Unohtaisin koko asian vaikka kuukaudeksi.
Sitten eräänä päivänä meiltä loppuisi vaipat. Kokonaan. Harmillista.
Sitten tilalle tulisi kivannäköisiä alkkareita. Sellaisia, joita ei raaskisi liata.
Ja lapsi saisi huutaa vaikka maailman tappiin asti, mutta en ostaisi vaippoja lisää niiden loppuneiden tilalle. Kun ne kerran on loppu. Eikä kaupoissakaan ole enää näin isoille vaippoja, vaan pienille.
Pissa- ja kakkavahinkojen jälkeen muistuttaisin aina että ne asiat tehdään vessassa, joko potalle tai pönttöön, lapsen oman valinnan mukaan. Vaikka tekisi mieli huutaa ja kuristaa kakara, kun siivoaa kusilammikkoa lattialta yhdeksättä kertaa, niin en tekisi sitä, vaan olisin tyyni, rauhallinen, zen. Purisin kieltäni, laskisin miljoonaan, mutta lapselle en huutaisi.
Niin minä tekisin.