Oletko itse ollut lapsena kotihoidettu vai olitko päiväkodissa?

Jatkokysymys: minkälainen kasvattaja äitisi oli ja mitä teet itse toisin?

 

Olin kotona, koska mummo asui meidän kanssa. Äiti ja isä olivat töissä.

 

hoidossa 3kuukautisesta lähtien ensin pph:lla ja sitten päiväkodissa.
Äiti oli uraäiti työ meni aina mun edelle ja kun oli huono omatunto äiti ei osannut kieltää mitään eli vapaan kasvatuksen tulos. Opin jo pienestä pitäen (pakosta) pärjäämään yksin.
Mä olin lasten kanssa kotiona kunnes nuorin oli 3v, tiukat ja jämptit säännöt ja niistä pidetään myös kiinni .

 

Olin perhepäivähoitajalla. Äitini oli ihan ok kasvattaja, mutta ei ilmeisesti oikein pitänyt pikkulapsiajasta. Itse olen kotiäitinä kolmatta vuotta.

 

olen ollut päivähoidossa ihan pikkuvauvasta asti. äitini oli ja on edelleen maailman paras äiti enkä tarkoituksella tee mitään toisin, se onko lapsi sitten pienenä kotona vai hoidossa riippuu ihan millainen tilanne silloin on ja mikä toimii parhaiten.

 

Olin kotona. En tosin omassani, vaan pph:n kotona, mutta se oli minulle kuin toinen koti.

 

Olin kotihoidettu aina eskariin asti. Äidin huono puoli oli, että katseli juoppoa miestä ja vähätteli alkoholin tuomia haittoja.
Sanomattakin on selvää, itse olen toiminut toisin.

 

Minä olin isovanhempieni, enoni ja myöhemmin kotiin palkatun lastenhoitajan hoidossa.
Äiti on pitänyt max kahden viikon äitiysloman kunkin synnytyksensä jälkeen.

Äiti oli ja on lasta kunnioittava ja kannustava kasvattaja.
Olen pyrkinyt samaan.

 

Mä olin kotihoidossa mutta en äidin vaan isän. Äiti kävi töissä ja isä hoiti meitä kotona ja hyvin hoitikin.

 

Mä olin kotihoidossa mutta en äidin vaan isän. Äiti kävi töissä ja isä hoiti meitä kotona ja hyvin hoitikin.

Ihana. Kerrotko vähän, minkälaista oli olla isän hoidossa?

 

Pph:lle menin n 1,5-vuotiaana (sitä ennen isotäti hoiti mua pari kuukautta) ja sit 5-vuotiaana menin päiväkotiin. Arvostan äitini kasvatustyyliä kovasti (hän on ammatiltaan lastenhoitaja) ja meillä on aivan samanlaiset ajatukset kasvatusasioista.

 

[QUOTE="a.p";26169467]Ihana. Kerrotko vähän, minkälaista oli olla isän hoidossa?[/QUOTE]

No ihan mukavaa. Se leikki ja pelas meidän kanssa ja teki ruuat ja siivos. Äiti kun tuli töistä niin sai tulla aina puhtaaseen kotiin ja suoraa ruokapöytään. NIin ja kaupassakin käytiin sillä aikaa kun äiti oli töissä, lauantaisin tosin koko perheellä. Aina oli joku kotona, ei tarvinnu tulla tyhjään kotiin.

 

Menin pph:lle 8 kk iässä. Äitini oli tavallista toimistotyötä tekevä asuntovelallinen, hyvä ja lämmin ihminen. Oma lapseni menee pph:lle kun on 9 kk, ellei miehelle tule saumaa jäädä kotiin. Minulla on pelkkiä hyviä muistoja hoitoajoista.

 

Kotihoidossa kouluikään asti. Äiti oli pääosin ihan jämpti ja oikeudenmukainen kasvattaja, meillä oli selkeät säännöt ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Huonoja puolia oli äidin turhan tiukka uskonnollinen vakaumus ja se ettei noita asioita saanut koskaan kyseenalaistaa. Sitten se että vaikka olin puhelias ja sosiaalinen tuttujen kesken ja pienessä kaveriporukassa isossa ryhmässä vieraan aikuisen johdolla toimiminen oli vaikeaa enkä viihtynyt tuollaisissa. Äiti antoi mun lopettaa kaikki kerhot, pyhäkoulut ja eskarinkin koska ymmärsi että mulla oli noissa vaikeaa. Halusi suojella ikäviltä tilanteilta sen sijaan että olisi tukenut toimimaan niissä. Koulun alku oli siksi vaikeaa enkä tykännyt yhtään vaikka kaikki tarvittavat taidot oppiaineissa löytyi.

Mä olen erilainen ihminen kuin äiti ja siksi olen palannut töihin niin että lapset ovat aloittaneet päivähoidon 1,5v-2v iässä. Haluan olla muutakin kuin kotiäiti ja pitää myös huolta itsestäni, omista tarpeistani ja parisuhteestani. Olen myös halunnut jakaa lastenhoitovastuuta miehen kanssa. Lapsuudenkodissa äiti omistautui vain lapsille ja vaikka lapsuutemme oli hyvä, on äiti myöhemmin joutunut maksamaan hintaa tuosta hajonneen avioliiton ja yksin ilman työtä ja koulutusta jäämisen kautta.

 

päiväkodissa. äiti ja isä oli työnarkomaanaja ja viikonloppuisin niin väsyneitä, että eivät ainakaan hirveästi meidän kanssa jaksaneet touhuta. matkoilla käytiin lomilla. hyvä lapsuus silti, ei mitään ihmeellistä.

me ollaa sillä tavalla erilaisia miehen kanssa, että ollaan lasten kanssa koko ajan ja olen ollut pitkiä aikoja kotona kun lapset on ollut/on pieniä.

