Oletteko oikeasti juokseet vapaasti alle kouluikäisenä?

mä sain liikkua oman taloyhtiön alueella mutta kadun yli ei saanut mennä, saman kurin olen pitänyt omille lapsille

 

Minkä alle? Itse osasin taksin alle kipittää joskus 3-4 vuotiaan tienoilla.

 

kyl mä ties missä metsissä tehtiin majoja serkkutytön kanssa ja ikää ehkä 5v..mut ei nykyää uskalla omiani päästää tos iäs..

 

Aivanko olette kaikki alle kouluikäisestä saaneet juosta pitkin metsiä ja kyliä? Olen itsekin saanut ulkoilla yksin tai siskoni kanssa jo ennen kuin olen ollut kouluikäinen, mutta nuo metsissä juoksut ja muut ovat kyllä tapahtuneet sitten vähän isompana.

 

Kun alle 6 vuotiaana asuttiin kerrostalolla niin menin isojen sisarusten mukana pihalla. Ja pikkusiskonkin kanssa saatiin siinä lähellä olla kaksistaan. Sitten kun muutettiin omakotitaloon niin ei siellä mitään ollutkaan mihin mennä kun omapiha.

 

Juu, ihan pienestä asti me oltiin naapuruston lasten kanssa keskenämme pihalla päivät pitkät. Jos tuli asiaa huudettiin "äiiiitttiiiii" ja äiti tuli parvekkeelle kysymään mikä hätä. Koskaan ei karattu tai pahojamme tehty, se oli ihanaa aikaa. Nykyään kaikki on toisin, ja se harmittaa minua. Se maailma mihin minä synnyin oli paljon parempi ja rennompi. Nykyään mammat kilpailee kaikesta, kiillottaa omaa kruunuaan ja nuttura on niin kireellä että!

 

Olen syntynyt 1980 ja kyllä juostiin kaikki kerrostalolähiön pihan lapset vapaasti. Joskus joku aikuinen saattoi komentaa jos pahuuksia tehtiin.

 

Kyllähän se alue jossa liikuttiin ilman vanhempien valvontaa oli aika laaja, käytiin leikkikentällä, joella kalassa ja kouluikäisenä keskenään uimassa, metsään rakennettiin useampi maja... En muista, että kenenkään vanhemmat olisi olleet leikkikentällä mukana, kenttäsijaitsi pienen metsikön keskellä, joten suoraa näkyvyyttäkään kellään vanhemmista ei omalta pihalta sinne ollut. Vaikka vanhemmat eivät olleet mukana, niin osattiin me silti käyttäytyä, ei rikottu mitään yms.

 

No mä oon ollut kolme vuotias kun oon saanut mennä aamusta iltaan 5 vuotiaan siskoni kanssa pitkin pihoja ja metsiä. Samoin mun neljä vuotta nuorempi veljeni liittyi meidän seuraan ollessaan kolme vuotias. Mutsi vaan huusi ruoka-aikoina niin että mäki raikas omansa syömään ja sitten taas painuttiin takaisin. Joskus 7-8 sit huusi meidät sisälle iltapuuhiin.

 

Asuttiin aika korvessa ja ei mun äitini välttämättä tiennyt missä minä milloinkin luuhasin, olin kavereiden kanssa tai sitten vietin aikaa naapurissa, joka oli kilometrin päässä meiltä. Yksin noita välejä siellä kuljin. Usein tosin oli naapurissa ihan hoidossakin. Ala-aste aikana etenkin painelin menemään missä milloinkin.

Sitten kun olin serkkujen luona kylässä, niin sielläkin kuljettiin keskenämme, ei aikuiset meidän kanssaan juurikaan liikkuneet, leikittiin leikkejämme lähiympäristössä ja ihan kaupunkialueella

Varmaan siinä 5 ikävuodesta eteenpäin olen aika omineni liikkunut paljon, mutta sitten kun kouluun menin niin eka-tokaluokalla sitä tuli jo kuljettua paljonkin yksikseen pitkin kyliä

 

Tuo reviirijuttu muuten yllättävän hankala asia.
Minä olen itse yrittämällä yrittänyt sallia lapsilleni samoja vapauksia mitä itselläni oli, mutta nykyään me äidit taidamme olla entisajan äitejä heikompia? Väkisin tuppaa rajoittamaan ja tunkeutumaan mukaan ulos... nimenomaan oman mielenrauhansa vuoksi.

