Minulla on 8 (9) lasta , jotka ovat syntyneet epätasaiseen tahtiin siten, että kun (toistaiseksi) nuorin syntyi, oli esikoinen 23 eli hän ja kolme nuorempaa sisarustaan jo aikuisia.
Asumme Tönössä eli talossa jonka ostimme 1989 ja jossa silloin oli 2 h eikä mitään mukavuuksia, mutta maailman ihanin tontti.
Nyt talossa on 7 h (Välillä oli 9 h mutta kun lapsia muuttanut omilleen, niin olemme suurentaneet huoneita poistamalla väliseiniä) ja iso tupakeittiö ja kaikki tarvittavat mukavuudet (kylpyamme ja -palju puuttuvat, mutta tiettävästi niitäkin ilman voi nipinnapin selvitä?)
Lisäksi meillä on rivitalonpätkä, joka toimii vierasmajana eli käytännössä viikonloppuasuntona teinipojalle ja morsiammelleen sekä usein vieraileville appivanhemmille.
"Varaa" vaatii kahden ihmisen palkan ja välillä runsaasti luovuuttakin.
Nyt on suhteellisen hyvä vaihe eli en joudu "myymällä myymään" mitään töitäni vaan saan kyselyjä jotta "voisitko kirjoittaa siitä ja siitä...?"
Toisaalta ikinä ei olla (huonoinakaan aikoina) nälkää nähty ja vaikka kukaan ei ole saanut kaikkea, mitä on keksinyt haluta, kaikki ovat saaneet vähän enemmänkin kuin mikä "primääritarve" olisi ollut; matkoja, kursseja, harrastuksia, maksullisia kouluja jne.
Varat aikuistuneiden lasten kanssa eivät ole yhteisiä, mutta kriisiaikoina kyllä keskitämme varat yhteen eli esim kun esikoinen sai vaikeavammaisen lapsen niin koko perhe satsasi siihen että pienen luona sairaalassa oli aina joku perheenjäsenistä (minä, mies ja toiseksi nuorimmainen joka silloin oli 1 kk vanha olimme Treella kriittiset 6 viikkoa - kuluttaen kaikki säästömme hotelleihin yms.) + siihen, että vanhempansa saivat olla siellä aina kun eivät nukkuneet tai syöneet.
