Kelpuuttaisitko kouluttamattoman miehen?

Entä jos hän olisi työtön?

Työtön ja kouluttamaton vai työtön ja koulutettu?

 

Työtön ja kouluttamon vai työtön ja koulutettu?

Työtön ja koulutettu.

 

Työtön ja koulutettu.

Harvassa on nykyään sellaiset ihmiset, jotka eivät olisi koskaan olleet päivääkään työttömänä. Riippuu siitä asenteesta tuossakin tilanteessa, jos työt ei kiinnosta niin ei ole mitään väliä omalta kantilta onko koulutettu vai kouluttamaton - ei kiinnosta. Jos taas pyrkii työttömänä eteenpäin (opiskelee lisää, etsii ahkerasti töitä, opettelee omatoimisesti uusia taitoja), niin ottaisin ennemmin sen koulutetun.

 

Jos taas pyrkii työttömänä eteenpäin (opiskelee lisää, etsii ahkerasti töitä, opettelee omatoimisesti uusia taitoja), niin ottaisin ennemmin sen koulutetun.

Tää on hienoo, mut ei välttämättä auta mitään. Pitää olla suhteita ja/tai työkokemusta. Jälkimmäistä saa vain, jos on ensin mainittua. Ilmankin suhteita pääsee, jos on vankka työkokemustausta. Ihana paradoksi.

 

Olet ymmärtänyt osittain väärin. Toki on aloja, joilla akateeminenkin koulutus kytkeytyy ihan puhtaasti johonkin ammattiin. Mutta huomattavasti useammin akateeminen koulutus tarjoaa pelkästään välineitä maailman ja ihmisen ymmärtämiseen. Näitä välineitä voi sitten pyrkiä hyödyntämään eri tavoin - toiset tekevät näistä itselleen ammatin, toisille koko tämä akateeminen "työkalupakki" jää enemmän ikään kuin resurssiksi, josta kuitenkin voi aina tarvittaessa ammentaa.

Itselleni koulutus ei siis todellakaan tarkoita pelkkää ammatillista suuntautumista, vaan ylipäätään tietynlaista asennetta elämään. Näin ollen en voisikaan kuvitella eläväni itseäni huomattavasti vähemmän koulutetun kumppanin kanssa ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, myös vaimolleni asia on ihan yhtä selkeä. (Koska joku sitä kuitenkin kysyy, niin itse olen siis tohtori ja vaimoni on (vielä toistaiseksi) lisensiaatti).

Niitä tässäkin keskustelussa kuulutettuja kädentaitoja ei meistä kummastakaan ole kuitenkaan koulutuksella onnistuttu täysin kitkemään. Itse olen mm. rakentanut talomme pääosin omin käsin, teen itse lähes kaikki remontit autooni ja moottoripyörääni jne. Mutta vastapainoksi meillä on kodissamme myös kohtuullisen hyvin varustettu kirjastohuone ja meillä ylipäätään luetaan paljon ja keskustellaan kirjallisuudesta - myös lasten kanssa.

Tässä ketjussa on - mistähän syystä, muuten? - sotkettu koulutuskeskusteluun mukaan myös tulotaso, jonka tulisi tietysti olla täysin eri asia. Osa esim. akateemisen tutkijakoulutuksen saaneista ansaitsee toki aivan mukavasti, mutta suurempi osa sijoittunee tulojensa osalta aika lailla keskiluokkaan. Itse ymmärrän tuon tulokeskeisen ajattelun ehkä heijastumaksi jostain sen tyyppisestä näkemyksestä, että koulutuksen tulisi konkretisoitua korkeana tulotasona. Tai sitten vaihtoehtoisesti niin, että jotkut kompensoivat "koulutusvajettaan" asettamalla mahdollisimman korkean tulotason ikäänkuin itseisarvoiseksi tavoitteeksi.

Siksipä kirjoitinkin yleensä sanan aina sijasta

Minusta on hienoa, että ihmisillä on halua opiskella opiskelemisen ja itsensä sivistämisen ilosta. Harmi vaan, että halusta huolimatta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta varallisuutensa puolesta. Nykyään kun maailma on menossa yhä enemmän siihen suuntaan, että taloudellinen varmuus menee etusijalle. Ja tässä nyt viittaan näihin jotka kouluttautuvat akateemisiksi työttömiksi. Tokihan se on kuitenkin win-win tilanne jos pystyy hankkimaan akateemisen koulutuksen ja samalla työllistää itsensä varmasti.

