Tulipa paha mieli, kun erehdyin lukemaan ninaTT:n blogia :(

[QUOTE="vieras";26288082]En todellakaan ala sulle kuvailemaan yhtään mitään, kirjoita googleen uhmaikä niin saat sivukaupalla tietoa mistä näkökulmasta vaan katsottuna.[/QUOTE]

Millään kuukkeloimisen määrällä en oo vieläkään saanu selville, miks tietyn ikäsen lapsen oman tahdon ilmaseminen pitää nujertaa ja leimata jollain tietyllä nimellä, ku esim aikuisilta se taas on ihan ok... Mutta jos et sinäkään sitä osaa kertoa, niin kai se jotain ydinfysiikkaa sitten on.

 

Millään kuukkeloimisen määrällä en oo vieläkään saanu selville, miks tietyn ikäsen lapsen oman tahdon ilmaseminen pitää nujertaa ja leimata jollain tietyllä nimellä, ku esim aikuisilta se taas on ihan ok... Mutta jos et sinäkään sitä osaa kertoa, niin kai se jotain ydinfysiikkaa sitten on.

Kuka ja missä on sanonut, että lapsen oma tahto pitää nujertaa?

Minä olen käsittänyt, että tärkeää on opettaa soveliaan käytöksen rajat, opettaa inhibiotiota (kykyä siirtää yllykkeen synnyttämää reaktiota) sekä sietämään pettymyksiä.

Aikuinenkaan ei voi saada aina mitä tahtoo. Jos lapsi oppii siihen, että huutamalla saa tahtonsa läpi, hän oppii vääränlaisia käyttäytymismalleja ja katteetonta vallantunnetta. Maailma ei koskaan pyöri yksilön tahdon mukaan, vaan sääntöjä on opittava noudattamaan. Tahtoikäisellä asiat, joita hän tahtoo, ovat hyvin konkreettisia ja välittömiä, mutta mekanismi on sama kuin aikuisella.

 

Millään kuukkeloimisen määrällä en oo vieläkään saanu selville, miks tietyn ikäsen lapsen oman tahdon ilmaseminen pitää nujertaa ja leimata jollain tietyllä nimellä, ku esim aikuisilta se taas on ihan ok... Mutta jos et sinäkään sitä osaa kertoa, niin kai se jotain ydinfysiikkaa sitten on.

Missä on yleensäkään väitetty, että uhmaikä tarkottaisi samaa kuin lapsen oman tahdon ilmaisemisen nujertamista? ei suinkaan yleisen käsityksen mukaan. Sulla on näemmä yllättävän suppea näkemys (ennakkoluulo?) uhmaiästä, ei ihme että olet sekaantunut johonkin hörhöliikkeeseen.

 

Millään kuukkeloimisen määrällä en oo vieläkään saanu selville, miks tietyn ikäsen lapsen oman tahdon ilmaseminen pitää nujertaa ja leimata jollain tietyllä nimellä, ku esim aikuisilta se taas on ihan ok... Mutta jos et sinäkään sitä osaa kertoa, niin kai se jotain ydinfysiikkaa sitten on.

Ai se on nujertamista, että tiedostaa tällaisen kehitysvaiheen olemassaolon? Nujerretaankos teini-ikäisetkin, kun puhutaan puberteetistä?

 

Ottaaks joku näiden akkojen horinoita tosissaan, oikeesti?

Ei vois vähemmän kiinnostaa mitä sanottavaa niillä on lastenkasvatuksesta, kun eivät ole koskaan antaneet mitään tieteellistä kirjallisuutta kasvatustieteen alalta, jossa edes sivuttaisiin näitä nerokkaita käsityksiä. Siis ihan täyttä fuulaa, sanoo jo mun vaistokin.

Ihan sama montako blogia, ajatella saa mitä haluaa, mutta kun väittää asioiden olevan totta, pitäis jo löytyä jotakin evidenssiä taustalta.

 

En nyt ihan loppuun asti jaksanut tätä jankkausta lukea, mutta musta näiden kommenttien ja blogin ensimmäisen sivun perusteella NinaTT vaikuttaa itse asiassa ihan järkevältä ja maineeseensa verrattuna jopa varsin kiihkottomalta. Luulin että siellä olisi joku ihan hullu raivopää vaahtoamassa, mutta mielestäni kaukana siitä. Ihan mielenkiintoisia mielipiteitä ja hyvin esitelty.

