Lapsi yksin pihalle! Minkä ikäisenä???

[Mummeliisa]

Teillä on siis joku supermaasturi jolla kynnätte peltoja ja metsiä ja kallioita mennessänne esimerkiksi kauppaan? Kun tietä ei kerran ole

Ei vaan jätetään autot sinne, missä ajettava tie päättyy.
Tosin esim. ihan keskikesällä ja kovilla pakkasilla voi päästä perillekin asti jos tietää mistä ajaa. Minä alan pikkuhiljaa oppia... mutta aika monta vuosikymmentä siihen meni.

 

[mummeliisalle]

Toki olen kuullut sanonnan , mutta nyt kun kolmisenkymmentä vuotta noita pieniä tuossa pihalla seuraillut, alkanut epäilemään sen paikkansapitävyyttä.

Eivät ole juosseet kilsan päähän autotielle, eivät (aikanaan alle kouluikäisinä aja lakoululaisina) pyöräilleet kylille lähimmälle parkkipaikalle, eivät menneet talojen pihoille (Parinsadan metrin päästä löytysi yksi naapurikin, mutta hän ei kyllä pahakseen panisi vaikka sinne menisivätkin) ja istutuksenikin ovat ihan paikoillaan.

Hei, sori, en tajunnut että kun sun katraasi ei tee tyhmyyksiä niin kukaan muukaan ei tee, sori oikeesti!

 

[Mummeliisa]

Hei, sori, en tajunnut että kun sun katraasi ei tee tyhmyyksiä niin kukaan muukaan ei tee, sori oikeesti!

Varmasti toisenlaisessa paikassa joutuisi elämään toisella lailla.
Jokainen oman tilanteensa mukaan.

 

[..]

Mä uskoisin, että voisin jättää ton meidän tytön yksin ulos vähäksi aikaa sitten kun on n. 3v. Ehkä jopa vähän allekin. Tyttö on sisällä ainakin todella "kuuliainen", ei mene esim. portaisiin ilman lupaa vaikka mieli tekisi. Tosin pari vaaranpaikkaa pitää pihasta vielä eliminoida. Tontilla on lampi (ei kylläkään pihassa, pitää mennä pellon yli ensin), joten se täytyy ehdottomasti aidata ennenkuin annan yhdenkään lapsen yksin pihalla leikkiä. Ehkä kyllä usko, että vähään aikaan tuo tyttö yksin pihalla viihtyisi kun sisaruksia ei ole. Isomman (yli 4v.) sisaruksen kanssa voisin jättää joksikin aikaa jo ehkä 2-vuotiaan, ihan lasten luonteesta riippuen.

Nyt olen jättänyt lapsen (1,5v) istumaan hiekkalaatikolle muutamaksi minuutiksi kun esim. käyn vessassa, haen sisältä jotain tms.

Maantie on "vieressä", mutta sen verran kaukana, että tuolta meidän taaperolta menis tällä hetkellä ainakin 10 minuuttia tepastella pienillä jaloillaan sinne asti. Isompanakin saa useamman minuutin juosta.

 

[mummeliisalle]

Joten älä sitten viitsi yleistää, jookos?



ja ennekuin kysyt niin juurikin sitä lauseen "joukossa tyhmyys tiivistyy" paikkansapitävyyden paikkansapitämättömyyttä.

 

[Mummeliisa]

Joten älä sitten viitsi yleistää, jookos?



ja ennekuin kysyt niin juurikin sitä lauseen "joukossa tyhmyys tiivistyy" paikkansapitävyyden paikkansapitämättömyyttä.

Toisaalta sen paikkanspitävyyteenkin uskominen on yhtälaista yleistämistä?

 

[mummeliisalle]

No, onhan noita esimerkkejä tullut tässä 20-vuotisen työurani aikana katseltua aika lailla joten...ennemmin todellakin yleistän sen paikkansapitävyyden kuin pitämättömyyden.

