Jos teille olisi tulossa lapsia viikonlopuksi hoitoon - ja omastakin takaa pieniä riittäisi

[QUOTE="vieras";26328874]Nauran sinulle paskaisesti jos tosissasi väität että on lapsen edun mukaista jättää pieni vauva viikonlopuksi hoitoon. Niin pieni ei edes viikonlopun jälkeen muista äitiään. Todellista rakkautta ja lapsen etujen ajattelemista? Not. Kyllä, tuossa vaiheessa todellakin äidin vaistot on niin vahvat ettei vauvaa HALUA jättää viikonlopuksi hoitoon. Se on myös ehdottomasti lapsen edun vastaista ellei tilanne ole se että lapsen on parempi olla ilman vanhempiaan. Noin pienen vauvan kohdalla on ihan turha vetää mukaan mitään lapsen etua tai isovanhempien oikeus kun puhutaan viikonlopusta.[/QUOTE]
Uskon naurusi paskaiseksi.

Minä en muuten ole puhunut mitään isovanhempien oikeudesta.
Mielenkiintoista kuitenkin että otit moisen asian esiin...

Mielenkiintoista (ja pelottavaa) on sekin että mielestäsi vauvan kohdalla lapsen etu on "turhaa" ja vain äidin "HALUILLA" on merkitystä. Minkä ikäisen kohdalla mielestäsi lapsenkin edulla merkitystä vai määritelläänkö se ikä äidin halujen mukaan?

 

Ei varmaan missään, en ole estänyt heitä tapaamasta. Tosin isukilla on ollut kaikennäköisiä omituisia, ehkä vaarallisiakin piirteitä, mutta lähinnä kännissä.

Hmm, ok.

 

[QUOTE="vieras";26328893]Oletko oikeasti tyhmä kuin saapas vai esitätkö vaan?[/QUOTE]

Jos ilmaisen mielipiteeni mikä nyt ei satu olemaan sama sinun kanssasi. Ja se tekee sinun mielestäsi minusta tyhmän kuin saapas. Niin kyllä olen tyhmä kuin saapas .

Toivon mukaan tekee sinut onnelliseksi, kun tällä kertaa olet oikeassa.

Mutta sinuna ehkä hetkeksi pysähtyisin myös miettimään sitä. Onko sinun mielipiteesi oikeasti se ainoa oikea...

 

Onnea ja voimia huomiselle ja ensi viikolle.

10 kk ja 13 kk sikäli "hankalia" että ainakin minulla tuossa iässä tuppaa käymään selän päälle se kantaminen ja nostelu. Wäinö taas ei vielä oikein mitään paina ja yksivuotais meillä jo reipas pikkumies, joka pääosin tepsuttelee ihan omin jaloin.

(PS. Selviämisen ja jaksamisen ohella, muista myös NAUTTIA)

Kiitos ja samoin sinne.

Jep, noi 10- ja 13kk onkin ne "laiskottavat tekijät", mut onneksi toi mun mukelo kanssa jo itse kävelee, järki ei tosin päätä pakota eli perässä saa ryntäillä suhteellisen reippaasti.
10kk ikäinen ei onneksi vielä paljoa liiku, eli hänen perässään ei tarvitse ryntäillä.

Eiköhän tästä ihan nautittavaa tule, etenkin muksun osalta kun pääsee muiden lasten kanssa viettämään aikaa.
Mä koen itse ja olen aina kokenut sisaruslauman niin suurena rikkautena et oon ihan innoissani aina kun tuo oma saa tilaisuuden "leikkisisaruksiin".

 

Uskon naurusi paskaiseksi.

Minä en muuten ole puhunut mitään isovanhempien oikeudesta.
Mielenkiintoista kuitenkin että otit moisen asian esiin...

Mielenkiintoista (ja pelottavaa) on sekin että mielestäsi vauvan kohdalla lapsen etu on "turhaa" ja vain äidin "HALUILLA" on merkitystä. Minkä ikäisen kohdalla mielestäsi lapsenkin edulla merkitystä vai määritelläänkö se ikä äidin halujen mukaan?

