mitä menetän lapsettomana

[QUOTE="äiti";26274405]Se on sellainen juttu, ettet pysty sitä nyt edes kuvittelemaan mitä menetät.
Ja vallankin jos sulla ei ole hinkua, mikä on outoa.
Ei mulla ole sanoja siihen kuinka ihanaa on ollut vauvan kanssa ja pienen taaperon kanssa.
Sitten leikki-ikäisen kanssa.
Lapseni on paras urani.
On tuottanut iloa useille ihmisille.
Ja todella kaunis, älykäs lapsi![/QUOTE]

Ei siinä ole mitään outoa, ettei ole hinkua tehdä lapsia. Kaikilla ei vain ole. Minulla itsellä ei ole mitään hinkua tehdä lapsia, tosin olen vielä nuori eli voi olla, että se vauvakuume vielä joskus iskee. Kun ajattelen asiaa, että olisi oma lapsi jota rakastaa yli kaiken ja joka rakastaa minua niin kuulostaahan se ihanalta. Mutta kun ajattelen sitä oikeaa elämää lapsen kanssa niin ei minua kiinnosta se yhtään. Minulla on elämässä muita asioita, joista olen intohimoisesti kiinnostunut ja joihin keskityn ainakin nyt.

Vanhuudenturva nyt on maailman typerin syy tehdä lapsi. Lapsia pitäisi tehdä vain tasan yhdestä syystä ja se on halu saada lapsi. Minä en ala lapsia tekemään jos en niitä oikeasti halua vain sen takia, että joku kävisi vanhana katsomassa. Varsinkin kun en tiedä elänkö sen ikäiseksi tai elääkö lapseni sen ikäiseksi.

 

Minä olen kokenut jo niin suurta rakkautta ja tunteiden ääripäitä ilman lapsiakin, että en usko, että ihminen kestäisi vielä suurempaa rakkautta ja vielä suurempia tunteiden ääripäitä. Ehkäpä me, jotka emme halua lapsia, rakastamme enemmän kuin tavalliset ihmiset...

 

[QUOTE="vieras";26274502]Minä olen kokenut jo niin suurta rakkautta ja tunteiden ääripäitä ilman lapsiakin, että en usko, että ihminen kestäisi vielä suurempaa rakkautta ja vielä suurempia tunteiden ääripäitä. Ehkäpä me, jotka emme halua lapsia, rakastamme enemmän kuin tavalliset ihmiset... [/QUOTE]

Näin minäkin ajattelin ENNEN lapsia.
Ehkä te, joilla ei lapsia ole, ette voi tätä ymmärtää ennen kuin teillä on niitä omia lapsia!

 

[QUOTE="...";26274509]Näin minäkin ajattelin ENNEN lapsia.
Ehkä te, joilla ei lapsia ole, ette voi tätä ymmärtää ennen kuin teillä on niitä omia lapsia! [/QUOTE]

Minä uskon, että asia on juuri näin. Ei lapseton nainen voi ymmärtää äidinrakkautta, kun ei ole sellaista kokenut. Siksi on oikeastaan turhaa puhua, että "menettää" jotain, jos jättää lapset hankkimatta. Ei voi menettää, jos ei ole jotain asiaa ensin omakseen saanut ja sitten joutunut luopumaan.

 

[QUOTE="...";26274509]Näin minäkin ajattelin ENNEN lapsia.
Ehkä te, joilla ei lapsia ole, ette voi tätä ymmärtää ennen kuin teillä on niitä omia lapsia! [/QUOTE]

Niinhän sinä ajattelit, mutta olit selvästikin väärässä. Se ei tarkoita sitä, että minä olen väärässä. Ehkäpä muut tuntevat itsensä paremmin kuin sinä. Tunneköyhien ihmisten kannattaakin hankkia lapsia niin saavatpa kerrankin kokea oikeaa rakkautta. Jotkut ihmiset kykenevät oikeasti rakastamaan muutakin kuin itseään (koska sitähän ne lapset on, oman itsensä jatkeita.)

