Kuinka usein tapaatte appivanhempia? Tai siis lapsenne isän vanhempia?

Meillä tavataan n. kahden viikon välein, minusta sekin on "liian" usein (välimatka 70 km), mutta lapsen takia olen suostunut lähes mukisematta. Kunhan vauva on isompi, mies ja lapsi voivat käydä siellä ilman minua, on helpotus.

Nyt jos luistan tästä viikonlopusta (toiselle päivälle muuta ohjelmaa, toisena haluaisin olla rauhassa), on melkein pakko sitten tavata äitienpäivänä, vaikka on minun ensimmäinen äitienpäivä äitinä.. Mielestäni ei reilua.

 

Liian harvoin... Äijän äitiä ehkä joka toinen vuosi (? Kamalaa!!) ja isää ehkä kuukausittain. Useammin olisi parempi, eivät hekään mitään ihan nuoria ole - ja hiton hauskoja tyyppejä kaiken lisäksi, kuten heidän puolisonsakin.

 

Päivittäin, asuvat samassa pihapiirissä. Hyvässä sovussa ollaan.

 

Yleensä viikoittain, kesäaikaan useamminkin. Nyt ollut parin kk:n tauko pakottavista syistä.

 

niin usein kuin vain luonnistuu, poikani on varsinainen Mammapoika ja Pappan apuri. nauttii isovanhemmistaan ja isovanhemmat ovat loistavia, itse en heidän seurastaan välitä, mutta minusta on ihanaa kun lapselle tärkeät ihmiset käy mahdollisimman usein/tai me käymme heillä.

minun vanhempiakin tavataan aina kuin mahdollista. he asuvat 15min. matkan päässä, mutta ovat kovin kiireisiä sillä kyläyhteisössä riittä puuhaa ja heillä itsellään pitkät työmatkat kauemmas.

 

Keskimäärin joka toinen viikonloppu vietetään yhdessä. (Välimatkaa vaja 400 kilsaa.)
Kesällä enemmän.

Ja aikanaan, kun appivanhemmat jäävät eläkkeelle, varmaankin muuttavat lähemmäksi.

 

Mä oon tavannut viimeksi uutena vuotena, mies on lasten kanssa tainnut käydä pari kertaa sen jälkeenkin. Asuvat n. 250km päässä.
Oman isäni olen viimeksi nähnyt joskus marras-joulukuussa ja mutsiakaan ei tuu nykyään pahemmin nähtyä.

 

lapsen kannalta liian harvoin, omalta kantiltani katsottuna tarpeeksi usein.
ex anoppini aina välillä kertoilee mielipiteitään erosta ja muista "kivoista" jutuista enkä oikein jaksa sitä, lapsen takia kuitenkin ylläpidän suhteita ja näemme joka kuukausi

 

Mä olen aina tavannut appivanhempiani mielelläni, nähdään aina kun mahdollista. Kun asuttiin lähekkäin nähtiin kerran viikossa, tosin ei pakolla, vaan oli mukavaa kun kävivät perjantaipitsalla. Nyt nähdään ehkä 2-4 kertaa vuodessa.

Mun vanhempia en haluais varmaan nähdä kuin parin vuoden välein, mutta muksun takia nähdään heitäkin se 2-4 kertaa vuodessa.

 

5-6 kertaa vuodessa. Appivanhemmat on eronneet. Appiukko käy meillä usein välimatkasta huolimatta. Anoppi on tulossa nyt pidemmäksi aikaa, mutta aika usein käymme 500km päässä hänen luonaan.

 

Joka päivä. Jo-ka päi-vä. Joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä.

Kaikella rakkaudella, välipäivät tekisivät joskus hyvää.

 

Miehen äitiä parin, kolmen kuukauden välein (asuu parin kilsan päässä). Isä on kuollut.

 

2-4 krt/kk
Useamminkin jos tarve vaatii. Alkaa heillä jo ikä painamaan ja molemmilla on jonkun verran terveyden kans pientä ongelmaa, joten tarvivat jo kaikenlaista jeesiä ja kun vielä kuitenkin jaksavat niin mun mielestäni on tärkeetä et tirpalle syntyy heidän kanssaan hyvä suhde ja hyviä muistoja.

 

Keskimäärin joka toinen viikonloppu vietetään yhdessä. (Välimatkaa vaja 400 kilsaa.)
Kesällä enemmän.

Ja aikanaan, kun appivanhemmat jäävät eläkkeelle, varmaankin muuttavat lähemmäksi.

siis yhteensä 400km vai yhteen suuntaan :O
Johan siinä saa sen 4 tuntia istua auton kyydissäkin jos 400km yhteen suuntaan :O
Mahtaa olle persus puutunut.

 

ei ikinä, ovat valitettavasti edesmenneet.

 

Joka päivä. Jo-ka päi-vä. Joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä.

Kaikella rakkaudella, välipäivät tekisivät joskus hyvää.

Mä en kestäis, vaikka mun appivanhemmat on ihan ok.

Ainoa porukka jota jaksan joka päivä katsella on oma perhe, ja välillä tekee siinäkin tiukkaa

 

Liian harvoin vaikka välimatkaa on alle tunti,lapsilla on harjoituksiaa yms viikonlopuisin,kesällä vietän varmasti siellä aikaa taas varsinkin kun mies menee lomilta töihin. Pyritään kuitenkin vähintään kerran kuussa kyläilemään ja jos on pitkää viikonloppua yms niin varmasti mennään.