Ja toisaalta esim. palstalta saa usien lukea "tosissaankin" kirjoitettuja kommentteja jossa selitetään ettei 3,4,5- v ylipäätään saa oleilla muualla kuin äidin silmäin alla.
Eli osalle tuo "heikkous" on jopa normi ja ihanne.

 

Aivanko olette kaikki alle kouluikäisestä saaneet juosta pitkin metsiä ja kyliä? Olen itsekin saanut ulkoilla yksin tai siskoni kanssa jo ennen kuin olen ollut kouluikäinen, mutta nuo metsissä juoksut ja muut ovat kyllä tapahtuneet sitten vähän isompana.

Täytyy kyllä myöntää, että oma eskari-ikäiseni ihan tänäpäivänäkin saa liikkua aika vapaasti myös oman pihan ulkopuolella. Myös lähimetsissä liikkuu. Eivät nämä lähiömetsät kuitenkaan mitään erämaita ole, joten en näe kovin vaarallisena.

 

Kyllä olen naapurustossa ja viereisessä metsikössä ja pelloilla juoksennellut alle kouluikäisenä ilman että kukaan vanhempi on ollut katsomassa perään. Ja monesti vielä pimeälläkin! Harvemmin tosin yksin kun kavereiden kanssa aina kirmailtiin ympäri mäkiä. Ulkonahan me käytännössä aina oltiin keskenämme!

 

Maalla asuttiin ja juostiin lapsilaumassa ihan vapaasti pitkin päivää/iltaa, toki sitten iltapuurolle riennettiin kotiin Vanhemmat luotti lapsiin silloin ihan eri tavalla kuin nyt.

 

Kyllä minäkin lapsena 70-luvulla maalla sain olla vapaasti ulkona, metsässä tai rannalla, ei vanhemmat ehtineet vahtia. Kiipeilin puuhun, navetan katolle, tipuin joskus järveenkin, mutta ei minua sen kummemmin kielletty. Maantiellä sain pyöräillä isompana, kun opin pyöräilemään. Kyläkauppa oli kilometrin päässä, kavereita ei monta ollut ennenkuin kouluiässä, koska asuivat kauempana. Omaa lasta kyllä vahdin tarkemmin ja varoittelen koko ajan, etenkin liikenteestä !! Isommat tiet ja kadut, enemmän autoja. Yksinään ei kyllä liiku oikein missään, kouluunkin menee taksilla, kuten minäkin aikoinani. Kaverit ja harrastukset ovat automatkan päässä.

 

ei juokseminen oo mitään. kävin uimassa ilman vanhempien valvontaa alle kouluikäsenä. eikä siinä ollu mitään erikoista siihen aikaan.

Sama juttu, silloin 70-luvun alussa oli vähän eri meininki. Nykyään ei saisi jättää lasta kotiin siksi aikaa kun hakee postin tai vie roskiksen. Heti on joku nipo ls-ilmoa väsäämässä.

 

minä ja kaksi siskoani ,ollaan juostu vapaasti kerrostalomme takametsissä, puistoissa, (n.1km säteelä kotoa) ei koskaan sattunu muuta vahinkoa kuin joku loukkasi polvensa tms metsässä kompuroidessa poluilla. niin hullulta kuin se nykyaikana tuntuukin,en uskaltaisi omaani päästää.

 

Totta kai - maatalon lapsi kun olen. Metsän läpi juostiin naapuriin kavereiden luokse ja keksittiin vaikka mitä. Nykyään ollaan mun mielelestä jo ylivarovaisiakin.

 

Tuo reviirijuttu muuten yllättävän hankala asia.
Minä olen itse yrittämällä yrittänyt sallia lapsilleni samoja vapauksia mitä itselläni oli, mutta nykyään me äidit taidamme olla entisajan äitejä heikompia? Väkisin tuppaa rajoittamaan ja tunkeutumaan mukaan ulos... nimenomaan oman mielenrauhansa vuoksi.

