Onko seksikumppanieni määrä liian suuri?

[ansarikukka]

[QUOTE="Vieras";26275658]Entä pitäisikö miestä kiehtoa ajatus, että naiseen on pumpattu (kymmeniä)tuhansia spermalasteja kymmenien tai jopa satojen miesten toimesta?[/QUOTE]

Yhtä paljon kuin naista pitäisi kiehtoa ajatus miehestä, joka ajattelee seksiä "spermalastien pumppaamisena".

 

[Mummeliisa]

Ei noihin mitään ohjearvoja ole.
Jokaisella omanlainen elämäntarinansa ja sen mukaa sitten niitä kumppaneitakin.

Tulee mieleen muuan ystävättäreni joka alkoi aikoinaan kokemattomana 15- vuotiaana seurustella elämänsä rakkauden kanssa.
Jossain 18 vuoden teinoilla häntä alkoi kaivertaa mahdollisten kokemusten puute ja niin erosi poikaystävästään ja hankki "pienen punaisen kirjan" johon alkoi pitää kirjaa satunnaispanoistaan.

Kun paria vuotta myöhemmin listalla oli 100 eri miehen nimeä, hän totesi jotta kokemuksia on kylliksi, soitti Elämänsä Rakkaudelle ja kysyi, jotta vieläkö kiinnostaa?

Kiinnosti.
Ovat nyt olleet onnellisesti naimisissa yli 20 vuotta.

Ei ehkä mikään seksuaalikasvatuksen "mallitarina" mutta heillä toimi ja sehän se tärkeintä on.

 

[juff]

Mulla 19 kumppania, joista viimeinen mieheni. Ikää löytyy 28 vuotta, joista tosiaan viimeiset 6,5 vuotta tän viimeisimmän kanssa. Jos AP kertois lukunsa kahdella, voisin jo aatella olevan aika reilu kumppanimäärä. Tällä hetkellä ihan normaali määrä.

 

[Tiukun äiti]

Tähän on pakko sanoa lohdutukseksi, että kokemusta on muunkinlaista kuin monta kumppania. Ainakin itse olen kokenut että "hyvä sängyssä" on YLEENSÄ ollut sellainen mies, jolla on yksi tai useampia pidempiä suhteita takana ja itse olen menettänyt neitsyyteni 15-vuotiaana miehelle, kenen kanssa seurustelin yli vuoden ja aika järestään olen saanut kuulla positiivista palautetta ja että olen "hyvä sängyssä". Kyllä se yksi pitkä suhde opettaa omasta kropasta ja toisen tyydyttämisestä enemmän kuin kourallinen yhden illan panoja. Usko pois!

Niin, no kun mulla ei ollut hyvää seksielämää edes siinä pitkässä suhteessa, joten en suoraan sanottuna osaa yhtää mitään :ashamed: Onhan se nyt oikeasti kauhein nöyryytys olla nainen, joka ei osaa harrastaa edes seksiä :ashamed:

 

[tytsi-89]

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että jos nyt lähtisin tähän kommentoimaan, niin astuisimme molemmat uudelleen niihin viime kertaisiin jalanjälkiimme.

(Vaikka seksi ei tietenkään olekaan mikään suoritus (vaan juurikin sellaista syvemmän yhteyden hakemista siihen kumppaniin), niin kyllä minulla joskus on ihan rehellinen hikikin tullut... )

Oletko ajatellut asiaa siitä näkökulmasta, että ihminen, jolla on ollut elämänsä aikana paljon seksikumppaneita, voi olla helposti ihastuvaa sorttia, omata vaikka polyamorisia piirteitä, haikailla paljon jännittäviä ja uusia kokemuksia vaihtelevien kumppanien kanssa, olla sellaista ihmistyyppiä, joka ei halua sitoutua vain yhteen ihmiseen jne.? Etkö pelkää, että sellainen haluaisi parisuhteessakin käydä myös siellä aidan toisella puolella? Miksi se olisi pienempi riski kuin tilanteessa, jossa ihmisellä on ollut vain vähän kokemuksia/kumppaneita?

 

["Vieras"]

Niin, no kun mulla ei ollut hyvää seksielämää edes siinä pitkässä suhteessa, joten en suoraan sanottuna osaa yhtää mitään :ashamed: Onhan se nyt oikeasti kauhein nöyryytys olla nainen, joka ei osaa harrastaa edes seksiä :ashamed:

Eiköhän se luonto ohjaa kissan oikealle maitokupille kun vaan alkaa ottamaan kontaktia, rehellisesti kertoen kokemattomuuden.

