Jos lapsi on tosi vilkas ja päiväkodin opet kommentoi asiaa joka päivä...

[QUOTE="pop";26279705]Onko 3 v. jo nokkelampi kuin vanhempansa? Kyllä mun mielestä vanhemman vaan täytyy keksiä oikeat keinot ohjata lastaan.[/QUOTE]

Sanoin, ettei lapsemme ole höynäytettävissä näillä perinteisillä keinoilla. Kyllä meillä keinot löytyy siihen, miten villiä/ei toivottua käytöstä saadaan rauhoitettua. Mutta meillä ei todellakaan voi mennä sieltä, mistä aita on matalin eli eväämällä kivoja juttuja. Fiksu lapsi. Ja vaatii pään käyttämisrä vanhemmiltakin. Joskus olis tieten kiva päästä helpommallakin ;-) Epäilen, että ap:n lapsikin voisi hyötyä siitä, että tarhassa keskustelisivat hänen kanssaan, miksi niin ei saa käyttäytyä.. Kaikille lapsille kun pelkät kiellot ja uhkaukset ei riitä...

 

[QUOTE="a p";26279396]

Ja mä olen korkean kurin ystävä. Ja lapsen ollessa pienempi ihmettelin kovasti ja myös joskus isoon ääneen sitä, miten jotkut vanhemmat eivät saa jälkikasvuaan kuriin. Ole hyvä, tule meille kokeilemaan, millä saat tuon 4,5 -vuotiaan villikissan kuriin ja tottelemaan ja ennen kaikkea MUISTAMAAN säännöt. Näitä on nyt 1,5 vuotta jankattu ja käytössä on 123, jäähyt, lastenohjelmakiellot, ym. aina tilanteen niin vaatiessa. Voit yllättyä, että lapsia todella löytyy niin paukapäisiä ja vilkkaita, että niihin ei oikeasti kaikki keinot tepsikään.

[/QUOTE]

Ensimmäisenä: hienoa, että avaudut täällä, joten ehkä pystyt sitten ottamaan asiat puheeksi neutraalimmin päiväkodilla. Niinkin käy usein, että päiväkodin lapset pitäisi saada äkkiä turvaan, kun ongelmissaan kipuileva, kontrollin menettävä vanhempi tulee paikan päälle riehumaan.

Toisena: Puolentoista vuoden ajan olet itsekin paininut niiden asioiden kanssa, joihin päiväkodin väen nyt on pakko puuttua. Silloin kun kerrotaan tiheästi huolista, pyritään varmasti ilmaisemaan sitä, että kaikki ei ole ok. Sinut pyritään pitämään ajan tasalla, että itsekin heräisit pohtimaan, että jotain on tehtävä. Lapsesi on jo kuitenkin 4,5 vuotias ja ryhmässä tarvittavia taitoja tulisi jo löytyä. Ammattilaiset kyllä näkevät, jos edellytykset ovat heikot.

Lapsi jolla on vaikeuksia ryhmässä ei saa apua ennen kuin vanhemmat sitä vaativat. Päiväkodista ei saada lapsille erityistä apua, jos vanhempi ei itse myönnä ongelmia.

 

Vanhempien suurin ongelma on se, että he eivät osaa edes kuvitella sitä, kuinka ryhmä voi vaikuttaa omaan lapseen ja siksi heille pyritään siitä kertomaan. Moni suhtautuu juuri sillä tavalla, että minun lapsenihan ei tuollainen ole eikä hänen kehityksessään ole yhtään mitään huolta.

 

Kuinka kauan jaksaisitte kuunnella?