 

Mummu hoiti. Isä teki töitä maatilalla, että oli tietty välillä kotona paljon ja sitten taas esim. peltotöiden aikaan ei ikinä. Äiti kävi töissä.

Sisarusten kanssa lähinnä leikittiin, mummu hoiti ruuan pöytään. Naapureita ei paljon ollut kun syrjässä asuttiin. Arka ja yksinäinen olen ollut ja miettinyt että onko tuon kotihoidon syytä vai olisinko muutenkin.

Äiti on aika etäinen edelleen, isän kanssa jotenkin lämpimämmät välit.

 

Mä olin kotona kouluun asti, paitsi seurakunnan kerhossa taisin käydä kerran viikossa pari kolme tuntia kerrallaan. En ole myöskään eskarissa ollut. Isä halusi, että äiti hoitaa lapset kotona eikä mene töihin. Niinpä äiti oli kiltisti kotona ja meni töihin vasta kun olin kymmenen. Hän oli kotona siis yhteensä yli 20 vuotta.

Äiti oli ja on edelleen mulle hyvin tärkeä ihminen ja hän kyllä aina ajatteli kaikessa meidän lasten parasta. Myös siinä, että kuvitteli sen olevan lapsille parasta, ettei lähde hakemaan isästä eroa ja muuta meidän kanssa muualle. No, siinä hän oli mun mielestäni väärässä. Siinä mä tekisin itse toisin, jos sellainen tilanne tulisi. Onneksi mulla ei kuitenkaan ole isäni kaltaista miestä.

 

olen ollut pph:lla 5kk eteenpäin. Mulla on aina ollut ihana ja kannustava äiti. Teki sen minkä siinä tilanteessa koki parhaaksi. Itse toivon voivani hoitaa lapset mahdollisimman pitkään kotona. Muuten toivon olevani pitkälti äitini kaltainen.
(En näe hoidossa mitään pahaa, mutta vuorotyö ja pienet lapset on huono yhdistelmä, siksi näin. )

 

Olen ollut kotona, tarhassa ja pph:lla. Aika paljon hoidossa kun äiti teki kolmivuorotyötä ja isäkin pitkää päivää sekä sillontällön yötyötä joten joskus yövyttiinkin hoidossa. Omani kohdalla haluan pitää säännöllisen päivätyön ja hoitopäivät mahd lyhyenä. Äiti jatkoi kovaa työntekoa myöhemminkin ja sen opin että parhaani mukaan välttelen elämistä työlle perheen sijaan.

 

- Kotihoidossa kouluikään asti. Äiti oli pph.
- Äiti on/oli lämmin sydäminen kasvattaja, sellainen pullantuoksuinen äiti. Joskus rajoista ei pidetty kunnolla kiinni. Äiti on ennemmin halunnut että opitaan kantapään kautta, ei ole vieressä ollut neuvomassa miten kannattaa toimia ja miten ei.

- Itse toimin hyvin samalla tavalla. Olen ehkä hiukan tiukempi. Esim. oma esikoiseni nyt on 11v ja muistelen että itse samassa iässä sain 11 asti illalla huidella kavereitten kanssa ulkona. Ei ollut kännyköitäkään silloin. Oman tyttäreni en anna klo 21 jälkeen olla pihalla. (no kesäloma ajat sitten erikseen)

 

Olin puoliksi päiväkodissa, puoliksi kotona.. Isä kun oli maissa niin sain olla paljon kotona Äitini.. ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa kasvattajana hänestä. Itse haluan kuitenkin olla keskustelevampi kasvattaja. Hassua, ettei tässä kysytä lainkaan, millainen kasvattaja isä on ollut.

 

Menin 1v2kk iässä päiväkotiin. Jatkoin kotihoidossa kun sisarus syntyi. Sitten pph:ssa omalla äidillä eli kotona. Sitten taisin olla kotona kouluunmenoon asti... Välillä äidin kanssa (kun syntyi vielä toinen pikkusisarus) ja välillä työttömän isän kanssa. Kävin kuitenkin srk:n kerhossa ja eskarissa.

Toisenlainen äiti haluan olla monissa "pikku"asioissa, vaikka omaan äitiini olenkin tyytyväinen. Tavoitteena on yltää oman äidin tasolle kasvattajana. Äitini on mukava, ymmärtäväinen, iloinen, turvallinen, määrätietoinen, jämäkkä kasvattaja. Työssä lasten parissa. Sopii ammattiinsa hyvin. Ehkä haluan olla itse tiukempi joissain asioissa. Ja toivon, että olen onnistunut kumppanin valinnassa paremmin kuin oma äitini.

 

Menin päiväkotiin 9kk iässä, sen jälkeen olin pätkiä kotona kun pikkusisarukset syntyivät. Äitini kasvatti meitä niin hyvin kuin osasi, meistä on aina pidetty huolta, on ollut puhtaat vaatteet ruokaa pöydässä jne. Mutta äiti on kärsinyt masennuksesta koko ikänsä ja se vaikutti myös meihin lapsiin. Joitain asioita haluan tehdä aivan eri tavalla, esim. äiti ei koskaan kehunut meitä ja mulla on edelleen tunne etten koskaan ollut tarpeeksi hyvä että olisin kelvannut äidilleni. Tätä en halua omille lapsilleni välittää.

 

Olin kotihoidossa eskariin asti. Minulla on hatarat muistikuvat äidistä kasvattajana mutta hyvä äiti hän oli, olin yhdeksän kun äiti otettiin minulta pois. Uskon että parhaani itsekkin nyt teen että olen hyvä äiti juuri minun tytöille. :heart:

 

Hoidossa olin vuoden ikäisestä. Äiti on loistava, en halua paljonkaan tehdä toisin.