Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

Tottakai me luettiin lapsiamme, sen sijaan että oltaisiin tuijotettu kellosta milloin pitää väsyttää.

Meinaatko, etteivät kaikki muutkin vanhemmat tee niin?

 

[QUOTE="mmmm";26290423]Eli pyytäisit tekemään jotain ja sit antaisitkin lapsen päätttää miten tehdään?? Ei kuule toimi. On asioita jotka on pakko tehdä, halusi tai ei. Jos kädet on niin likaiset kuin yleensä mun tytöllä hiekkalaatikkoleikkien jälkeen niin vaihtoehtona ei ole syöminen ilman käsien pesua. Ja itse pesen kädet aina ennen ruokailua ja aina ulkoa tultuani, samoin lapset. Oli mullakin hienoja teorioita ennen kuin mulla oli lapsia.[/QUOTE]

Miksi kädet on PAKKO aina ja joka tilanteessa pestä? Opettaisin kyllä, että on hyvä pestä kädet ennen ruokailua, mutta en tosiaan alkaisi kantamaan lasta väkisin käsienpesulle tai olisi tarjoamatta ruokaa, ennen kuin se on tehty. Toisaalta tuossa esimerkissäsi perustelisin asiaa silläkin, ettei lapsella ole oikeutta liata yhteistä ruokapöytää hiekkaisilla käsillään. Ihmettelisin, miksi lapsi EI haluaisi puhdistaa likaisia käsiään ennen ruokailua. En ole ikinä kuullut tilanteesta, jossa lapsi alkaisi raivoamaan ja kiukkuilemaan siksi, ettei suostuisi pesemään selkeästi sottaisia käsiään.

 

Miksi kädet on PAKKO aina ja joka tilanteessa pestä? Opettaisin kyllä, että on hyvä pestä kädet ennen ruokailua, mutta en tosiaan alkaisi kantamaan lasta väkisin käsienpesulle tai olisi tarjoamatta ruokaa, ennen kuin se on tehty. Toisaalta tuossa esimerkissäsi perustelisin asiaa silläkin, ettei lapsella ole oikeutta liata yhteistä ruokapöytää hiekkaisilla käsillään. Ihmettelisin, miksi lapsi EI haluaisi puhdistaa likaisia käsiään ennen ruokailua. En ole ikinä kuullut tilanteesta, jossa lapsi alkaisi raivoamaan ja kiukkuilemaan siksi, ettei suostuisi pesemään selkeästi sottaisia käsiään.

Etkö tosiaan tiedä, miksi kädet kuuluu pestä vessassakäynnin jälkeen, ennen ruokailua ja tultaessa ulkoa sisälle?

Et tosiaankaan näyttänyt ymmärtävän tuota esimerkkiäni. Siinä lapsi sai kiukkukohtauksen, koska olisi halunnut nakin HETI. Meidän perheessääme on tapana, että kädet pestään sisään tultaessa ja ennen ruokailua, joten sanoin, että SAAT nakin, KUNHAN olet pessyt kätesi. Lapsi ei siis saanut kiukkukohtausta varsinaisesti käsienpesun takia, vaan koska hänen inhibiotiokykynsä oli vielä vaillinainen. Jos olisin antanut nakin ilman käsienpesua olisin sekä toiminut epäjohdonmukaisesti kasvattajana että ollut auttamatta häntä oppimaan tärkeää itsesäätelyn taitoa (se opitaan vain harjoituksen kautta).

 

Meinaatko, etteivät kaikki muutkin vanhemmat tee niin?

Ilmeisesti eivät, kun niin monella on joku ihme nukkumaanmenoaika, jota noudatetaan orjallisesti päivästä toiseen, kesät ja talvet, arkena ja lomalla. Ja aika moni myös valittaa, että "lapsen nukuttaminen kesti taas kaksi tuntia!" tms.

 

Entä, jos on hoitanut paljon lapsia ja tekee sitä vaikka työkseen? Onko sitten jo hyväksyttyä omata mielipide jostakin?

ihminen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta äitiydestä, ei kykene samanlaiseen empaattiseen ymmärrykseen niin lapsia kuin heidän vanhempiaankaan kohtaan kuin ihminen, jolla on omia lapsia. Teoriapohjalta ja työkseen lapsia hoitavana (joka siis saa jättää ne lapset taakseen kun duunipäivä on ohi) saa toki esittää mielipiteitään, mutta valitettavan usein ne ovat juuri tytsin esittämien kaltaisia (mä tekisin niin ja mä tekisin noin).