JOS perhe on normaali niin lapsen etu ei ikinä vaadi sitä että pienen pieni vauva jätetään viikonlopuksi hoitoon. Edelleen, V-I-I-K-O-N-L-O-P-U-K-S-I kun muutamilla on suuria ongelmia luetunymmärtämisessä. Ja ei, normaalissa perheessä lapsi ei ole _isällään_ hoidossa. Tietenkin sitten kun lapsi itse osaa halunsa ilmaista.

 

Hmm, ok.

Hän päätti, ettei pahemmin halua tavata. Olen muuton jälkeen yrittänyt järjestääkin tapaamisia, muttei ole koskaan tullut kun on sovittu ja kun itse matkustimme hänen luokseen, yritti viime hetkillä peruakin tapaamisia.. Synttäri-eikä joululahjoja näy. En voi tyttöä vaan tuupata kylään vanhempana tuntemattomalle sitten kun se bio-isälle sopii. Vaikeaa se on ollut aiemmin hyväksyä, ettei tytölle välttämättä tule hyvää suhdetta isäänsä, mutta toisaalta tytöllä on myös ihana isi joka hellii, lellii ja prinsessoi neitiä kaiket päivät. Ja pikkusisaruksia tulossa lähiaikoina, joten eiköhän pärjää. Tulevaisuus näyttää, mitä tuleman pitää...

 

Jos ilmaisen mielipiteeni mikä nyt ei satu olemaan sama sinun kanssasi. Ja se tekee sinun mielestäsi minusta tyhmän kuin saapas. Niin kyllä olen tyhmä kuin saapas .

Toivon mukaan tekee sinut onnelliseksi, kun tällä kertaa olet oikeassa.

Mutta sinuna ehkä hetkeksi pysähtyisin myös miettimään sitä. Onko sinun mielipiteesi oikeasti se ainoa oikea...

Kyllä, olet tyhmä kuin saapas jos vertaat tilannetta
a) yhteen yöhön
b) vedät mutkat suoriksi vinkuen että lasta ei saa laittaa 18 vuoteen hoitoon ilman terapiaa jne kun sanon pienen vauvan _viikonloppuhoidon_ olevan epänormaalia. Tai en tiedä. Ehkä saapaskin tietäisi että nuo ei liity mitenkään alkuperäiseen aiheeseen?

 

[QUOTE="vieras";26328921]JOS perhe on normaali niin lapsen etu ei ikinä vaadi sitä että pienen pieni vauva jätetään viikonlopuksi hoitoon. Edelleen, V-I-I-K-O-N-L-O-P-U-K-S-I kun muutamilla on suuria ongelmia luetunymmärtämisessä. Ja ei, normaalissa perheessä lapsi ei ole _isällään_ hoidossa. Tietenkin sitten kun lapsi itse osaa halunsa ilmaista.[/QUOTE]

Mehän emme vielä tiedä, onko Wäinö yhden yön vai viikonlopun.
Koetko oikeasti että "normaali" äitisuhde on kaikilla lapsilla niin hauras, että 48 tunnin eron jälkeen lapsi ei enää edes tunnista äitiään?
Vai uskotko että vain nimenomaan teillä on jostain syystä äitisuhde ollut noin heikoilla ja muilla, esim sairaustapauksen kohdanneilla, epänormaaleilla äideillä ja lapsilla suhde kestää?

 

[QUOTE="vieras";26328788]Yksikään normaaleilla äidinvaistoilla ja rakkaudella varustettu äiti ei jätä 3 kk ikäistä vauvaa viikonlopuksi hoitoon vapaaehtoisesti. Piste.[/QUOTE]

Yksikään tervejärkinen ihminen ei väitä muita epäterveiksi jos eivät toimi niinkun sinusta pitäisi.Piste.