Meidän tyttö on tosi vilkas, utelias ja helposti innostuva. Osaa kuitenkin halutessaan keskittyä pitkiäkin aikoja, joten mistään adhd:stä ei ole kysymys. Mua on alkanu ärsyttämään kun joka päivä tarhasta haettaessa kerrataan tikun tarkasti, että mitä villeyksiä ja tuhmuuksia muksu on taas sen päivän aikana tehny. Kertoo toki jos on jotain positiivistakin, mutta tulee niin paska mutsi olo, kun tuntuu, että ne arvostelee sitä sen villeyttä negatiivisesti. Ymmärrän, että niitä varmasti ärsyttää kaitsea mun mukulaa päivät pitkät ja yrittää saada sitä tottelemaan, mutta valitettavasti minä en voi olla sielä lastani paimentamassa, joten vastuu on heillä päivisin. Kotona yritän aina keskustella päivän villeydet läpi ja kotona on kyllä rajat ja kuri, ettei ole mikään vapaan kasvatuksen hedelmä.

Ärsyttää. Masentavaa kuunnella joka päivä kuinka lapseni on aiheuttanut taas heille ongelmia ja työtä. En minä pentele tiedä enää millä minä tuota lasta kasvattaisin, että se osaisi ja muistaisi innostumiseltaan tarhassakin käyttäytyä..

Jaa ei oo adhd, mistä sä sen tiedät? Jos koheltaa jatkuvasti poikkeavasti,niin miksi ei voi olla adhd? Meillä ol ise syynä... Tosin pk:n tädithän sitä ei tullut ajatelleeksikaan, meinasivat että lapsella ei oo kuria... sit meinas et lapsi ei saa kotona huomiota... joka tapauskessa syy vanhemmissa. No eipä ollut.

Ymmärrän tunteesi, varaudu myös ls-ilmoitukseen! kuulostaa siltä että sellanen saattaa olla edessä.

 

Vanhempien suurin ongelma on se, että he eivät osaa edes kuvitella sitä, kuinka ryhmä voi vaikuttaa omaan lapseen ja siksi heille pyritään siitä kertomaan. Moni suhtautuu juuri sillä tavalla, että minun lapsenihan ei tuollainen ole eikä hänen kehityksessään ole yhtään mitään huolta.

No mut jos se tulee suuressa ryhmässä esiin, niin ehkä vika onkin siinä että on liian suuri ryhmä? ei kaikki oo samasta puusta veistetty ja lakihan velvoittaa kuntaa järjestämään sellaista päivähoitoa ja siinä määrin mitä on tarve, eli voisi siis ajatella että kunta olisi velvollinen järjestämään pienryhmän lapselle ja rauhallisen sellaisen ei mitään 10adhd lasta.

 

Just.. Loukkaannut siitä, että sulle kerrotaan mitä lapsesi tekee päivät hoidossa. Ihan oikeasti, menkää vähän itseenne. Varsinkin jos se negatiivinen palaute noin ottaa koville, niin tehkää sille mukulalle jotain! Kasvattaminen on aika kova sana.

 

meillä ongelma oli siinä, että kotona sujui ja lapsen kanssa selkeät systeemit, mutta hoidossa ei. No mitäpä siinä muuta, kuin neuvomaan kasvatusalalla pitkään ollutta, että ole johdonmukainen ja jämäkkä, tämä lapsi tarvitsee varman auktoriteetin. Nyt onkin sit alkanut sujua, kun lapsellekin alkoi selvitä, kuka määrää ja ketä.

Mutta joo, en jaksanut kuunnella ainaista marinaa omasta lapsesta ja pyysin itse vasu-keskustelua.

 

Minä en kykene ymmärtämään sitä että ihminen jolla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta haastavan lapsen kasvattamisesta tulee kommentoimaan muka totuutena omaa tietämättömyyttään asioita.

otahan selvää asioista

 

Mulla ei ole tapana kaataa päivän likasankoa vanhempien päälle kun tulevat hakemaan lapsiaan hoidosta. Koen, että tehtäväni on pärjätä lasten kanssa tässä ammatissa ja jos ongelmaa tulee lapsen käytöksen vuoksi, istun pohtimaan asiaa ja yritän ihan itse keksiä miten toimin jatkossa 'runsaasti käyttäytyvän' lapsen kanssa. Tukea saan omalta ohjaajaltani milloin vain.

