syö suruunsa. Hän on itse sanonut, että hänen pitää ensin selvittää päänsä ja syyt siihen miksi syö ja vasta sitten kokee olevansa valmis laihdutukseen tai laihdutusleikkaukseen.
 
[QUOTE="A.p";26544079]Voin kertoa että kyllä olen laihduttanut, eikä se ollut vaikeaa. Painoni pääsi nousemaan reilusti kun olin masentunut.[/QUOTE]

Niin että kunsinulle se oli helppoa, niin kaikille on? Just. Itse olen sellainen pikkuisen läski. Osaan suunnilleen ulkoa eri ruokien energiamäärät. Ei ole siitä kiinni. Harrastan myös liikuntaa melko paljon. Mutta olen ihan perkeleen hyvä kokki, ja rakastan hyvää ruokaa. Minusta on myös ihana istua pitkillä illallisilla kavereiden kanssa. Minullekin laihduttaminen on helppoa, mutta aina se paino vaan lähtee siitä hiipimään ylöspäin.
Ymmärrän oikein hyvin, että joku masentunut ja elämänhalunsa menettänyt 200 kiloinen ei ole into piukeana lähdössä millekään bailatino-tunnille vain siksi, että kaltaisesi kaveri sinne pyytää.
 
Kuulkas lihavat, tämäkin ketju on hyvä todiste tuosta teidän tekosyiden määrästä.

Nyt saatana, itteänne niskasta kiinni ja lopetatte tuon itsesäälissä ja muussa paskassa kahlaamisen.
 
[QUOTE="vieras";26544157]Kuulkas lihavat, tämäkin ketju on hyvä todiste tuosta teidän tekosyiden määrästä.

Nyt saatana, itteänne niskasta kiinni ja lopetatte tuon itsesäälissä ja muussa paskassa kahlaamisen.[/QUOTE]

Tai sitten te ette vaan halua nähdä mitään syvällisempiä syitä.

En ota. Ei huvita, ei jaksa. Voisinkin oikeastaan lähteä ostamaan suklaata :P Koita elää sen kanssa.
 
[QUOTE="vieras";26544157]Kuulkas lihavat, tämäkin ketju on hyvä todiste tuosta teidän tekosyiden määrästä.

Nyt saatana, itteänne niskasta kiinni ja lopetatte tuon itsesäälissä ja muussa paskassa kahlaamisen.[/QUOTE]

Sun kaltaiset idiootit luulee, että tuollainen haukkuminen kannustaa laihduttamaan.
 
[QUOTE="Minna";26544132]Pitää myös miettiä sitä mistä se syöminen johtuu. Eräs ystäväni on aina välillä masentunut ja syö suruunsa. Hän on itse sanonut, että hänen pitää ensin selvittää päänsä ja syyt siihen miksi syö ja vasta sitten kokee olevansa valmis laihdutukseen tai laihdutusleikkaukseen.[/QUOTE]

Totta,mutta toisilla toimii tähänkin pulmaan se että lähtee vaan sinne lenkille ja syö oikeaa ravintoa, se onnistumisen tunne kun huomaa painon hiukan pudonneen taas hiukan nostaa itsetuntoa ja lisää hallinnantunnetta elämästä.

Tuota selvitystyötä on hyvä tehdä siinä samassa kun painoa pudottaa.
 
Laihduttaminen ei anorektikoille TODELLAKAAN ole helppoa, että älkää nyt tuohon tuudittautuko. Olen molemmat kokenut ja voin sanoa, että normaalisti syömällä ja terveellisesti laihduttamalla laihtuu PALJON paremmin.
 
[QUOTE="vieras";26544157]Kuulkas lihavat, tämäkin ketju on hyvä todiste tuosta teidän tekosyiden määrästä.

Nyt saatana, itteänne niskasta kiinni ja lopetatte tuon itsesäälissä ja muussa paskassa kahlaamisen.[/QUOTE]

Kuulehan itse. En ole lihava, en edes ylipainon likellä. Mutta silti en menisi sanomaan asioita, joita te harmaat tässä lauotte; ainakin minulla 90% syömisen nautinnosta liittyy sen tuomaan hyvään tunteeseen. Vatsan täyttymisen tunnekin on mainio, lisäksi makunautinnot, tuoksut, sosiaaliset kuviot jne. Kuten sanoin aiemmin: rakastan ruokaa, ja sen huomioiminen puttui ap:n "nerokkaasta" laihdutusteoriasta.
 
[QUOTE="vieras";26544188]Totta,mutta toisilla toimii tähänkin pulmaan se että lähtee vaan sinne lenkille ja syö oikeaa ravintoa, se onnistumisen tunne kun huomaa painon hiukan pudonneen taas hiukan nostaa itsetuntoa ja lisää hallinnantunnetta elämästä.

Tuota selvitystyötä on hyvä tehdä siinä samassa kun painoa pudottaa.[/QUOTE]

Ja toisilla ei, kuten minulla. Usko pois, olen laihduttanut viimeiset 15 vuotta jojoillen.
 
