Onko tämä sallittua parisuhteessa?

  • Viestiketjun aloittaja ei ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti
ei ymmärrä
Olemme olleet miehen kanssa 6 vuotta, ollaan avoliitossa, on lapsi. Hieman taustatietoa :D Suhde on ollut myrskyisäkin, erottu on pari kertaa mutta aina palattu yhteen. Mies on kiivas luonteeltaan, on mustasukkaisuutta, omistuksenhalua. Minä olen kiltti, tyydyn aina miehen päätöksiin koska en uskalla vastustaa häntä, ja usein jos olen ollut kyllästynyt ja alkanut taistoon niin siinä on tullut puhetta erosta jne.
No mulla on yks kysymys teille, miettikää tätä vaikka no päästäisittekö omaa miestänne...
Mulla asuu paras ystävä 600km päässä. Olemme menossa kotipaikkakunnalleni mutta siitäkin ystäväni luokse on 120km noin. Ystäväni on pyytänyt minua yöksi hänen luokseen, koska haluaa viettää aikaa kunnolla, ilman kiirettä. Olen monta kertaa sanonut ettei se käy, koska pelkään miehen reaktiota. Ystäväni suuttuu, on ihmeissään ja sanoo että on normaalia tulla yöksi, mitä pahaa siinä on? Niimpä, no mitä pahaa siinä on, olen alkanut miettiä? Mies vihaa tätä ystävääni, eikä tulisi kuuloonkaan että menisin yhdeksi ainoaksi yöksi sinne. Se olisi outoa, lapsellista, ei niin kuulu toimia parisuhteessa, aina pitää tulla yöksi kotiin plää plää plää sanoisi mies. Onko mies oikeassa? Ja ystäväni ei käsitä mikä parisuhde on...?
 
ei ymmärrä
Ja mies sanoisi etteikö riitä siis miksi helvetissä teille ei riittäisi päivän tapaaminen? No kait se riittäisi, ystävä vain on vinkunut minua hänen luokseen yöksi...
 
"poks"
Onko ystäväsi nainen, jos on, miehelläsi on häkää yliskammarissa. Jos mies, ymmärrän häntä piirun verran paremmin, mutta hassahtanut hän on silti. Ketään ei kuitenkaan voi kontrolloida 100-prosentisesti, joten jos haluaisit jotain sutinaa, saisit sitä, oli kerran yökylässä tai et.
 
No puolensa ja puolensa. Miehesi ei toimi niin kuin parisuhteessa kuuluisi toimia, tai ainakaan niin kuin Suomessa yleensä toimitaan. Toisaalta on valitettava fakta, että tuollaisia parisuhteita on olemassa joten ystäväsi olisi hyvä ymmärtää, että elät siinä mielessä poikkeuksellisessa parisuhteessa etkä voi noin vain tulla.
 
"juups"
Alkuperäinen kirjoittaja enpettäisi;26378976:
Jos tää ystäväsi on mies, niin ymmärrän kumppanisi reaktion oikein hyvin. En menisi yöksi. Miksi pitäisikään.
Peesi. meillä on ihan terve ja salliva parisuhde, mutta ei olisi meilläkään mahdollisuutta yöpyä vastakkaista sukupuolta edustavan ystävän luona.

Mutta jos ystäväsi on nainen, sitten en kyllä ymmärrä alkuunkaan.
 
Parisuhteessa ei kenenkään pitäsi olla niin alistettu, ettei saa tavata ystäviään. Sillä ei ole mitään merkiystä pitääkö mies ystävästäsi, koska et pakota miestä olemaan hänen kanssaan. Mies ei valitse sinun ystäväsi.

Ymmärtäisin asian, jos ystäväsi olisi mies. Silloin voisin itse jättää menemättä yöksi, koska en haluaisi piinata miestä mustasukkaisuudella turhaan.
 
mistä-näitä-naisia-tulee
Sinun mies ei käsitä mitään parisuhteesta ja ihmissuhteista etkä sinäkään enää kun olet ollut liian kauan hänen kanssaan. Aiotko pitkään oikeasti kestää moista?
 
"Hurutäti"
No onko se ystäväsi ap miespuolinen? Tuli nyt vähän sellanen kutina vaan et olis näin.
Jos taas nainen, niin miehes on väärässä. Paremmin sitä voi ystävykset pitkin yötä höpötellä silmät ristissä ja ehk vinkkulasi kädessäkin.. tai niin täälläpäin :)

Mieti tykkäisitkö jos miehesi menisi jollekin naiselle yöksi?
 
Kepsis
Mä en osaa sanoa mutta joskus itse miettinyt ihan samaa...
Se mikä hämmentää on kontrolloitavien ihmisten puolustusyritykset puolisonsa käytöstä kohtaan. Väittäisin että aivopesu on onnistunut siinä vaiheessa harvinaisen hyvin kun ei olla enää valmiita edes myöntämään puolison vikoja. Edes "suhteellisen normaalissa" suhteessa pitää siihen pystyä vaikka ei haluaisikaan "haukkua" puolisoaan.

Tulee sellainen Tukholma syndrooma mieleen oikeastaan tuosta. Panttivankina suhteessaan ja alkaa rakastumaan kidnappaajaansa...
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Se mikä hämmentää on kontrolloitavien ihmisten puolustusyritykset puolisonsa käytöstä kohtaan. Väittäisin että aivopesu on onnistunut siinä vaiheessa harvinaisen hyvin kun ei olla enää valmiita edes myöntämään puolison vikoja. Edes "suhteellisen normaalissa" suhteessa pitää siihen pystyä vaikka ei haluaisikaan "haukkua" puolisoaan.
Toisten ihmisten haukkumiset voi olla niin voimakkaita, että tekee mieli puolustaa niitä hyviä puolia. Vaikka siis tietäisi ne huonot, mutta jos ulkopuolinen lyttää puolisoa liikaa, niin siinä menee helposti puolustuskannalle ainakin sisäisesti.
 
No jos ystävä on tosiaan nainen eikä asiaan liity mitään muita oleellisia sivuseikkoja, mies on mielestäni väärässä. Mutta voin kyllä kuvitella, että tietyissä tilanteissa toimisin kyllä ihan samalla tavalla kuin ap:n mies.

Meillä esimerkiksi voisi olla tilanne, jossa menisimme sukuloimaan 600 kilometrin päähän miehen sukulaisen luo. Nyt lapset ovat toki jo aika isoja, mutta muutama vuosi sitten en olisi kyllä jaksanut tällaista reissua ensin ajaa pitkä matka pienten lasten kanssa tapaamaan miehen sukulaisia (jotka eivät välttämättä itselleni kovin läheisiä edes ole) ja sitten mies ilmoittaisikin lähtevänsä yöksi pois. En todellakaan olisi mielissäni pienten matkasta väsyneiden lasten kanssa ilman miestä satojen kilometrien päässä kotona, lähes tuntemattomien ihmisten luona.
 

Yhteistyössä