Vanhempien tehtävä ei ole stressata miten päivähoidossa hoitajat pärjäävät lapsen kanssa. Heidän on voitava luottaa siihen, että hoidossa hoitajat jaksaa luovia niin vilkkaiden kuin vähemmän vilkkaiden lasten kanssa.

Mulle tulee ap:n kirjoituksesta sellainen mieleen, että pitäisikö sinun sopia rauhallinen keskusteluaika hoitajien kanssa ja jutella asia juurta jaksaen heidän kanssaan. Usein asiat lutviutuu parempaan suuntaan ihan vain kunnon keskustelun voimia. Iloista kevään jatkoa sinulle! Tsemppiä!

 

Olen itsekin ollut vähän samankaltaisessa tilanteessa, eli minä kyllä sain lapseni tottelemaan ja käyttäytymään mutta ammattikasvattajat eivät. Se on ahdistavaa, kun et kuitenkaan voi olla koko päivää siellä päiväkodissa komentamassa ja pienellä ne kotona puhutut asiat ei todellakaan pysy koko päivää muistissa...
Meillä kuitenkin onneksi yksi lastenhoitajista oli luonteeltaan lapselleni sopiva (eli riittävän jämäkkä ja rohkea käyttämään myös vähän epävirallisia metodeja...), ja lopulta homma saatiin hänen avullaan toimimaan

Ehdotan myös kunnon palaveria, jossa kerrot kotona toimivista keinoista ja sovitte yhteiset linjat. Mahdollisesti erityislastentarhanopettaja mukaan? Olen huomannut, että joskus pk:ssa eivät tavallaan uskalla olla muuta kuin nykytrendin mukaisia keskustelevia ja pitkämielisiä kasvattajia, ja se ei vaan joillekin lapsille riitä. Kokemukseni mukaan auttaa, kun itse antaa reilusti luvan olla tiukka ja tomera!

 

Huoli herännyt pk:ssa ja yrittävät aukaista vanhempien silmiä kertomalla päivän kulusta.Jos lapselle ei normaalit syy-seuraus,palkinnot-rangastukset tehoa niin silloin on yleensä jotain kehityksessä jotain vialla...käyttäytymishäiriöitä tms..Kannattaa ottaa tosissaan puheeksi pk:ssa että onko heidän mielestään lapsen käyttäytyminen normaalin rajoissa vai olisiko aihetta tutkimuksiin.

 

sori, en jaksanut lukea aiempia kommentteja. Meillä auttoi päiväkodin vaihto, uudessa päiväkodissa on pari mieshoitajaa ja johan loppui päivittäinen kommentointi villistä tenavasta. Näkisin, että he saavat paremmin kuriin villimmät tapaukset ja toisaalta mieshoitajat tekevät lasten kanssa erilaisia juttuja (jalkapallon peluu, sählyn peluu, puutöitä... yms. joita en aiemmassa päiväkodissa naishoitajien nähnyt kertaakaan tekevän). Kyllä ois tarpeen saada edes 1 mieshoitaja joka päiväkotiin.

 

meillä on nyt koko vuosi sanottu eskaripäivän jälkeen, että hyvin on päivä mennyt. Ei tämäkään nyt niin kivaa ole, kun ei mitään muuta kerrota. Haen aina poikaa klo. 12 kun muut menossa nukkumaan ja siinä on sellainen hässäkkä, että ei hoitajat ehdi kertomaan mitään. Tätä kestänyt nyt vuoden. Jos alan tenttaamaan, niin joku nukkumaan menevistä kakruista alkaa temppuilemaan jne. ei siitä mitään tule!

 

Kiitos kommenteista!