 

[QUOTE="vieras";26290426]TYTSI HEI!!!

Tässä jo toinen harmaa joka kyselee näiden tyyppien nimiä ja julkasu vuosia, joihin sä vetoat näissä sun tieteellisesti argumentoiduissa väitteissäs. Nyt ihan oikeesti tiskiin nimiä ja julkasu vuosia, niin halutessaan vaikka voisi katsoa hiukan millaselle tiedolle nää mielipiteet perustuu.

Kasvatus asioista voi olla mitä tahansa mieltä, mutta kun viet keskustelun tieteellisille argumenteille, niin kortit tiskiin!![/QUOTE]

Ei mulla ole niitä luentomuistiinpanoja tässä talossa, jossa nyt olen. Tarkoitukseni ei ollut edes päteä tai laittaa kaikkia mahdollisia nimiä ym. vaan kunhan heitin, että kyllä asiantuntijoilla on toisenlaisiakin näkemyksiä. En edes tiennyt tuota viestiä kirjoittaessani, että jäisin sen enempää tähän ketjuun pyörimään.

 

Meillä toimii tutut rutiinit niin hyvin että lapsi alkaa jo iltapalapöydässä pikkuhiljaa haukotella. Ei meillä mitään valtataisteluja ole ollut nukkumaanmenosta ikinä vaikka olenkin ohjannut lapsen sänkyyn joka ilta samoihin aikoihin. Tyytyväisenä menee sänkyyn ja vilkuttaa hyvät yöt. En oo koskaan tullut aatelleeks että mun ois pitäny odottaa että 2v lapsi itse tulee sanomaan mulle että nyt haluan mennä nukkumaan.

Ei oo kyllä koskaan sanonut sitäkään että ei halua syödä ruoka-aikaan,mukisematta on tyytyväisenä syönyt mahansa täyteen ja mennyt jatkamaan leikkejä. Tässäkään tapauksessa en tosin ole kysellyt että haluaako lapsi ruokansa nyt vai tunnin päästä,meillä kun on ruoka-ajat jolloin kaikki syö yhdessä.

Mun mielestä ohjaaminen ja huolehtiminen on vähän eri asia kuin alistaminen ja pakottaminen. En jaksais mitään järkyttäviä valtataisteluja joissa huudetaan naama punasena "EI EI EI EIIIIII!!!!!" vaan kyllä ne asiat voi hoitaa ihan muutenkin. Määrätietoisuus ei ole sama asia kuin tyrannisoiminen,lapsen tekemistä voi ohjata myös lempeästi. Mulle tulee semmosesta hälläväliä-asenteesta mieleen se sanonta "ellää ku pellossa".

 

Tässä ketjussa on oikein tarjottimella se paska, mitä äitiydessä voi kohdata. Molemminpuolin. Mustavalkoista, omahyväistä, näsäviisastelua, ehdottomuutta ja suoranaista typeryyttä. Myötähäpeilen syvästi, tässä en tule surulliseksi mistään tietystä, vaan tästä vastakkainasettelusta ja itsekkäästä taistelusta jota vedätte väreinä musta ja valkoinen. Jos jotakin pitäisi äitiydestä poistaa mun mielestä, se olis tämä. Heittäisin tällaisen viemäristä alas.

Kuvottavaa keskustelutyyliä ja toisten vähättelyä piilovittuillen ja provosoiden. Aivan kuin pikkukakarat hiekkalaatikolla. Osaako teistä kukaan keskustella ilman näitä luettelemia piirteitä? :O

Ja sitten vielä kysymys, miten te jaksatte vääntää asiasta johon ei ole sitä vastausta, eli vastausta mikä on oikeasti paras tapa kasvattaa lapsi, sitä kun ei vaan ole olemassa! MITEN TE JAKSATTE?

 

Miksi kädet on PAKKO aina ja joka tilanteessa pestä? Opettaisin kyllä, että on hyvä pestä kädet ennen ruokailua, mutta en tosiaan alkaisi kantamaan lasta väkisin käsienpesulle tai olisi tarjoamatta ruokaa, ennen kuin se on tehty. Toisaalta tuossa esimerkissäsi perustelisin asiaa silläkin, ettei lapsella ole oikeutta liata yhteistä ruokapöytää hiekkaisilla käsillään. Ihmettelisin, miksi lapsi EI haluaisi puhdistaa likaisia käsiään ennen ruokailua. En ole ikinä kuullut tilanteesta, jossa lapsi alkaisi raivoamaan ja kiukkuilemaan siksi, ettei suostuisi pesemään selkeästi sottaisia käsiään.

