Töihin palaaminen pelottaa ja ahdistaa

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Asia ei ole vielä ajankohtainen, mutta mietin sitä jo nyt. Työpaikkani on isossa firmassa taloushallinnon tehtävissä. Kiire ja stressi on loputon. On aikoja, etten ehdi pitää yhtään taukoa (en edes ruokataukoa) ja työpäivän pituus voi olla vaikkapa klo 6-20 + työmatkat, kun pakollisia kiireellisiä töitä on niin paljon ettei 8-16 päivä riitä. Kerran olen jo uupunut töissä niin, että työkaverit kehottivat hakutumaan lääkäriin. Tein töitä niin nopeasti ja tehokkaasti kuin suinkin pystyin ja silti esim. 10 tunnin päivän päätteksi tekemättömiä töitä oli enemmän kuin aamulla aloittaessani. Ja paskaa satoi niskaan joka tuutista. Mikään ei riittänyt. Koko ajan vaan työnnettiin uusia projekteja yksin hoidettavaksi, vaikka aika ei riittänyt entisillekään.

Olen siis nyt hoitovapaalla. Kukaan lapsi ei selviä päiväkotivuodesta sairastelematta ja mietin jo nyt mikä kaaos ja paniikki siitä tulee, kun sitten joudun lähtemään kesken työpäivän hakemaan lapsen kotiin ja jäämään kotiin sairaan lapsen kanssa. Toki mieheni voi jäädä myös kotiin, mutta hänellä on paljon työmatkoja ja myös sellaisia päiviä, ettei häntä tavoita puhelimella. Älkää käsittäkö väärin, MINULLE ei mikään ole tärkeämpää kuin lapseni, mutta hirvittää silti se töiden kasaantuminen ja paniikki ja vihaiset työkaverit/pomot. Ilmeisesti töihin palauttuani joudun vielä ottamaan uusia työtehtäviä entisien lisäksi (ei puhettakaan palkankorotuksesta).

Olisi kiva saada jonkinlaista vertaistukea tai kuulla muiden kokemuksia.

 

[Lex]

Vaihda hyvä ihminen työpaikkaa. Et saa mitenkään pysymään tuota kaaosta tasapainossa kuluttamatta itseäsi loppuun.

 

[Beep]

Kuulostaa melko hurjalta tulevaisuuden visiolta. Eikö tosiaan lyhyempää työpäivää sisältävää duunia löytyisi?

 

[näin]

Kannattaa pistää tiukasti rajoja, ja jos työtehtävät lisääntyy niin palkka nousee. Olen eri alalla, joten en tiedä että kuinka teillä työsuojelu toimii? Työpaikkalääkörin kanssakkin on hyvä keskustella omasta jaksalmisesta.

Mitä hyötyä siitä on kellekkään, että sairastut työuupumukseen, ja jäät pitkälle sairaslomalle?

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Vaihda hyvä ihminen työpaikkaa. Et saa mitenkään pysymään tuota kaaosta tasapainossa kuluttamatta itseäsi loppuun.

Voi, vaihtaisin jos olisi mihin vaihtaa! Usko pois että olen syynännyt työpaikkailmoituksia ja lähetellyt aina hakemuksen jos jotain sopivan oloista työtä on ollut tarjolla. Kerran pääsin haastatteluun, mutta en tullut valituksi. (Mitenkähän olen onnistunut livahtamaan työhaastatteluun kesken työpäivän, on mahtanut olla poikkeuksellisen hiljainen päivä silloin).

 

["Vieras"]

Taas näitä firmoja jossa yhdellä ihmisellä teetetään kahden tai kolmen ihmisen työt. Lakisääteiset tauot kannattaa aina pitää ja noudattaa työaikasopimuksia. Sen mukaan voidaan firman johdossa päättää että tarvitaanko lisää työntekijöitä vai ei.

 

[Sateenkaaren väärässä päässä]

Kuules nyt ap, voisin vannoa, että yksikään pomoistasi ei tule haudallesi suremaan, että voi kun oli hyvä työntekijä ja ai että kun hän teki niin pitkää päivää ja oli niin kiltti. Sinun pitää ajatella omaa jaksamistasi ja lapsesi hyvinvointia. Joko selvät rajat töihin tai sitten alat nyt heti katsomaan uutta työpaikkaa ja tekemään hakemuksia. Harmi vaan, että se ei tänä päivänä ole niin helppoa.

Sen verran puhun kokemuksesta, että olen itse menettänyt terveyteni ollessani lojaali työnantajalleni.

 

[Lex]

Jos työpaikalla suinkin on luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu, laaditte yhdessä pelisäännöt ennen kuin aloitat työt. Teet vain ja ainoastaan sovitun työajan ja pidät kaikki tauot joita pitää kuuluu.

Töitä jää luonnollisesti tekemättä, ja työnantaja voi reagoida siihen oikein (hankkimalla lisää työvoimaa) tai väärin (painostamalla sinua). Jos homma menee ihan mahdottomaksi, onhan sun lähdettävä.

