V
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Minulle meinasi kehkeytyä tästä todella iso kompleksi. Olen aina tuntenut hyvin vahvasti empatiaa, mutta olen myös käytännön tasolla vaativa ja hyvin 'konkreettinen' ihminen. En siis haihattele, en itkeä vollota jokaisen pikku naarmun takia, en hössötä lasten perään. En panikoi. Minulla on kuitenkin hyvin vahva käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, ja vihaan itsekkyyttä, jakamattomuutta ja piheyttä yli kaiken. Ihmiset, jotka panttaavat tunteita ja vetäytyvät kuoreensa, eivät anna mitään takaisin esimerkiksi keskustelutilanteissa, kiristävät hermoani. Olen siis väkevästi tunteva ihminen, jonka tunteita maalaisjärki tasoittaa, mutta toisaalta, tempperamentti värittää.
Sitten elin neljä vuotta ihmisen kanssa, jolla oli ilmeisesti jonkintasoinen persoonallisuushäiriö. Ei sitä pahinta luokkaa, mutta onnistui hän silti nujertamaan minut henkisesti siihen pisteeseen, että lähteminen oli ainoa pelastus. Noiden neljän vuoden jälkeen minulla meni kauan ennen kun löysin uudelleen tunteeni, kykyni uppoutua toisen ihmisen pään sisälle ja eläytyä hänen asemaansa. Neljä vuotta sairaan ihmisen kanssa teki minustakin tunteettoman.
Tämän kaiken jälkeen olen toisinaan eksyksissä. Tuntuu melkein kuin epäilisin omaa terveyttäni. Herää sellaisia ajatuksia kuin "mitäs jos minäkin olen narsisti, en vaan tiedä sitä itse, en myönnä sitä itselleni?" ja siinä sitä sitten neuroottisena etsin itsestäni viitteitä narsismiin. En siis todellakaan tahdo alkaa miettimään olisinko psykopaatti, ehkä onnistuisin maalaamaan itsestäni sellaisen jos tarpeeksi kauan miettisin ( lähde pois, paha ajatus :headwall: lähde pois paha ajatus :headwall: )!
Se minua kiinnostaisin kuulla, että miksi aloittajaa kiinnostaa tietää onko tällä palstalla sosiopaatteja tai psykopaatteja? Onko tuosta sairaiden ihmisten ryhmästä tulossa joku trendi?
Minulle meinasi kehkeytyä tästä todella iso kompleksi. Olen aina tuntenut hyvin vahvasti empatiaa, mutta olen myös käytännön tasolla vaativa ja hyvin 'konkreettinen' ihminen. En siis haihattele, en itkeä vollota jokaisen pikku naarmun takia, en hössötä lasten perään. En panikoi. Minulla on kuitenkin hyvin vahva käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, ja vihaan itsekkyyttä, jakamattomuutta ja piheyttä yli kaiken. Ihmiset, jotka panttaavat tunteita ja vetäytyvät kuoreensa, eivät anna mitään takaisin esimerkiksi keskustelutilanteissa, kiristävät hermoani. Olen siis väkevästi tunteva ihminen, jonka tunteita maalaisjärki tasoittaa, mutta toisaalta, tempperamentti värittää.
Sitten elin neljä vuotta ihmisen kanssa, jolla oli ilmeisesti jonkintasoinen persoonallisuushäiriö. Ei sitä pahinta luokkaa, mutta onnistui hän silti nujertamaan minut henkisesti siihen pisteeseen, että lähteminen oli ainoa pelastus. Noiden neljän vuoden jälkeen minulla meni kauan ennen kun löysin uudelleen tunteeni, kykyni uppoutua toisen ihmisen pään sisälle ja eläytyä hänen asemaansa. Neljä vuotta sairaan ihmisen kanssa teki minustakin tunteettoman.
Tämän kaiken jälkeen olen toisinaan eksyksissä. Tuntuu melkein kuin epäilisin omaa terveyttäni. Herää sellaisia ajatuksia kuin "mitäs jos minäkin olen narsisti, en vaan tiedä sitä itse, en myönnä sitä itselleni?" ja siinä sitä sitten neuroottisena etsin itsestäni viitteitä narsismiin. En siis todellakaan tahdo alkaa miettimään olisinko psykopaatti, ehkä onnistuisin maalaamaan itsestäni sellaisen jos tarpeeksi kauan miettisin ( lähde pois, paha ajatus :headwall: lähde pois paha ajatus :headwall: )!
Se minua kiinnostaisin kuulla, että miksi aloittajaa kiinnostaa tietää onko tällä palstalla sosiopaatteja tai psykopaatteja? Onko tuosta sairaiden ihmisten ryhmästä tulossa joku trendi?
Minulle meinasi kehkeytyä tästä todella iso kompleksi. Olen aina tuntenut hyvin vahvasti empatiaa, mutta olen myös käytännön tasolla vaativa ja hyvin 'konkreettinen' ihminen. En siis haihattele, en itkeä vollota jokaisen pikku naarmun takia, en hössötä lasten perään. En panikoi. Minulla on kuitenkin hyvin vahva käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, ja vihaan itsekkyyttä, jakamattomuutta ja piheyttä yli kaiken. Ihmiset, jotka panttaavat tunteita ja vetäytyvät kuoreensa, eivät anna mitään takaisin esimerkiksi keskustelutilanteissa, kiristävät hermoani. Olen siis väkevästi tunteva ihminen, jonka tunteita maalaisjärki tasoittaa, mutta toisaalta, tempperamentti värittää.
Sitten elin neljä vuotta ihmisen kanssa, jolla oli ilmeisesti jonkintasoinen persoonallisuushäiriö. Ei sitä pahinta luokkaa, mutta onnistui hän silti nujertamaan minut henkisesti siihen pisteeseen, että lähteminen oli ainoa pelastus. Noiden neljän vuoden jälkeen minulla meni kauan ennen kun löysin uudelleen tunteeni, kykyni uppoutua toisen ihmisen pään sisälle ja eläytyä hänen asemaansa. Neljä vuotta sairaan ihmisen kanssa teki minustakin tunteettoman.
Tämän kaiken jälkeen olen toisinaan eksyksissä. Tuntuu melkein kuin epäilisin omaa terveyttäni. Herää sellaisia ajatuksia kuin "mitäs jos minäkin olen narsisti, en vaan tiedä sitä itse, en myönnä sitä itselleni?" ja siinä sitä sitten neuroottisena etsin itsestäni viitteitä narsismiin. En siis todellakaan tahdo alkaa miettimään olisinko psykopaatti, ehkä onnistuisin maalaamaan itsestäni sellaisen jos tarpeeksi kauan miettisin ( lähde pois, paha ajatus :headwall: lähde pois paha ajatus :headwall: )!
Se minua kiinnostaisin kuulla, että miksi aloittajaa kiinnostaa tietää onko tällä palstalla sosiopaatteja tai psykopaatteja? Onko tuosta sairaiden ihmisten ryhmästä tulossa joku trendi?
Alkuperäinen kirjoittaja ehkä olet psykopaatti;26445845:Minusta sinä kuulostat jonkin sortin narsistilta, jos vaadit että kaikkie non oltava samanlaisia, näytettävä tunteensa ja annettava sulle jotain keskustelussa jne. Kaikki eivt siihen kykene, mm. kiusaamisen jne takia.
Samaa mieltä.Minusta sinä kuulostat jonkin sortin narsistilta, jos vaadit että kaikkie non oltava samanlaisia, näytettävä tunteensa ja annettava sulle jotain keskustelussa jne. Kaikki eivt siihen kykene, mm. kiusaamisen jne takia.