Meillä lapsi on vaihtanut päiväkotia, paikkakuntaa ja itse asiassa koko kotiympäristöään, kun muutettiin uudelle paikkakunnalle. Edellisessä päiväkodissa ei ollut mitään ongelmaa, ei ainakaan mitään, mistä olisi sanottu. Hyvin pärjäsi hoitajat siellä.

Tässä uudessa päiväkodissa lapsi selvästi aluksi testasi hoitajia, ja minusta tuntuu että testaa edelleenkin. Tietää kyllä säännöt, mutta väitttää, että unohtaa. Tänään just juteltiin ja kyselin, että miltä tuntuu jos saa rangaistuksen, esim. jäähyn tarhassa. Ei kuulemma miltään, kun tietää että kohta pääsee takaisin leikkimään. Eli mikä hyöty koko jäähystä siis on, jos se ei edes tunnu missään? No, ehkä se vähän edes rauhoittaa.

Mä oon suoraan kysyny, että onko lapsessani jotain vialla, että kertokaa jos tarvitaan jotain järeämpiä keinoja. Sanottiin vaan, että lapsi on vain hirveän vilkas ja havaittavissa rajattomuutta. (kotona on kyllä rajat ja tottelee niitä suht hyvin), eli päiväkodissa rajojen asettaminen ja niiden muistaminen on selvästi hukassa. Tai sitten vain kapinoi noita opeja kohtaan. Eli olen kyllä tehnyt askeleen lähemmäksi, että saa ehdottaa ammattiapua jos sitä heidän mielestään tarvitaan. Mutta ei kuulemma tarvitse.

Ja vasu-keskustelu oli aika vasta. Minä en tosin päässyt siihen mukaan, mutta mieheni hyvin valjastin.

Tuon tarra-palkitsemisen aion ehdottomasti ottaa käyttöön, kiitos siitä! Mietin, että voiskohan sitten tarhaankin ehdottaa sellaista, jos sen kustantaisi omasta pussista? Vai aiheuttaako eripuraa muiden lasten kesken?

 

Meillä vilkas poika joka oli pari kuukautta pk:ssa. siellä naurettiin ja kehuttiin et pojalla on hyviä höpötyksiä ja virtaa riittää. Kehuivat miten on kivaa katsoa virkeää lasta joka innostuu.. Sitten sanoivat aloittavansa luvalamme keskittymisharjoituksia koska vilkkaankin lapsen ois hyvä istua hetki aloillaa.. =Hyvin ehdotettu, rakentava kommentii, missä ensin kerrotaan hyvää, sitten huoli/ongelma..

Poika siirtyi toiseen pk:hon josta otin hänet kotihoitoon koska siellä parjattiin miten he ei jaksa vahtia nuin vilkasta ja että lapsi tarvii psykologin apua ennen hoitoon laittamista...=Ihan paska maku jäi suuhun..Ammattilaiset ei jaksa vahtia lastani ja pitäs saada terapiaa ennen varhaisKASVATUSlaitokseen tuloa..

Eli paljolti tuo palaute varmaan riippuu päiväkodin työntekijöiden YHTEISESTÄ linjasta, ryhmien koosta, tiloista jne seikoista mitkä vaikuttaa hoitajien jaksamiseen.. Väsyneet hoitajat sitten purkaa kotiin eivätkä JAKSA välittää siitä että nämä asiat pitäs purkaa siellä töissä ja vanhemmille annetaan kannustavaa palautetta. Paaaaljon hyvää ja huonot asiat kauniissa paketeissa. Sen verran ammatillisuutta vois laittaa peliin.. Purkaa sitten vittu-päivät kahvihuoneessa kolleegoille..