Alkuperäinen kysymyshän tässä ketjussa oli, että kelpuuttaisinko kouluttamattoman miehen ja tähän vastasinkin (hyvin kärjistetysti, myönnän) että ennemmin ahkera kouluttamaton kuin persiillään makaava akateeminen

Ja se taisin olla minä, joka mainitsi tulotasosta. Tarkoitukseni ei ollut missään kohdin olla tulokeskeinen vaan korostaa sitä, että olen ylpeä kouluttamattomasta miehenturrikastani. Ylpeä hänestä olen, koska hänellä innostusta ja luontaista näkemystä joiden ansiosta hän menestyy työssään erinomaisesti ja tietotaitonsa vuoksi hän saa omalla alallansa keskivertoa parempaa palkkaa (joka suoraan sanottuna ei kaivinkonekuskilla kaikesta huolimatta päätä huimaa).

 

miten tää mies on tälle palstalle eksynyt???? vai olenko minä sekaisin ja luulen vain olevani kaksplussalla????

Mitä tarkoitat? Kyllähän täällä palstalla on monenlaisia ihmisiä

T. se hammaslääkärin eläkeikää lähestyvä mies

 

[QUOTE="vieras";26413346]Mä ottaisin ilomielin miehekseni duunarin joka osaa olla mies ja tehdä asioita sen iänikuisen suuren koulutuksen ja puhekyvyn sijaan.

Mulla on mies joka on korkeasti koulutettu, erittäin laajan yleissivistyksen omaava, erittäin korkealla älykkyysosamäärällä varustettu TÄYSI idiootti.[/QUOTE]

Miksi näet asiat noin mustavalkoisesti ts. että koulutettu mies ei voi olla mies tai fiksu? Oletko myös sitä mieltä, että kauniin naisen täytyy olla tyhmä tai ääliö? Miksi olet ylipäätään alkanut seurustella "TÄYDEN idiootin" kanssa? Et osoita itsekään olevasi kovin viisas näin toimiessasi elämässäsi.

Joskus minusta tuntuu että mustavalkoisen ajattelun määrä on yhä aika huima ja tuosta ajattelusta voi syntyä itseään toteuttava profetia jopa. Eli esim. kun nainen "huomaa" olevansa kaunis niin alkaakin käyttäytyä typerästi tai vastaavasti joku alkaa kammoksua koulutusta koska ko. mies on muuten ääliö. Aika ahdistavaa lokerointia.

 

Alkuperäinen kysymyshän tässä ketjussa oli, että kelpuuttaisinko kouluttamattoman miehen ja tähän vastasinkin (hyvin kärjistetysti, myönnän) että ennemmin ahkera kouluttamaton kuin persiillään makaava akateeminen

Onko työ keskeinen arvo elämässä tai suhteessa...? Jos ajatellaan mitä ihmisyys, läheisyys, onni ym. ovat ja mistä ne tulevat. Työ tai ahkeruus työssä on minusta aika marginaalisessa suhteessa tällaisiin "isoihin", voisi sanoa klassisiin kysymyksiin.

Työn korottaminen pyhäksi elämän sisällöksi passivoi ajattelua ja yhteiskuntakritiikkiä (ei ehdi kun pitää tehdä töitä) ja vaikeuttaa syvää, aikatauluttamatonta läsnäoloa. Minun nähdäkseni ahkera työläinen ei voi olla valtavan älykäs, koska hän suorittaa ja kuluttaa enemmän kuin pohtii, luo tai tietää.

 

Kyllä jos kuitenkin töissä olisi. Miehen tärkein piirre on olla kunnon työntekijä , ei sitä paperilla töitä tehdä.

 

kelpuutin, on hyvä isä, osaa rakentaa vaikka talon, rahaa tulee ja menee ja aivan hämmästyttävät tiedot on maailmasta ja erittäin hyvät käytöstavat ja sisvistyksen taso.
ei vaan ollut lukumiehiä aikoinaan.

 

Isämies puhui asiaa!

 

Kyllä jos kuitenkin töissä olisi. Miehen tärkein piirre on olla kunnon työntekijä , ei sitä paperilla töitä tehdä.

Ellet trollaa, niin tuohan on aika lokeroivaa miehiä kohtaan. Miehen rooliksi jää olla ahkera työmuurahainen naiskuningattarelle.