Mun mielestä tilanne kuulosti tällaiselta:

Tullaan ulkoa sisään

Tytsi: ja sitten käsien pesulle ja sitten saat nakin
Lapsi: En halua pestä käsiä, haluan nakin
Tytsi: Pestään ensin kädet ja sitten saat nakin
Lapsi: En halua pestä käsiä, haluan nakin heti
Tytsi: Miksi et halua pestä käsiä? ethän halua liata ruokapöytää hiekkaisilla käsillä?
Lapsi: En halua pestä käsiä, haluan nakin heti. Haluan nakin!
Tytsi: No hyvä on, ei tarvitse pestä käsiä. Tule saat nakin.

Tytsi kulkee hitaasti viivytellen keittiöön hakemaan nakkia.

 

Ei mulla ole niitä luentomuistiinpanoja tässä talossa, jossa nyt olen. Tarkoitukseni ei ollut edes päteä tai laittaa kaikkia mahdollisia nimiä ym. vaan kunhan heitin, että kyllä asiantuntijoilla on toisenlaisiakin näkemyksiä. En edes tiennyt tuota viestiä kirjoittaessani, että jäisin sen enempää tähän ketjuun pyörimään.

Kun jatkuvasti kyseenalaistat kaikkia muiden tapoja toimia erilaisissa tilanteissa, teetkö sitä myös kyläillessä lapsiperheissä? Kyseenalaistat jatkuvasti, jos joku vanhempi kehtaakin suoraan sanoa "ei"?

 

[QUOTE="Motha";26290885]ihminen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta äitiydestä, ei kykene samanlaiseen empaattiseen ymmärrykseen niin lapsia kuin heidän vanhempiaankaan kohtaan kuin ihminen, jolla on omia lapsia. Teoriapohjalta ja työkseen lapsia hoitavana (joka siis saa jättää ne lapset taakseen kun duunipäivä on ohi) saa toki esittää mielipiteitään, mutta valitettavan usein ne ovat juuri tytsin esittämien kaltaisia (mä tekisin niin ja mä tekisin noin).[/QUOTE]

Pätee varmaan vähän joka asiaan. Hoitajana on helppo luetella oppikirjan neuvoja siitä miten hoidetaan pitkäaikaissairasta vanhusta. On tietoa tunnepuolen muutoksista,on tietoa lääkehoidosta,on tietoa kuntoutuksesta,mutta ei mitään käsitystä siitä miltä tuntuu olla se omainen jonka äiti tai isä tuo hoidettava on. Omainen kuitenkin tuntee läheisensä ja omaa jonkunlaisen käsityksen siitä millainen persoona tuo hoidettava on,mistä hän pitää,mistä hän ei pidä,miten hän itse toimisi. Ja siihen on turha mennä sönköttämään kymmenenkään vuoden työkokemuksella että kyllä tämä nyt toimii näin kun kirjassa sanotaan ja koulussa opetettiin ja tilastollisesti sitä ja tätä.

 

Tuo on muuten täyttä puppua, että lapsi kykenee päättämään itse siitä, milloin menee nukkumaan. Lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta eikä ainakaan osaa itseohjautuvasti toimia tunteen mukaan. Vanhemman tehtävä on sanoittaa väsymyksen kaltaisia tunteita ja auttaa lasta käymään nukkumaan oikea-aikaisesti. Jälleen näin toimittaessa lapsen itsesäätelykyky kasvaa.

Miten niin lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta? :O Mun lähipiirissä on paljon lapsia, jotka ilmoittavat itse, kun ovat väsyneitä ja haluavat nukkumaan. Eräs lapsi meni jo alle 2-vuotiaana itse petiinsä ja sanoi hei hei:t vanhemmilleen. Jos lapsi on alusta asti saanut mennä sänkyyn silloin, kun väsyttää, niin hän voi kyllä oppia tunnistamaan väsymyksensä ja menee pääsääntöisesti hyvään aikaan nukkumaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että ympäristö on rauhallinen illalla ja avustaa lasta nukkumaanmenossa. Jos vanhempi näkee, että lapsi on väsynyt, voi totta kai ehdottaa nukkumaanmenoa.

