Meinaatko, etteivät kaikki muutkin vanhemmat tee niin?Tottakai me luettiin lapsiamme, sen sijaan että oltaisiin tuijotettu kellosta milloin pitää väsyttää.
Meinaatko, etteivät kaikki muutkin vanhemmat tee niin?Tottakai me luettiin lapsiamme, sen sijaan että oltaisiin tuijotettu kellosta milloin pitää väsyttää.
Etkö tosiaan tiedä, miksi kädet kuuluu pestä vessassakäynnin jälkeen, ennen ruokailua ja tultaessa ulkoa sisälle?Miksi kädet on PAKKO aina ja joka tilanteessa pestä? Opettaisin kyllä, että on hyvä pestä kädet ennen ruokailua, mutta en tosiaan alkaisi kantamaan lasta väkisin käsienpesulle tai olisi tarjoamatta ruokaa, ennen kuin se on tehty. Toisaalta tuossa esimerkissäsi perustelisin asiaa silläkin, ettei lapsella ole oikeutta liata yhteistä ruokapöytää hiekkaisilla käsillään. Ihmettelisin, miksi lapsi EI haluaisi puhdistaa likaisia käsiään ennen ruokailua. En ole ikinä kuullut tilanteesta, jossa lapsi alkaisi raivoamaan ja kiukkuilemaan siksi, ettei suostuisi pesemään selkeästi sottaisia käsiään.
Ilmeisesti eivät, kun niin monella on joku ihme nukkumaanmenoaika, jota noudatetaan orjallisesti päivästä toiseen, kesät ja talvet, arkena ja lomalla. Ja aika moni myös valittaa, että "lapsen nukuttaminen kesti taas kaksi tuntia!" tms.Meinaatko, etteivät kaikki muutkin vanhemmat tee niin?
ihminen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta äitiydestä, ei kykene samanlaiseen empaattiseen ymmärrykseen niin lapsia kuin heidän vanhempiaankaan kohtaan kuin ihminen, jolla on omia lapsia. Teoriapohjalta ja työkseen lapsia hoitavana (joka siis saa jättää ne lapset taakseen kun duunipäivä on ohi) saa toki esittää mielipiteitään, mutta valitettavan usein ne ovat juuri tytsin esittämien kaltaisia (mä tekisin niin ja mä tekisin noin).Entä, jos on hoitanut paljon lapsia ja tekee sitä vaikka työkseen? Onko sitten jo hyväksyttyä omata mielipide jostakin?
Mun mielestä tilanne kuulosti tällaiselta:Miksi kädet on PAKKO aina ja joka tilanteessa pestä? Opettaisin kyllä, että on hyvä pestä kädet ennen ruokailua, mutta en tosiaan alkaisi kantamaan lasta väkisin käsienpesulle tai olisi tarjoamatta ruokaa, ennen kuin se on tehty. Toisaalta tuossa esimerkissäsi perustelisin asiaa silläkin, ettei lapsella ole oikeutta liata yhteistä ruokapöytää hiekkaisilla käsillään. Ihmettelisin, miksi lapsi EI haluaisi puhdistaa likaisia käsiään ennen ruokailua. En ole ikinä kuullut tilanteesta, jossa lapsi alkaisi raivoamaan ja kiukkuilemaan siksi, ettei suostuisi pesemään selkeästi sottaisia käsiään.
Kun jatkuvasti kyseenalaistat kaikkia muiden tapoja toimia erilaisissa tilanteissa, teetkö sitä myös kyläillessä lapsiperheissä? Kyseenalaistat jatkuvasti, jos joku vanhempi kehtaakin suoraan sanoa "ei"?Ei mulla ole niitä luentomuistiinpanoja tässä talossa, jossa nyt olen. Tarkoitukseni ei ollut edes päteä tai laittaa kaikkia mahdollisia nimiä ym. vaan kunhan heitin, että kyllä asiantuntijoilla on toisenlaisiakin näkemyksiä. En edes tiennyt tuota viestiä kirjoittaessani, että jäisin sen enempää tähän ketjuun pyörimään.
