tytönjapoikienmamma
Ja minä kun luulin, että mulla on täällä monta pientä viikonloppuna, kun niitä on 5...huh, on sulla melkoinen määrä muksuja siellä..
Onneksi, kenelle? Ei ainakaan lapselle ja lapsen isälle.Onneks nykyään alle 1-vuotiasta ei tarvitse isälleen antaa yöksi lainkaan jollei äiti halua.
Olen samaa mieltä, että tuputtaminen ei olisi hyvä asia.Noin pienen lapsen kohdalla olisi melko kummallisen oloista, jos päähuoltaja olisi isä, ellei äiti sitten olisi kuollut, alkkis tai narkkari. Tosin näissä tapauksessa kuitenkaan se lapsi ei äidillään paljon olisi.
Mielestäni kuitenkin sossun käytäntö on hyvä, ettei lasta tarvitse antaa yöksi, jos isä ei lasta halua lainkaan yöksi niin eikö tuputtaminen vain huonontaisi asiaa? Mieluummin en sitten itse antaisi kuin pakottaisin ottamaan, se ei tekisi lapselle välttämättä hyvää.
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma;26328661:Ja minä kun luulin, että mulla on täällä monta pientä viikonloppuna, kun niitä on 5...huh, on sulla melkoinen määrä muksuja siellä..
Otathan huomioon, että maailma on täynnä ihmisiä. Ja ihmiset ovat erillaisia. Vaikka sinä et osaakkaan kuvitella tilannetta, miksi pieni vauva pitäisi antaa joskus hoitoon. Jollain voi oikeasti olla tälläinen tarve. Eikä se aina välttämättä ole se baari. Ja vaikka olisikin, niin mitä sitten (jos tämä ei ole jatkuvaa, siis baarissa käynti). Heille se on ok.Koska en voi kuvitella tälläistä tilannetta. Itse olin yksinhuoltaja lapsen olessa tuonikäinen enkä olisi voinut edes sellaista tilannetta kuvitella, ellei kyseessä ole teiniäiti, jolla kiire baariin.
Sehän riippuu pitkälti isästä ja siitä, kuinka paljon aikaa ovat viettäneet noin ylipäätä. Oma lapseni ei todellakaan innostunut ajatuksesta isälleen joutumisesta ja huusi kuin hyeena aina kun edes näki tämän, joten viesti oli varsin selvä. Ei rauhoittunut perilläkään, joten isukki antoi nopeasti periksi, hyvä jos tunnin oli kerrallaan. Asia ei toki ole sama, jos lapsi on suurimman osan vauva-ajastaan ollut isän hoidettavana, mutta yleensä lapsi kuitenkin suosii äitiään pienenä.Onneksi, kenelle? Ei ainakaan lapselle ja lapsen isälle.
Ei toki automaattista, mutta tunnen molempia tapauksia, sekä isejä että äitejä, joille saa sitä lastaan tuputtaa. Esimerkkinä oman tyttöni isä, jonka äiti ja sisarukset kiristävät ottamaan tyttöä hoitoon, ellen itse tarjoa usein. Ja tätä on aikalailla joka kerta, tapaa tyttöä ehkä sen 4 kertaa vuodessa, joten en pidä isä-lapsi suhdetta tärkeänä enkä tule suostumaan ikinä vuoroviikkoihin enkä edes joka toiseen viikonloppuun. Toisaalta, eipä tytön biologinen isä sitä haluakaan.Olen samaa mieltä, että tuputtaminen ei olisi hyvä asia.
Useimmat isät kuitenkaan eivät taida olla sellaisia, että heille pitää lapsiaan tuputtaa?
Tiedän toki, että sellaisiakin ON, mutta koska en ole koskaan törmännyt yhteenkään, oletan etteivät he mikään valtava enemmistö ole saati sitten että voisi pitää lähtöoletuksena ettei yksikään isä halua vapaaehtoisesti olla lapsensa kanssa.
Tuskin olisi siinäkään tapauksessa, että vanhemmat olisivat päätyneet siihen ratkaisuun, että lapsi elää pääasiallisesti isällään, mitenkään automaattista että äidille pitäisi lasta "tuputtaa"? Vai?
Millaisessa vaarassa lapsi olisi ollut, mikäli olisi saanut luoda suhteen isäänsä?Sehän riippuu pitkälti isästä ja siitä, kuinka paljon aikaa ovat viettäneet noin ylipäätä. Oma lapseni ei todellakaan innostunut ajatuksesta isälleen joutumisesta ja huusi kuin hyeena aina kun edes näki tämän, joten viesti oli varsin selvä. Ei rauhoittunut perilläkään, joten isukki antoi nopeasti periksi, hyvä jos tunnin oli kerrallaan. Asia ei toki ole sama, jos lapsi on suurimman osan vauva-ajastaan ollut isän hoidettavana, mutta yleensä lapsi kuitenkin suosii äitiään pienenä.
Yksikään normaaleilla äidinvaistoilla ja rakkaudella varustettu äiti ei jätä 3 kk ikäistä vauvaa viikonlopuksi hoitoon vapaaehtoisesti. Piste.Minulla on ollut lapsia jotka eivät ole olleet ensimmäisen elinvuotensa aikana hoidossa.
Onko minulla niihin sitten mielestäsi normaali kiintymyssuhde, jonka ansiosta "ymmärrän"?
Ilmeisesti ei ole...
koska en ymmärtänyt kommenttiasi.
On vain hyvä, rakakudellinen, luottamuksellinen suhde kaikkiin lapsiini, niin pieniin, teineihin kuin aikuisiinkin. Jos olisi ollut "normaali kiintymyssuhde" niin olisi nyt toisin?
Ja tuon lisäksi "äidin vaistot" saa ohittaa myös isän oikeuden omaan lapseensa ja läheisen suhteen luomiseen oman lapsensa kanssa?Kunhan äiti saa toteuttaa "vaistojaan" ja käsitystään "rakkaudestaan" on ihan sama mitä muuten tapahtuu? Äidin vaistot ohittavat aina esimerkiksi lapsen edun?
Olet ihan oikeassa.
Tuollaisia vaistoja minulla ei ole ollut ja toivon ettei ole kenelläkään läheiselläni vaan toivon että "rakkaudella varustettuuden" sijaan ihan vain rakastavat lapsiaan ja asettavat näiden edun omien vaistojensa edelle.
Onnea ja voimia huomiselle ja ensi viikolle.Kyllä mä ottaisin jos vain siihen yhteen oksennukseen jäisi. Vatsatauti lyö yleensä kerrasta päälle eikä aamuinen yksittäinen oksennus oikein sovi kuvioon, etenkin jos lapsi reagoi vatsallaan.
Itse hoidan huomisen ja ens viikon vähän pienempää muksulaumaa; 6-, 4- ja 3-vuotias, 10kk ikäinen sekä oma 13kk.
Vähän meinaa laiskottaa, mut eiköhän se siitä ku vauhtiin pääsee.
(Ai niin ja vatsa sekaisin minullakin, tosin jännityksestä eli en ole kipeä enkä näinollen peru hoitamisia.. )
Ei varmaan missään, en ole estänyt heitä tapaamasta. Tosin isukilla on ollut kaikennäköisiä omituisia, ehkä vaarallisiakin piirteitä, mutta lähinnä kännissä.Millaisessa vaarassa lapsi olisi ollut, mikäli olisi saanut luoda suhteen isäänsä?
Nauran sinulle paskaisesti jos tosissasi väität että on lapsen edun mukaista jättää pieni vauva viikonlopuksi hoitoon. Niin pieni ei edes viikonlopun jälkeen muista äitiään. Todellista rakkautta ja lapsen etujen ajattelemista? Not. Kyllä, tuossa vaiheessa todellakin äidin vaistot on niin vahvat ettei vauvaa HALUA jättää viikonlopuksi hoitoon. Se on myös ehdottomasti lapsen edun vastaista ellei tilanne ole se että lapsen on parempi olla ilman vanhempiaan. Noin pienen vauvan kohdalla on ihan turha vetää mukaan mitään lapsen etua tai isovanhempien oikeus kun puhutaan viikonlopusta.Kunhan äiti saa toteuttaa "vaistojaan" ja käsitystään "rakkaudestaan" on ihan sama mitä muuten tapahtuu? Äidin vaistot ohittavat aina esimerkiksi lapsen edun?
Olet ihan oikeassa.
Tuollaisia vaistoja minulla ei ole ollut ja toivon ettei ole kenelläkään läheiselläni vaan toivon että "rakkaudella varustettuuden" sijaan ihan vain rakastavat lapsiaan ja asettavat näiden edun omien vaistojensa edelle.
Oletko oikeasti tyhmä kuin saapas vai esitätkö vaan?Ei kun se on palsta totuus. Kukaan ei ole äitiyden arvoinen jos on valmis vapaaehtoisesti jättämään vauvan yöksi hoitoon turvalliseen paikkaan.
Parasta olisi, että lapsi ei missään nimessä ole koskaan minkäänlaisessa hoidossa ennenkuin täyttää 18 vuotta. Muutoin äiti on sydämetön ja lapsi tarvitsee ehdottomasti terapiaa. Koska kiintymyssuhde kärsii tästä yhdestä yöstä liikaa. Pieni tuntee itsensä hylätyksi ja sen jälkeen unohtaa äidin olemassaolon.
Oikeasti alkaa melkeistään kyrpimään nämä tuomitsijat. Ja juu en oo teiniäiti, enkä edelleenkään ole jatkuvasti lapsiani hoitoon laittamassa. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin. Jotkut vain tuntuvat olevan niin kapeakatseisija. Että oma tapa on ainoa oikea tapa. Ja muut ovat ehdottomasta pahasta lapselle. Ja ne jotka toisin tekevät eivät ole äityiden arvoisia. Vaan täysin itsekkäitä paskoja.
P.s. kaikki eivät toimi samoin... ja veikkaan, että aika monella meistä on kuitenkin tasapainoisia rakastettuja lapsia.