Keinot loppu vaikean vauvan kanssa?

Ainiin ja allergiat testattiin ihan allergiatesteillä lastenpolilla, testattiin ruoka-aineet ja meidät lemmikitkin.

 

Sinuna mä lähtisin ihan ekaksi yksityiselle allergologin luokse ja vielä sellaiselle, joka osaa refluksia hoitaa. Kestää 2 viikkoa ennenkun mikä tahansa ruoka poistuu elimistöstä. Kuulostaa niin tosi paljon allergioilta... Eikä se välttämättä aina ole pelkästään se maito, joka oireita aiheuttaa, siellä voi olla mikä tahansa muukin epäsopiva ruoka. Tsempit ap:lle!!

 

Vauvojen vyöhyketerapiaa ehdottaisin minäkin. Jo sen vuoksi, että vaikka varmasti hellitte lasta ja pidätte hyvänä, niin hän ilmeisesti johonkin tuntumaan reagoi kärsimällä - onko se sitten suolistovaivaa vai olisiko se jopa jotain aistiyliherkkyyttä joka estää rentoutumasta. Joka tapauksessa rentoutuksen oppiminen kosketuksen kautta olisi hieno juttu.

Paljon voimia teille.

 

Miten noiden allergioiden kanssa on, kun jos kyseessä olisi joku muu kuin maito niin miten se olisi voinut allergisoida 2vko:n iästä tähän päivään asti tauotta kun imettämisen lopetin n. 1kk jälkeen ja kiinteitä alettiin syömään vasta 3kk iässä, eihän olisi voinut saada ruoka-aineita elimistöönsä tuona aikana vai luulenko väärin?

 

Tosiaan kuten vieras num. 28 voi olla myös aistiyliherkkyytä.

 

Ja vielä vyöhyketerapiasta; eli siellä on käyty ja vyöhyketerapeutti joka kerta yritti painella juurikin vatsan kohtia ja jopa mahaläpän pisteitä ja väitti ainakin, että ne tuntuvat normaaleilta eivätkä mitenkään aroilta tms.

 

Refluksi ja allergiat ovat huomattavasti helpompi juttu kuin jatkuvasti huutava lapsi. Sen voin luvata . Kaikkeen oppii ja yleensä oireilut häviävät tai vähenevät vuosien aikana.

 

Miten noiden allergioiden kanssa on, kun jos kyseessä olisi joku muu kuin maito niin miten se olisi voinut allergisoida 2vko:n iästä tähän päivään asti tauotta kun imettämisen lopetin n. 1kk jälkeen ja kiinteitä alettiin syömään vasta 3kk iässä, eihän olisi voinut saada ruoka-aineita elimistöönsä tuona aikana vai luulenko väärin?

Siellä korvikkeessa voi olla jokin allergisoiva aineasosa.
Esim. meillä pojalle ei sopinut tutteli, mutta kylläkin Semperin korvike. Poika oli myös herkkä perunalle ja viilejä hän ei voinut syödä kuin vasta reilun vuoden iässä. Allergiat on joskus tosi monimutkaisia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. esim. nyt siitepölyaika ja ristiinallergisointi on hyvin mahdollista, itse en syö juuri nyt tomaattia kun koivut pölyttää.

 

Täältä myös sympatiaa, auttaa en osaa. Mun molemmat lapset olleet vauvoina erittäin itkuisia, tyytymättömiä, huonounisia, tempperamenttisia, herkkiä. Muistelen kauhulla molempien ensimmäistä 1,5 vuotta... Molempien kanssa ravattiin lääkäreillä, kokeiltiin refluksilääkitykset, vyöhyketerapiat, hieronnat ymymym mutta mikään muu ei auttanut kuin aika. Nyt ovat 3,5- ja 2-vuotiaat ja nuo ajat ovat vain pahaa unta. Molemmat nukkuvat hyvin ja viihtyvät keskenään, en aloittaisi vauva-aikaa enää uudelleen mistään hinnasta!

Mutta ota kaikki apu vastaan minkä saat, nuku aina kun voit, jätä kotityöt omaan arvoonsa. Hoida itseäsi, rentoudu, lue, harrasta mitä vaan mistä saat pakoa tuosta arjesta! Itselläni olemattoimat tukiverkot ja mies teki melkein ympäripyöreää päivää, joten jaksaminen oli välillä hiuskarvan varassa. Näin jälkikäteen ajateltuna en ollut todellakaan mikään ihana äiti tuolloin, vaan hermoraunio, univelkainen, itkuinen... Nyt koitan korvata kaikkea tuota aikaa ihanille lapsilleni!

 

Rankkaa se on, tiedän.
Meillä esikoinen ei edelleenkään nukun kokonaista yötä, ikää kohta 3v. Aina ollut kiukkuinen, helposti itkevä ja kokomajan viihdytettävä, edelleenkin. On myös muutenkin tosi "räjähdysherkkä". Aina ollut huono syömään, mutta ei puöautellut paljon.

Kuopus taas onnihan yhtä huono nukkuja, edes vastasyntyneenä ei nukkunut kun . 15 min pätkiä päivällä muutaman kerran. Yöllä nukkui vaan ja ainoastaan jos oli tissi suussa. Hän ei kyllä ole niin itkuinen ja tyytymätön, mutta aina ollut pystyssä viihtyvää sorttia.
Kuopuksella taas oli tuota pulauttelu ongelmaa, aivan järkyttäviä määriä kaaressa lensi. Ei kuotenkaan kukaan suostunut tutkimaan enempi. Nyt ikää reilu vuosi ja vieläkin tosi helposti pulauttaa/yökkii, eikä voi syödä kovin möykkyistä ruokaa.

En tiiä, ei niissä tunnu sillein vikaa olevan, ovat vain tuollaisia vähäunisia ja meneviä tyyppejä, esikoinen alkoi kävellä 9kk iässä, kuopus 10kk. Ja toi pienemmän sihtikurkkuisuuskin kuitenkin koko ajan vähenee. Nukkuminen, no sitä vielä treenataan. Ehkä joskus...?

 

Joku on saattanut tarinaamme ehkä blogistani seurata joskus, mutta kerrataanpa tilannetta niille, jotka eivät tapausta tunne.. Eli täällä taisteltu itkuisuuden, levottomuuden ja nukkumattomuuden kanssa kohta puoli vuotta. Poika aloitti kun oli n. 2-3 viikkoa vanha ja loppua ei näy vielä puolen vuoden nurkillakaan.

Osasyynä varmasti kaikkeen oli pojan kuukautta ennen laskettua aikaa 2,2 kiloisena syntyminen. Reipas ja jäntevä vauva hän oli kuitenkin pienestä saakka, välttyi keskolalta ja päästiin kotiin viiden sairaalapäivän jälkeen. Kuten jo sanoin, yövalvominen alkoi siinä pariviikkoisena. Silloin se toki oli normaalia, mutta pikkuhiljaa aloimme miettimään, että onko kaikki sittenkään kunnossa. Puklu on lentänyt kaaressa alusta asti ja kaikki merkit refluksiin on, jota tosin kukaan lääkäri ei ole todennut. Maidonsakeuttaja ja myöhemmin kiinteät auttoivat asiaa, mutta kyllä se laatta lentää vieläkin huonoina päivinä ihan "litra tolkulla". Tuohon ei niin ole kiinnitetty huomiota, kun paino nousee ja kasvu muutenkin hyvää.

Öisin on valvottu siis enemmän ja vähemmän - pääasiassa enemmän. Noin 2-3 kk ikäisenä öitä valvottiin enemmän kuin nukuttiin, vaunulenkeillä oli pakko käydä että pysyi hereillä ja muistikuvat tuosta ajasta ovat täysin nollassa. Poika saattoi huutaa pari-kolme tuntiakin putkeen öisin eivätkä päivät olleet sen rauhallisempia. Nukkuminen ja nukahtaminen on ollut pojallemme aina todella, todella vaikeaa. Lääkärissä diagnosoitiin aina vain se koliikki, kas vain kun meidän koliikki ei loppunut silloin 2kk, 3kk eikä 4kk rajapyykilläkään..

Nykyään tilanne on jo parempi: tuntitolkulla huutamisista on päästy ja yötkin menevät jo jonkin kaavan mukaan. Yleensä poika nukahtaa klo. 21.30-22, herää syömään 02 ja 05-06, joskus siinä välilläkin. Toisen syömiskerran jälkeen känistään 15-30min välein, ylös n. 8-9. Homma menee hienosti siihen verrattuna, että vielä kuukausi sitten aamumme alkoivat aina 05-06 ja yöllä herättiin silti vähintään 3-4 kertaa. Yöunista en siis enää viitsi valittaa, ne ovat oikeasti hyvät, vaikka tiedänkin lukuisia ikätovereita, jotka nukkuvat täysiä öitä.

Suurin ongelmamme onkin tänäpäivänä yhä se huutaminen ja levottomuus, joihin ei tunnu ratkaisua löytyvän mistään. Öisin ei huutamista juurikaan tapahdu, mutta nämä päivät.. Pukeminen itkettää, selällä olo itkettää, äidin vessassa käyminen itkettää, syöminen itkettää, kaukalossa olo itkettää, vaunuissa olo itkettää ja nukuttamiset on aina ihan järkyttävää parkua, jokaikinen kerta. Ikinä ei poika nukahda itsekseen mihinkään tai hyssyttelemällä - aina vaaditaan jumalaton parku, kuin henkeä vietäisiin. Se on paitsi ikävä tapa niin hirveän kuluttavaa kuunneltavaa myös meille vanhemmille, voi montako kertaa sitä on itketty vain sitä, että poika itkee. Poika ei myöskään viihdy itsekseen juuri lainkaan; neuvolasta "ahdistellaan" kääntymisestä, mutta milläpä tuo oppisi kääntymään kun alkaa itkemään heti kun laskee lattialle?

Välillä tuntuu, että yksinkertaisesti kaikki on koitettu. Apteekkiin ja lääkäreihin on mennyt luvattoman paljon rahaa; maitohappobakteereja, cuplatoneja, sakeutusainetta ja viimeisimpänä myös reseptillinen maitoallergiamaito, josta ei ole ainakaan viikon kokeilun perusteella ollut mitään hyötyä. Kuten arvelin.
Olemme koittaneet myös rentoutusmusiikit, silittelyt, soittorasiat, unilelut, nukuttaa yökkärissä, nukuttaa vaipalla, nukuttaa vieressä, nukuttaa vaunuissa. Ei auta, aina yhtä vaikeaa ja se sama parku. Sylissä rauhoittuu, muttei nuku siihen. Myös kantoreppua ja kantoliinaa on testattu arjen askareissa, ei viihdy. Kauppareissut ja kyläilyt ovat yhtä tuskaa, kun poika ei tykkää olla missään. Hirveää on myös, jos kaveri herää kesken vaunuiluretken, koska en jaksa kantaa häntä ja samalla työntää vaunuja, vaunuissaan hän vain huutaa.

Epätoivo alkaa valtaamaan meidät, kun tämä ei tunnu loppuvan vaikka tekisi mitä. Kaverisuhteet ja parisuhdekin kärsii, kun elämä on aina yhtä taistelua itkua vastaan. Viimeisin pettymys oli tämä maitokokeilu, josta maksettiin maltaita kun vihdoin resepti saatiin ja sekään ei tunnu auttavan. Seuraavaksi saamme ilmeisesti happosalpaajat. Myös ruoka-aineallergiat on testattu.

Jotenkin en usko, että pojalla olisi varsinaista fyysistä hätää, koska on iloinen kun joku jaksaisi viihdyttää 24/7 ja kantaa aina sylissä. Yli seitsenkiloista vaan kun ei millään voi aina kantaa sylissä, kun itsekin pitäisi syödä, käydä suihkussa ja vessassa. Olemme molemmat olleet pojan isän kanssa levottomia lapsia ja minä kuuleman mukaan olen huutanut "koko ensimmäisen vuoden", joten voisiko tämä kaikki olla vain geeniperimää? Onko muilla levottomia, hankalia ja itkuisia lapsia, joiden tyytymättömyyttä ei ole millään pystytty perustelemaan?

Kiitos jos joku jaksoi lukea ja vielä suurempi kiitos jos joku jaksaa vastata. En edes tiedä miksi kirjoitin tänne yleiselle puolelle vauva-puolen sijaan, ehkä useampien kommenttien toivossa. Joka tapauksessa koitetaan mitää se mukava vastaustyyli, vaikka se tuntuu täällä puolella olevankin välillä täysi mahdottomuus.

Jep mullakin oli tollanen, sillä erotuksella että 6kk iässä ei tosiaan nukuttu noin hyvin... vaan edelleen valvoi monta tuntia(molemmat) heräili usein. pahimmillaan se 3kertaa tunnissa. Ja 2 asiaa piti hiljaisena: Tissi tai kantaminen. Ja niitä kantotunteja kertyi varmaan yli tuhat... ennenku ikää alkoi olee sen verran että helpotti.

Mä luulin että tuolla isommalla oli refluksi(mutta mä en tiennyt sitä silloin,kun en tiennyt koko sairaudesta mitään), mut kun molemmat lähti liikkeelle loppui päiväitkut! eli isompana se päivisin oli tylsistymisestä isoksi osaksi(koska oli hiljaa jos viihdytti).

 

Meillä siis yöunet alkoi olee kokonaisia siinä lähempänä 2vuotta.

 

Tuli vielä mieleen että jos ei viihdy lattialla makuullaan yksin van vaatii seuraa niin sellainen kävelytuoli tai hyppykiikku voisi olla pian kova sana jos siis poika haluaa olla seuroissa mukana.

Sitä kääntymistä teidän täytyy varmaan treenata sitten ihan aktiivisesti kahdestaan, neuvolasta voi pyytää että jos pääsisi fysioterapeutille joka antaa ohjeita.

 

Korvikkeistakin kokeiltiin kaikki mitä kaupasta löytyi; Nan, Tutteli ja käyttöön jäi sitten Semper. Eroja en huomannut.

Kuten jo mainitsin, mä olen itse nukkunut ekan kokonaisen yöni 2vkoa vajaa 1-vuotiaana, et sinänsä pojallakin vielä aikaa ottaa äiskä kiinni.. Ja miehen suvussa ylivilkkaus/tarkkaavaisuus häiriöitä, mikäli se tähän jotain vaikuttaisi.

Rankkaa on tosiaan ollut, enpä ikinä ikinä olisi kuvitellut, että vauva-ajasta ei jää mieleen kuin ne itkuiset yöt ja jatkuva huoli siitä, mikä toisella on. Kerhossa käytiin, mutta nekin lakkaavat kesäksi. Kavereita on ja ei, hoitoapua ei juurikaan. Ja yksin olen myös vauvan kanssa paljon.. Silloin sitä yrittää vain ajatella, että se mikä ei tapa se vahvistaa. Luultavasti elämässä pienemmät murheet eivät tunnu tämän jälkeen enää miltään Mutta vakaasti olen sitä mieltä, että toisen lapsen äidiksi en enää ikinä pysty/jaksa, silläkin uhalla, että toinen saattaisi olla helpompi. Niin rakkaita ne on, mutta kyllä oma mielenterveys pettäisi pahan kerran jos tää rumba pitäis joskus vielä kokea uudestaan!

 

Kävelytuoli on ja siinä tosiaan viihtyy pari sekuntia kauemmin kuin lattialla. Ja myös kääntymistä on treenattu, mutta ei poju osaa siltikään tehdä sitä itse, ryömimisharjoittelu on nyt se pop juttu.

 

Mulla on vastaavanlainen tyttö. Nyt ikää 1,5v. Hänen eka vuotensa on mulla suorastaan sumun peitossa, kun olin niin väsynyt. Herätyksiä yössä 10-20 ja päikkärit maksimissaan 45 min. Aina halusi olla sylissä ja touhussa mukana. Öisin ainoastaan äiti kelpasi/kelpaa lohduttajaksi. Onneksi hän viihtyi kantoliinassa ja nykyään rinkassa. Mutta joo, meillä johtui allergioista. Laajat ruoka-aineallergiat, selvisi kyllä testeissä, joten en tiiä onko siitä kyse. Lisäksi tyttö on ns. suuritarpeinen vauva. Oletko tutustunut? Imetyksen tuki ry

Paljon, paljon voimia teidän perheellenne Jjuuli!

 

Onko muilla allergikoilla ollut suvussa/vanhemmilla allergiaa? Meillä ei ole kummallakaan. En missään nimessä poissulje allergia-vaihtoehtoa, mutta tosiaan testeissä käyty eikä mistään tullut positiivista, joten miten tästä sitten tutkisi lisää?

 

Meillä on altistavista tekijöistä seuraavat:

-astma (äiti)
-allergiat (molemmat)
-maitorupi (isä)

Eli meillä oli erittäin todennäköistä lapsella allergiat.