Miten niin lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta? :O Mun lähipiirissä on paljon lapsia, jotka ilmoittavat itse, kun ovat väsyneitä ja haluavat nukkumaan. Eräs lapsi meni jo alle 2-vuotiaana itse petiinsä ja sanoi hei hei:t vanhemmilleen. Jos lapsi on alusta asti saanut mennä sänkyyn silloin, kun väsyttää, niin hän voi kyllä oppia tunnistamaan väsymyksensä ja menee pääsääntöisesti hyvään aikaan nukkumaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että ympäristö on rauhallinen illalla ja avustaa lasta nukkumaanmenossa. Jos vanhempi näkee, että lapsi on väsynyt, voi totta kai ehdottaa nukkumaanmenoa.Tuo on muuten täyttä puppua, että lapsi kykenee päättämään itse siitä, milloin menee nukkumaan. Lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta eikä ainakaan osaa itseohjautuvasti toimia tunteen mukaan. Vanhemman tehtävä on sanoittaa väsymyksen kaltaisia tunteita ja auttaa lasta käymään nukkumaan oikea-aikaisesti. Jälleen näin toimittaessa lapsen itsesäätelykyky kasvaa.
Mun mielestä lapsen väsymyksen saa sanoittaa, saa kehoittaa nukkumaan jne. Sen sijaan en oikein hyväksy sitä, että lapsi kannetaan toistuvasti sänkyyn, jos tulee sieltä koko ajan pois.Tai sitten he ovat sisäistäneet hyvin, miltä tuntuu, kun väsyttää ja mitä sitten tehdään, kun vanhemmat ovat sitä tarpeeksi sanoittaneet ja lapsilla on ollut riittävät rutiinit? Veikkaan, etteivät he vielä parivuotiaina menneet omatoimisesti nukkumaan .
Kyllä minunkin lapseni osaa nyt 6-vuotiaana jo itsekin sanoa, että nyt väsyttää, mennään iltatoimiin.
paljon on myös lapsia jotka leikkisivät vaikka koko yön, kunnes sammahtaisivat jonnekin huoneen nurkkaan. toimivassa perheessä on ruoka-ajat ja nukkumisajat. niiden ei tarvitse olla joka päivä samat, mutta ei se toimi että lapsi menisi nukkumaan klo3 yöllä ja heräisi klo12 päivällä jos vanhempien työn vuoksi hoidossa on oltava jo klo8.Miten niin lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta? :O Mun lähipiirissä on paljon lapsia, jotka ilmoittavat itse, kun ovat väsyneitä ja haluavat nukkumaan. Eräs lapsi meni jo alle 2-vuotiaana itse petiinsä ja sanoi hei hei:t vanhemmilleen. Jos lapsi on alusta asti saanut mennä sänkyyn silloin, kun väsyttää, niin hän voi kyllä oppia tunnistamaan väsymyksensä ja menee pääsääntöisesti hyvään aikaan nukkumaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että ympäristö on rauhallinen illalla ja avustaa lasta nukkumaanmenossa. Jos vanhempi näkee, että lapsi on väsynyt, voi totta kai ehdottaa nukkumaanmenoa.
Entäs jos lapsi sanoo että ei väsytä ja puolen tunnin päästä nukkuu olkkarin matolla? Joskus se lapsi tajuaa vasta sängyssä että kyllähän mua väsyttikin tai huomaa ruokapöydässä istuessaan että tässähän olikin jo nälkä,vaikka aiemmin kysyttäessä ei ois millään malttanut jättää leikkejään ruuan takia kesken. Kyllä meillä ainakin vielä 6v keskittyy juttuihinsa niin intensiivisesti että siihen on pakko mennä väliin ja sanoa että hei nyt syödään. Purnauksesta huolimatta ruoka kuitenkin maistuu paremmin kuin hyvin. Sen verran pitää olla älliä päässä että tajuaa puuttua asiaan jos lapsi ei sitä itse osaa tehdä.Miten niin lapsi ei tunnista väsymyksen tunnetta? :O Mun lähipiirissä on paljon lapsia, jotka ilmoittavat itse, kun ovat väsyneitä ja haluavat nukkumaan. Eräs lapsi meni jo alle 2-vuotiaana itse petiinsä ja sanoi hei hei:t vanhemmilleen. Jos lapsi on alusta asti saanut mennä sänkyyn silloin, kun väsyttää, niin hän voi kyllä oppia tunnistamaan väsymyksensä ja menee pääsääntöisesti hyvään aikaan nukkumaan. Aikuisen tehtävä on huolehtia siitä, että ympäristö on rauhallinen illalla ja avustaa lasta nukkumaanmenossa. Jos vanhempi näkee, että lapsi on väsynyt, voi totta kai ehdottaa nukkumaanmenoa.