 

[tytsi-89]

Mua ainakin hävettää. Nykyään kun pitäs olla niin älyttömän kokenut ja tehnyt vaikka mitä. Ja ihmiset tietysti ajattelevat, että mussa on vaan pakko olla joku vika kun en oo kenellekään kelvannut.

Höpö höpö. Lähes kuka tahansa nainen saa seksiä käytännössä aina kun haluaa, jos siihen kelpaa yhden illan jutut. Mä olen kertonut aina avoimesti miehille, että olen kokematon ja se on ollut heille joka kerta joko positiivinen tai sitten ihan neutraali asia. Ei elämäänsä pidä elää sen mukaan, mitä muut ihmiset ajattelevat.

 

["minttu"]

No musta se on hyvin outo näkökulma. Ei seksi ole kaikille ensisijaisesti joku suoritus ja niin suuri asia, että haikailisi vakituisessa parisuhteessa seksiä muiden kanssa, saati lähtisi sen takia pettämään. Yhtä lailla sellainen ihminen voi parisuhteessakin kaivata muitakin kumppaneita, jolla niitä on elämänsä aikana ollut paljon. Jos on ollut vaikka vain yksi seksikumppani elämänsä aikana ja on täysin tyytyväinen suhteeseensa ja seksielämäänsä niin miksi ihmeessä ottaa riski ja rikkoa se onni jonkin satunnaisen kokeilun takia?

Sie olet herttainen ja sinisilmäinen - taas kerran.

Olet maistanut elämässäsi vain vaniljajäätelöä. Se oli alussa suurinta herkkuasi ja mielesi ei todellakaan tehnyt mieli muuta kuin vaniljajäätelö. Sitten kuulit ystävältäsi että on olemassa myös suklaajäätelöä, mansikkajäätelöä ja kinisijäätelöä. Ystäväsi on maistanut kaikkia. Sinä pitäydyt vaniljassa - eihän kerran valittua linjaa ole syytä vaihtaa. Kuitenkin mielessä salaa mietit, miltähän se mansikkajäätelö mahtaakaan maistua, mansikat ainakin on hyviä. Mietit ja pohdi, syöt vaniljajäätelöä...muttamutta. Entä jos kuitenkin maistaisi. Vaikka sitten salaa...Eihän se ketään haittaa, voithan palata takaisin vaniljaan

Jäätelöt ei onneksi loukkaanu

Kyllä niitä muitakin makuja kannattaa kokeilla. Vasta sitten tietää mikä itselle parhaiten maistuu, eikä tartte toisten tötteröihin sekaantua.

 

[Kepsis]

Miehet haluavat neitsytnymfomaanin, mikäli uskomme myytteihin.

Näin kolmenkympin jälkeen ei kyllä kiinnosta pätkääkään enää nainen joka roikkuu kasseissa kiinni kaiken aikaa. Eikä neitsyellä tee mitään sängyssä.

 

[Anatolia]

Mä olen kertonut aina avoimesti miehille, että olen kokematon ja se on ollut heille joka kerta joko positiivinen tai sitten ihan neutraali asia.

Uskallanko kysyä että miksi oot kertonut?

Seurustelukumppaneille kerrotaan, joo, mutta muille miehille...no, mun mielestä nämä on asioita, joita ei kerrota ekalla tapaamisella vielä, eikä sellaisille joiden kanssa ei ole parisuhdevirityksiä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="minttu";26275889]Sie olet herttainen ja sinisilmäinen - taas kerran.

Olet maistanut elämässäsi vain vaniljajäätelöä. Se oli alussa suurinta herkkuasi ja mielesi ei todellakaan tehnyt mieli muuta kuin vaniljajäätelö. Sitten kuulit ystävältäsi että on olemassa myös suklaajäätelöä, mansikkajäätelöä ja kinisijäätelöä. Ystäväsi on maistanut kaikkia. Sinä pitäydyt vaniljassa - eihän kerran valittua linjaa ole syytä vaihtaa. Kuitenkin mielessä salaa mietit, miltähän se mansikkajäätelö mahtaakaan maistua, mansikat ainakin on hyviä. Mietit ja pohdi, syöt vaniljajäätelöä...muttamutta. Entä jos kuitenkin maistaisi. Vaikka sitten salaa...Eihän se ketään haittaa, voithan palata takaisin vaniljaan