 

Hän päätti, ettei pahemmin halua tavata. Olen muuton jälkeen yrittänyt järjestääkin tapaamisia, muttei ole koskaan tullut kun on sovittu ja kun itse matkustimme hänen luokseen, yritti viime hetkillä peruakin tapaamisia.. Synttäri-eikä joululahjoja näy. En voi tyttöä vaan tuupata kylään vanhempana tuntemattomalle sitten kun se bio-isälle sopii. Vaikeaa se on ollut aiemmin hyväksyä, ettei tytölle välttämättä tule hyvää suhdetta isäänsä, mutta toisaalta tytöllä on myös ihana isi joka hellii, lellii ja prinsessoi neitiä kaiket päivät. Ja pikkusisaruksia tulossa lähiaikoina, joten eiköhän pärjää. Tulevaisuus näyttää, mitä tuleman pitää...

Juuh. Olen huomannut vastaavan ilmiön muillakin.
Jos suhdetta ei aleta aktiivisesti rakentaa varsin varhain, se harvoin myöhemmin enää luontevasti käynnistyy itsestään. Ikävää moinen.

 

[QUOTE="vieras";26328939]Kyllä, olet tyhmä kuin saapas jos vertaat tilannetta
a) yhteen yöhön
b) vedät mutkat suoriksi vinkuen että lasta ei saa laittaa 18 vuoteen hoitoon ilman terapiaa jne kun sanon pienen vauvan _viikonloppuhoidon_ olevan epänormaalia. Tai en tiedä. Ehkä saapaskin tietäisi että nuo ei liity mitenkään alkuperäiseen aiheeseen?[/QUOTE]

Ensinnäkin jos et sarkasmia ymmärrä se ei ole minun häpeäni. Ja jos oikein olen itse käsittänyt Mummeliisan luokse tuleva pienikään ei välttämättä ole hoidossa koko viikonloppua.

 

Mehän emme vielä tiedä, onko Wäinö yhden yön vai viikonlopun.
Koetko oikeasti että "normaali" äitisuhde on kaikilla lapsilla niin hauras, että 48 tunnin eron jälkeen lapsi ei enää edes tunnista äitiään?
Vai uskotko että vain nimenomaan teillä on jostain syystä äitisuhde ollut noin heikoilla ja muilla, esim sairaustapauksen kohdanneilla, epänormaaleilla äideillä ja lapsilla suhde kestää?

Yleensä en vedä kirjallisuutta mukaan mutta kai sä lukenut ihminen tiedät sen verran että vauvan lähimuisti on äärimmäisen lyhyt. Ihan tutkittu juttu, túrha siihen on edes väittää vastaan. Ei ole minun keksimä juttu Ja mistä sen tietää kestääkö äitilapsisuhde pitkää eroa? Oletko ollut tutkimassa kaikkia niitä tapauksia? Nythän oli kyse siitä että normaalilla äidinrakkaudella ja vaistoilla varustettu ihminen ei halua takuulla olla erossa pienestä vauvasta viikonloppua. Näitä tunteettomia ihmisiä vaan taitaa olla valitettavasti paljon ja pahinta on se etteivät he itse edes tiedosta

 

Juuh. Olen huomannut vastaavan ilmiön muillakin.
Jos suhdetta ei aleta aktiivisesti rakentaa varsin varhain, se harvoin myöhemmin enää luontevasti käynnistyy itsestään. Ikävää moinen.

Onhan se tavallaan, itse rakensin pitkään isääni jonkinmoista suhdetta. Meillä ei koskaan ole ollut mikään mielettömän hyvä suhde, yleensä lähinnä kiusaannun. Isäni nyt on vaan harvinaisen vittumainen ja nöyryyttävä alkoholisti Mutta toimeen tullaan, en vain osaa kuvitella millaista olisi ollut, jos pienestä pitäen olisin saanut viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Toisaalta suhteeni isäni vanhempiin oli läheisempi kuin omiini, joten olisin saattanut jäädä siitä paitsi enkä sitä haluaisi. Minulla oli maailman parhaat isovanhemmat, ehdottomasti.

 

Onhan se tavallaan, itse rakensin pitkään isääni jonkinmoista suhdetta. Meillä ei koskaan ole ollut mikään mielettömän hyvä suhde, yleensä lähinnä kiusaannun. Isäni nyt on vaan harvinaisen vittumainen ja nöyryyttävä alkoholisti Mutta toimeen tullaan, en vain osaa kuvitella millaista olisi ollut, jos pienestä pitäen olisin saanut viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Toisaalta suhteeni isäni vanhempiin oli läheisempi kuin omiini, joten olisin saattanut jäädä siitä paitsi enkä sitä haluaisi. Minulla oli maailman parhaat isovanhemmat, ehdottomasti.