 

Höpö höpö. Maaginen "äidinrakkaus", jota voi kokea vain äiti on pelkkä myytti, jolla väsyneet äidit yrittävät lohduttaa itseään kun ovat vangittuja paskavaippaan.

 

Minä uskon, että asia on juuri näin. Ei lapseton nainen voi ymmärtää äidinrakkautta, kun ei ole sellaista kokenut. Siksi on oikeastaan turhaa puhua, että "menettää" jotain, jos jättää lapset hankkimatta. Ei voi menettää, jos ei ole jotain asiaa ensin omakseen saanut ja sitten joutunut luopumaan.

Aivan!

Mä en näe että (vapaaehtoisesti) lapseton menettää yhtään mitään.

 

Aivan!

Mä en näe että (vapaaehtoisesti) lapseton menettää yhtään mitään.

Niinpä. Kun minä en tiedä minkälaista on olla äiti niin miten voin menettää mitään? En tiedä mistä jään paitsi. Se se vasta on typerää kun lapsettomille sanotaan tuo jotenkin säälien, kyllä sunkin kannattais tehdä lapsia kun et tiedä mistä jäät paitsi. Mutta samaahan voi sanoa ihan mistä vaan! Nisti voi sanoa, että et tiedä mistä jäät paitsi kun et ole kokeillut heroiinia.

 

Hei!

Näyttää siltä, että usella suuren rakkauden kokeminen tuntuu olevan se hienoin asia lasten saannissa. Toiset ajattelevat käytännön asioita ja vanhuuttaan. Ihanan vapauttavaa, että kumpikaan näistä seikoista ei kiinnosta minua laisinkaan. Olkoot yksinäinen vanhuus, tulkoot tuulet ja tyrskyt. Vähiten siihen mitään lapsia tarvitsee suojakseen. Niin ja sille 24-vuotiaalle nuorelle naiselle temppuakset. Olet liian nuori päättämään näitä asioita. Minua ainakin tämä asia on askarrattuttanut jo noin 15-vuotta. Ota rauhassa ja katso elämää päivä kerrallaan. Miehesi on ikänsä puolesta aivan eri asemassa kuin sinä. Älä huku miehesi suunnitelmiin, se voi olla melkoinen virhe!

 

Ainoa varma asia, minkä menetät, on perimäsi, elämäsi jatkuvuus. Osalle sillä ei ole merkitystä, itselleni se on kaikki ja kaikessa.

 

Kiitos sinulle ultramariini ja heikosti positiivinen fiksuista sanoista. En aio hukkua mieheni suunnitelmiin, vaan elää tätä elämää päivä kerrallaan. Eihän muu auta. Koko elämää ei voi elää pohtimalla "oikeita" ja "vääriä" ratkaisuja tai murehtia koko eläänsä läpi. Niin kuin ultramariini aikaisemmin jo ehdotti, että lähtisin mukaan ja katsoisin miltä elämä alkaa tuntua ja jos tuntuu edelleen yhtä hyvältä ja rikkaalta ja rakkaalta, päätös on ollut oikea. Koskaan ei voi tietää ennalta, mitä tapahtuu.

Olen taipuvainen murehtimaan ja märehtimään asioita, sekä pyrkimään tekemään " hyviä" ja "oikeita" ratkaisuja elämässä. Tosiasia on vain se, että elämää ei voi hallita ja kontrolloida ns. etukäteen. Tulkoon mitä tulee.

 

[QUOTE="vieras";26275999]Ainoa varma asia, minkä menetät, on perimäsi, elämäsi jatkuvuus. Osalle sillä ei ole merkitystä, itselleni se on kaikki ja kaikessa.[/QUOTE]

Miksi se on kaikki ja kaikessa? Mä en ole koskaan ymmärtänyt mikä siinä on niin mahtavaa. Ei mun geenit nyt niin ihmeellisiä ole, että tämä maailma kaipaisi niitä yhtään enempää kuin jonkun toisen geenejä.