Jäätelöt ei onneksi loukkaanu

Kyllä niitä muitakin makuja kannattaa kokeilla. Vasta sitten tietää mikä itselle parhaiten maistuu, eikä tartte toisten tötteröihin sekaantua.[/QUOTE]

Asenteesi on alentuva. Eli siinä on sitten mielestäsi jotain vikaa, jos on esim. jo nuorena löytänyt rakkauden ja on hänen kanssaan onnellinen? Kehottaisitko sellaista henkilöä pettämään kumppaniaan, jotta saisi kokea, millaista seksi on jonkun muun kanssa? Mitä merkitystä sillä on, minkälaista se seksi jonkun toisen kanssa on, jos sitä kumppaniaan rakastaa? Ei sitä omaa rakastaa kuitenkaan pelkästään seksin takia vaihdeta toiseen. Aina ei tarvitse sekä syödä kakkua että säästää sitä. Jotenkin kypsymätön ajatusmaailma mielestäni, anteeksi vain.

 

["minttu"]

Asenteesi on alentuva. Eli siinä on sitten mielestäsi jotain vikaa, jos on esim. jo nuorena löytänyt rakkauden ja on hänen kanssaan onnellinen? Kehottaisitko sellaista henkilöä pettämään kumppaniaan, jotta saisi kokea, millaista seksi on jonkun muun kanssa? Mitä merkitystä sillä on, minkälaista se seksi jonkun toisen kanssa on, jos sitä kumppaniaan rakastaa? Ei sitä omaa rakastaa kuitenkaan pelkästään seksin takia vaihdeta toiseen. Aina ei tarvitse sekä syödä kakkua että säästää sitä. Jotenkin kypsymätön ajatusmaailma mielestäni, anteeksi vain.

Höpsis - ihminen on perusluonteeltaan utelias. JA heikko kiusauksien edessä. Ja se on sitä todellista maailmaa johon moni "elämän mittaiseksi tarkoitettu" rakkaustarina kaatuu.

Siihen ei tarvita kenenkään kehoitusta, eikä edes välttämättä suuria houkutuksia. Eikä edes suuria ihmissuhdekriisejä.

Voi toki tuntua kypsymättömältä. Mutta sellaisia me ihmiset pikkuinen ollaan. Tulet vielä huomaamaan.

 

[tytsi-89]

Uskallanko kysyä että miksi oot kertonut?

Seurustelukumppaneille kerrotaan, joo, mutta muille miehille...no, mun mielestä nämä on asioita, joita ei kerrota ekalla tapaamisella vielä, eikä sellaisille joiden kanssa ei ole parisuhdevirityksiä.

No siis sellaisille, joiden kanssa on ollut jotain "virityksiä" tai sitten ihan vaan jos jossain porukassa on tullut keskusteltua tällaisista asioista. Mä olen aika avoin puhumaan asioista. Ei nyt sentään ihan kahvipöytä-puheenaiheena ole ollut.

 

["Vieras"]

[QUOTE="minttu";26275889]Sie olet herttainen ja sinisilmäinen - taas kerran.

Olet maistanut elämässäsi vain vaniljajäätelöä. Se oli alussa suurinta herkkuasi ja mielesi ei todellakaan tehnyt mieli muuta kuin vaniljajäätelö. Sitten kuulit ystävältäsi että on olemassa myös suklaajäätelöä, mansikkajäätelöä ja kinisijäätelöä. Ystäväsi on maistanut kaikkia. Sinä pitäydyt vaniljassa - eihän kerran valittua linjaa ole syytä vaihtaa. Kuitenkin mielessä salaa mietit, miltähän se mansikkajäätelö mahtaakaan maistua, mansikat ainakin on hyviä. Mietit ja pohdi, syöt vaniljajäätelöä...muttamutta. Entä jos kuitenkin maistaisi. Vaikka sitten salaa...Eihän se ketään haittaa, voithan palata takaisin vaniljaan

Jäätelöt ei onneksi loukkaanu

Kyllä niitä muitakin makuja kannattaa kokeilla. Vasta sitten tietää mikä itselle parhaiten maistuu, eikä tartte toisten tötteröihin sekaantua.[/QUOTE]

Pösilö, miksi luulet että kaikilla on halut seikkailla? Tekee pettämättömyys ja vaniljan syönti ihmisesti tylsän?

 

[tytsi-89]

[QUOTE="minttu";26275955]Höpsis - ihminen on perusluonteeltaan utelias. JA heikko kiusauksien edessä. Ja se on sitä todellista maailmaa johon moni "elämän mittaiseksi tarkoitettu" rakkaustarina kaatuu.

