Kuinka tärkeää teille on,että lapsi on teidän oma biologinen lapsenne?

Varmasti juu, mutta adoptiossa ajatellaan erityisesti sen adoptoitavan lapsen etua. Adoptio on pikkulapselle melkoinen mullistus, kriisi ja vaatii vanhemmilta erityistä huomiota ja paljon voimavaroja. Vastasyntyneen kanssa adoptoitu ei saisi kaipaamaansa huomiota.

voi kai sen noinkin ajatella, itse ajattelen aivan toisin.

 

asteikolla 0-10 korkeintaan 1.

 

Minulle ei ole tärkeää. Joskun nuorena ajattelin että en toisten lapsia ala hoitamaan. Mutta nykyään pidän täysin omanani miehen lasta joka on ollut elämässäni jo kymmenen vuotta. Tytöllä on biologinen äiti mutta eivät tapaa kuin ehkä kerran vuodessa.

Omia lapsia minulla ei ole enkä aio niitä hankkia.

 

Eikö sitten alkioadoptio ole vaihtoehto jos ja kun adoptio on niin pikäaikainen prosessi ja kallis

No ei ole, jos on vaikka kohtu poistettu. Suomessa kun sijaissynnytys ei ole sallittua.

 

Olen miettinyt olenko vähän outo, kun itse adoptiolapsena pidän biologiaa todella tärkeänä ja nyt kun minulla on kaksi omaa lasta, ymmärrän itseäni. Joskus saatan hetken haaveilla adoptiosta, vaikka läheltä kuten Venäjältä sisarukset, mutta tulen nopeasti toisiin ajatuksiin. En halua tehdä sitä lapselle, että revin hänet pois juuriltaan ja sukunsa luota.

 

Ei ole tärkeää.
Oma perheenjäsen on oma perheenjäsen siitä huolimatta, mistä syntymäänsä johtaneet sukusolut tulevat.

Ja sössön sössön! Kukaan ei haluaisi kuulua perheeseesi, ellei olisi pakko.

 

Ei ollenkaan tärkeää. Adoptio oli meillä eka vaihtoehto kun selvisi ettei luomusti lapsia tule. Kun se ei sitten onnistunut, oli seuraava vaihtoehto luovutettu munasolu. Alkion adoptiokin olisi tullut hyvin kyseeseen jos ei muu olisi onnistunut. Onneksi onnistui.

 

[QUOTE="vieras";26179900]Ei ollenkaan tärkeää. Adoptio oli meillä eka vaihtoehto kun selvisi ettei luomusti lapsia tule. Kun se ei sitten onnistunut, oli seuraava vaihtoehto luovutettu munasolu. Alkion adoptiokin olisi tullut hyvin kyseeseen jos ei muu olisi onnistunut. Onneksi onnistui.[/QUOTE]
Tai epäonneksi! Ehkä olette just niitä veemäisiä vanhempia, joille luonnon mukaan ei tosiaankaan olis kuulunut lasta ja pieni sitten kasvettuaan kärsii.

 

On tärkeää. Mutta jos en biologisia olisi saanut niin olisimme harkinneet adoptiota.

 

10v sitten olisin sanonut ettei mitään merkitystä ja olisin voinut kuvitella itseni adoptioäitinä ihan siinä kuin biologisenakin. Nyt pidän tuota jo aika tärkeänä, ennen kaikkea sitä että olisin itse saanut olla raskaana ja "synnyttää" (mieluiten sektio) lapset. Tarpeen tullen lapset olisi sitten voitu tehdä jonkun luovuttajan kautta. Joskus kuvittelin että adoptio sopisi minulle paremmin kuin lapsettomuushoidot mutta nyt en ole enää yhtään varma siitä olisiko minusta tuohon hommaan.

 

Olen miettinyt olenko vähän outo, kun itse adoptiolapsena pidän biologiaa todella tärkeänä ja nyt kun minulla on kaksi omaa lasta, ymmärrän itseäni. Joskus saatan hetken haaveilla adoptiosta, vaikka läheltä kuten Venäjältä sisarukset, mutta tulen nopeasti toisiin ajatuksiin. En halua tehdä sitä lapselle, että revin hänet pois juuriltaan ja sukunsa luota.

Kaverini on adoptiolapsi itse ja koki että juuri siksi hänelle olisi tärkeää saada biologisia lapsia. Matkalla oli lapsettomuusongelmaakin ja kerkesivät jo tehdä päätöksen adoptioprosessiin ryhtymisestä kun yllätysvauva sai alkunsa.

Mitä hänen kanssaan olen noista jutellut niin ymmärrän hyvin miksi tuo biologinen yhteys on hänelle niin tärkeä. Paljon tärkeämpi miltä se tuntui meistä muista kavereista jotka oltiin kasvettu biologisten vanhempiemme luona.