 

[QUOTE="vieras";26288140]Missä on yleensäkään väitetty, että uhmaikä tarkottaisi samaa kuin lapsen oman tahdon ilmaisemisen nujertamista? ei suinkaan yleisen käsityksen mukaan. Sulla on näemmä yllättävän suppea näkemys (ennakkoluulo?) uhmaiästä, ei ihme että olet sekaantunut johonkin hörhöliikkeeseen.[/QUOTE]

Se nyt vaan on se valtavirran tyyli, turha sitä on kiistää. Lapsi "uhmaa" kun ilmaisee oman tahtonsa ja siitä vanhemmat sitten rankaisevat miten milloinkin sattuvat keksimään. Ja oikeastaan kyse ei niinkään ole siitä, miten toimii, vaan koko asenteesta mikä ihmisillä lapsiin on; Lapsia pidetään kiukuttelevina rasitteina, joita pitää kouluttaa kuin koiria.

 

Ai se on nujertamista, että tiedostaa tällaisen kehitysvaiheen olemassaolon? Nujerretaankos teini-ikäisetkin, kun puhutaan puberteetistä?

Puberteettiko on mielestäsi verrattavissa "uhmaikään"...? Ymmärrätkö mikä puberteetti on? Esim miten KEHO muuttuu yms.

 

[QUOTE="ninaTT";26286547]Toisaalta olen samaa mieltä, toisaalta en näe pahana sitä, että lastenkasvatuksesta puhutaan ja asiaa pohditaan. Ihmettelen, minkälaisella välinpitämättömyydellä asiaan suhtaudutaan. Onko siitä tosiaan haittaa, että pohtii ihmissuhteita tarkemmin, että ottaa selvää tärkeistä asioista ja vieläpä jakaa niitä omia pohdintoja? Miksi ihmiset kokevat niin vahvana uhkana sen, että lastenkasvatuksesta puhutaan/kirjoitetaan? Ainakin viime vuosisatoina ollaan edetty monessa asiassa - mutta ei se edistys ole tapahtunut niin, että kukaan ei sano mitään. Edistystä on tapahtunut siksi, että ihmiset ovat avanneet suunsa ja ruvenneet puhumaan keskenänsä. Keskusteluun ovat osallistuneet myös lääkärit ja pyskologit. Pitäisikö tämä kehitys nyt lopettaa?[/QUOTE]

Puhua voi mutta ei paatoksellisesti tai toisenlaista kasvatusnäkökulmaa halventaen.

 

Se nyt vaan on se valtavirran tyyli, turha sitä on kiistää. Lapsi "uhmaa" kun ilmaisee oman tahtonsa ja siitä vanhemmat sitten rankaisevat miten milloinkin sattuvat keksimään. Ja oikeastaan kyse ei niinkään ole siitä, miten toimii, vaan koko asenteesta mikä ihmisillä lapsiin on; Lapsia pidetään kiukuttelevina rasitteina, joita pitää kouluttaa kuin koiria.

Höpö höpö, toi on ihan sun omaa mututuntumaa. Vai onko sulla jotain tutkimusta aiheesta miten valtavirta käsittää uhmaiällä ja miten siihen suhtaudutaan?

 

Puberteettiko on mielestäsi verrattavissa "uhmaikään"...? Ymmärrätkö mikä puberteetti on? Esim miten KEHO muuttuu yms.

Ja sunko mielestä ne ei ole mitenkään verrattavissa? onko sun mielestä puberteetissa kyse VAIN kehon muuttumisesta, vai mikä sua tässä huvittaa?

Eka yhtäläisyys mitä mä niistä löydän on ainakin se oman tahdon ilmaisu ja harjoittelu.

 

[QUOTE="vieras";26288308]

Eka yhtäläisyys mitä mä niistä löydän on ainakin se oman tahdon ilmaisu ja harjoittelu.[/QUOTE]

Vastasyntyneestä asti harjoitellaan oman tahdon ja tarpeen ilmaisua.. Eli mikä se uhmaikä nyt sun mielestä sitten on, kun on vähän vaikeeta puhua sun kanssa käsitteestä johon et sano mitään muuta määrettä kuin oman tahdon ilmaisu.

Mä käsitän että uhmaikäinen lapsi ei tee vanhemman kanssa yhteistyötä, kieltäytyy esim. lähtemästä puistosta kotiin kesken leikin..

Ja tässä mun pointti: en mäkään halua lähteä kivasta paikasta vaan sen takia että joku päättää mun puolesta et nyt se asia menee niin. Lapselle voi opettaa muitakin keinoja ilmaista tahtoaan kuin esim. itkupotkuraivarit.

 

[QUOTE="vieras";26288292]Höpö höpö, toi on ihan sun omaa mututuntumaa. Vai onko sulla jotain tutkimusta aiheesta miten valtavirta käsittää uhmaiällä ja miten siihen suhtaudutaan?[/QUOTE]

Miten ois kaikki ne opukset ja kirjat, mitä aiheesta löytyy kasatolkulla? Kaikki, mitä ihmiset puhuu netissä ja IRL...?