Selittää sinun tunnevammaisuutta ja empatian puutetta :hug:

 

Ensinnäkin jos et sarkasmia ymmärrä se ei ole minun häpeäni. Ja jos oikein olen itse käsittänyt Mummeliisan luokse tuleva pienikään ei välttämättä ole hoidossa koko viikonloppua.

Sarkasmi on taitolaji Tuo oli sitä perus "vedän herneet nenään ja kaiken överiksi" Tahallista vai silkkaa tyhmyyttä, sitä en tiedä.

 

[QUOTE="vieras";26328960]Yleensä en vedä kirjallisuutta mukaan mutta kai sä lukenut ihminen tiedät sen verran että vauvan lähimuisti on äärimmäisen lyhyt. Ihan tutkittu juttu, túrha siihen on edes väittää vastaan. Ei ole minun keksimä juttu Ja mistä sen tietää kestääkö äitilapsisuhde pitkää eroa? Oletko ollut tutkimassa kaikkia niitä tapauksia? Nythän oli kyse siitä että normaalilla äidinrakkaudella ja vaistoilla varustettu ihminen ei halua takuulla olla erossa pienestä vauvasta viikonloppua. Näitä tunteettomia ihmisiä vaan taitaa olla valitettavasti paljon ja pahinta on se etteivät he itse edes tiedosta [/QUOTE]

Nyt kirjoitat että "Mistä sen tietää...?"
Ja aiemmin kirjoitit, että "Mielipiteeni on ainoa oikea. Piste".
Ehdin jo ajatella, että taustalla jotain uskottavaakin,
ennen kuin meni siihen, että "normaalia on olla kuin minä ja minun vaistoikseni kutsumani tunteet ovat kaikkien ihmisten normaaliuden ja moraalin, mitta "
ja
"paha on elleivät muut sitä itse tiedosta".

Hauska keskustelu kuitenkin.
Kiitos sinulle siitä.

 

[QUOTE="vieras";26328972]Selittää sinun tunnevammaisuutta ja empatian puutetta :hug:[/QUOTE]

Mutta mulla on paljon empatiaa. Edelleen. Mä kohdistan mun tunteet ja empatian suoraan heikoille ja puolustuskyvyttömille, lähinnä lapsille. Tosin mulla on mahdollisesti ADHD, joten en varsinaisesti ihmettele että annan palautetta varsin avoimesti silloin kuin koen sen olevan tarpeellista. Mikä on muuten yllättävän usein.

 

Nyt kirjoitat että "Mistä sen tietää...?"
Ja aiemmin kirjoitit, että "Mielipiteeni on ainoa oikea. Piste".
Ehdin jo ajatella, että taustalla jotain uskottavaakin,
ennen kuin meni siihen, että "normaalia on olla kuin minä ja minun vaistoikseni kutsumani tunteet ovat kaikkien ihmisten normaaliuden ja moraalin, mitta "
ja
"paha on elleivät muut sitä itse tiedosta".

Hauska keskustelu kuitenkin.
Kiitos sinulle siitä.

Etkö tajua että nuo on kaksi aivan eri asiaa? Toinen on lapsen kokemus ja traumat, toinen äidin tunteettomuus / normaali tunne-elämä. Jos haluaa olla erossa pienen pienestä vauvasta viikonlopun niin jotain on vialla päässä ja pahasti.

 

Onhan se tavallaan, itse rakensin pitkään isääni jonkinmoista suhdetta. Meillä ei koskaan ole ollut mikään mielettömän hyvä suhde, yleensä lähinnä kiusaannun. Isäni nyt on vaan harvinaisen vittumainen ja nöyryyttävä alkoholisti Mutta toimeen tullaan, en vain osaa kuvitella millaista olisi ollut, jos pienestä pitäen olisin saanut viettää paljon aikaa hänen kanssaan. Toisaalta suhteeni isäni vanhempiin oli läheisempi kuin omiini, joten olisin saattanut jäädä siitä paitsi enkä sitä haluaisi. Minulla oli maailman parhaat isovanhemmat, ehdottomasti.

