Pointti on se, että olen jo nyt valmiiksi sairas, näin ollen päätöksilläni on vain elämääni pidentäviä ja lyhentäviä merkityksiä. Se, että elämäni pidentyisi, ei tekisi siitä kenellekkään välttämättä sen mukavempaa kuin se, että kuolisin. Kuolemani saattaisi itseasiassa olla enemmänkin helpotus perheelleni, koska lopustani tulee todennäköisesti erittäin hidas ja tuskallinen.
En hylkäisi lastani, jotta en itse sairastuisi ja kuolisi. Et selkeästi ole oikein sisäistänyt kirjoittamaani. Sanoin, että jos lapseni tekisi abortin, minun olisi erittäin vaikea päästä siitä ylitse, mutta mahdollisesti kykenisin joskus uudelleen jonkin sortin suhdetta lapseeni luomaan vielä. Sen sijaan jos lapseni tappaisi jo syntyneen lapsenlapseni, en selviäisi siitä vaan sairastuisin ja joutuisin hoitoon ja tämä mahdollisesti jouduttaisi kuolemaani. Eli tuossa tapauksessa en hylkäsii lastani varsinaisen tarkoituksellisesti, koska alunperin puhuimme psykoosin aiheuttamasta lapsenmurhasta jolloin äiti ei siitä ole varsinaisesti vastuussa.
No tietty, koska mielipiteeni on aina sama, nainen teki väärin. Oma mielipiteeni on, että naisen olisi pitänyt odottaa, kunnes lapsi syntyy tai sitten vaihtoehtoisesti kuolla lapsen puolesta. Tyytyväinen vastaukseen? Toki jos syöpä olisi edennyt niin nopeasti, ettei lapsi olisi ehtinyt täysiaikaiseksi, olisi pitänyt pitää naista mahdollisesti hengissä, kunnes lapsi selviäisi tai sitten molemmat kuolevat.