Mutta kerro toki, mitä se uhmaikä sitten on, jos minä kerran olen niin hakoteillä. :saint:

 

Asiaa sen kummemmin ruotimatta, olen vaakaasti sitä mieltä ettei yhden lapsen kokemuksella kauheasti voi kukkoilla! Tai pitää yksiselitteisenä totuutena juuri jotain tiettyä mallia.

Jos olisin ensimmäisen lapseni jälkeen kovasti kuuluttanut kavastusmetodejani, niin olisivat nuo kolme suraavaa ne romuttaneet kyllä joka käänteessä.

 

[QUOTE="vieras";26288308]Ja sunko mielestä ne ei ole mitenkään verrattavissa? onko sun mielestä puberteetissa kyse VAIN kehon muuttumisesta, vai mikä sua tässä huvittaa?

Eka yhtäläisyys mitä mä niistä löydän on ainakin se oman tahdon ilmaisu ja harjoittelu.[/QUOTE]

Mun mielestä oman tahdon ilmaiseminen ja sen ilmaisun harjoittelu kuuluu koko elämään. En usko ihmisen koskaan olevan valmis.

Mielestäni puberteettia ja "uhmaikää" ei voi verrata, "uhmaikää" ja "teiniangstia" kyllä, koska ne on pääasiassa vanhempien aiheuttamia.

 

Mun mielestä oman tahdon ilmaiseminen ja sen ilmaisun harjoittelu kuuluu koko elämään. En usko ihmisen koskaan olevan valmis.

Mielestäni puberteettia ja "uhmaikää" ei voi verrata, "uhmaikää" ja "teiniangstia" kyllä, koska ne on pääasiassa vanhempien aiheuttamia.

Näin minäkin ajattelen. Ei se lapsi mene piloille jos neuvottelee ja ottaa huomioon lapsen omat mielipiteet. Mä yritän kohdella muita ihmisiä niinkuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Lapset ovat ihan yhtä tärkeitä ihmisiä kuin aikuiset.


Tilanneäly ja joustaminen ei mun mielestä anna lapselle sellaista kuvaa että maailmassa voi tehdä mitä vaan, eikä se myöskään tarkoita etteikö lapsella olisi rajoja.

 

[QUOTE="Äiti";26288288]Puhua voi mutta ei paatoksellisesti tai toisenlaista kasvatusnäkökulmaa halventaen.[/QUOTE]
Mutta NinaTT:n kasvatustapaa saa vapaasti halveksia, ja kutsua häntä itseään ties millä nimityksillä?

Enemmän tuota mun mielestä on, kuin sitä että NinaTT itse olisi halveksunut muiden tapaa.

 

http://pilttipiiri.fi/jutut/lapsen-kehitys-ja-terveys/uhmaika-on-raskas-mutta-tarpeellinen

"Uhmaikä on lapsen ensimmäinen itsenäistymiskausi. Uhmaiässä lapsi kokeilee ja turhautuu huomatessaan riippuvuutensa vanhempaan. Välttämätön vaihe kehityksen kannalta."
http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/uhmaika/itsenaistymisen_aikaa.html

 

Asiaa sen kummemmin ruotimatta, olen vaakaasti sitä mieltä ettei yhden lapsen kokemuksella kauheasti voi kukkoilla!

Monenko lapsen jälkeen saa jo kukkoilla?

Miksi yhden lapsen äitejä saa tavallaan ihan vapaasti halveksua? Vain yksi lapsi, ei se tiedä mitään, odotas kun niitä on useampia...Yhden lapsen äidillä voi olla homma paljon paremmin hallussa, mitä vaikka viiden lapsen äiteellä.

 

Minusta vanhemman uhmaaminen joissain tilanteissa ei ole "vanhempien aiheuttamaa" ainakaan jos sitä negatiivisella tavalla ajatellaan, pidän sitä normaalina lapsen kehityksen asteena jota esiintyy tietyssä iässä ehkä enemmän ja tätä kutsun ns uhmaiäksi. Joku muu voi kutsua sitä toiseksi, en tajua miksi tämä termin käyttäminen on niin kamalaa.

Lapsi uhmaa vanhempia luonnostaankin, aivan kuten eläimet emojaan.
Jos tämä taas puuttuu, on se huolestuttavaa.

Olen jopa sen puolella, että ns itsemääräämisoikeus pitääkin välillä viedä. Se luo turvaa ja rajoja.
Joku toimii ehkä toisin, mutta en ole niin epävarma itsestäni ja kasvatustavoistani, että pitäisi kutsua sitä koirankasvatukseksi.

Jatkakaa, menen kasvattamaan lastani kurilla, rakkaudella ja tasapainolla. Juuri kuten parhaaksi näen, katsotaan sitten kenen lapsi on tasapainoinen aikuisena.

