"kyllästynyt"
Eräs kaveri tosiaan sai keskenmenon tuossa muutama viikko sitten, oli rv 8 menossa. Ikävä asia tietysti, mutta nyt alkaa ymmärrys loppua, kun sitä pitää vieläkin jauhaa kuin kyseessä olisi ollut pidemmälläkin ollut raskaus tai elävä lapsi. Lapsettomuutta ei myöskään ole taustalla, vaan ovat juuri aloittaneet yrityksen.
Aluksi jaksoimme muiden ystävien kanssa kuunnella ja lohdutella, mutta nyt alkaa hermo mennä, alkaa nimittäin olla jo viikkoja aikaa! MIstään muusta ei voi puhua ja joka väliin pitää vetää tuo oma keskenmeno, surra teatraalisesti ja hyvä ettei hautakiveä ole jo hankkimassa. Kaikki puheenaiheet pitää kääntää menetettyyn "lapseen".
Tekisi mieli jo ehdottaa terapiaa. Ei elämä voi jäädä junnaamaan tuollaiseen kolhuun, vaikka se tietty harmittaakin. Muiden ystävien kanssa juteltiin, että on jotenkin elämästä vieraantunutta touhua jäädä kiinni noin varhaiseen keskenmenoon ja visioida menetty alkio täysiaikaisena lapsena. Ei ole tervettä.
Pitääkö alkaa tylyksi, kun kukaan ei vaan jaksaisi enää?
Aluksi jaksoimme muiden ystävien kanssa kuunnella ja lohdutella, mutta nyt alkaa hermo mennä, alkaa nimittäin olla jo viikkoja aikaa! MIstään muusta ei voi puhua ja joka väliin pitää vetää tuo oma keskenmeno, surra teatraalisesti ja hyvä ettei hautakiveä ole jo hankkimassa. Kaikki puheenaiheet pitää kääntää menetettyyn "lapseen".
Tekisi mieli jo ehdottaa terapiaa. Ei elämä voi jäädä junnaamaan tuollaiseen kolhuun, vaikka se tietty harmittaakin. Muiden ystävien kanssa juteltiin, että on jotenkin elämästä vieraantunutta touhua jäädä kiinni noin varhaiseen keskenmenoon ja visioida menetty alkio täysiaikaisena lapsena. Ei ole tervettä.
Pitääkö alkaa tylyksi, kun kukaan ei vaan jaksaisi enää?