 

Eiköhän tuo jatkuvuuden tunne ole jonkinlaista kuolemanpelkoa ja itsekkyyttä. Minunkaan geeneissä ei ole mitään niin kovin ihmeellistä. Toki suku sammuu tähän, mutta väliäkö sillä.
Jotenkin jopa lohduttavaa, että matkani on ainutkertainen ja tärkeä eikä siihen tarvita mitään jatkoa. Se vain on itsessään uniikki ja loppuu aikanaan.

 

Vai tehdään niitä lapsia jotta perimä jatkuu...ja vanhuuden varalle. okei. anteeksi etten ymmärrä.

 

Et menetä mitään jos et sitä mieti jatkuvasti mitä menettänyt ja mitä et. Itse olen 44 ja en halua lapsia. Joskus alle 30 v oli ehkä vuosi kun hieman ajattelin että jos ja kun, mutta en sitten silloinkaan halunnut lopulta. Täysin elämääni tyytyväinen ilman kersojakin

 

mietin myös sitä, että tahdonko lapsia vain "koska on tapana" niitä haluta/ tehdä. Se ai varmaankaan selviä kuin ajan kanssa. Lisäksi epäilen myös omia kykyjäni toimia vanhempana, kun omakin pääkoppa on välillä aikamoisessa solmussa.. lisäksi minulla on todella huonot hermot..

 

[QUOTE="äiti";26274405]Ja vallankin jos sulla ei ole hinkua, mikä on outoa.

Mitä outoa siinä on, jos jollakin ei ole "hinkua" tehdä/saada lapsia? Mulla ei ole koskaan ollut mitään biologista tikittävää kelloa, jonka vuoksi haluaisin tehdä/saada lapsia. Tästä huolimatta en ole mikään lasten vihaaja vaan pidän lapsista. Serkkuni lasta rakastan aivan valtavasti. Sukulaiseni/ystäväni tietävät, että jos tarvitsevat lastenhoitoapua niin voivat soittaa minulle - ja tuoda hoitoonkin, jos haluavat viettää "laatuaikaa" keskenään yms.

 

[QUOTE="äiti";26274405]Ja vallankin jos sulla ei ole hinkua, mikä on outoa.

Mitä outoa siinä on, jos jollakin ei ole "hinkua" tehdä lapsia? Mulla ei ole koskaan ollut mitään biologista tikittävää kelloa, jonka vuoksi haluaisin tehdä/saada lapsia. Tästä huolimatta en ole mikään lasten vihaaja vaan pidän lapsista. Serkkuni lasta rakastan aivan valtavasti. Sukulaiseni/ystäväni tietävät, että jos tarvitsevat lastenhoitoapua niin voivat soittaa minulle - ja tuoda hoitoonkin, jos haluavat viettää "laatuaikaa" keskenään yms.

Ei ole lainkaan outoa. Itselläni oli synkkä lapsuus. Alkoholisti ja väkivaltainen isä, äiti teki kahta työtä niin kauan kun muistan eli mitään hellyyttä ja rakkautta en muista koskaan saaneeni. Ehkä tuo vaikuttanut nyt kohta 40-vuotiaana ettei ole tullut mitään vauvakuumetta. En osaa kummemmin hellyyttä antaa kenellekään en edes miehelleni tai se siis ei tule minulta luonnostaan tuskin koskaan, onko lapsuuteni vaikuttanut siihen niin luulen näin. Minusta tulisi luultavasti aika välinpitämätön äiti jos lapsen tekisin. Ystävilläni on toki lapsia joista pidän, mutta kiitän luojaa kun ei tarvitse lapsia paimentaa joka päivä 24/7.