 

Kyllä me nähdään melkein joka toinen viikonloppu. Joskus useammin, joskus harvemmin. Käyvät paljon "isossa kaupungissa", missä asuu miehen sisko ja veli (me asutaan n. 20 km säteellä) ja kyllä ne melkein käyvät joka kerta tänne tullessaan kylässä. Me taas vasta vuoroisesti siellä päin, muttei niin usein (joskus juhlapyhinä esim.)
Anoppi on hyvin samankaltainen kuin minäkin, koko ajan joku projekti menossa, toinen tulossa ja kolmas jo mielessä... Tullaan ihan hyvin toimeen ja lasten takia ollaan paljon tekemisissä, lapset käyvät siellä viikonloppu yökylässäkin melkein kerran kuussa ja tykkäävät.. Appiukko on jo reippaasti yli 70, joten kyllä alkaa mielessä jo käymään, että kaikki liikenevä aika yhdessäololle on haalittava nyt, myöhemmin ei sitten kaduta.. (minun vanhempia nähdään sitten yleensä viikolla, kun asuvat lähempänä..)

 

Joka päivä. Jo-ka päi-vä. Joka ikinen päivä, monta kertaa päivässä.

Kaikella rakkaudella, välipäivät tekisivät joskus hyvää.

Hui kamala :$ Me ei tavata ihan noin usein, mutta aivan liian usein kuitenkin...ja jos en hillitsisi, varmaan just noin usein kuin tekin. Mä en missään nimessä ole niin sukukipeä ihminen kuin he! Tässä sitä koitetaan hakea kultaista keskitietä. Huh....uuh...:$

 

Mä en kestäis, vaikka mun appivanhemmat on ihan ok.

Ainoa porukka jota jaksan joka päivä katsella on oma perhe, ja välillä tekee siinäkin tiukkaa

Menee meillä ihan hyvin yhteen. Asutaan siis todella lähekkäin, ja siitä on omat etunsa. On myös sitten omat haittansa. Kivoja ja kilttejä ihmisiä ovat, mutta silti ottavat kupoliin joskus. Sinänsä turhanaikaista valittamista, mutta itsekseni jupisen jottei heille suoraan tarvitsisi.

Anoppi käy meillä aina päivittelemässä kaikkea. Hän on luonteeltaan sellainen kauhistelija, ja oli aivan suunniltaan kun pojallani oli naarmu poskessa. Että mistäs se nyt tuli ja ai siitä tikapuusta no se onkin nin vaaaaaralllinen!!! Pitäisikö ulos laittaa matto, niin lapset voisivat siinä leikkiä? Ei menisi housutkaan likaisiksi. Ja mistä se flunssakin nyt on tullut, ehkä se oli se viiksekäs mies kun kaupassa katsoi niin tiukasti teitä päin! Ja on teilläkin täällä siivoojan paikka auki...

Kivoja ihmisiä silti.

 

Joka viikko. Vähempikin riittäisi.

 

luoneeltaan sellainen kauhistelija, ja oli aivan suunniltaan kun pojallani oli naarmu poskessa. Että mistäs se nyt tuli ja ai siitä tikapuusta no se onkin nin vaaaaaralllinen!!! Pitäisikö ulos laittaa matto, niin lapset voisivat siinä leikkiä? Ei menisi housutkaan likaisiksi. Ja mistä se flunssakin nyt on tullut, ehkä se oli se viiksekäs mies kun kaupassa katsoi niin tiukasti teitä päin! Ja on teilläkin täällä siivoojan paikka auki...

MITEN sä jaksat?! Kerro mulle toi taikasana

 

[QUOTE="huh";26191272]siis yhteensä 400km vai yhteen suuntaan :O
Johan siinä saa sen 4 tuntia istua auton kyydissäkin jos 400km yhteen suuntaan :O
Mahtaa olle persus puutunut.[/QUOTE]

No 400km ei kyllä neljässä tunnissa aja... 5-6h menee ainakin meillä tuohon matkaan... Ja juuripa silsi kyllä ihmettelen miten jaksatte joka toisen viikonlopun viettää autossa.

 

Menee meillä ihan hyvin yhteen. Asutaan siis todella lähekkäin, ja siitä on omat etunsa. On myös sitten omat haittansa. Kivoja ja kilttejä ihmisiä ovat, mutta silti ottavat kupoliin joskus. Sinänsä turhanaikaista valittamista, mutta itsekseni jupisen jottei heille suoraan tarvitsisi.

Anoppi käy meillä aina päivittelemässä kaikkea. Hän on luonteeltaan sellainen kauhistelija, ja oli aivan suunniltaan kun pojallani oli naarmu poskessa. Että mistäs se nyt tuli ja ai siitä tikapuusta no se onkin nin vaaaaaralllinen!!! Pitäisikö ulos laittaa matto, niin lapset voisivat siinä leikkiä? Ei menisi housutkaan likaisiksi. Ja mistä se flunssakin nyt on tullut, ehkä se oli se viiksekäs mies kun kaupassa katsoi niin tiukasti teitä päin! Ja on teilläkin täällä siivoojan paikka auki...

Kivoja ihmisiä silti.

Mikshän tää homma menee niin että musta tollaset ois just ihanat, ne välittäisi. Musta ois ihanaa jos ois isovanhemmat jotka tuputtais ruokaa ja laittais sitä paljon ja haluaisivat hemmmotella ja olisivat sairaan kiinnostuneita lapsista.

Mutta meillä päinvastaiset, ei kiinnosta. Jos käydään, yrittävät saada miestä hommiin heille tai jutella miehen kanssa, lapset ei kiinnosta. Jos lapsista tulee puhe, niin se on meidän lasten serkuista.

Mutta voiko muuta odottaa jos anopin reaktio raskausuutisiin on sana "miksi?". (juu, olimme naimisissa ja lähes kolmikymppisiä).

 

Pari-kolme kertaa vuodessa, asuvat nimittäin 500km päässä :/ Mielellään tapaisi kyllä useamminkin mutta tuo välimatka vähän hidastaa.