 

[KiiajaVille]

opettele myös sanomaan ei.
Jos kerran lykätään projektia projektin perään niin jossain vaiheessa sun täytyy sanoa ei. Kai ne niitä sulle lykkää kun otat ne kiltisti vastaan.

Olisiko osittainen hoitovapaa mahdollista sitten kun menet töihin? 4 päiväisiä työviikkoja tai viispäiväisenä 6 tuntia päivässä?

Luulisi että osaavalle myös töitä löytyy, älä odota niitä avoimia työpaikkoja vaan laita avoimia hakemuksia semmoisiin firmoihin missä olisit kiinnostunut työskentelemään.

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Kiitoksia vastauksista. Lapsi heräsi; palaan kohta ketjuun....

 

[kjdhf]

Minkälainen sijainen on hoitanut sinun töitäsi vanhempainvapaan ajan? Ota häneen yhteyttä ja kysele vähän miten työt nykyisin hoituvat, josko sillä välin olisi tapahtunut jotain muutoksia?

 

["joku"]

Siis eihän sua vaan voida velvoittaa jäämään sun normaalityöajan jälkeen jos et halua etkä pysty. Teet sen 8-16 töitä sen minkä kykenet ja lähdet kotiin. Jos tulee valituksia pomolta, niin sano että et kertakaikkiaan pysty, uuvutkin vielä ja kehoita vaikka tutustumaan työehtosopimukseen.

 

["Xxxx"]

Taloushallinnon ihmisistähän on hirveä pula (palkanlaskijat ja kirjanpitäjät). Uutta matoa koukkuun vaan.

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

[QUOTE="Vieras";26373271]Taas näitä firmoja jossa yhdellä ihmisellä teetetään kahden tai kolmen ihmisen työt. Lakisääteiset tauot kannattaa aina pitää ja noudattaa työaikasopimuksia. Sen mukaan voidaan firman johdossa päättää että tarvitaanko lisää työntekijöitä vai ei.[/QUOTE]

Meidän firman johdossa ollaan sitä mieltä, että yhä suurempi työmäärä pitää hoitua entistä vähemmällä porukalla. Sehän nyt on ihan arkipäivää näissä isoissa firmoissa.

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Kuules nyt ap, voisin vannoa, että yksikään pomoistasi ei tule haudallesi suremaan, että voi kun oli hyvä työntekijä ja ai että kun hän teki niin pitkää päivää ja oli niin kiltti. Sinun pitää ajatella omaa jaksamistasi ja lapsesi hyvinvointia. Joko selvät rajat töihin tai sitten alat nyt heti katsomaan uutta työpaikkaa ja tekemään hakemuksia. Harmi vaan, että se ei tänä päivänä ole niin helppoa.

Sen verran puhun kokemuksesta, että olen itse menettänyt terveyteni ollessani lojaali työnantajalleni.

Niin menetin minäkin hetkellisesti. En pystynyt enää kotona nukkumaan enkä syömään kun kävin niin kierroksilla. Töissä säin äkillisiä huimaus- ja sydämentykytyskohtrauksia (nämä siis ihan omalla työpisteellä eikä missään kahviossa eli ei mistään kahvikuppineuroosista kyse).

Sen olen päättänyt, että toiste en itseäni siihen jamaan aja. En ole enää yhtä nöyrä ja kuuliainen kuin aloittaessani ja sitäpaitsi nyt minulla on maailman paras syy pysyä kunnossa: lapseni. Mutta helppoa on nyt tässä kotona asia päättää, tiedän että sitten oikeassa tilanteessa syyllisyys ja stressi meinaa ottaa vallan.

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Jos työpaikalla suinkin on luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu, laaditte yhdessä pelisäännöt ennen kuin aloitat työt. Teet vain ja ainoastaan sovitun työajan ja pidät kaikki tauot joita pitää kuuluu.

Töitä jää luonnollisesti tekemättä, ja työnantaja voi reagoida siihen oikein (hankkimalla lisää työvoimaa) tai väärin (painostamalla sinua). Jos homma menee ihan mahdottomaksi, onhan sun lähdettävä.

Olen jo yhdessä vaiheessa ollut luottamusmieheen yhteydessä, kun oli vaikeuksia silloisen esimiehen kanssa. työajoista ja ylitöistä. Luottamusmies sanoi silloin, että pomoni oli tunnettu juuri senkaltaisista nillityksistä.

Ei siitä kovin montaa vuotta ole, ja sen jälkeen minulla on ollut jo viisi esimiestä (kertonee myös jotain siitä loputtomasta muutoshärdellistä, jonka keskellä pitäisi pystyä ja jaksaa tehdä varsinaiset työtkin.

Kyllä, minun on lähdettävä jos homma menee (taas) mahdottomaksi. Eihän se tarkoita muuta kuin kolmen kuukauden karenssia ja sitä, että talolainan maksaminen jää miehen harteille (tietysti ansiosidonnaisesta päivärahasta nyt jotakin voi lyhentää).