 

[Mummeliisa]

No, onhan noita esimerkkejä tullut tässä 20-vuotisen työurani aikana katseltua aika lailla joten...ennemmin todellakin yleistän sen paikkansapitävyyden kuin pitämättömyyden.

Ok.
Minä ymmärrän sen.

 

[Meillä]

Rivarissa asutaan ja 5v. leikkii itekseen pihalla ja puistossa Joskus päästän pian 4-veen ja pian 3-veen mukaan, mut sit kyl katon usein ikkunasta et mitä touhuavat!

 

["kotiäiti"]

Mä ymmärään, että taaperot ulkoilee vanhempien kanssa, mutta 5-6vuotiaatkin? Juoksetteko te niiden perässä, kun ne pyöräilee kavereiden kanssa tai menettekö niiden kavereiden pihalle kyttäämään, jos päättävät mennä sinne leikkimään? Mun juuri 6-vuotias on viime kesästä saanut olla yksin ulkona. Ensin tässä oamlla kadulla ja nyt on saanut laajentaa reviiriään. En mä voi pakottaa poikaa kavereineen olemaan pelkästään meidän pihalla mun valvonnassa. Sillähän ei olis sit pian kavereita, jos ei sais juoksennella tuolla ja leikkiä poliisia ja rosvoa.

Laiskuudesta ei ole kyse. mä ulkoilen mielelläni lasten kanssa, koska tässä on paljon naapureita ja juttuseuraa löytyy melkein joka kerta. Joskus 3-vuotias kinuaa ulos, kun mulla on hommat kesken ja saa mennä tohon kuistille tai kuistin viereiseen keinuun itsekseen. Me asutaanomakotitaloalueella, josta ei ole läpikulkua mihinkään. Tää on vielä uutta aluetta, joten kaikki melkein lapsiperheitä.

Pointtina siis se, että ihmettelen, jos joku ei anna 5-6-vuotiaan leikkiä ulkona kavereiden kanssa ilman valvontaa.

Tää puhetyylikin omista lapsista on nykyään ihan käsittämätöntä. Tuokin, että ulkoillaan mielellään kunhan vaan on naapureita ja "juttu" seuraa eli ei jakseta olla omien lasten kanssa.

 

["kotiäiti"]

Olen katsonut. Jotakuinkin koko ajan kun on pihalla.
Iloisena leikkii tätiensä, enojensa ja serkkujensa kanssa.
On pollea kun saa pallon maaliin tai hiekkakakusta "hyväkakun" joka ei romahda jne.

Niin eli on jonkun läheisen kanssa ja valvovan silmän alla. Ei siis yksin eikä keskenään jonkun alle kouluikäisen kanssa???

 

["vieras"]

En missään tapauksessa ole epäitsekäs.
Tänäänkin olen omien tarpeiden ja oman mielihyväni vuoksi mm. tunkenut itseni mukaan lasten leikkeihin. Niin höpsö en kuitenkaan ole että hehkuttaisin kuinka "hyvä äiti ja mummo" olen silloin kun teen jotain mistä itse nautin valtavasti.

Tässä ollaan nyt jotenkin sen asian ytimessä, mikä tuntuu monia Mummeliisassa ärsyttävän. Että nautinnollisten asioiden tekeminen, sellainen toiminta, josta nauttii eniten olisi jollain tavalla "syntiä". Niin perus....Luterilaista
(Ja tämä ei koske seksiä, palstakirjoitusten perusteella olen saanut käsityksen, että sillä saralla Mummeliisa on vapautuneempi)
Enkä nyt vittuile yhtään, toivon, että tätä ei ymmärrettäisi väärin. Ole Mummeliisa armollisempi itsellesi Oikein ja rakkaudellisesti lasten kanssa toimiminen voi olla muutakin kuin kärsimystä ja omia mielihaluja vastaan toimimista, ehkä.