 

Ei ole lainkaan outoa. Itselläni oli synkkä lapsuus. Alkoholisti ja väkivaltainen isä, äiti teki kahta työtä niin kauan kun muistan eli mitään hellyyttä ja rakkautta en muista koskaan saaneeni. Ehkä tuo vaikuttanut nyt kohta 40-vuotiaana ettei ole tullut mitään vauvakuumetta. En osaa kummemmin hellyyttä antaa kenellekään en edes miehelleni tai se siis ei tule minulta luonnostaan tuskin koskaan, onko lapsuuteni vaikuttanut siihen niin luulen näin. Minusta tulisi luultavasti aika välinpitämätön äiti jos lapsen tekisin. Ystävilläni on toki lapsia joista pidän, mutta kiitän luojaa kun ei tarvitse lapsia paimentaa joka päivä 24/7.

No sinun tapauksessasi on selvästi kyse siitä, että olet saanut traumoja lapsuudestasi. On kuitenkin myös täysin terveitä, normaalin tunne-elämään kykeneviä, hyvän lapsuuden saaneita ihmisiä, jotka eivät halua lapsia.

 

No sinun tapauksessasi on selvästi kyse siitä, että olet saanut traumoja lapsuudestasi. On kuitenkin myös täysin terveitä, normaalin tunne-elämään kykeneviä, hyvän lapsuuden saaneita ihmisiä, jotka eivät halua lapsia.[/QUOTE]


Nyt olet vahingossa siteerannut minua Lapseton 39 sijaan. En ole alkuperäinen kirjoittaja vaikka lainauksessa niin sanotaan.

 

No sinun tapauksessasi on selvästi kyse siitä, että olet saanut traumoja lapsuudestasi. On kuitenkin myös täysin terveitä, normaalin tunne-elämään kykeneviä, hyvän lapsuuden saaneita ihmisiä, jotka eivät halua lapsia.

Miksi olet laittanut Lapseton 39 tekstin minun kirjoittamaksi vai onko mennyt vahingossa?[/QUOTE]

Varmaan mennyt sekaisin lainaus kun Lapseton lainannut sinun tekstiä samaan aikaan kun olet sitä korjannut ja lainannut sinun alkuperäistä tekstiä joka sekään ei tule suoraan sinun lainauksena korjauksen takia. Lainaus etenee siksi väärin

 

Tunnustaudun myös traumaattisen lapsuuden kokeneeksi. EHkäpä se on yksi selittävä tekijä. Hoivaamisesta ei ymmärrä mitään, kun oma hoivakin ollut vähän niin ja näin.

 

Varmaan mennyt sekaisin lainaus kun Lapseton lainannut sinun tekstiä samaan aikaan kun olet sitä korjannut ja lainannut sinun alkuperäistä tekstiä joka sekään ei tule suoraan sinun lainauksena korjauksen takia. Lainaus etenee siksi väärin

Asia selvä . Hetken jo tosin luulin, että mun oma koneeni on taas vaihteeksi seonnut. Jatkamme eteenpäin.

 

No sinun tapauksessasi on selvästi kyse siitä, että olet saanut traumoja lapsuudestasi. On kuitenkin myös täysin terveitä, normaalin tunne-elämään kykeneviä, hyvän lapsuuden saaneita ihmisiä, jotka eivät halua lapsia.

Nyt olet vahingossa siteerannut minua Lapseton 39 sijaan. En ole alkuperäinen kirjoittaja vaikka lainauksessa niin sanotaan.[/QUOTE]

Anteeksi, oikea teksti siinä on mutta jostain syystä lukee, että sinä sen kirjoitit. Jos jollain menee quotet väärin niin ne menee sitten kaikilla jotka jatkaa.

 

[QUOTE="vieras";26277300]Nyt olet vahingossa siteerannut minua Lapseton 39 sijaan. En ole alkuperäinen kirjoittaja vaikka lainauksessa niin sanotaan.[/QUOTE]

Anteeksi, oikea teksti siinä on mutta jostain syystä lukee, että sinä sen kirjoitit. Jos jollain menee quotet väärin niin ne menee sitten kaikilla jotka jatkaa.[/QUOTE]

Ei haittaa mitään . Säihkähdin vain, että mitä mä olen oikein kirjoittanut :xmas: