Jos teille olisi tulossa lapsia viikonlopuksi hoitoon - ja omastakin takaa pieniä riittäisi

Ja minä kun luulin, että mulla on täällä monta pientä viikonloppuna, kun niitä on 5...huh, on sulla melkoinen määrä muksuja siellä..

 

Onneks nykyään alle 1-vuotiasta ei tarvitse isälleen antaa yöksi lainkaan jollei äiti halua.

Onneksi, kenelle? Ei ainakaan lapselle ja lapsen isälle.

 

Noin pienen lapsen kohdalla olisi melko kummallisen oloista, jos päähuoltaja olisi isä, ellei äiti sitten olisi kuollut, alkkis tai narkkari. Tosin näissä tapauksessa kuitenkaan se lapsi ei äidillään paljon olisi.
Mielestäni kuitenkin sossun käytäntö on hyvä, ettei lasta tarvitse antaa yöksi, jos isä ei lasta halua lainkaan yöksi niin eikö tuputtaminen vain huonontaisi asiaa? Mieluummin en sitten itse antaisi kuin pakottaisin ottamaan, se ei tekisi lapselle välttämättä hyvää.

Olen samaa mieltä, että tuputtaminen ei olisi hyvä asia.

Useimmat isät kuitenkaan eivät taida olla sellaisia, että heille pitää lapsiaan tuputtaa?
Tiedän toki, että sellaisiakin ON, mutta koska en ole koskaan törmännyt yhteenkään, oletan etteivät he mikään valtava enemmistö ole saati sitten että voisi pitää lähtöoletuksena ettei yksikään isä halua vapaaehtoisesti olla lapsensa kanssa.

Tuskin olisi siinäkään tapauksessa, että vanhemmat olisivat päätyneet siihen ratkaisuun, että lapsi elää pääasiallisesti isällään, mitenkään automaattista että äidille pitäisi lasta "tuputtaa"? Vai?

 

Ja minä kun luulin, että mulla on täällä monta pientä viikonloppuna, kun niitä on 5...huh, on sulla melkoinen määrä muksuja siellä..

Meillä on "tavallisesti" 6 eli kyllä tämä "erikoisviikonloppu" tulee olemaan.
Mutta hyvällä tavalla.

 

Koska en voi kuvitella tälläistä tilannetta. Itse olin yksinhuoltaja lapsen olessa tuonikäinen enkä olisi voinut edes sellaista tilannetta kuvitella, ellei kyseessä ole teiniäiti, jolla kiire baariin.

Otathan huomioon, että maailma on täynnä ihmisiä. Ja ihmiset ovat erillaisia. Vaikka sinä et osaakkaan kuvitella tilannetta, miksi pieni vauva pitäisi antaa joskus hoitoon. Jollain voi oikeasti olla tälläinen tarve. Eikä se aina välttämättä ole se baari. Ja vaikka olisikin, niin mitä sitten (jos tämä ei ole jatkuvaa, siis baarissa käynti). Heille se on ok.

Ymmärrän toki sinun kantasi. Mutta olet jo sen ilmaissut. Se ei tee sinusta sen parempaa ihmistä, tai toisista sen huonompi. Vaikka perusteltelisit kantaasi kuinka paljon tahansa.

Niin kauan kun pienellä on turvallinen hoitopaikka, ja vanhemmat/vanhempi ei jatkuvasti vie lastaan hoitoon. Niin ei siinä ole mitään väärää. Ja jos tahtoo olla lapsen kanssa kotona tiettyyn ikään asti, niin ei siinäkään ole mitään väärää.

Aivan turhaa vääntämistä tästä aiheesta jatkuvasti täällä palstalla. Eiköhän jokainen vanhempi ole se paras omalleen lapselleen. Ja eiköhän jokainen vanhempi päätä/tiedä milloin voi antaa vauvansa/lapsensa hoitoon.

 

Onneksi, kenelle? Ei ainakaan lapselle ja lapsen isälle.

Sehän riippuu pitkälti isästä ja siitä, kuinka paljon aikaa ovat viettäneet noin ylipäätä. Oma lapseni ei todellakaan innostunut ajatuksesta isälleen joutumisesta ja huusi kuin hyeena aina kun edes näki tämän, joten viesti oli varsin selvä. Ei rauhoittunut perilläkään, joten isukki antoi nopeasti periksi, hyvä jos tunnin oli kerrallaan. Asia ei toki ole sama, jos lapsi on suurimman osan vauva-ajastaan ollut isän hoidettavana, mutta yleensä lapsi kuitenkin suosii äitiään pienenä.

 

[QUOTE="vieras";26328320]Viestisi perusteella sinustakin voisi saada käsityksen, ettet ole ihan täys....., mutta ehkä en vaan tajuu sua [/QUOTE]

Kyllä mä ymmärrän että niihin (teinimutseihin?) kolahtaa jotka jättää pienen vauvan viikonlopuksi hoitoon. Kyllä te sitten ymmärrätte jos joskus koette normaalin kiintymyssuhteen vauvaan

 

Olen samaa mieltä, että tuputtaminen ei olisi hyvä asia.

Useimmat isät kuitenkaan eivät taida olla sellaisia, että heille pitää lapsiaan tuputtaa?
Tiedän toki, että sellaisiakin ON, mutta koska en ole koskaan törmännyt yhteenkään, oletan etteivät he mikään valtava enemmistö ole saati sitten että voisi pitää lähtöoletuksena ettei yksikään isä halua vapaaehtoisesti olla lapsensa kanssa.

Tuskin olisi siinäkään tapauksessa, että vanhemmat olisivat päätyneet siihen ratkaisuun, että lapsi elää pääasiallisesti isällään, mitenkään automaattista että äidille pitäisi lasta "tuputtaa"? Vai?

Ei toki automaattista, mutta tunnen molempia tapauksia, sekä isejä että äitejä, joille saa sitä lastaan tuputtaa. Esimerkkinä oman tyttöni isä, jonka äiti ja sisarukset kiristävät ottamaan tyttöä hoitoon, ellen itse tarjoa usein. Ja tätä on aikalailla joka kerta, tapaa tyttöä ehkä sen 4 kertaa vuodessa, joten en pidä isä-lapsi suhdetta tärkeänä enkä tule suostumaan ikinä vuoroviikkoihin enkä edes joka toiseen viikonloppuun. Toisaalta, eipä tytön biologinen isä sitä haluakaan.

 

Sehän riippuu pitkälti isästä ja siitä, kuinka paljon aikaa ovat viettäneet noin ylipäätä. Oma lapseni ei todellakaan innostunut ajatuksesta isälleen joutumisesta ja huusi kuin hyeena aina kun edes näki tämän, joten viesti oli varsin selvä. Ei rauhoittunut perilläkään, joten isukki antoi nopeasti periksi, hyvä jos tunnin oli kerrallaan. Asia ei toki ole sama, jos lapsi on suurimman osan vauva-ajastaan ollut isän hoidettavana, mutta yleensä lapsi kuitenkin suosii äitiään pienenä.

Millaisessa vaarassa lapsi olisi ollut, mikäli olisi saanut luoda suhteen isäänsä?

 

[QUOTE="vieras";26328729]Kyllä mä ymmärrän että niihin (teinimutseihin?) kolahtaa jotka jättää pienen vauvan viikonlopuksi hoitoon. Kyllä te sitten ymmärrätte jos joskus koette normaalin kiintymyssuhteen vauvaan [/QUOTE]

Minulla on ollut lapsia jotka eivät ole olleet ensimmäisen elinvuotensa aikana hoidossa.
Onko minulla niihin sitten mielestäsi normaali kiintymyssuhde, jonka ansiosta "ymmärrän"?

Ilmeisesti ei ole...
koska en ymmärtänyt kommenttiasi.
On vain hyvä, rakakudellinen, luottamuksellinen suhde kaikkiin lapsiini, niin pieniin, teineihin kuin aikuisiinkin. Jos olisi ollut "normaali kiintymyssuhde" niin olisi nyt toisin?

 

Minulla on ollut lapsia jotka eivät ole olleet ensimmäisen elinvuotensa aikana hoidossa.
Onko minulla niihin sitten mielestäsi normaali kiintymyssuhde, jonka ansiosta "ymmärrän"?

Ilmeisesti ei ole...
koska en ymmärtänyt kommenttiasi.
On vain hyvä, rakakudellinen, luottamuksellinen suhde kaikkiin lapsiini, niin pieniin, teineihin kuin aikuisiinkin. Jos olisi ollut "normaali kiintymyssuhde" niin olisi nyt toisin?

Yksikään normaaleilla äidinvaistoilla ja rakkaudella varustettu äiti ei jätä 3 kk ikäistä vauvaa viikonlopuksi hoitoon vapaaehtoisesti. Piste.

 

[QUOTE="vieras";26328788]Yksikään normaaleilla äidinvaistoilla ja rakkaudella varustettu äiti ei jätä 3 kk ikäistä vauvaa viikonlopuksi hoitoon vapaaehtoisesti. Piste.[/QUOTE]

Minä olen sitten äidinvaistoton ja rakkaudeton äiti myös. Tulipahan sekin selväksi, kiitos palstan

 

[QUOTE="vieras";26328788]Yksikään normaaleilla äidinvaistoilla ja rakkaudella varustettu äiti ei jätä 3 kk ikäistä vauvaa viikonlopuksi hoitoon vapaaehtoisesti. Piste.[/QUOTE]

Millähän perusteella sinä pystyt väittämään tällaista? Omien kokemuksien perusteellako? Entä jos jollain toisella on kokemus, että hänellä on normaalit äidinvaistot ja hän jättää lapsen turvalliseen hoitopaikkaan yöksi.. Voidaanko silloin päätellä, että sinun äidinvaistot ei ole normaalit?

 

[QUOTE="vieras";26328788]Yksikään normaaleilla äidinvaistoilla ja rakkaudella varustettu äiti ei jätä 3 kk ikäistä vauvaa viikonlopuksi hoitoon vapaaehtoisesti. Piste.[/QUOTE]

Kunhan äiti saa toteuttaa "vaistojaan" ja käsitystään "rakkaudestaan" on ihan sama mitä muuten tapahtuu? Äidin vaistot ohittavat aina esimerkiksi lapsen edun?

Olet ihan oikeassa.
Tuollaisia vaistoja minulla ei ole ollut ja toivon ettei ole kenelläkään läheiselläni vaan toivon että "rakkaudella varustettuuden" sijaan ihan vain rakastavat lapsiaan ja asettavat näiden edun omien vaistojensa edelle.

 

Kyllä mä ottaisin jos vain siihen yhteen oksennukseen jäisi. Vatsatauti lyö yleensä kerrasta päälle eikä aamuinen yksittäinen oksennus oikein sovi kuvioon, etenkin jos lapsi reagoi vatsallaan.

Itse hoidan huomisen ja ens viikon vähän pienempää muksulaumaa; 6-, 4- ja 3-vuotias, 10kk ikäinen sekä oma 13kk.
Vähän meinaa laiskottaa, mut eiköhän se siitä ku vauhtiin pääsee.
(Ai niin ja vatsa sekaisin minullakin, tosin jännityksestä eli en ole kipeä enkä näinollen peru hoitamisia.. )

 

[QUOTE="Mina";26328829]Millähän perusteella sinä pystyt väittämään tällaista? Omien kokemuksien perusteellako? Entä jos jollain toisella on kokemus, että hänellä on normaalit äidinvaistot ja hän jättää lapsen turvalliseen hoitopaikkaan yöksi.. Voidaanko silloin päätellä, että sinun äidinvaistot ei ole normaalit?[/QUOTE]

En missään nimessä omalla kokemuksella. On sairasta että normaalilla äidinrakkaudella varustettu äiti jättää _pienen vauvan viikonlopuksi_ hoitoon ilman pakkoa. Ihan maalaisjärjellä voin tämän sanoa. Normaali äiti on sen verran kiinni vauvassa tuossa vaiheessa että moista ei tee ilman häiriöitä omassa tunne-elämässä.

 

Kunhan äiti saa toteuttaa "vaistojaan" ja käsitystään "rakkaudestaan" on ihan sama mitä muuten tapahtuu? Äidin vaistot ohittavat aina esimerkiksi lapsen edun?

Olet ihan oikeassa.
Tuollaisia vaistoja minulla ei ole ollut ja toivon ettei ole kenelläkään läheiselläni vaan toivon että "rakkaudella varustettuuden" sijaan ihan vain rakastavat lapsiaan ja asettavat näiden edun omien vaistojensa edelle.

Ja tuon lisäksi "äidin vaistot" saa ohittaa myös isän oikeuden omaan lapseensa ja läheisen suhteen luomiseen oman lapsensa kanssa?

 

Minkäslaiset vaistottomuudet muhun on varustettu, kun mun 1,5 v:kään ei ole ollut yökylässä missään??

 

Kyllä mä ottaisin jos vain siihen yhteen oksennukseen jäisi. Vatsatauti lyö yleensä kerrasta päälle eikä aamuinen yksittäinen oksennus oikein sovi kuvioon, etenkin jos lapsi reagoi vatsallaan.

Itse hoidan huomisen ja ens viikon vähän pienempää muksulaumaa; 6-, 4- ja 3-vuotias, 10kk ikäinen sekä oma 13kk.
Vähän meinaa laiskottaa, mut eiköhän se siitä ku vauhtiin pääsee.
(Ai niin ja vatsa sekaisin minullakin, tosin jännityksestä eli en ole kipeä enkä näinollen peru hoitamisia.. )

Onnea ja voimia huomiselle ja ensi viikolle.

10 kk ja 13 kk sikäli "hankalia" että ainakin minulla tuossa iässä tuppaa käymään selän päälle se kantaminen ja nostelu. Wäinö taas ei vielä oikein mitään paina ja yksivuotais meillä jo reipas pikkumies, joka pääosin tepsuttelee ihan omin jaloin.

(PS. Selviämisen ja jaksamisen ohella, muista myös NAUTTIA)

 

Millaisessa vaarassa lapsi olisi ollut, mikäli olisi saanut luoda suhteen isäänsä?

Ei varmaan missään, en ole estänyt heitä tapaamasta. Tosin isukilla on ollut kaikennäköisiä omituisia, ehkä vaarallisiakin piirteitä, mutta lähinnä kännissä.

 

Kunhan äiti saa toteuttaa "vaistojaan" ja käsitystään "rakkaudestaan" on ihan sama mitä muuten tapahtuu? Äidin vaistot ohittavat aina esimerkiksi lapsen edun?

Olet ihan oikeassa.
Tuollaisia vaistoja minulla ei ole ollut ja toivon ettei ole kenelläkään läheiselläni vaan toivon että "rakkaudella varustettuuden" sijaan ihan vain rakastavat lapsiaan ja asettavat näiden edun omien vaistojensa edelle.

Nauran sinulle paskaisesti jos tosissasi väität että on lapsen edun mukaista jättää pieni vauva viikonlopuksi hoitoon. Niin pieni ei edes viikonlopun jälkeen muista äitiään. Todellista rakkautta ja lapsen etujen ajattelemista? Not. Kyllä, tuossa vaiheessa todellakin äidin vaistot on niin vahvat ettei vauvaa HALUA jättää viikonlopuksi hoitoon. Se on myös ehdottomasti lapsen edun vastaista ellei tilanne ole se että lapsen on parempi olla ilman vanhempiaan. Noin pienen vauvan kohdalla on ihan turha vetää mukaan mitään lapsen etua tai isovanhempien oikeus kun puhutaan viikonlopusta.

 

[QUOTE="Mina";26328829]Millähän perusteella sinä pystyt väittämään tällaista? Omien kokemuksien perusteellako? Entä jos jollain toisella on kokemus, että hänellä on normaalit äidinvaistot ja hän jättää lapsen turvalliseen hoitopaikkaan yöksi.. Voidaanko silloin päätellä, että sinun äidinvaistot ei ole normaalit?[/QUOTE]

Ei kun se on palsta totuus. Kukaan ei ole äitiyden arvoinen jos on valmis vapaaehtoisesti jättämään vauvan yöksi hoitoon turvalliseen paikkaan.

Parasta olisi, että lapsi ei missään nimessä ole koskaan minkäänlaisessa hoidossa ennenkuin täyttää 18 vuotta. Muutoin äiti on sydämetön ja lapsi tarvitsee ehdottomasti terapiaa. Koska kiintymyssuhde kärsii tästä yhdestä yöstä liikaa. Pieni tuntee itsensä hylätyksi ja sen jälkeen unohtaa äidin olemassaolon.

Oikeasti alkaa melkeistään kyrpimään nämä tuomitsijat. Ja juu en oo teiniäiti, enkä edelleenkään ole jatkuvasti lapsiani hoitoon laittamassa. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin. Jotkut vain tuntuvat olevan niin kapeakatseisija. Että oma tapa on ainoa oikea tapa. Ja muut ovat ehdottomasta pahasta lapselle. Ja ne jotka toisin tekevät eivät ole äityiden arvoisia. Vaan täysin itsekkäitä paskoja.

P.s. kaikki eivät toimi samoin... ja veikkaan, että aika monella meistä on kuitenkin tasapainoisia rakastettuja lapsia.

 

[QUOTE="vieras";26328857]Ja tuon lisäksi "äidin vaistot" saa ohittaa myös isän oikeuden omaan lapseensa ja läheisen suhteen luomiseen oman lapsensa kanssa?[/QUOTE]

Mahdolisesti myös riistää lapselta isän?
Sellainen "vaisto", joka johdattaa tekemään lapselleen pahaa, ei kyllä sovi samaan lauseeseen "rakkauden" kanssa.

 

[QUOTE="vieras";26328857]Ja tuon lisäksi "äidin vaistot" saa ohittaa myös isän oikeuden omaan lapseensa ja läheisen suhteen luomiseen oman lapsensa kanssa?[/QUOTE]

No ei tietenkään. Haloo taas kerran tätä palstalaisten aivotoimintaa. Isä on vanhempi siinä missä äitikin, tietenkin. Se on toki surullista että monilla palstalaisilla isä on niin ulkoistettu perheestä että edes näin idioottimaista asiaa pitää kysyä.

 

Ei kun se on palsta totuus. Kukaan ei ole äitiyden arvoinen jos on valmis vapaaehtoisesti jättämään vauvan yöksi hoitoon turvalliseen paikkaan.

Parasta olisi, että lapsi ei missään nimessä ole koskaan minkäänlaisessa hoidossa ennenkuin täyttää 18 vuotta. Muutoin äiti on sydämetön ja lapsi tarvitsee ehdottomasti terapiaa. Koska kiintymyssuhde kärsii tästä yhdestä yöstä liikaa. Pieni tuntee itsensä hylätyksi ja sen jälkeen unohtaa äidin olemassaolon.

Oikeasti alkaa melkeistään kyrpimään nämä tuomitsijat. Ja juu en oo teiniäiti, enkä edelleenkään ole jatkuvasti lapsiani hoitoon laittamassa. Kuten tuolla jo aiemmin kirjoitin. Jotkut vain tuntuvat olevan niin kapeakatseisija. Että oma tapa on ainoa oikea tapa. Ja muut ovat ehdottomasta pahasta lapselle. Ja ne jotka toisin tekevät eivät ole äityiden arvoisia. Vaan täysin itsekkäitä paskoja.

P.s. kaikki eivät toimi samoin... ja veikkaan, että aika monella meistä on kuitenkin tasapainoisia rakastettuja lapsia.

Oletko oikeasti tyhmä kuin saapas vai esitätkö vaan?