Teillä ei siis suurinpiirtein samoihin aikoihin syödä joka päivä? ei meilläkään niin tarkkaa ole, mutta vaikka mentäisiin ihan nälän mukaan niin aamupala on klo 7-9 (ei siis kahta tuntia vaan noihin aikoihin), lounas n. klo 11-12, välipala n. klo 14-15 ja päivällinen n. klo 16-18, iltapala n. klo 20.Ruoka-aikoja meillä ei kyllä ole, ja väittäisin että perheemme & systeemimme on silti erittäin hyvin toimiva
Niin että tämmönen puoltoistavuotias joka juuri on siirtynyt jatkettavaan sänkyyn ja hoksannut että "hei,sieltähän pääsee pois" pitäis vaan päästää juoksemaan ympäri kämppää vaikka puoleen yöhön asti? Eli sun viesti sille lapselle olis että iltatoimien jälkeen,kun valot on sammutettu,on ihan ok tulla pois sängystä ja leväyttää legot lattialle ja jatkaa leikkejä vaikka pikkutunneille jos siltä tuntuu? Vai oisko kuitenkin kivempi että se lapsi ymmärtäis että sänky on nukkumista varten ja yöllä nukutaan. Me mennään itse nukkumaan klo 22 että jaksetaan herätä töihin seitsemäksi,pitäiskö antaa taaperon rellestää yksin täällä kämpässä..? Ja seuraavaksi varmaan sanot että ei lapsi yksin halua valvoa. Voi kuule.. Joten vaihtoehto varmaan on jättää lapsi leikkimään legoillaan ja painua petiin,ehkä se on löytänyt jossain vaiheessa tiensä sänkyyn kun ei saa kerran takaisinkaan kantaa.Mun mielestä lapsen väsymyksen saa sanoittaa, saa kehoittaa nukkumaan jne. Sen sijaan en oikein hyväksy sitä, että lapsi kannetaan toistuvasti sänkyyn, jos tulee sieltä koko ajan pois.
Niinpä. Tuo mustavalkoisuus ja ehdottomuus tulee usein esiin etenkin tilanteissa, joissa asioista ei ole omakohtaisia kokemuksia. Silti kuitenkin "tiedetään" kaikki, ja on jo muodostettu ne ahdasmieliset rajoittuneet mielipiteet, joita ei kuitenkaan osata mitenkään pyydettäessä perustella. Keskustelun tasokaan ei siinä tilanteessa voi olla kovinkaan laadukasta.Tässä ketjussa on oikein tarjottimella se paska, mitä äitiydessä voi kohdata. Molemminpuolin. Mustavalkoista, omahyväistä, näsäviisastelua, ehdottomuutta ja suoranaista typeryyttä. Myötähäpeilen syvästi, tässä en tule surulliseksi mistään tietystä, vaan tästä vastakkainasettelusta ja itsekkäästä taistelusta jota vedätte väreinä musta ja valkoinen. Jos jotakin pitäisi äitiydestä poistaa mun mielestä, se olis tämä. Heittäisin tällaisen viemäristä alas.
Kuvottavaa keskustelutyyliä ja toisten vähättelyä piilovittuillen ja provosoiden. Aivan kuin pikkukakarat hiekkalaatikolla. Osaako teistä kukaan keskustella ilman näitä luettelemia piirteitä? :O
Ja sitten vielä kysymys, miten te jaksatte vääntää asiasta johon ei ole sitä vastausta, eli vastausta mikä on oikeasti paras tapa kasvattaa lapsi, sitä kun ei vaan ole olemassa! MITEN TE JAKSATTE?
Etkö tajua että se on lasten huomioonottamista kun vanhempi huolehtii että esim. yöunet ei jää liian lyhyiksi? Tai että lapsi ei saa salmonellaa, kun pesee kädet ulkoilun ja linnunhöyhenten keräämisen jälkeen ennen ruokailua?Tällä palstalla ei vain vissiin saisi osoittaa mitään empatiaa ja ymmärrystä myös niitä lapsia kohtaan.