Olen iloinen isovanhemmistasi ja pahoillani isäsi puutteista.

Itsellä sikäli kovin onnekasta, että minulla on paitsi hyvät (tosin varsin epäkonventionaaliset) vanhemmat, myös loistavat isovanhemmat. Jos minulla olisi valta&voima tai haltiattaren taikasauva tai muuta käyttökelpoista kepakkoa, loitsisin oitis tuollaisen tilanteen kaikille maailman lapsille.

Uskon, että sellaisen tilanteen jälkeen, viimeistään seuraavaa seuraava sukupolvi olisikin jo paljon paremmassa asemassa kuin ihmiskunta nykyään....

 

[QUOTE="vieras";26328729]Kyllä mä ymmärrän että niihin (teinimutseihin?) kolahtaa jotka jättää pienen vauvan viikonlopuksi hoitoon. Kyllä te sitten ymmärrätte jos joskus koette normaalin kiintymyssuhteen vauvaan [/QUOTE]

Pelastit päiväni, teiniksi ei olekaan tituleerattu pitkään aikaan.
Olen Mummeliisaa pari vuotta vanhempi
Myönnän, että elämän ymmärtämisessä olen vasta aloittelija

 

Hyvänen aika, minkä takia tämä ketju herättää niin paljon kiukkua? Mistä lähtien on tullut itsekehuksi ja kissanhännän nostamiseksi se, että täysillä rakastaa elämäänsä ja läheisiään ja kertoo sen ääneen? Sen kai pitäisi olla NORMAALIA. Minä luen näitä Mummeliisan ketjuja aina kun on itsellä nuhjaantunut ja kiukkuinen ja riittämätön olo, ja piristyn niistä. Että jos joku jaksaa yhdentoista kanssa niin enköpä minä yhden...

Kai se niin menee että mitä pienempi on itse ihmisenä, sitä lytymmäksi on saatava muut että itse edes vähän sieltä takaa näkyisi.

 

Mun ja mun poikien kiintymyssuhde on siis pilattu jo sairaalassa. Esikoisen näin pikaisesti sektion jälkeen ja seuraavan kerran vasta yli vuorokauden päästä ja ensimmäisen yön sain olla yhdessä hänen kanssaan, kun hän oli noin viikon ikäinen. Kuopuksen kohdalla myös pikainen vilkaisu ja sitten seuraava kohtaaminen yli vuorokauden kuluttua.

Alkuperäiseen aiheeseen sen verran, että voisin antaa lapset hoitoon/ottaa hoitoon, jos on oletettavaa, että oksennus johtui jännittämisestä. Jos kuitenkin olisi kunnollinen epäily, että kyseessä on vatsatauti, niin yrittäisin saada ainakin 3 kk vanhan eri paikkaan sairaan lapsen kanssa.

 

[QUOTE="vieras";26328995]Etkö tajua että nuo on kaksi aivan eri asiaa? Toinen on lapsen kokemus ja traumat, toinen äidin tunteettomuus / normaali tunne-elämä. Jos haluaa olla erossa pienen pienestä vauvasta viikonlopun niin jotain on vialla päässä ja pahasti.[/QUOTE]

Minun on nyt pakko sanoa, että 9 lapsen äitinä (joista osasta olen ollut satunnaisesti erossa kun he olivat vauvoja ja osasta en) olen enemmän huolissani päävioista sellaisilla, jotka eivät kykene näkemään mitään muuta kuin oman käsityksensä ja ovat valmiita julistamaan (toistuvin asiattomin ilmaisuin) toisin toimivat tunteettomiksi ja epänormaaleiksi.