Enkä tarkoita tällä sitäkään, että niitä lapsia pitäisi ilmeisen turvallisella ja tutulla kotipihalla kädestä pitää

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="kotiäiti";26265189]Niin eli on jonkun läheisen kanssa ja valvovan silmän alla. Ei siis yksin eikä keskenään jonkun alle kouluikäisen kanssa???[/QUOTE]

Toki suurimman osan aikaa valvovan silmän alla.
Mutta ei niin, että aina olisi ollut aikuinen mukana pihalla.
(Lapsen nuorimmat enot ja tädit ovat alle kouluikäisiä hekin.)

Ja sitähän se alkuperäinen kysymys koski?

 

[Anatolia]

Omaan takapihaan päästin 4 v ja 2 v lapset - piha on ns. olkkarin jatke, ihan yks ja sama olivatko siellä vai sisällä kotona, yhtä lailla heidät näin ja kuulin.

Vapaammin ovat saaneet alkaa liikkumaan 5 v iässä suunnilleen. Leikkipihassa, ja omien ikkunoiden alla (maan tasalla siis asutaan) ekana.

Kouluiässä, eli 6-vuotiaana, esikoisen reviiri laajeni. Koska kykeni käymään koulua 3 kilsan päässä ja kulkemaan matkat yksin, niin kykeni myös menemään kaverille 1,5 km päähän, jne. Toinen lapsi on nyt 6 v, mutta ei vielä koulussa eikä edes eskarissa - siksi hänen reviirinsä on rajatumpi: saa olla kotipihassa, jalkkiskentällä, parissa naapuripihassa yksinään, siskonsa kanssa hieman kauempanakin.

Luvatta eivät saa lähteä kotipihasta tai naapuripihoista. Soittavat, tai tulevat kysymään, jos haluavat jonnekin hieman kauemmas. 8 v ja 6 v ovat.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";26265872]Tässä ollaan nyt jotenkin sen asian ytimessä, mikä tuntuu monia Mummeliisassa ärsyttävän. Että nautinnollisten asioiden tekeminen, sellainen toiminta, josta nauttii eniten olisi jollain tavalla "syntiä". Niin perus....Luterilaista
(Ja tämä ei koske seksiä, palstakirjoitusten perusteella olen saanut käsityksen, että sillä saralla Mummeliisa on vapautuneempi)
Enkä nyt vittuile yhtään, toivon, että tätä ei ymmärrettäisi väärin. Ole Mummeliisa armollisempi itsellesi Oikein ja rakkaudellisesti lasten kanssa toimiminen voi olla muutakin kuin kärsimystä ja omia mielihaluja vastaan toimimista, ehkä.

Enkä tarkoita tällä sitäkään, että niitä lapsia pitäisi ilmeisen turvallisella ja tutulla kotipihalla kädestä pitää [/QUOTE]

Tietenkin minä usein (useimmiten?) teen lasten kanssa juuri niin kuin eniten nautin.

Mutta ON asioita, joissa pyrin panemaan edes hetkittäin omat mielihaluni sivuun - nimenomaan silloin kun oma mielihaluni on ristiriidassa lapsen pitempiaikaisen hyvän kanssa.
Se, että päästää pienen lähelle aitoon suhteeseen myös muita aikuisia,
se, että suo lapselle omat läheiset ja omat salaisuudet,
se, ettei tunge mukaan jokaiseen leikkiinsä,
se, että sallii testata itseään esim. urheilussa, vaikka emoäiti mielenpohjalla onkin kauhuissaan korkeuksista, vauhdista, potentiaalisista vaaroista esim. ratsastuksessa, mäkihypyssä, laskettelussa jne.
jne.