Mä olen hoikka ja olen aina ajatellut että laihduttaminen on tosi helppoa. Ja olen ajatellut, että jos olisin lihava, todennäköisesti osaisin laihduttaa helposti. Mutta toisaalta enhän ole koskaan edes laihtunut enempää kuin kilon tai pari (vahingossa). Kai se olis ihan eri laihduttaa parikymmentä kiloa. Ja sitäpaitsi jos on ollut koko elämänsä ylipainoinen, niin kai se keho on siihen jollaintavalla tottunut ja siitä on tullut tasapainotila. Ehkä se kilojen lähteminen ei vaan tapahdu niin helposti kuin hoikilla.
 
Mä olen hoikka ja olen aina ajatellut että laihduttaminen on tosi helppoa. Ja olen ajatellut, että jos olisin lihava, todennäköisesti osaisin laihduttaa helposti. Mutta toisaalta enhän ole koskaan edes laihtunut enempää kuin kilon tai pari (vahingossa). Kai se olis ihan eri laihduttaa parikymmentä kiloa. Ja sitäpaitsi jos on ollut koko elämänsä ylipainoinen, niin kai se keho on siihen jollaintavalla tottunut ja siitä on tullut tasapainotila. Ehkä se kilojen lähteminen ei vaan tapahdu niin helposti kuin hoikilla.

Kukan voisin sulle lähettää:)

Mä en edes oleta, että normaalipainoinen tai lievästi ylipainoinen voisi ymmärtää. Laihtuminen on helppoa, elämän muuttaminen lopullisesti vaikeaa. Tiettyihin asioihin ja tapoihin on niin koukussa. Tämä on kuin alkoholismi, mutta pahempaa. Hän voi lopettaa juomisen kokonaan, mä en voi lopettaa kokonaan syömistä. Esim ENED:illä olen laihtunut lähes 30kg, kun ei tarvinnut osata syödä, mutta ei sitä voi loppuikää jatkaa. Tunteeseen syöminen on lihavilla varmaan aika yleistä, siitä on vaikea päästä. Mä en halua selittää, tai käyttää mitään tekosyitä, mutta helppota tämä ei ole.
 
Luulisi monen anorektikon ottavan nokkiinsa. Ei heille laihduttaminen ole helppoa, se on oireryhmä. Ja heidän elämästään pikkuhiljaa muodostuu yhtä helvettiä ilman ulos pääsyä, pakkomielteinen laihduttaminen, ja terveys on uhattuna. Heillähän on periaatteessa sama mutta päin vastainen ongelma kuin sairaaloisen/yli-lihavilla. Juuri vain päinvastainen reakointi tapa. Hävettää ap:n puolesta.

Yleensähän lihavien ongelma on se että havahdutaan liian myöhään. Siinä vaiheessa on todella hankala alkaa liikkumaan ja syömään eri tavalla kun tunnet jo olevasi poispääsemättömässä ahdingossa. Ja luultavasti mieltä kalvaa vielä se että, tästä kun laihdun täytyy mahdollisesti leikata ihoa pois. Ja kunto voi olla niin huono että portaita ei välttämättä kävellä ylösasti.(tottakai voi sen 3 askelta kävellä ja viikon päästä prkiä jo 6askelta). Siihen vielä mahdollinen vakava masennus, niin moni olisi jo varhaiseläkkeellä.

Ja toisekseen, jos et ole huomannut, niin ihmisiä on erilaisia. Vaimoni kanssa ollaan suunilleen samanpituisia. Itse olen onnistunut painoni nostamaan jopa yli 100kiloon, kun hänellä on pysynyt siinä 70kilon hujakoilla(normaali/hoikka, koska ei olla mitään 160senttisiä). Raskaus kilot tulivat minulle, samat ruuat, ja välillä tuntuu että jopa minä syön vähemmän. Ja minä lihoan vaimoni käytännössä ei. Vaikka minun teoreettinen päöivä kulutus on n.3300-3800kcaloria päivässä kun hänen tas sitä 2000kcalorin luokkaa, teen suht fyysistä työtä. Mutta en laihdu kun vasta jos päivässä kulutan alle 1500kcaloria. Ja jos syön 1800-2200kcaloria, niin minun tulee liikunnalla kuluttaa se 500-800kcaloria pois että paino jatkaa tippumista.

En sano etteikö laihduttaminen olisi mahdotonta, ja se on jopa tavotteena ja paino onkin nyt tippunut taas alle 100kilon. Siinä olet oikeassa että itsestä ja toimista se on kiinni. Iso ongelma on ihmisillä jotka eivät ole ikinä liikuntaa harrastaneet tai olleet laihoja, ei edes osata alkaa liikkua. Mutta halusin vain havainnoida että ei ne ihmiset oikeastikkaan samalla viivalla laihduttamis asioissa ole. Ja anorektikko kommenttisi oli todella hävytön..

Sitten hävettää vielä enemmän alottajan puolesta, jos olet henkilö joka on aina ollut laiha eikä ole oikeastaa ikinä lihonnut, vaikka söisit sipsipussin päivässä, pysyt samoissa muodoissa. Kyllä tämmöisiä ihmisiä välillä käy kateeksi. Vaan onneksi laihuus ja kunto/hyväterveys ei kävele täysin käsikädessä.
 

Yhteistyössä