 

[QUOTE="vieras";26179929]Tai epäonneksi! Ehkä olette just niitä veemäisiä vanhempia, joille luonnon mukaan ei tosiaankaan olis kuulunut lasta ja pieni sitten kasvettuaan kärsii.[/QUOTE]

Niin, mistäpä sitä tietää vaikka näin olisikin, sitä sinä et saa koskaan tietää. Hyvää vappua sullekin. <3

 

Mulle ei ole tärkeä asia. Haaveillaankin miehen kanssa sijaislapsista sitten kun omat on isompia. Mutta anoppini äiti on sellainen joka ei voisi kuvitellakaan rakastavansa muuta kuin omaa vertaan olevia lapsia joten en tiiä pitääkö oottaa että hän heittää henkensä ennenkuin sijaislapsia tulee, koska onhan se väärin jos anoppi huolii kylään omat lapsenlapsensa muttei sijaislapsia.

 

Minulle ei ole tärkeää. Joskun nuorena ajattelin että en toisten lapsia ala hoitamaan. Mutta nykyään pidän täysin omanani miehen lasta joka on ollut elämässäni jo kymmenen vuotta. Tytöllä on biologinen äiti mutta eivät tapaa kuin ehkä kerran vuodessa.

Omia lapsia minulla ei ole enkä aio niitä hankkia.

Liki sama tilanne, tosin omia en pysty saamaan. Edes nuorempana en aatellu, että pitäis saada biologinen jälkeläinen. Adoptio ois käynyt ihan hyvin. No nyt on noita lapsipuolia, joille lienen se läheisin aikuinen.

 

Täysin merkityksetön juttu on. Tuskin olisin muuten kahta lasta adoptoinut.

Ja kyllä nämä adoptioon lähtevät lapset ovat sen sukuyhteytensä menettäneet jo ennen adoptiota. Juuriltaan heidät toki repäistään ihan liian kauas, mutta uskon vakaasti, että heidän on parempi elää täällä kaukana, omassa perheessään, kuin lastenkodissa lähellä juuriaan...

 

Ajattelen että kasvatus ja ympäristö muovaa lapsen suurimmaksi osaksi. eli ei kovin tärkeää.
mutta omia geenejäni en antaisi mihinkään lääketieteen käyttöön , siis munasoluja. en halua jälkeläisiä ympäriinsä.
toisaalta kun omat lapset nättejä fyysisesti, voisi olla vaikeaa jos se lapsi olisi ruma tai muuten täysin erilainen kuin minä fysiikaltaan.

 

Jos ei olisi onnistuttu saamaan omaa biologista lasta, niin sitten oltaisiin jääty lapsettomiksi. Pääasia ei ollut sen lapsen saaminen, vaan nimenomaan oman biologisen lapsen saaminen. En silti väheksy yhtään adoptioperheitä ja läheltä seuranneena yhtä rakkaita lapsia ne adoptiolapset on, mutta en silti olis lähtenyt adoptoimaan.

 

Täysin merkityksetön juttu on. Tuskin olisin muuten kahta lasta adoptoinut.

Ja kyllä nämä adoptioon lähtevät lapset ovat sen sukuyhteytensä menettäneet jo ennen adoptiota. Juuriltaan heidät toki repäistään ihan liian kauas, mutta uskon vakaasti, että heidän on parempi elää täällä kaukana, omassa perheessään, kuin lastenkodissa lähellä juuriaan...

Tuota minäkin juuri mietin, kun lapset on joka tapauksessa orpoja tai muuten vain hylättyjä ja pois sukunsa luota, niin eihän heillä olisi biologista yhteyttä myöskään siellä kotimaassaan. Tai tietysti sillä tavalla olisi, että maanmiehet muistuttaisivat heitä enemmän siellä kotimaassaan, mutta eivät he kuitenkaan biologista sukua olisi.

 

Ei kovin tärkeää itselle, mutta puolisolle sillä olisi ollut varmasti suurempi merkitys.

 

Erittäin tärkeä. Joko oma biologinen tai sitten ei lasta lainkaan.

 

Niin, vaikka se ei minulle nyt olisikaan tärkeää voisi ajatukseni olla hyvin erilaisia, mikäli olisin kärsinyt lapsettomuudesta.

 

Biologialla ei ole merkitystä, sillä on että olen lapsen virallinen huoltaja. Minusta ei olis ottamaan lapsia sijoitukseen. En raskis antaa yhtäkään sitten pois

 

Mä olen aina ajatellut, että voisin adoptoida lapsen. Eli en pidä biologisuutta supertärkeänä. Ja oikeastaan en pidä omia geenejänikään kovinkaan hyvinä.

Mutta mielummin niin, että lapsi ei olisi sitten kummankaan biologinen.

 

itse olen lapsena adoptoitu. minulle omat biologiset lapseni ovat erittäin tärkeitä. en osaa edes kuvailla kuinka ihanaa on huomata tuttuja luonteen- ja ulkonäön piirteitä, kun ei ole koskaan saanut omiaan verrata kehenkään!

 

Onko tärkeää,että olisi edes jomman kumman biologinen?
Minulle ei ole biologisuudella merkitystä. Miten sen hoitaisi jos sinulle ei ole merkitystä?
Itselläni on lapsi saanut alkunsa alkioadoptiolla.

Minä olen saanut myös lapsen alkioadoptiolla. Pidän itseäni lapseni biologisena äitinä, mutta en geneettisenä äitinä.

Toivon saavani vielä lisää lapsia alkioadoptiolla.