Meitä on moneen junaan ja elämäntilanteet eri ihmisillä vaihtelevat paljon.
Jollekin sopii hyvin ettei olla lapsesta lainkaan erossa vuosiin.
Jollekin se sopii vähemmän hyvin, mutta olosuhteet pakottavat siihen ja tekevät parhaansa elämän heille asettamissa raameissa.
Joku taas syystä tai toisesta (eriasteisen pakon, vaiston, halun, vakaumuksen tms. mukaan) sallivat muidenkin hoitaa lapsiaan, jopa silloin kun nämä ovat ihan pieniä. Kaikkia näitä ymmärrän täysin.

Sen sijaan ihmiset jotka näkevät vain oman tapansa ainoana oikeana ja ovat valmiita käyttämään (ainakin verbaalista) väkivaltaa juntatakseen oman tapansa normiksi, näen pelottavina.
Ja pelottavinta heissä nimenomaan se, että monella on elämässään pieni lapsi/pieniä lapsia joilla heikot eväät suojautua moiselta väkivallalta...

 

Minun on nyt pakko sanoa, että 9 lapsen äitinä (joista osasta olen ollut satunnaisesti erossa kun he olivat vauvoja ja osasta en) olen enemmän huolissani päävioista sellaisilla, jotka eivät kykene näkemään mitään muuta kuin oman käsityksensä ja ovat valmiita julistamaan (toistuvin asiattomin ilmaisuin) toisin toimivat tunteettomiksi ja epänormaaleiksi.

Meitä on moneen junaan ja elämäntilanteet eri ihmisillä vaihtelevat paljon.
Jollekin sopii hyvin ettei olla lapsesta lainkaan erossa vuosiin.
Jollekin se sopii vähemmän hyvin, mutta olosuhteet pakottavat siihen ja tekevät parhaansa elämän heille asettamissa raameissa.
Joku taas syystä tai toisesta (eriasteisen pakon, vaiston, halun, vakaumuksen tms. mukaan) sallivat muidenkin hoitaa lapsiaan, jopa silloin kun nämä ovat ihan pieniä. Kaikkia näitä ymmärrän täysin.

Sen sijaan ihmiset jotka näkevät vain oman tapansa ainoana oikeana ja ovat valmiita käyttämään (ainakin verbaalista) väkivaltaa juntatakseen oman tapansa normiksi, näen pelottavina.
Ja pelottavinta heissä nimenomaan se, että monella on elämässään pieni lapsi/pieniä lapsia joilla heikot eväät suojautua moiselta väkivallalta...

Kiitos. Itse ajoin juurikin tätä takaa. Mutten taas kertaalleen osannut tuoda sitä näppiksen kautta ruudulle noin tarkoin.

 

Mun ja mun poikien kiintymyssuhde on siis pilattu jo sairaalassa. Esikoisen näin pikaisesti sektion jälkeen ja seuraavan kerran vasta yli vuorokauden päästä ja ensimmäisen yön sain olla yhdessä hänen kanssaan, kun hän oli noin viikon ikäinen. Kuopuksen kohdalla myös pikainen vilkaisu ja sitten seuraava kohtaaminen yli vuorokauden kuluttua.

Alkuperäiseen aiheeseen sen verran, että voisin antaa lapset hoitoon/ottaa hoitoon, jos on oletettavaa, että oksennus johtui jännittämisestä. Jos kuitenkin olisi kunnollinen epäily, että kyseessä on vatsatauti, niin yrittäisin saada ainakin 3 kk vanhan eri paikkaan sairaan lapsen kanssa.

Minä en kyllä ole tuolla perusteella pätkääkään huolissani teidän kiintymyssuhteestanne.

Viimeisestä olen muuten kanssasi samaa mieltä.
Jos nyt osoittautuisi että joku näistä oksentaa yöllä/huomenna niin ainakin pienimmille pitää olla "suunnitelma B", joka ei ehkä yhtä hyvä lasten kannalta kuin "toteutuva A", mutta kuitenkin parempi kuin "kaaos C".

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että silloinvävyistä toinen joutuu ottamaan vapaata töistä ja tyttäristä se, jolla alkamassa kesäkurssi yliopistolla, joutuu luopumaan siitä plus toki sekin että niin pienet kuin muuan mummelikin pettyvät pahasti.