Ja toisaalta esim. palstalta saa usien lukea "tosissaankin" kirjoitettuja kommentteja jossa selitetään ettei 3,4,5- v ylipäätään saa oleilla muualla kuin äidin silmäin alla.
Eli osalle tuo "heikkous" on jopa normi ja ihanne.

Nykyajan kulttuurissa tämä lasten vahtiminen kieltämättä on ihanne, äidin hyvyyden mitta. Tähän ristiriitaan törmää usein tällaisena sallivampana, lapsiin luottavana äitinä. Niin täällä netissä kuin lähipiirissäkin. Heikompi minäkin olen, kuin oma äitini ja isäni aikanaan, mutta pyrkimykseni on luoda lapsilleni luova, turvallinen ympäristö. Turvallisella en tarkoita jatkuvaa rajoittamisen ilmapiiriä, vaan sitä, että lapsi uskaltaa tulla kertomaan asian kuin asian. Vaikka olisi tehnyt jotain kiellettyäkin. Se on mielestäni tärkeämpää kuin estää kielletyn tekeminen. Virheistä kun voi aina oppia. Ja kenellepä ei niitä vahinkoja sattuisi...

 

Ihan vapasti! Tuskin kukaan tiesi missä olimme ja mitä teimme. Pahuuksia ei tehty, siitä oli tiukat säännöt mutta uimaan mentiin vaikka osa ei osannut uida, seilattiin mm. lautalla. Tukka nousee pystyy kun ajattelee.
Mitään pahempaa ei kuitenkaan sattunut, onneksi. Pikkurääpäleet jätetiin itkien pihaan jos tiedettiin että hidastavat kalliokiipeilyä.

 

Alle kouluikäisenä minulla oli suunnilleen samat säännöt kuin nyt omilla lapsillani. Eli pihapiirissä saa liikkua. Asuin ison kaupungin ydinkeskustassa, joten tosiaankaan ei ollut asiaa liikkua yksin pihasta minnekään. Minä kyllä sain hakea kavereita leikkimään, kerrostalossa kun asuin, mutta tässä meidän lähellämme ei oikein ole lapsia, joita omat alle kouluikäiseni voisivat yksin hakea.

 

Sain liikkua melko vapaasti, muistan miten jo alle kouluikäisenä pyöräilin yksin avain kaulassa heiluen lähimaastossa, joskus jos maisemat alkoivat näyttää liian oudoilta niin käännyin takaisin... Kävin leikkipuistossa ja kaupassa yksin ja touhuilin joen rannoilla (!) lepikoissa, ehkä noin reilun kilometrin säteellä kotoa. En muista että äiti olisi koskaan ollut minun kanssani esim. leikkipuistossa, isän kanssa kävin joskus pienempänä (ehkä 4v asti), mutta enimmäkseen vain korkeintaan alakouluikäisen isoveljen kanssa. Kouluikäisenä reviiri sitten vielä laajeni. Yksin uimaan ei kyllä saatu mennä kuin vasta joskus 9-10-vuotiaana.

On jotenkin eri meininkin nykyisin, enkä varmaan omianikaan uskaltaisi päästää ihan yhtä vapaasti menemään...

 

Kyllä. Ihan vapaasti juoksentelin.

Omia lapsiani en varmaan uskaltaisi sillä tavalla päästää juoksentelemaan, vaikka olisivat tavislapsiakin. Luulisin. Mutta toisaalta sitä on turha miettiä, sillä esikoista en koskaan saanut yksin ulos talosta ennen kuin esikouluiässä (ja silloinkin hyvin harvoin). Kahta nuorempaa taas täytyy valvoa joka sekunti, jos tahtoo, että pysyvät hengissä ja tallessa.

 

Niin pienestä kuin muistan oon juossut isompien sisarusten perässä eli aika pienestä, varmaan 3-4 vuotiaasta ja hengissä ollaan.

 

Kyllä ja mä olin viisi kun pyöräilin yksin kaverin luo kilsan matkan leikkimään,siis ihan semmosta yleistä pyörätietä pitkin. MUTTA...tästä just puhuttiin äitini kanssa yks päivä ja ajat olivat silloin ihan toiset. En ikinä päästäisi nelivuotiasta tänä päivänä yksin leikkipuistoon johon mulla ei ole näköyhteyttä eikä päästäisi äitinikään.