Siihen ei tarvita kenenkään kehoitusta, eikä edes välttämättä suuria houkutuksia. Eikä edes suuria ihmissuhdekriisejä.

Voi toki tuntua kypsymättömältä. Mutta sellaisia me ihmiset pikkuinen ollaan. Tulet vielä huomaamaan.[/QUOTE]

Yritätkö nyt väittää, ettei maailmassa ole onnellisia, pitkiä avioliittoja/parisuhteita, joissa jompikumpi/kumpikin on ollut vain toisensa kanssa, ilman, että pettämisiä tapahtuu? Ei kaikkia kiinnosta irtosuhteet edes sinkkuaikoina, saati sitten parisuhteessa.

Yrittäisit ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, kokevat erilaisia houkutuksia ja uteliaisuuden määräkin on eri. Kyse on arvoista. Jos se uteliaisuus ei kasva kumppanin kunnioitusta suuremmaksi arvoksi, ei välttämättä päädy pettämään. Kaikki eivät elä "kaikki mulle heti tänne"-asenteella elämäänsä. Pettämisen riski on kaikissa suhteissa, oli aiempi kumppanien lukumäärä mikä tahansa. Jos välttämättä haluaa kokemuksia metsästää niin niitä kykenee kyllä löytämään vaikka seksikumppaneita olisi ollut jo vaikka 100.

 

["vieras"]

[QUOTE="minttu";26275955]Höpsis - ihminen on perusluonteeltaan utelias. JA heikko kiusauksien edessä. Ja se on sitä todellista maailmaa johon moni "elämän mittaiseksi tarkoitettu" rakkaustarina kaatuu.

Siihen ei tarvita kenenkään kehoitusta, eikä edes välttämättä suuria houkutuksia. Eikä edes suuria ihmissuhdekriisejä.

Voi toki tuntua kypsymättömältä. Mutta sellaisia me ihmiset pikkuinen ollaan. Tulet vielä huomaamaan.[/QUOTE]

Se todella kuulostaa kypsymättömältä. Ihmetyttää, mahdatko olla itsekään mikään aikuinen ja että onko sinulla ollut yhtään vakituista suhdetta tai rakkaussuhdetta noin ylipäätään.

Kun nyt sanoit Tytsi pikkuiseksi, niin kerro samalla, minkä ikäisenä tuo väitteesi "tullaan vielä huomaamaan"? Itse olen 32 vuotias, olen mieheni kanssa ollut yhdessä yhteensä 15 vuotta, joista 13 naimisissa. En ole vielä tullut huomaamaan. Sen sijan koen, että alan olla jo aika kypsä ja viisas näissä asioissa ja ymmärrän arvostaa toimivaa parisuhdetta, perhettä, rakkautta. Kaikki ei koskaan sopeudu toiseen ihmiseen siten, että löytäisivät aidon rakkauden.

 

[Sanna80]

Mä muuten kysyin mun mieheltä tuota kumppanimääräasiaa kun käytiin lounaalla äsken. Kysyin että "mikä sun mielestä on paljon ja mikä vähän kun puhutaan seksikumppaneiden määrästä?" Se totesi että alle 10 on vähän ja yli 50 on paljon mutta toki kaikki on suhteellista ja riippuu mm. siitä, minkä ikäisenä on aloittanut seksielämän ja onko ollut pitkiä suhteita välissä. Kysyin sitten että mitä mieltä on omasta lukemastaan niin totesi että "Sopivasti!" Olen samaa mieltä omastani.

Sen olen oppinut että seksielämä paranee suhteen edetessä kun oppii tuntemaan toisen kropan, miten hän mihinkin reagoi ja mikä toisen kosketuksessa tuntuu itsestä hyvältä (tääkin on jännä, mulla ainakin riippuu ihan kumppanista mistä tykkään, esim. nykyiseni kosketus on niin erilainen kuin kenelläkään aiemmalla, että hän saa mut kehräämään pelkästään korvan takaa sivelemällä, yksi eksä taas oli suuseksissä niin tajunnanaräjäyttävän hyvä että en ole koskaan tavannut vastaavaa)... Ja sen vuoksi en sinkkuaikaa tai säätämistä kaipaa TIPPAAKAAN! Mutta kyllähän se fakta on, että jos jostain syystä sinkuksi jäisin niin ihan takuulla etsisin seksiseuraa.