 

Meillä on nyt jo 13-vuotias ADHD-poika, joka oli juuri tyttäresi kaltainen pienenä. Saimme hänet siirrettyä päiväkodin pienryhmään 5 vuotiaana, jossa hoitajan pystyivöt antamaan hänelle huomiota enemmän, jolloin koheltaminen väheni huomattavasti ja jossa kiitoksen ja kehun kautta käyttäytyminen parani ja mikä tärkeintä, itsetunto ei huonontunut jatkuvan kieltämisen seurauksena. 6--vuotiaan poikamme sai ADHD-diagnoosin ja hänelle haettiin erityisopetuspäätös ja hän pääsi pieneen (13 oppilasta) "normaaliin" luokkaan 1. luokalle, siis integroiduksi erityisoppilaaksi. Koululla ADHD sairautena tunnettiin, ja poikamme pärjäsi koulussa erittäin hyvin, jälleen mentiin sitä reittiä, että onnistumista kiiteltiin ja kohlaukset jätettiin lähes huomioitta (no, muutamia jälki-istuntoja toki tuli ). Tällä hetkellä poika on mitä fiksuin nuori mies, ikä on ottanut aikalailla jo niskalenkkiä ADHD:stä, ts. pystyy aika pitkälle säätelemään omaa käyttäytymistään tahdon alaisesti. Keskiarvo koulussa on 9 tai ehkä tänä keväänä vähän ylikin. Ja mikä tärkeintä, pojalla on terve ja hyvä itsetunto, hän tuntee ja kokee olevansa hyvä, vaikka toimiikin völillä ei-toivotusti, joten kielteisen huomion kehää ei meille päässyt ikinä muodostumaan.
Se, mistä meillä lähdettiin liikkeelle, oli se, että me vanhemmat myönsimme tarvitsevamme apua lapsellemme ja sitten päättäväisesti lähdimme sitä hakemaan, en uskokaan, että kukaan olisi sitä ainakaan tuossa vaiheessa tullut meille tarjoamaan. Ehkä sitten, kun koulussa olisi mennyt huonosti ja lapsella olisi ollut opettajien ja toisten oppilaiden silmissä häirikön maine...
Neurologi olisi aloittanut lapsellemme lääkityksen ennen kouluun menoa, mutta emme sitä aloittaneet, vaan jäimme odottamaan, että kuinka koulua alkaisi sujumaan ilman ja hyvinhän se lähti, eli lääkitystä ei lapsemme sitten lopulta koskaan tarvinnut aloittaa.

 

Kaikki sympatiat sinulle! Minulle jäi tosi paskat fiilikset esikoisen päiväkotiajasta, koska pojan ongelmia (neurologiset) ei ymmärretty yhtään. Sain päivittäin kuulla, kuinka lapsella on ongelmia milloin missäkin. Jatkuva ongelmien ja puutteiden huomioiminen veti mielen matalaksi ja kyllä se päiväkotiin vieminen tuntui ahdistavalta ja suorastaan vastenmieliseltä. Nyt on ollut eskarissa ja sama paska jatkuu. Onneksi alkaa jo näyttää paremmalta, mutta silti olo on yhä epävarma ja huoli lapsen tulevaisuudesta painaa mieltä, koska kaikesta on maalattu niin synkkä ja valoton kuva. Oma positiivinen asenne on lytätty ihan täysin.

Ensi syksynä poika aloittaa uuden kierroksen eskarissa, koska koulun aloitusta lykättiin (luojan kiitos!). Toivottavasti silloin on jo mieli parempi. Kuopuksen päiväkotiaika on mennyt hyvin, koska kyse on ihan 'normaalista' lapsesta, joten ainakin tähän asti tuntuu huojentavalta käydä kuopuksen vasu-keskusteluissa. Päiväkodeissa on liian paljon lapsia, liian vähän hoitajia. Vilkas lapsesi voi todella väsyttää henkilökuntaa. Yritä jaksaa! Kyllä se siitä helpottaa :hug:!

 

Kuuluu normaaliin kasvatuskumppanuuteen kertoa lapsen päivästä, myös niistä pölhöilyistä. Negatiivistä asiaa kohden pari positiivista asiaa. Esim. Käytösongelmista tulee puhua niin, että vanhempikin tajuaa sen olevan ongelma eikä siten tule yllätyksenä kun pyydetään lupaa kelton tarkkailuun. Monesti ne vanhemmat joita ei ole kiinnostanut kuulla ovat kiukussaan 'miks meille ei oo kerrottu'

Ja tiedättekö kuinka paljon muut lapset joutuu joustamaan ja luopumaan kun yksi 'häirikkö' pistää parastaan. Esim. Monta jumppa hetkeä menee pilalle riehujien takia... Eikä kyse ole ammattitaidosta vaan siitä että se riehua vaatisi henkilökohtaisen avustajan jota ei ole... Eli resurssit ei riitä takaamaan muille laadukasta hoitoa jos yksi kuriton vie kaiken huomion.

 

Kuuluu normaaliin kasvatuskumppanuuteen kertoa lapsen päivästä, myös niistä pölhöilyistä. Negatiivistä asiaa kohden pari positiivista asiaa. Esim. Käytösongelmista tulee puhua niin, että vanhempikin tajuaa sen olevan ongelma eikä siten tule yllätyksenä kun pyydetään lupaa kelton tarkkailuun. Monesti ne vanhemmat joita ei ole kiinnostanut kuulla ovat kiukussaan 'miks meille ei oo kerrottu'

Ja tiedättekö kuinka paljon muut lapset joutuu joustamaan ja luopumaan kun yksi 'häirikkö' pistää parastaan. Esim. Monta jumppa hetkeä menee pilalle riehujien takia... Eikä kyse ole ammattitaidosta vaan siitä että se riehua vaatisi henkilökohtaisen avustajan jota ei ole... Eli resurssit ei riitä takaamaan muille laadukasta hoitoa jos yksi kuriton vie kaiken huomion.

Tämän varmasti ymmärtää jokainen, mutta tahdon vielä muistuttaa, että niitä positiivisia asioita esimerkiksi omassa esikoisessani on tosi paljon, mutta niistä kuulin todella harvoin. Eikä siis kyse ole ylivilkkaasta adhd:sta, kun puhun ongelmista. Myös myönteiseen palautteeseen pitäisi panostaa, koska esim. oma lapseni oppi vihaamaan päiväkotiin lähtemistä, vaikka kuinka koitin maalata siitä iloisen ja myönteisen tapahtuman. Lastakaan ei voi huijata hymyilemään, kun ympärillä olevat aikuiset näyttävät vain nyrpeää naamaa. Lapsikin väsyy ja kyllästyy kuulemaan jatkuvaa kritiikkiä.

 

Kuuluu normaaliin kasvatuskumppanuuteen kertoa lapsen päivästä, myös niistä pölhöilyistä. Negatiivistä asiaa kohden pari positiivista asiaa. Esim. Käytösongelmista tulee puhua niin, että vanhempikin tajuaa sen olevan ongelma eikä siten tule yllätyksenä kun pyydetään lupaa kelton tarkkailuun. Monesti ne vanhemmat joita ei ole kiinnostanut kuulla ovat kiukussaan 'miks meille ei oo kerrottu'

Ja tiedättekö kuinka paljon muut lapset joutuu joustamaan ja luopumaan kun yksi 'häirikkö' pistää parastaan. Esim. Monta jumppa hetkeä menee pilalle riehujien takia... Eikä kyse ole ammattitaidosta vaan siitä että se riehua vaatisi henkilökohtaisen avustajan jota ei ole... Eli resurssit ei riitä takaamaan muille laadukasta hoitoa jos yksi kuriton vie kaiken huomion.

Mutta se ei ole sen lapsen vika, eikä hänen äidin tai isän vika. Jos päiväkodissa on resurssipulaa, niin valittakaa johtajalle,varhaiskasvatuspäälikölle, alue-hallintovirastoon yms.

 

[QUOTE="natasja";26281218]Mutta se ei ole sen lapsen vika, eikä hänen äidin tai isän vika. Jos päiväkodissa on resurssipulaa, niin valittakaa johtajalle,varhaiskasvatuspäälikölle, alue-hallintovirastoon yms.[/QUOTE]

Niin se resurssipulahan poistuu jos lapsi saa avustajan tai kertoimet... Sen saa lapsi jolla todetaan oikeasti olevan ongelma. Ei ne jotka vaan ovat kurittomia ja siihen voi vanhemmat vaikuttaa... En usko, että on lapsia joilla ei ole ongelmaa kotona vaan ainoastaan päiväkodissa...

Ja korostan sitä että niissä työläämmissä lapsissakin on rutkasti hyvää ja ne tulee ehdottomasti tuoda esiin. Harmillisesti vaan tuntuu usein, että vanhemmat ei niistä kiinnostu silloin kun on myös sitä negatiivista palautetta annettavana.

 

[QUOTE="natasja";26281218]Mutta se ei ole sen lapsen vika, eikä hänen äidin tai isän vika. Jos päiväkodissa on resurssipulaa, niin valittakaa johtajalle,varhaiskasvatuspäälikölle, alue-hallintovirastoon yms.[/QUOTE]

Öööööö..... Siis henkilökunnan on vaadittava lisää henkilökuntaa koska ryhmässä on ns. Normaali lapsi jolla on käytöstavat ja ryhmässä toimimisen taidot sekä rajat hukassa...

Kyllä se niin on että lasta täytyy kasvattaa... Etenkin niiden vanhempien ja päiväkoti tukee vanhempia kasvatustyössä.

 

[QUOTE="Niin";26281254]Niin se resurssipulahan poistuu jos lapsi saa avustajan tai kertoimet... Sen saa lapsi jolla todetaan oikeasti olevan ongelma. Ei ne jotka vaan ovat kurittomia ja siihen voi vanhemmat vaikuttaa... En usko, että on lapsia joilla ei ole ongelmaa kotona vaan ainoastaan päiväkodissa...

Ja korostan sitä että niissä työläämmissä lapsissakin on rutkasti hyvää ja ne tulee ehdottomasti tuoda esiin. Harmillisesti vaan tuntuu usein, että vanhemmat ei niistä kiinnostu silloin kun on myös sitä negatiivista palautetta annettavana.[/QUOTE]

Pakko vielä kommentoida Meillä on tuo esikoinen juurikin sellainen, jonka ongelmat ilmenivät nimenomaan ryhmässä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Kotona ei ollut ryhmää ja tilanteet täysin ennakoitavissa, joten niitä ongelmia ei ollut. Päiväkodissa sen sijaan jo pelkästään ryhmässä oleminen tuotti vaikeuksia, mikä vain kärjisti muita puutteita mm. siirtymätilanteissa. Ei ole kyse kurittomuudesta, vaan sellaisista asioista, jotka ilmenivät nimenomaan päiväkotiryhmässä, eivät kotona. Käy toimintaterapiassa ja tutkimukset vielä kesken, mutta melko hyvä kuva niistä on jo saatu.

 

Pakko vielä kommentoida Meillä on tuo esikoinen juurikin sellainen, jonka ongelmat ilmenivät nimenomaan ryhmässä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Kotona ei ollut ryhmää ja tilanteet täysin ennakoitavissa, joten niitä ongelmia ei ollut. Päiväkodissa sen sijaan jo pelkästään ryhmässä oleminen tuotti vaikeuksia, mikä vain kärjisti muita puutteita mm. siirtymätilanteissa. Ei ole kyse kurittomuudesta, vaan sellaisista asioista, jotka ilmenivät nimenomaan päiväkotiryhmässä, eivät kotona. Käy toimintaterapiassa ja tutkimukset vielä kesken, mutta melko hyvä kuva niistä on jo saatu.

Tarkoitinkin juuri niitä lapsia jotka ovat vain ns. Kurittomia. Monestihan esim. keskittymisvaikeudet näkyvät vain ryhmätilanteissa. Mutta teilläkään ei ilmeisesti ole vain kuriton vekara. Mutta jos on vaan kurittomuutta näkyy se kotonakin jos ei kokoajan tehdä niin kuin lapsi tahtoo ja silotella tietä. Toisin sanoen eletä koko ajan niin ettei lapselta vaaditakkaan mitään. Eli ongelma olisi myös kotona, mutta tulee esille vain päiväkodissa jossa ei voida elellä kuin lehmät pellolla.

Erityislapset ovat asia erikseen ja tuohon erityisyyteen riittää myös esim. ne todetut keskittymisvaikeudet.

 

Ja tiedättekö kuinka paljon muut lapset joutuu joustamaan ja luopumaan kun yksi 'häirikkö' pistää parastaan. Esim. Monta jumppa hetkeä menee pilalle riehujien takia... Eikä kyse ole ammattitaidosta vaan siitä että se riehua vaatisi henkilökohtaisen avustajan jota ei ole... Eli resurssit ei riitä takaamaan muille laadukasta hoitoa jos yksi kuriton vie kaiken huomion.

Tuo on ikävä kyllä totta : /

Oman lapsen pk:ssa totuttu näky on sellainen, että muut lapset jumppaa, on aamupiirissä, tms ja yksi (aina se sama) lapsi istuu hoitajan sylissä eteisen puolella (holdingia, tai "pelkkää" istuskelua), ja se hoitaja on tietty pois niiltä muilta lapsilta. Pihassa tuo lapsi viskoo isoa kivenmurikkaa ties kenen päälle heti kun aikuisen silmä välttää, ja välttäähän se väkisinkin joskus. Tekee koko ajan koiruuksia myös silloin, kun aikuinen katsoo ja komentaa. Ei tottele mitään eikä ketään.

Meidän sälli sanoo että "XXX on NIIN ärsyttävä, se ei osaa yhtään käyttäytyä ja se kiusaa aina!" mikä on varmaan 100% totuus siitä, miten muut lapset asian kokevat.

Tällä viikolla hain poikaa ja näin miten ekana toinen tökki kepillä ja sitten viskasi kiven, ja totesin omalleni että tiedätkö mitä: sun ei tarvitse sietää sellaista. Ei, vaikka sinä olet 6 v ja tuo toinen 4 v (oletan olevan 4 v). Ei, vaikka olet paljon isokokoisempi. Saa antaa takaisin, kohtuuden rajoissa - pieni uhkauskin siitä, että pataan tulee, saattaa riittää.

En tajua miksi tuo tyyppi siirrettiin isompien ryhmään, jossa "pääsyvaatimuksena" on yleensä ollut juurikin se, että osaa noudattaa isompien ryhmän sääntöjä. Varmaan siksi, että pienempien ryhmässä hakkasi itseään pienempiä, isommat osaa ehkä puolustautua paremmin, mutta ihan perseestä se on silti. No, tämä on suht tuore ongelma, oma lapseni ei ole hoidossa joka päivä, ja siirtyy pian eskariin, eli ehkä sen jotenkin kestää. Lapseni ei tunnu kuitenkaan varsinaisesti kärsivän, häntä vaan suunnattomasti vituttaa (sori ) se että joku pikkunaskali kaivaa jatkuvasti verta nenästään - ja ehkä saakin sitä joskus, kun sitä kerran kerjää päivästä toiseen - tähän mennessä muut lapset on sietäneet tuota kuin pyhimykset, mutta raja tulee väkisinkin joskus vastaan, ja sitten nukkuva leijona herää ja karjuu kovaa. Enkä mä ainakaan leijonia osaa siitä sitten syyttää