Sääli että naiset vaativat miehiltä näin vähän älyllisesti tai ylipäätään yksilöinä. Monissa muissa maissa älykästä ja (siten) radikaalimpaa ja yksilöllisempää miestä arvostetaan enemmän. Standardimies mulle, kiitos on jopa epähumaani ajattelutapa koska mies on siinä vain osa "yhtä massaa".

Ehkä tässäkin näkyy 1800-luvun marxilaisen ja sosialistisen tasa-arvoajattelun jäänteitä á la Minna Canth...? Tarvitsisimme sen kritiikkiä koska amatöörifeministinen teoria on yhä vastakkainasettelevaa ja dialektista (vrt. esim. Marcuse), jolloin amatöörifeminismin kritiikki on mahdotonta ("ennen nuo miehet, nyt me naiset"). Tämä on suorastaan muumioitunut kulttuuripoliittisena teoriana 2010-luvulla, mutta maallikoiden yhä diggaama. Ulkomaailmassa feminismi on paljon hienostuneempaa nykyisin.

 

järkyttäviä ajatusmaailmoita omaavia yksilöitä palsta pullollaan:O

 

Näissä keskusteluissa on varmaan hyvä muistaa, että valtaosa palstalaisista on vähän koulutettuja ja melko nuoria. Se vaikuttaa tällaisten keskustelujen antamaan yleiskuvaan.

On ylipäätään aika vaarallista ajatella mitään asiaa "yleisenä naisten näkemyksenä" palstan antaman kuvan perusteella. En muista kuka kirjoitti (ja oliko edes tässä ketjussa :ashamed että perustaa jonkun näkemyksensä naisiin liittyen palstalta saamaansa käsitykseen naiseudesta. Minusta palstan antama kuva mista tahansa asiasta - tai kenestä tahansa yksittäisestä tyypistä täällä - on väistämättä korostuneen mustavalkoinen. Siksi tässäkin keskustelussa moni on tainnut kärjistää. Jotta oma pointti tulisi edes jotenkin esille massasta.

En usko että naiset täällä kokevat edustavansa 1900-luvun alun feminismiä, vaan ennemmin vielä vanhempaa näkemystä miehen ja naisen rooleista. Mutta sekin on vain keskustelukulttuuriin kuuluvien kärjistysten tulosta.

 

järkyttäviä ajatusmaailmoita omaavia yksilöitä palsta pullollaan:O

Totta Kannattaisi keskittyä minusta siihen, mikä on olennaista ainakin minulle rakkaudessa eli toisen yksilöys (toinen ei massatuote) ja muut arvot kuin työ päällimmäisenä (läheisyys, kiireettömyys... jne.).

Olen erittäin kaukana ajatuksesta, että rakkaani olisi vain samanlainen kuin muutkin ja että työ olisi hänen elämässään tärkein sisältö. Jos nuo olisivat tärkeitä juttuja, olisi varsin helppo ottaa kuka tahansa työssä käyvä kumppaniksi. Suhteesta häviää erityisyys, tietynlainen "pyhyys," jos se viedään liian ruohonjuuritasolle ja standardiksi. Silloin kunnioitus, arvostus, tietynlainen onni, draama ja toisaalta harmonia, ovat uhattuina.

 

En usko että naiset täällä kokevat edustavansa 1900-luvun alun feminismiä, vaan ennemmin vielä vanhempaa näkemystä miehen ja naisen rooleista. Mutta sekin on vain keskustelukulttuuriin kuuluvien kärjistysten tulosta.

Aivan, mutta ehkä sen huonona puolena on tietynlainen epäporvarillisuus ja epäliberaalius. Jos miesyksilöä rangaistaan siitä, että hän on yksilöllinen, niin asiat ovat aika pahoin metsässä.

Naisten keskinäisessä maailmassahan keskivertous on ollut hyve, mutta jos miehet "kiskotaan" tähän samaan rakennelmaan (ellet ole tavallinen niin en ala) niin se vaikeuttaa kyllä huomattavasti identiteetiltään yksilöllisempien miesten pariutumista. Ja juuri nämä vahvempiegoiset miehet kuitenkin olisivat niitä parempia kumppaneita ja isiä tutkimusten mukaan.

 

Kyseenalaistiko kukaan muuten sitä, kun mies sanoi että toivoo naisen olevan koulutettu? Koska naisen vastaava kommentti kyseenalaistettiin heti.

 

Kaikki ne kelpuuttaisi, joilla itsellään maksimissaan amk-tausta.

Täällä maisteri, joka teoriassa vois kelpuuttaa.
Käytännössä vaikea kuvitella, että tällaisen tyypin kanssa välttämättä hirveesti synkkais. Mutta jos synkkais, niin mikä jottei.