 

["minttu"]

[QUOTE="Vieras";26275983]Pösilö, miksi luulet että kaikilla on halut seikkailla? Tekee pettämättömyys ja vaniljan syönti ihmisesti tylsän?[/QUOTE]

Sanoinko tuossa että tekee tylsän??

Ei. Mutta ihmisluonne on äärimmäisen utelias. Valitan jos tämä tosiasia tulee uutena. Osa kykenee paremmin hallitsemaan uteliaisuuttaan, osa ei.

Siksi on turha moralisoida niitä joilla on enemmän kokemusta. Ja toisaalta, itse en kokemusteni perusteella luottaisi vaniljan syöjän käsiin rakkauttani. Kun on masitanut useampaa jäätelöä, tietää että ne kaikki loppuviimein ovat samantapaisia. Yksi vaan voi nousta yli muiden.

 

["Vieras"]

Yritätkö nyt väittää, ettei maailmassa ole onnellisia, pitkiä avioliittoja/parisuhteita, joissa jompikumpi/kumpikin on ollut vain toisensa kanssa, ilman, että pettämisiä tapahtuu? Ei kaikkia kiinnosta irtosuhteet edes sinkkuaikoina, saati sitten parisuhteessa.

Yrittäisit ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, kokevat erilaisia houkutuksia ja uteliaisuuden määräkin on eri. Kyse on arvoista. Jos se uteliaisuus ei kasva kumppanin kunnioitusta suuremmaksi arvoksi, ei välttämättä päädy pettämään. Kaikki eivät elä "kaikki mulle heti tänne"-asenteella elämäänsä. Pettämisen riski on kaikissa suhteissa, oli aiempi kumppanien lukumäärä mikä tahansa. Jos välttämättä haluaa kokemuksia metsästää niin niitä kykenee kyllä löytämään vaikka seksikumppaneita olisi ollut jo vaikka 100.

Samaa mieltä. Miksi kukaan ei näe asiaa siten, että se joka on karvalaukkuansa auliisti levittänyt sinkkuna, tietää kuinka helppoa ja OK se itselle on? Pieni riita/puute suhteessa/seksissä niin mennään makailemaan toisen alle koska sehän voi olla vain "kiva akti".

 

[tytsi-89]

[QUOTE="minttu";26276026]Sanoinko tuossa että tekee tylsän??

Ei. Mutta ihmisluonne on äärimmäisen utelias. Valitan jos tämä tosiasia tulee uutena. Osa kykenee paremmin hallitsemaan uteliaisuuttaan, osa ei.

Siksi on turha moralisoida niitä joilla on enemmän kokemusta. Ja toisaalta, itse en kokemusteni perusteella luottaisi vaniljan syöjän käsiin rakkauttani. Kun on masitanut useampaa jäätelöä, tietää että ne kaikki loppuviimein ovat samantapaisia. Yksi vaan voi nousta yli muiden.[/QUOTE]

Tuskin se on kenellekään mikään yllätys, että osa ihmisistä pettää, taisi olla noin 50%. Tuskin siitä on tehty mitään tutkimusta, että juuri ne yksilöt pettäisivät herkemmin, joilla on ollut vähemmän kokemuksia. Kokemusten vähäisyys voi joskus olla hyväkin asia, ei ehkä tule tarvetta vertailla mihinkään. Ei suuri kokemushistoria suojaa pettämishoukutukselta.

 

[Sanna80]

[QUOTE="Vieras";26275983]Pösilö, miksi luulet että kaikilla on halut seikkailla? Tekee pettämättömyys ja vaniljan syönti ihmisesti tylsän?[/QUOTE]

NIINPÄ!!!

Ja mä ainakin olen suhteessa ihan 100% eikä tulis mieleenkään säätää mitään muuta seikkailunhalun vuoksi siinä samalla. Mutta taas toisaalta, mä olen ehtinyt niitä kokemuksia ja seikkailuita kerätä ENNEN vakavaan suhteeseen alkamista, että sikäli ymmärrän senkin, että kannattaa maistella useampia makuja ennen kuin voi sanoa että vanilja on parasta.. Ainakin jos on luonteeltaan utelias. Kaikkihan ei ole.

 

["minttu"]

[QUOTE="vieras";26276009]Se todella kuulostaa kypsymättömältä. Ihmetyttää, mahdatko olla itsekään mikään aikuinen ja että onko sinulla ollut yhtään vakituista suhdetta tai rakkaussuhdetta noin ylipäätään.