 

[QUOTE="hoitaja";26290576]No mäpä olen. Kyllä päivähoidossakin vieraskoreus katoaa kun hoitajat ja lapset tulee tutuiksi [/QUOTE]

Väittäisin, että se on silti aika harvinaista. Paljon todennäköisempää on, että yhden lapsen perheessä lapsi alkaa kotona niskuroida käsienpesun suhteen. Olihan noissa päiväkodeissa vakihoitajiakin mun lisäksi enkä silti ole ikinä törmännyt tuollaiseen tilanteeseen.

 

Tai sitten he ovat sisäistäneet hyvin, miltä tuntuu, kun väsyttää ja mitä sitten tehdään, kun vanhemmat ovat sitä tarpeeksi sanoittaneet ja lapsilla on ollut riittävät rutiinit? Veikkaan, etteivät he vielä parivuotiaina menneet omatoimisesti nukkumaan .

Kyllä minunkin lapseni osaa nyt 6-vuotiaana jo itsekin sanoa, että nyt väsyttää, mennään iltatoimiin.

Mun mielestä lapsen väsymyksen saa sanoittaa, saa kehoittaa nukkumaan jne. Sen sijaan en oikein hyväksy sitä, että lapsi kannetaan toistuvasti sänkyyn, jos tulee sieltä koko ajan pois.

 

Miten niin lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta? :O Mun lähipiirissä on paljon lapsia, jotka ilmoittavat itse, kun ovat väsyneitä ja haluavat nukkumaan. Eräs lapsi meni jo alle 2-vuotiaana itse petiinsä ja sanoi hei hei:t vanhemmilleen. Jos lapsi on alusta asti saanut mennä sänkyyn silloin, kun väsyttää, niin hän voi kyllä oppia tunnistamaan väsymyksensä ja menee pääsääntöisesti hyvään aikaan nukkumaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että ympäristö on rauhallinen illalla ja avustaa lasta nukkumaanmenossa. Jos vanhempi näkee, että lapsi on väsynyt, voi totta kai ehdottaa nukkumaanmenoa.

paljon on myös lapsia jotka leikkisivät vaikka koko yön, kunnes sammahtaisivat jonnekin huoneen nurkkaan. toimivassa perheessä on ruoka-ajat ja nukkumisajat. niiden ei tarvitse olla joka päivä samat, mutta ei se toimi että lapsi menisi nukkumaan klo3 yöllä ja heräisi klo12 päivällä jos vanhempien työn vuoksi hoidossa on oltava jo klo8.

 

Miten niin lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta? :O Mun lähipiirissä on paljon lapsia, jotka ilmoittavat itse, kun ovat väsyneitä ja haluavat nukkumaan. Eräs lapsi meni jo alle 2-vuotiaana itse petiinsä ja sanoi hei hei:t vanhemmilleen. Jos lapsi on alusta asti saanut mennä sänkyyn silloin, kun väsyttää, niin hän voi kyllä oppia tunnistamaan väsymyksensä ja menee pääsääntöisesti hyvään aikaan nukkumaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että ympäristö on rauhallinen illalla ja avustaa lasta nukkumaanmenossa. Jos vanhempi näkee, että lapsi on väsynyt, voi totta kai ehdottaa nukkumaanmenoa.

Entäs jos lapsi sanoo että ei väsytä ja puolen tunnin päästä nukkuu olkkarin matolla? Joskus se lapsi tajuaa vasta sängyssä että kyllähän mua väsyttikin tai huomaa ruokapöydässä istuessaan että tässähän olikin jo nälkä,vaikka aiemmin kysyttäessä ei ois millään malttanut jättää leikkejään ruuan takia kesken. Kyllä meillä ainakin vielä 6v keskittyy juttuihinsa niin intensiivisesti että siihen on pakko mennä väliin ja sanoa että hei nyt syödään. Purnauksesta huolimatta ruoka kuitenkin maistuu paremmin kuin hyvin. Sen verran pitää olla älliä päässä että tajuaa puuttua asiaan jos lapsi ei sitä itse osaa tehdä.

