Luokanopettaja
Hei!
Minä olen "se ihana alkuopettaja", jota monet vanhemmat toivovat lapsillensa opettajaksi. Työkokemuksen lisäksi minulla on kolme omaa lasta. Jaksan suunnitella ja panostaa, askartelen ihania juttuja isän- ja äitienpäiväksi, vien lapset retkelle eläinmuseoon, käymme eväsretkillä luonnossa ja soitan erittäin hyvin pianoa. Jaksan kannustaa ja olla rakentava paitsi perheiden kesken, myös työyhteisössäni.
Yksi asia minua on kuitenkin alkanut viime aikoina suorastaan kyrpimään yhteiskunnan eriarvostuessa, nimittäin vanhemmat, jotka haluavat osoittaa olevansa parempia kuin muut. Varsinkin vanhempainvartit ovat yhtä tuskaa näiden vanhempien kanssa, jotka käyttävät koko ajan selittelemiseen, kuinka meillä EI IKINÄ lueta Seiskaa tai meillä EI IKINÄ katsota Salkkareita tai meillä EI IKINÄ hyväksytä rasismia tai homovastaisuutta. Voisin luetella satoja esimerkkejä, mitä nykyajan vanhemmat - tunnetaan myös käsitteellä MeandI-äidit tai IT-isät - kertovat opettajille vanhempainilloissa korostaakseen omaa erinomaisuuttaan!
Eivät minunkaan lapseni katso koskaan Salkkareita tai edes kolmosen lastenohjelmia. He ovat aina siisteissä vaatteissa ja harrastavat kivoja asioita. Perheemme arsenaaliin kuuluu myös pitkä kotihoito ja subjektiivisen päivähoidon välttely, pitkä imetys, kestovaipat, luomupainotteinen ruokavalio, täydellinen päihteettömyys lasten nähden jne jne.
Eli noissa "erinomaisuusknopeissa" ei ole itsessään yhtään pahaa. Mutta eniten minua raivostuttaa se läpinäkyvyys, mikä noihin sankaritarinoihin liittyy. Vanhemmat eivät kerro niitä minulle suinkaan objektiivisessa mielessä, vaan tarinoiden viestinä on osoittaa, kuinka erinomainen perhe me, Herra Isä sentään, olemme ellei jopa vähän parempia kuin muut.
Yrittäkää rakkaat äidit ja isät ymmärtää, että ette saa opettajilta yhtään irtopisteitä, vaikka kuinka kehuskelisitte perheenne kasvatusmeriiteillä, varsinkin niillä joita saa rahalla. Tuollaiset kertomukset ovat niiiiin nolojakin, sillä se kertoo pohjimmiltaan siitä, ettei äiti ole välttämättä kuitenkaan sinut äitiytensä kanssa. Valitettavan usein olen myös huomannut, että näissä yhden asian ideologian perheissä (esim. luomuruoka, eko-elämäntyyli, kiintymysvanhemmuus) saattaa kuitenkin perusasiat olla pielessä: vanhemmat puhuvat halveksuen "huonommista perheistä", lasten kuullen riidellään täysin sopimattomista asioista, perheessä ei ole mitään arkirutiineja eikä esimerkiksi lämmin päiväruoka ole itsestäänselvyys. Vastaavasti olen nähnyt, että "persu-perheistä" tai yksinhuoltajaäitien lapsista (vai mitä muita epäonnistujien stereotyyppejä niiden kermapeppujen jutuissa kulkeekaan) voi tulla upeita oppijoita ja reiluja kavereita, kun heille ei ole tolkutettu lapsesta lähtien, miten meidän perheessä osataan ajatella vähän laajemmin kuin naapurissa.
Eli kun sinne vanhempainiltaan seuraavan kerran tulette, niin jutellaan suosiolla siitä, miten lapsenne voi. Miten menee koulussa, mikä on helppo ja kiva oppiaine ja mikä ei, onko teillä kotona mukavaa keskenään, onko lapsella kavereita jne. Minulle opettajana on aivan sama, jos lapsenne katsoo silloin tällöin maikkarin lastenohjelmia tai syö Saarioisten nuggeteja. Tärkeintä on, että kotona lapsi saa lepoa, ruokaa, perushygienian ja turvallisuutta sekä myös, että kotona tuetaan lasta läksyjenteossa ja muissa opiskeluvelvollisuuksissa!
