Krapulattomuus on mainittu monissa yhteyksissä olevan yksi altistava takijä alkoholismin kehittymiselle. Jos ei tule koskaan krapulaa niin ei tule morkkistakaan. Itsellä on aina seuraavana aamuna entistä energisempi olo kun muut valittelevat morkkistaan ja oloaan. Tästä koen itse syyllisyyttä että pitäisikö maata seuraava päivä sängyn pohjalla ihan periaatteesta jos ei vain tee oikeasti mieli? Minä pomppaan pystyyn joka aamu täysin samaan aikaan, olen juonut tai en.
Ihan kuule keski-ikää lähestyvä. Olen ajatellut krapulan olevan ihan itsestäänselvyys, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Siksi olen juonut ikäni runsaasti, koska ei tarvitse pelätä ainakaan krapulaa. Eikö tässä ole aihetta kysymykseen?
Miten voin olla ylpeä jos juon sen vuoksi liiikaa ja liian usein?
Täällä toinen krapulaton. Eikä muuten ole juomisen määrästä kiinni tai siitä, ettei olisi koetettu kaikenlaisia juomasekoituksia.