 

[QUOTE="vieras";26291038]Sen verran pitää olla älliä päässä että tajuaa puuttua asiaan jos lapsi ei sitä itse osaa tehdä.[/QUOTE]

mun pitää tehdä tätä jopa mun 34v miehelle. se tulee nälkäisenä kiukkuiseksi eikä edes itse tajua sitä.

 

[QUOTE="mmmm";26291018]paljon on myös lapsia jotka leikkisivät vaikka koko yön, kunnes sammahtaisivat jonnekin huoneen nurkkaan. toimivassa perheessä on ruoka-ajat ja nukkumisajat. niiden ei tarvitse olla joka päivä samat, mutta ei se toimi että lapsi menisi nukkumaan klo3 yöllä ja heräisi klo12 päivällä jos vanhempien työn vuoksi hoidossa on oltava jo klo8.[/QUOTE]
Jep, jos aamulla on herättävä tiettyyn aikaan, on pakko "sotkea" lapsen luontaista unirytmiä. Toisin sanoen on totutettava lapsi siihen, että unille mennään tiettyyn aikaan, jotta saataisiin tarpeeksi pitkät yöunet, kun aamulla kello soi klo 6:30. Jotkut oppivat heti, toisilla kestää kauemmin.

Ikävä yhteiskunta pakottaa toimimaan niin :kieh: . Mutta mekin pystymme pitämään meille sopivinta rytmiä onneksi loma-aikaan (ja pidimme, kun lapset oli vielä kotihoidossa) ja viikonloppuisin. Jotkut lapset taas menevät sekaisin, jos viikonloppuna saavat valvoa niin pitkään kuin haluavat, ja paluu arkirytmiin on kovin hankalaa.

Ruoka-aikoja meillä ei kyllä ole, ja väittäisin että perheemme & systeemimme on silti erittäin hyvin toimiva

 

[QUOTE="Motha";26290885]ihminen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta äitiydestä, ei kykene samanlaiseen empaattiseen ymmärrykseen niin lapsia kuin heidän vanhempiaankaan kohtaan kuin ihminen, jolla on omia lapsia. Teoriapohjalta ja työkseen lapsia hoitavana (joka siis saa jättää ne lapset taakseen kun duunipäivä on ohi) saa toki esittää mielipiteitään, mutta valitettavan usein ne ovat juuri tytsin esittämien kaltaisia (mä tekisin niin ja mä tekisin noin).[/QUOTE]

Mä osaan olla kyllä hyvinkin empaattinen sekä vanhempia että lapsia kohtaan. Tällä palstalla ei vain vissiin saisi osoittaa mitään empatiaa ja ymmärrystä myös niitä lapsia kohtaan. Mun mielestä on ihan itsestäänselvää, että suurin osa vanhemmista yrittää parhaansa ja tekevät myös virheitä. Kaikki toimivat hyvin jossain asioissa ja toisissa taas on parantamisen varaa. Se, että keskustelee jostakin lapsenkasvatuksen ideaalista, ei tarkoita, että itse tulisi olemaan täydellinen vanhempi joka tilanteessa.

En muuten koskaan arvostele lähipiirini vanhempia tavoista, jotka itse näen huonoina. Ajatustenvaihtoa voin toki käydä rakentavassa hengessä.

 

Meillä 3-vuotias osaa itse kertoa kun on väsynyt ja pyytää nukkumaan. Silti hänellä on nukkumaanmenoajat pääsääntöisesti olemassa, jos lapsi on selvästi todella väsynyt, pääsee kyllä nukkumaan. Pieni haukottelu ei vielä siirrä nukkumaanmenoaikaa aiemmaksi. 2-vuotias taistelee unta vastaan kaikin keinoin iltaisin. Olemme antaneet hänen joskus valvoa niin pitkään kuin tykkää ja mennä itse nukkumaan. Hän meni nukkumaan klo 02 ja huusi koko seuraavan päivän, koska aamu alkoi rutiinien mukaisesti klo 7:30. Päivällä hän jätti päiväunet välistä ja valvoi seuraavana iltana klo 01 saakka. Seuraavana päivänä palattiin "pakkonukuttamiseen" eli tassutteluun, kaadettiin makuulle kun nousi pystyyn jne.

Miten olisi pitänyt toimia? Antaa lapsen valvoa pikkutunneilla ja itkeä koko seuraavan päivän väsymystään? Kokeilimme tätä metodia koska se neuvottiin jossain, että lapsi muka tietää milloin nukkua ja kuinka kauan jne. bull shittiä. Varmaan osa lapsista tietää, mutta meidän kuopus ei.