 

["vieras"]

Silloin annodazumal, kun minä olin töissä kaupungin leikkipuistossa, ikärajana oli neljä vuotta, sitä nuorempia ei saanut jättää "yksin" puistoon ilman huoltajaa tai isompaa sisarusta. Vaikka siellä olimme me, tädit. Koska me emme olleet samalla tavalla vastuussa lasten turvallisuudesta, kuin esim. päiväkodin henkilökunta tai maksulliset puistotädit. Toki turvallisuutta valvottiin puiston alueella, mutta ei esim. vahdittu, jos joku poistui puistosta omin nokkineen.
Kuumimman kesäsesongin aikana lapsia saattoi olla neljän "tädin" kaitsettavana pari-kolmesataa, toki osalla oli huoltaja mukana. Yksinäinen neljävuotias siinä porukassa tuntuu tämän keskustelun perusteella kovin pieneltä. Mutta ei siis missään nimessä ollut lastensuojelu-asia silloin, eikä taida olla nykyäänkään.

 

["vieras"]

Tietenkin minä usein (useimmiten?) teen lasten kanssa juuri niin kuin eniten nautin.

Mutta ON asioita, joissa pyrin panemaan edes hetkittäin omat mielihaluni sivuun - nimenomaan silloin kun oma mielihaluni on ristiriidassa lapsen pitempiaikaisen hyvän kanssa.
Se, että päästää pienen lähelle aitoon suhteeseen myös muita aikuisia,
se, että suo lapselle omat läheiset ja omat salaisuudet,
se, ettei tunge mukaan jokaiseen leikkiinsä,
se, että sallii testata itseään esim. urheilussa, vaikka emoäiti mielenpohjalla onkin kauhuissaan korkeuksista, vauhdista, potentiaalisista vaaroista esim. ratsastuksessa, mäkihypyssä, laskettelussa jne.
jne.

Hyvin vastattu, pikkuisen kärjistin asioita, en kuitenkaan pahalla

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";26265974]Hyvin vastattu, pikkuisen kärjistin asioita, en kuitenkaan pahalla [/QUOTE]

En pahalla ottanutkaan.

 

["kotiäiti"]

Mä uskoisin, että voisin jättää ton meidän tytön yksin ulos vähäksi aikaa sitten kun on n. 3v. Ehkä jopa vähän allekin. Tyttö on sisällä ainakin todella "kuuliainen", ei mene esim. portaisiin ilman lupaa vaikka mieli tekisi. Tosin pari vaaranpaikkaa pitää pihasta vielä eliminoida. Tontilla on lampi (ei kylläkään pihassa, pitää mennä pellon yli ensin), joten se täytyy ehdottomasti aidata ennenkuin annan yhdenkään lapsen yksin pihalla leikkiä. Ehkä kyllä usko, että vähään aikaan tuo tyttö yksin pihalla viihtyisi kun sisaruksia ei ole. Isomman (yli 4v.) sisaruksen kanssa voisin jättää joksikin aikaa jo ehkä 2-vuotiaan, ihan lasten luonteesta riippuen.

Nyt olen jättänyt lapsen (1,5v) istumaan hiekkalaatikolle muutamaksi minuutiksi kun esim. käyn vessassa, haen sisältä jotain tms.

Maantie on "vieressä", mutta sen verran kaukana, että tuolta meidän taaperolta menis tällä hetkellä ainakin 10 minuuttia tepastella pienillä jaloillaan sinne asti. Isompanakin saa useamman minuutin juosta.

Juu niin meilläkin "kuuliainen" ja Tottelevainen kolmevuotias..... En silti jätä YKSIN ilman luotettavaa aikuista ULOS PIHALLE.

 

[äiti (alkuperäinen)]

Kiitos vastauksista! Ompa kiva kuulla miten muilla on. Ja olen tosi yllättynyt, kuinka pienet lapset pääsevät ulos ilman aikuisen seuraa! Meillä on siis kolme lasta, 1,5v, 4v ja 6v ja olen aina heidän kanssaan ulkona. "Omaan" pihaan olen kevään myötä laskenut kaksi vanhinta, kun ovat pukeneet vaatteensa ja menen itse perässä, kun saan nuorimman puettua. Asumme siis kerrostalossa vilkkaasti liikennöidyn tien varressa ja suuren parkkipaikan vieressä ja talossa ei ole aidattua leikkipihaa. Harvoin edes ulkoilemme tässä pihassa vaan HALUAN lähteä lasten kanssa puistoon tai metsään, pyöräilemään, kävelylle tms. Jossain vaiheessa pitäisi kuitenkin uskaltaa antaa vanhimmalle lapselle enemmän vapautta, mutta pihapiiri on niin turvaton. Ja mun mielestä on ihanaa ulkoilla lasten kanssa <3

 

["vieras"]

Meidän oma 3-vuotias on järkevä (niin järkevä kuin tuon ikäisen voi olettaa olevan) ja pystyy ulkoilemaan yksin niin että vahditaan ikkunoista.

Mutta hieman rasittaa kun naapurista liittyy usein hänen seuraansa lähes samanikäinen mutta ihan kaheli lapsi. Sitten saa olla koko ajan vahtimassa, koska ei tiedä mitä naapurin tenava saa päähänsä. Lisäksi on motorisesti heikompi joten ei esim. pääse trampoliinille ja aikuinen joutuu sitten auttamaan (tosin olen ajatellut että olkoon hyppimättä jos ei itse pääse), ei voi naapuri olettaa että hoidan hänen lastaan täyspäiväisesti koska omani jo pärjää vähemmällä hoitamisella.

Mutta nää naapuruussuhteet on jo oman ketjunsa aihe, huoh...

 

[pikkanen]

[QUOTE="kotiäiti";26265128]Tää puhetyylikin omista lapsista on nykyään ihan käsittämätöntä. Tuokin, että ulkoillaan mielellään kunhan vaan on naapureita ja "juttu" seuraa eli ei jakseta olla omien lasten kanssa.[/QUOTE]

Mikä puhetyyli lapsista? Voitko selventää. En nyt ymmärtänyt, mitä ajat takaa. Ja kyllä myönnän, että viihdyn paljon paremmin ulkona, kun mulla on siinä omien lasten lisäksi aikuista seuraa. Olen kotona kolmen lapsen kanssa ja siis vietän niiden kanssa aikaa 24/7. Pidän itselleni oikeuden joskus haluta myös aikuista juttuseuraa. En ole täydellinen äiti. Ja se ulkona töröttäminen monta tuntia päivässä 3 -vuotiaan ja vauvan kanssa käy pitemmän päälle vähän tylsäksi. 6-vuotiashan menee niiden kavereiden kanssa ja en tosiaan juokse sen perässä.

 

[halipupu harmaana]

Esikoinen alko meillä ulkoilla ilman aikuista 5v:nä ja kuopus pisti siinäkin paremmaksi ja hänet pysty jättämään 4v:nä yksin ulkoilemaan, tosin aika usein pihalla on myös isoveli ja naapurin kaveri, jotka katsovat pienemmän perään ja tulevat sanomaan, jos tarvitaan aukuista.

Meillä oin iso ja aika turvallinen rivaripiha, joka on aidattu muilta paitsi tien puolelta ja tie on rauhallinen. Alue on muutenkin rauhallinen eikä päivisin kulje laitapuolenkulkijoita juurikaan ohitse. Kesällä ikkunat ja pihaovi on auki, joten lasten äänet kuulee hyvin ja jos tulee hiljaista, kipasen pihalle katsomaan missä lapset ovat. Talvella avaan välillä ikkunan tai kurkin ikkunoista näkyykö lapsia ja jos ei näy eikä kuulu, niin taas pihalle tarkistamaan asia. Hyvin ovat pysyneet pihassa ja jos eivät pysyisi, niin eivät siellä ulkoilisi keskenään.

 

["vieras"]

Esikoinen sai reilu 4-vuotiaana leikkiä rauhallisen rivitalon sisäpihalla, ikkunasta oli suora näköyhteys sisäpihalle.

 

["vieras"]

Harmi että aikuiset joiden lapset ulkoilee yksin eivät tiedä mitä siellä ulkona tapahtuu. Mutta niinhän se menee että meidän lapset ja muiden kersat. Toisaalta tässä tapauksessa riittää kyllä että kaverina on se naapurin kersa.