 

nykyään en kelpuuttaisi. Tosin ex:lläkin oli koulutus. Mutta se että kouluttautuu antaa sen kuvan että välittää tulevaisuudestaan ja itsestään.

 

[QUOTE="mies";26411270]Olenkohan minä sitten kouluttautunut liikaa kun aion tohtoriksi...? Kun aina ei noista kouluttautuneen jutuistani pidetä vaikka vastapelurina olisi esim. AMK:n käynyt. Joudun esim. suht usein selitellä kuinka nyt näin ahkerasti olen opiskellut ja toinen alkaa heti verrata itseään minuun.

Ellen tulkitse väärin, jotkut naiset tuntuvat kokevan liiallisen määrätietoisuuden esim. kouluttautumisessa vähän pelottavana.[/QUOTE]

Jotkut naiset ehkä joo. Mutta aina löytyy "jotkut naiset" jotka ovat ihan mitä vaan mieltä.

Enpä usko, että olet liikaa kouluttautunut. Tai riippuu tietty siitä, millaista kumppania rinnallesi toivot Omassa kaveripiirissäni nimenomaan ne tohtorimiehet on olleet suosiossa. Ei ehkä niinkään sen tohtori-nimikkeen takia, mutta paremminkin samanlaisempien kiinnostuksen kohteiden yms. takia.

 

Olen jo kelpuuttanut :heart:

Miehellä todettiin vasta nyt aikuisena ADHD, joten eihän se ikinä koulussa jaksanut mihinkään keskittyä. Hyvä että edes peruskoulusta selvisi. Mutta mies ei todellakaan ole tyhmä!
Töitä on aina ollut kova tekemään, nytkin on kaksi työpaikkaa joissa käy =)

 

hävettää sanoa että en kelpuuttaisi vaikka meillä asia on päinvastoin että miehellä yliopistotutkinto ja mä peruskoulutaustainen. Mulle oli perheyrityksessä heti töitä koulun jlk ja jäin sille tielle. Mut itelle on ollu kuitenki jostain syystä tärkeää et miehellä on varmat tulot ja koulutus jotenki vahvistaa käsitystä siitä.....

 

[QUOTE="mies";26415020]Onko työ keskeinen arvo elämässä tai suhteessa...? Jos ajatellaan mitä ihmisyys, läheisyys, onni ym. ovat ja mistä ne tulevat. Työ tai ahkeruus työssä on minusta aika marginaalisessa suhteessa tällaisiin "isoihin", voisi sanoa klassisiin kysymyksiin.

Työn korottaminen pyhäksi elämän sisällöksi passivoi ajattelua ja yhteiskuntakritiikkiä (ei ehdi kun pitää tehdä töitä) ja vaikeuttaa syvää, aikatauluttamatonta läsnäoloa. Minun nähdäkseni ahkera työläinen ei voi olla valtavan älykäs, koska hän suorittaa ja kuluttaa enemmän kuin pohtii, luo tai tietää.[/QUOTE]

Missään nimessä työ ei saa olla elämän keskipiste. Työssäkäynti on kuitenkin aika suurelle osalle maamme väestöstä välttämätöntä, joten suotavaahan olisi myös että siitä nauttii. Jos pitäisin työntekoa keskeisenä arvona elämässä tai suhteessa, tuskin olisin tälläkään hetkellä kotiäitinä.

Olisihan se hienoa, jos olisi koko perheen voimin mahdollisuus maata kotona ja pohtia syntyjä syviä (vai olisikohan sittenkään?). Itselleni elämässä suurimman onnen tuo perheeni ja ilman ahkeraa rakasta miestäni tämä ei olisi mahdollista.

Sinä taidat olla juuri tällainen taivaanrannanmaalari, joiden ajatusmaailmaa minun on hyvin vaikea ymmärtää? Mutta älä minun mielipiteestäni huoli, minähän olen vain vähä-älyinen kotiäiti, duunarin vaimo, taustoistani riippumatta :saint:

 

En

 

Minun miehelläni ei ole kummoista koulutusta, mutta sivistynyt se on. Laaja yleistieto, loistava muisti ja terävä äly. Näiden lisäksi ADHD, joka on aiheuttanut sen, että mies on saanut juuri ja juuri kahlattua läpi ammattikoulun. Yllättäen ei tee koulutustaan vastaavaa työtä, vaan jotain huomattavasti monimutkaisempaa.