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

opettele myös sanomaan ei.
Jos kerran lykätään projektia projektin perään niin jossain vaiheessa sun täytyy sanoa ei. Kai ne niitä sulle lykkää kun otat ne kiltisti vastaan.

Voi, kyllä minä olen sanonut ei. Monta kertaa, monessa tilanteessa. Lopulta en todellakaan ottanut projekteja kiltisti vastaan vaan asiasta väännettiin ja jopa riideltiin mitä moninaisimmilla kokoonpanoilla: minä vastaan esimies, minä vastaan työkaveri(t), esimies vastaan joku toinen esimies, esimies vastaan hänen oma esimiehensä jne.

Tuon vääntämisen seurauksena minulla on ilmeisesti nykyään hankalan ihmisen maine. Olen siis se luotettava ja tehokas ja pätevä mutta en-enää-niin-mukava tyyppi. Aikamoisen muutoksen kyllä koin, kun oikeasti ja alunperin olen juurikin se kiltti ja tunnollinen ja helposti syyllistettävä ja syyllistyvä.

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Minkälainen sijainen on hoitanut sinun töitäsi vanhempainvapaan ajan? Ota häneen yhteyttä ja kysele vähän miten työt nykyisin hoituvat, josko sillä välin olisi tapahtunut jotain muutoksia?

Tilalleni ei palkatut ketään (mikä yllätys...), vaan työni jaettiin parille ihmisille tehtäväksi. Yhden kanssa olenkin ollut tekemisissä, eipä siellä mikään muutu ainakaan parempaan suuntaan.

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Kannattaa pistää tiukasti rajoja, ja jos työtehtävät lisääntyy niin palkka nousee. Olen eri alalla, joten en tiedä että kuinka teillä työsuojelu toimii? Työpaikkalääkörin kanssakkin on hyvä keskustella omasta jaksalmisesta.

Mitä hyötyä siitä on kellekkään, että sairastut työuupumukseen, ja jäät pitkälle sairaslomalle?

Olen kyllä ottanut palkankorotuksen toistuvasti puheeksi kulloisenkin esimieheni kanssa, mutta eipä siinä ole paljoa tehtävissä jos palkankorotusta ei tule. Voi jatkaa työssä tai irtisanoutua (ja jäädä työttömäksi, täälläpäin ei työpaikkoja juuri ole).

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Nyt menen laittamaan lapselle syömistä. Kiitän vastauksista ja palan vielä myöhemmin ketjuun.

 

["vieras"]

Kuulostaa sellaiselta paikalta, ettei muutosta taida olla luvassa kovin helposti. Itselläni kovin samantyyppinen tilanne, johon ei taida olla kuin yksi oikea vaihtoehto...

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

[QUOTE="vieras";26373581]Kuulostaa sellaiselta paikalta, ettei muutosta taida olla luvassa kovin helposti. Itselläni kovin samantyyppinen tilanne, johon ei taida olla kuin yksi oikea vaihtoehto...[/QUOTE]

Jep. Valitettavasti en jaksa enää uskoa, että töissä olosuhteet muuttuisivat siedettäviksi. Töissä ei tarvitse olla kivaa, mutta joku raja pitää sillä räytymiselläkin olla.

Tietysti nyt minulla on mahdollisuus nähdä mitä tapahtuu, kun ihan oikeasti jätän työtehtäviäni tekemättä ajanpuutteen takia. Haukut tulee varmasti, mutta jospa asennoidun siihen etukäteen ja yritän pitää pääni kylmänä...

 

["vieras"]

Tutun kuuloista...sitten varmasti tulee sanomista, muuten raatamista ei arvosteta tippaakaan, päinvastoin, saat vain lisää töitä kiitokseksi!

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

[QUOTE="vieras";26373751]Tutun kuuloista...sitten varmasti tulee sanomista, muuten raatamista ei arvosteta tippaakaan, päinvastoin, saat vain lisää töitä kiitokseksi![/QUOTE]

Näin juuri! Itsekin koin, että ei kannata tehdä työtään hyvin ja tunnolllisesti, koska palkaksi saa vain lisää työtä ja lisää moitteita ja haukkuja, kun ei ole tarpeeksi nopea. Huomasin että keskinkertaiset työntekijät selviävät paljon vähemmällä; he saavat rauhassa kuukaudesta toiseen tehdä ne omat perustehtävänsä eikä heitä kuormiteta millään ylimääräisellä. Sama palkka se on minullakin, mutta työtä moninkertainen määrä.

 

[Pörssiyhtiöhelvetti]

Sen verran puhun kokemuksesta, että olen itse menettänyt terveyteni ollessani lojaali työnantajalleni.

Haluatko/voitko kertoa tästä vähän enemmän? Asia kiinnostaa minua, koska tosiaan olen itse kokenut töissä kaikenlaista.