 

olen vaakaasti sitä mieltä ettei yhden lapsen kokemuksella kauheasti voi kukkoilla! Tai pitää yksiselitteisenä totuutena juuri jotain tiettyä mallia.

Totta kai voi! Kunhan muistaa sanoa, että tällainen toimi tämän lapsen kohdalla eikä sortua pitämään yleisenä totuutena.

Sama muuten koskee kolmen - ja jopa viidentoista lapsen vanhempaa. Vaikka sama menetelmä olisi purrut koko katraaseen, ei siitä voi tehdä johtopäätöksiä, että sama toimii ihan kaikkiin lapsiin. Lapset, perheet ja olosuhteet ovat niin erilaisia.

Että se siitä kukkoilusta .

 

[QUOTE="jotain";26288462]http://pilttipiiri.fi/jutut/lapsen-kehitys-ja-terveys/uhmaika-on-raskas-mutta-tarpeellinen

"Uhmaikä on lapsen ensimmäinen itsenäistymiskausi. Uhmaiässä lapsi kokeilee ja turhautuu huomatessaan riippuvuutensa vanhempaan. Välttämätön vaihe kehityksen kannalta."
Lapsen uhmaikä ja kasvatus[/QUOTE]

Eli lyhyesti; Jos satut olemaan 2-5v vanha ja kehtaat olla eri mieltä esim vanhempiesi kanssa, olet uhmakas. Saako 6-vuotiaat jo omata mielipiteitä vai onko heillä silloin pidentynyt "uhamikä" tms?

Ihan tajutonta sontaa.

Muoks. Tiesitkö että isossa osaa maailmaa ei mitään uhmaikiä tunneta?

 

Eli lyhyesti; Jos satut olemaan 2-5v vanha ja kehtaat olla eri mieltä esim vanhempiesi kanssa, olet uhmakas. Saako 6-vuotiaat jo omata mielipiteitä vai onko heillä silloin pidentynyt "uhamikä" tms?

Ihan tajutonta sontaa.

Muoks. Tiesitkö että isossa osaa maailmaa ei mitään uhmaikiä tunneta?

Jossain ikävaiheessa ehkä esiintyy tätä vastalausetta enemmän ja tätä kutsutaan uhmaiäksi, miten kamalaa se onkaan.

 

Totta kai voi! Kunhan muistaa sanoa, että tällainen toimi tämän lapsen kohdalla eikä sortua pitämään yleisenä totuutena.

Mä en oikein tajua sitäkään, että esim. omassa blogissaan tai tällä palstalla pitäisi joka lauseensa perään lisätä että "mutta tämä toimii meillä, ei välttämättä teillä" tai "mutta tämä on siis minun mielipiteeni, ei absoluuttinen totuus".

Lukijankin soisi sen verran ymmärtävän, että kyse on nimenomaan yhden henkilön mielipiteestä, vaikkei sitä joka lauseessa erikseen mainittaisikaan. Ja niinhän ne ymmärtääkin, jos haluavat - mutta sitten on niitä, jotka hakemalla hakevat jotain, josta voisi loukkaantua.

Täällä tosin ei tajuta, vaikka kirjoittaisi miten selkeästi. Jos lause alkaa "Mun mielestä", niin silti pian joku inisee että "mutta toi on vaan sun mielipide, ei mikään fakta!!!!". Älä stana, mitähän siinä nimenomaan lukikaan?! :headwall:

 

Eli lyhyesti; Jos satut olemaan 2-5v vanha ja kehtaat olla eri mieltä esim vanhempiesi kanssa, olet uhmakas. Saako 6-vuotiaat jo omata mielipiteitä vai onko heillä silloin pidentynyt "uhamikä" tms?

Ihan tajutonta sontaa.

Miten voit olla ymmärtämättä?

6-vuotiaalla on (juurikin tahtoiän opettelun takia) paremmin kehittynyt kyky perustella mielipiteitään, odottaa (viivästyttää mielihalujen toteuttamista) ja noudattaa sääntöjä.

Edelleen kysyisin, missä on sanottu, että tahtoikäisen oma tahto pitäisi nujertaa? Kyse on siitä, että lasta opetetaan, mitä, missä ja millä tavalla voi ja kannattaa haluta. Lapsi ei voi vaikuttaa _kaikkiin_ omiin asioihinsa siksi, että itsesäätelytaito on kehittymätöntä, mutta ei se sitä tarkoita, ettei lapsi voisi vaikuttaa yhtään mihinkään.

On tärkeää, että ihminen kaikenikäisenä saa päättää omista asioistaan siinä mittakaavassa kuin hän siihen kykenee.