 

Onko teillä ollut maidon lisäksi pois kananmuna ja naudanliha? Erittäin pahasti maidolle allergiset voivat reagoida naudanlihaankin.

 

Sanoisin tuosta allergia-asiasta sen verran, että jos teidän lapsella on allergiaa, uskoisin sen olevan suolioireista allergiaa, joka harvoin näkyy allergiatesteissä. Tosiaan kannattaa etsiä lääkäri, joka tietää suolioireisesta allergiasta, koska on paljon allergologejakin, jotka ymmärtävät vain iho-oireista allergiaa. Meillä molemmat lapset ovat suolioireisia allergikkoja, mutta esikoinen oli ja on huomattavasti laajemmin allerginen. Hän pulautteli todella runsaasti, itki paljon ja yöt sekä yleensä nukkuminen haastavaa. Tilanne helpottui vasta, kun lääkäri käski minua lopettamaan imettämisen 5kk iässä ja saimme sopivan erityiskorvikkeen. Meille ei sopinut ensimmäinen eikä vielä toinenkaan kokeilussa ollut korvike vaan vasta Neocate. Voihan teidän tilanteessa kyse olla aivan jostain muusta, mutta ajattelin vaan kirjoittaa miten meidän tapauksessa.

 

Eipä käy kateeksi...
Meillä myös vaativa lapsi, paljon samoja "oireita" kun teillä.
Meillä levottomuus alkoi jo laitoksella, muut lapset nukkuivat synnytyksen jälkeen 10 tunnin unia, niin meidän poika heräili koko ajan. Ja sama jatkui kotona, heräili ekat 9kk 20 - 40 min välein, niin yöllä kun päivälläkin. Hetkeäkään ei viihtynyt ilman viihdytystä, syöminen oli vaihtelevan vaikeaa ja kovin oli itkuinen.
Kehityksessä taas oli aikaansa edellä, joka taas aiheutti lisää kitinää. Hampaat tulivat 3 kk iässä, liikkeelle lähti jo 5kk iässä ja kävelemään 9 kk iässä.
Lisäksi kärsi toistuvista korvatulehduksista, joihin ei liittynyt kuumetta tai oikeastaan mitään muita oireita kun normaaliakin runsaampi kitinä.
Meillä ei mitään allergioita löydetty, eikä nyt 4v. ole mitään ilmennyt.
Vyöhyketerapiat, maitohappobakteerit, cuplaton... Ei mitään vaikutusta.

Aika oli ainut, joka auttoi, mutta hiljaista ja tyytyväistä lasta ei meidän lapsesta ole vieläkään tullut. Temperamenttia on vaikka muille jakaa ja vieläkin kitisee paljon, mutta on reipas ja ihana poika. Nukkuu vieläkin vaihtelevasti, nukahtaa hyvin, jopa erittäin hyvin, mutta heräilee vieläkin useamman kerran yössä.

Huonoon nukkumiseen, tai enemmänkin nukkumattomuuteen, meillä auttoi 9 kk iässä unikoulu. Sen jälkeen nukuttiin lähes vuosi erittäin hyvin, sitten taas tuli vähän takapakkia kun siirryttiin pois pinnasängystä, mutta ei sentään enää heräillyt 20 minuutin välein.

Myös korvien putkitus auttoi, jäi korvatulehdukset ja se vähensi itkuja tosi paljon.
Myös päivähoidon aloitus hieman rauhoitti, kun sai lisää viihdykettä, niin turhautuneisuus hieman helpotti.

Yrittäkää jaksaa, temperamenttinen lapsi on todellinen ihanuus kun pahin kitinäkausi menee ohi.

 

Koska en tiedä missä asutte, niin älä suutu kun ehdotan tätä, mutta jos mahdollista ruvetkaa ulkoilemaan leikkipuistossa, istukaa hiekkiksella, keinu lapsesi kanssa, tai jos pystyy istumaan, niin keinuta keinussa.

 

Voi kestää kaksi-kolmekin viikkoa että allergiamaidon kanssa alkaa helpottaa,jos siis siitä on kiinni. Meillä on maito- ja vehnäallergisia pari ja edelleen niille altistumisen jälkeen menee viikko-kaks että olo normalisoituu.