juupas juu
[QUOTE="vieras";26353503]No oletetaan, että mä olen siivooja: jos minä en tee töitä se huomataan heti, jos sinä lopetat apurahoilla loisimisen sitä ei huomaa kukaan...[/QUOTE]
Voipa olla näinkin, mutta jos tieteen rahoitus ajetaan alas, niin ei yliopistolla tarvita sitten sitä siivoojaakaan. Ja tieteen erikoisuus on juurikin se, että siellä yritetään löytää ja luoda asioita, joita ei vielä ole. Vaikea niiden puuttumista sitten olisi huomatakaan.
Mutta jos monimutkaiset suuret yhteiskunnat eivät rahoita myös yhteiskunta- ym. huuhaatieteitä, niin ne lakkaavat reagoimasta erilaisiin painetekijöihin hallitusti, ja lopputuloksena on varma tuho. Sen ehkä työtönkin siivoojakin huomaisi.
Suomen Akatemia arvioi rahoitettavat tutkimushankkeet ja kilpailu ei ole vähenemään päin. Itse asiassa voisi ajatella, että vähemmällä kilpailuttamisella saataisiin jopa parempaa tiedettä, kun tutkijoiden aikaa ja energiaa ei tarvitsisi käyttää niin paljon rahan metsästykseen.
Yksi arviointiperuste on tutkimuksesta saatava hyöty. Eiköhän somalitutkimuksen rahoittamisen ideana ole löytää ratkaisuja somalien huonoon sijoittumiseen, ja silloin se satsattu tutkimusraha maksaa itsensä komeasti takaisin mahdollisesti aika piankin. Kysymys ei ole edes pelkästään suorista kustannuksista vaan myös yhteiskuntarauhasta. Silläkin on jokin hinta, ja kova onkin.
Se miljoona sitä paitsi ei mene kahdelle tutkijalle vaan työryhmille ja sitä maksetaan useamman vuoden ajan. Ilman sitä pitäisi maksaa sitten samalle pääluvulle työttömyysturva. Eikä eri asioihin yhteiskunnassa käytettäviä rahamääriä ei voi verrata suoraan koiranpentuperiaatteella, eli söpöimmille ja viattomille ensin. Mikään ei tosin estä koiranpentujen ystäviä kustantamasta niitä lastensairaalan laitteita kansalaiskeräyksin täsmälisäveroina eli hyväntekeväisyytenä.
Kaikkia lääketieteen uusimpia koneita tai hoitoja ei pystytä rahoittamaan siinä tahdissa kuin niille keksitään käyttöä ehkä sadan ihmisen pelastamiseen vuosittain. Eikä niitä koneita ja hoitoja olisi alun perinkään keksitty, ellei olisi katsottu aiheelliseksi vuosikymmeniä aiemmin maksaa palkkaa muutamalle pelletieteen tohtorille, joiden tekemiin perustutkimuksen itsessään turhanoloisiin keksintöihin ne perustuvat.
Sanottakoon vielä, että yhteiskuntatieteen puolella voitaisiin paljon enemmän käyttää soveltavaa tutkimusta, ja testata aktiivisemmin kaikenlaisia lähestymistapoja kentällä. Tosin sekin maksaa, ja viisi yliopistotutkijaa tulee halvemmaksi kuin kymmenen kentällä... Ehkä lääkkeenä voisi toimia osallistuvampi ja kokeilevampi tieteenideaali, jolloin ehkä voitaisiin saada nopeita ja testattuja luovia ratkaisuja käyttöön toisella tapaa kuin byrokraattisessa systeemissä. Mutta tähän ei varmasti päästä, jos maallikot suhtautuvat noin raivokkaan vihamielisesti tieteeseen ylipäätään. Poliitikot eivät voi rahoittaa, jos kansa räyhää vastaan.
Voipa olla näinkin, mutta jos tieteen rahoitus ajetaan alas, niin ei yliopistolla tarvita sitten sitä siivoojaakaan. Ja tieteen erikoisuus on juurikin se, että siellä yritetään löytää ja luoda asioita, joita ei vielä ole. Vaikea niiden puuttumista sitten olisi huomatakaan.
Mutta jos monimutkaiset suuret yhteiskunnat eivät rahoita myös yhteiskunta- ym. huuhaatieteitä, niin ne lakkaavat reagoimasta erilaisiin painetekijöihin hallitusti, ja lopputuloksena on varma tuho. Sen ehkä työtönkin siivoojakin huomaisi.
Suomen Akatemia arvioi rahoitettavat tutkimushankkeet ja kilpailu ei ole vähenemään päin. Itse asiassa voisi ajatella, että vähemmällä kilpailuttamisella saataisiin jopa parempaa tiedettä, kun tutkijoiden aikaa ja energiaa ei tarvitsisi käyttää niin paljon rahan metsästykseen.
Yksi arviointiperuste on tutkimuksesta saatava hyöty. Eiköhän somalitutkimuksen rahoittamisen ideana ole löytää ratkaisuja somalien huonoon sijoittumiseen, ja silloin se satsattu tutkimusraha maksaa itsensä komeasti takaisin mahdollisesti aika piankin. Kysymys ei ole edes pelkästään suorista kustannuksista vaan myös yhteiskuntarauhasta. Silläkin on jokin hinta, ja kova onkin.
Se miljoona sitä paitsi ei mene kahdelle tutkijalle vaan työryhmille ja sitä maksetaan useamman vuoden ajan. Ilman sitä pitäisi maksaa sitten samalle pääluvulle työttömyysturva. Eikä eri asioihin yhteiskunnassa käytettäviä rahamääriä ei voi verrata suoraan koiranpentuperiaatteella, eli söpöimmille ja viattomille ensin. Mikään ei tosin estä koiranpentujen ystäviä kustantamasta niitä lastensairaalan laitteita kansalaiskeräyksin täsmälisäveroina eli hyväntekeväisyytenä.
Kaikkia lääketieteen uusimpia koneita tai hoitoja ei pystytä rahoittamaan siinä tahdissa kuin niille keksitään käyttöä ehkä sadan ihmisen pelastamiseen vuosittain. Eikä niitä koneita ja hoitoja olisi alun perinkään keksitty, ellei olisi katsottu aiheelliseksi vuosikymmeniä aiemmin maksaa palkkaa muutamalle pelletieteen tohtorille, joiden tekemiin perustutkimuksen itsessään turhanoloisiin keksintöihin ne perustuvat.
Sanottakoon vielä, että yhteiskuntatieteen puolella voitaisiin paljon enemmän käyttää soveltavaa tutkimusta, ja testata aktiivisemmin kaikenlaisia lähestymistapoja kentällä. Tosin sekin maksaa, ja viisi yliopistotutkijaa tulee halvemmaksi kuin kymmenen kentällä... Ehkä lääkkeenä voisi toimia osallistuvampi ja kokeilevampi tieteenideaali, jolloin ehkä voitaisiin saada nopeita ja testattuja luovia ratkaisuja käyttöön toisella tapaa kuin byrokraattisessa systeemissä. Mutta tähän ei varmasti päästä, jos maallikot suhtautuvat noin raivokkaan vihamielisesti tieteeseen ylipäätään. Poliitikot eivät voi rahoittaa, jos kansa räyhää vastaan.