Kun nyt sanoit Tytsi pikkuiseksi, niin kerro samalla, minkä ikäisenä tuo väitteesi "tullaan vielä huomaamaan"? Itse olen 32 vuotias, olen mieheni kanssa ollut yhdessä yhteensä 15 vuotta, joista 13 naimisissa. En ole vielä tullut huomaamaan. Sen sijan koen, että alan olla jo aika kypsä ja viisas näissä asioissa ja ymmärrän arvostaa toimivaa parisuhdetta, perhettä, rakkautta. Kaikki ei koskaan sopeudu toiseen ihmiseen siten, että löytäisivät aidon rakkauden.[/QUOTE]

Vaniljan syöjän on turha kai väittää suklaata paremmaksi, kun ei ole maistanut?

Kyllä, ihan kypsä hedelmä minä olen. Ja aika paljon kokenut, varmastikin ihan jokaisella elämän saralla. Ja kiitos myös kysymästä. Olen rakkausavioliitossa eikä muut tötteröt enää kiinosta, tiedän sen 100% varmuudella. Olempa myös kuunnellut monen naisen tarinat pettämisistä - niiden syistä. Ja salailusta.

En tässä kai ole missään kohtaa sanonut etteikö voisi löytää sitä omaa makua ja pysyä siinä läpi elämän?? Vaan lähinnä kertonut siitä että ihminen on hyvin heikko kiusauksien perässä. Vallankin jos mitään kokoemuspohjaa ei ole.

Kun olet kovin kypsä ja paljon kokenut. Kerro sitten, miksi ihmiset pettää niin paljon? Miehistä joka neljäs, naisista joka viides?

 

["minttu"]

NIINPÄ!!!

Ja mä ainakin olen suhteessa ihan 100% eikä tulis mieleenkään säätää mitään muuta seikkailunhalun vuoksi siinä samalla. Mutta taas toisaalta, mä olen ehtinyt niitä kokemuksia ja seikkailuita kerätä ENNEN vakavaan suhteeseen alkamista, että sikäli ymmärrän senkin, että kannattaa maistella useampia makuja ennen kuin voi sanoa että vanilja on parasta.. Ainakin jos on luonteeltaan utelias. Kaikkihan ei ole.

Tätähän minä juuri hain takaa. Sinä olet maistellut jo makujen kirjon ja voit syvällä ja tuntuvalla rintaäänellä sanoa että pidät vain vaniljasta.

 

["minttu"]

[QUOTE="minttu";26276088]Tätähän minä juuri hain takaa. Sinä olet maistellut jo makujen kirjon ja voit syvällä ja tuntuvalla rintaäänellä sanoa että pidät vain vaniljasta.[/QUOTE]
Lisätään tähän vielä että sinulla ei varmasti tule enää tarvetta edes maistella muita jäätelöitä kun tiedät miltä ne maistuu. Vähentää tuntuvasti kiusauksiin sortumista.

 

[Isämies]

Oletko ajatellut asiaa siitä näkökulmasta, että ihminen, jolla on ollut elämänsä aikana paljon seksikumppaneita, voi olla helposti ihastuvaa sorttia, omata vaikka polyamorisia piirteitä, haikailla paljon jännittäviä ja uusia kokemuksia vaihtelevien kumppanien kanssa, olla sellaista ihmistyyppiä, joka ei halua sitoutua vain yhteen ihmiseen jne.? Etkö pelkää, että sellainen haluaisi parisuhteessakin käydä myös siellä aidan toisella puolella? Miksi se olisi pienempi riski kuin tilanteessa, jossa ihmisellä on ollut vain vähän kokemuksia/kumppaneita?

Eikös tässäkin keskustelussa useampikin osallistuja juuri ja nimenomaan ole kertonut, että seksi ja rakkaus (ja myös tuo ihastuminen) ovat ihan eri asioita ja ainakin ensin mainittua voi ihan hyvin olla ilman tuota viimeksi mainittuakin? Siitäkin huolimatta, että parasta varmaan kaikkien mielestä on se, jos niitä on molempia on samaan aikaan.

En ole varmasti ensimmäinen (enkä viimeinen), joka pitää sinun valintaasi (seksistä pidättäytymistä) aika lailla epätyypillisenä. Tämä ei siis tarkoita, että siinä olisi mitään huonoa tai epäkelpoa tms., mutta harvinaista se kyllä on, siitä ei päästä asiasta jankkaamalla mihinkään.