 

Ruoka-aikoja meillä ei kyllä ole, ja väittäisin että perheemme & systeemimme on silti erittäin hyvin toimiva

Teillä ei siis suurinpiirtein samoihin aikoihin syödä joka päivä? ei meilläkään niin tarkkaa ole, mutta vaikka mentäisiin ihan nälän mukaan niin aamupala on klo 7-9 (ei siis kahta tuntia vaan noihin aikoihin), lounas n. klo 11-12, välipala n. klo 14-15 ja päivällinen n. klo 16-18, iltapala n. klo 20.

 

Tämä meidän 2-vee siis itse heräsi normaaliin aikaan siitä huolimatta että meni nukkumaan vasta aamuyöllä.

 

Mun mielestä lapsen väsymyksen saa sanoittaa, saa kehoittaa nukkumaan jne. Sen sijaan en oikein hyväksy sitä, että lapsi kannetaan toistuvasti sänkyyn, jos tulee sieltä koko ajan pois.

Niin että tämmönen puoltoistavuotias joka juuri on siirtynyt jatkettavaan sänkyyn ja hoksannut että "hei,sieltähän pääsee pois" pitäis vaan päästää juoksemaan ympäri kämppää vaikka puoleen yöhön asti? Eli sun viesti sille lapselle olis että iltatoimien jälkeen,kun valot on sammutettu,on ihan ok tulla pois sängystä ja leväyttää legot lattialle ja jatkaa leikkejä vaikka pikkutunneille jos siltä tuntuu? Vai oisko kuitenkin kivempi että se lapsi ymmärtäis että sänky on nukkumista varten ja yöllä nukutaan. Me mennään itse nukkumaan klo 22 että jaksetaan herätä töihin seitsemäksi,pitäiskö antaa taaperon rellestää yksin täällä kämpässä..? Ja seuraavaksi varmaan sanot että ei lapsi yksin halua valvoa. Voi kuule.. Joten vaihtoehto varmaan on jättää lapsi leikkimään legoillaan ja painua petiin,ehkä se on löytänyt jossain vaiheessa tiensä sänkyyn kun ei saa kerran takaisinkaan kantaa.

 

Tässä ketjussa on oikein tarjottimella se paska, mitä äitiydessä voi kohdata. Molemminpuolin. Mustavalkoista, omahyväistä, näsäviisastelua, ehdottomuutta ja suoranaista typeryyttä. Myötähäpeilen syvästi, tässä en tule surulliseksi mistään tietystä, vaan tästä vastakkainasettelusta ja itsekkäästä taistelusta jota vedätte väreinä musta ja valkoinen. Jos jotakin pitäisi äitiydestä poistaa mun mielestä, se olis tämä. Heittäisin tällaisen viemäristä alas.

Kuvottavaa keskustelutyyliä ja toisten vähättelyä piilovittuillen ja provosoiden. Aivan kuin pikkukakarat hiekkalaatikolla. Osaako teistä kukaan keskustella ilman näitä luettelemia piirteitä? :O

Ja sitten vielä kysymys, miten te jaksatte vääntää asiasta johon ei ole sitä vastausta, eli vastausta mikä on oikeasti paras tapa kasvattaa lapsi, sitä kun ei vaan ole olemassa! MITEN TE JAKSATTE?

Niinpä. Tuo mustavalkoisuus ja ehdottomuus tulee usein esiin etenkin tilanteissa, joissa asioista ei ole omakohtaisia kokemuksia. Silti kuitenkin "tiedetään" kaikki, ja on jo muodostettu ne ahdasmieliset rajoittuneet mielipiteet, joita ei kuitenkaan osata mitenkään pyydettäessä perustella. Keskustelun tasokaan ei siinä tilanteessa voi olla kovinkaan laadukasta.

 

Tällä palstalla ei vain vissiin saisi osoittaa mitään empatiaa ja ymmärrystä myös niitä lapsia kohtaan.

Etkö tajua että se on lasten huomioonottamista kun vanhempi huolehtii että esim. yöunet ei jää liian lyhyiksi? Tai että lapsi ei saa salmonellaa, kun pesee kädet ulkoilun ja linnunhöyhenten keräämisen jälkeen ennen ruokailua?