Minä olen "se ihana alkuopettaja", jota monet vanhemmat toivovat lapsillensa opettajaksi. Työkokemuksen lisäksi minulla on kolme omaa lasta. Jaksan suunnitella ja panostaa, askartelen ihania juttuja isän- ja äitienpäiväksi, vien lapset retkelle eläinmuseoon, käymme eväsretkillä luonnossa ja soitan erittäin hyvin pianoa. Jaksan kannustaa ja olla rakentava paitsi perheiden kesken, myös työyhteisössäni.
Yksi asia minua on kuitenkin alkanut viime aikoina suorastaan kyrpimään yhteiskunnan eriarvostuessa, nimittäin vanhemmat, jotka haluavat osoittaa olevansa parempia kuin muut. Varsinkin vanhempainvartit ovat yhtä tuskaa näiden vanhempien kanssa, jotka käyttävät koko ajan selittelemiseen, kuinka meillä EI IKINÄ lueta Seiskaa tai meillä EI IKINÄ katsota Salkkareita tai meillä EI IKINÄ hyväksytä rasismia tai homovastaisuutta. Voisin luetella satoja esimerkkejä, mitä nykyajan vanhemmat - tunnetaan myös käsitteellä MeandI-äidit tai IT-isät - kertovat opettajille vanhempainilloissa korostaakseen omaa erinomaisuuttaan!
Eivät minunkaan lapseni katso koskaan Salkkareita tai edes kolmosen lastenohjelmia. He ovat aina siisteissä vaatteissa ja harrastavat kivoja asioita. Perheemme arsenaaliin kuuluu myös pitkä kotihoito ja subjektiivisen päivähoidon välttely, pitkä imetys, kestovaipat, luomupainotteinen ruokavalio, täydellinen päihteettömyys lasten nähden jne jne.
Eli noissa "erinomaisuusknopeissa" ei ole itsessään yhtään pahaa. Mutta eniten minua raivostuttaa se läpinäkyvyys, mikä noihin sankaritarinoihin liittyy. Vanhemmat eivät kerro niitä minulle suinkaan objektiivisessa mielessä, vaan tarinoiden viestinä on osoittaa, kuinka erinomainen perhe me, Herra Isä sentään, olemme ellei jopa vähän parempia kuin muut.
Yrittäkää rakkaat äidit ja isät ymmärtää, että ette saa opettajilta yhtään irtopisteitä, vaikka kuinka kehuskelisitte perheenne kasvatusmeriiteillä, varsinkin niillä joita saa rahalla. Tuollaiset kertomukset ovat niiiiin nolojakin, sillä se kertoo pohjimmiltaan siitä, ettei äiti ole välttämättä kuitenkaan sinut äitiytensä kanssa. Valitettavan usein olen myös huomannut, että näissä yhden asian ideologian perheissä (esim. luomuruoka, eko-elämäntyyli, kiintymysvanhemmuus) saattaa kuitenkin perusasiat olla pielessä: vanhemmat puhuvat halveksuen "huonommista perheistä", lasten kuullen riidellään täysin sopimattomista asioista, perheessä ei ole mitään arkirutiineja eikä esimerkiksi lämmin päiväruoka ole itsestäänselvyys. Vastaavasti olen nähnyt, että "persu-perheistä" tai yksinhuoltajaäitien lapsista (vai mitä muita epäonnistujien stereotyyppejä niiden kermapeppujen jutuissa kulkeekaan) voi tulla upeita oppijoita ja reiluja kavereita, kun heille ei ole tolkutettu lapsesta lähtien, miten meidän perheessä osataan ajatella vähän laajemmin kuin naapurissa.
Eli kun sinne vanhempainiltaan seuraavan kerran tulette, niin jutellaan suosiolla siitä, miten lapsenne voi. Miten menee koulussa, mikä on helppo ja kiva oppiaine ja mikä ei, onko teillä kotona mukavaa keskenään, onko lapsella kavereita jne. Minulle opettajana on aivan sama, jos lapsenne katsoo silloin tällöin maikkarin lastenohjelmia tai syö Saarioisten nuggeteja. Tärkeintä on, että kotona lapsi saa lepoa, ruokaa, perushygienian ja turvallisuutta sekä myös, että kotona tuetaan lasta läksyjenteossa ja muissa opiskeluvelvollisuuksissa!