Ei kovin hyviä uutisia tänään.

Isä pääsee huomenna kotiin, edes yksi hyvä uutinen.
Sitten huonoja uutisia, nyt varmistui että isällä on keuhkosyöpä, isohko kasvain. :|
Isä ei luultavasti paranne syövästä koskaan, sytostaattihoidolla pyritään pitämään kasvain
aisoissa, ettei leviä enempää.

Veljeni mukaan lääkäri puhui aika huonosta ennusteesta, että vuosikin olisi pitkä aika. :'(
En tiedä tietääkö isä itse että ennuste olisi noin huono, isä on kuitenkin pirteä ja posiivisella
mielellä koko ajan.

Isä on 3 tai 4 viikkoa kotona ja sitten kyssille sytostaattihoihoon kolmeksi päiväksi.

Vaikea keksiä tähän mitään mikä kuulostaisi edes jokseenkin järkevältä. Eli isäsi minkä ajan hyvänsä, niin toivon että se aika on mahdollisimman hyvää niin isällesi, sinulle ja muille läheisille. Ettei isäsi joutuisi kärsimään pahemmin ja ajasta jäisi kaikesta huolimatta hyvät muistot ja tunne, että kaikki meni niinkuin pitikin. Voimia kovasti! :hug:

 

Olisin toivonut paljon parempia uutisia isäsi kasvainta koskien

Tärkeintä on kuitenkin se, että isäsi itse on positiivisella mielellä, ja että hänellä on teidät tukenaan. Jos pahin tapahtuu, niin teillä on ainakin aikaa varautua asiaan, sanoa isälle hyvästit, olla hänen luonaan loppuun asti niin ettei mitään jää sanomatta.

Yritä jaksaa, Kais :hug:

Sitä toivottiin koko perhe, että syöpä olisi täysin hoidettavissa eikä olisi niin isokokoinen ja että ennuste voisi olla nuin huono, mie ootin useeman vuoden elinaikaa. :'(

Ei nyt kuitenkaan anneta viellä isän kanssa periksi, saa nähdä miten pitkään isä kuitenkin jaksaa sinnitellä ja taistella.
Niin, ainakin on hyvä että tiedetään tilanne ja voidaan viettää isän kanssa aikaa viellä.

Kiitos halista, yritetään jaksaa, menikin pari päivää ettei itkettänyt, mutta nyt tänä päivänä on taas kyyneleet valuneet silmistä, nytkin tällä hetkellä. :'(

 

Vaikea keksiä tähän mitään mikä kuulostaisi edes jokseenkin järkevältä. Eli isäsi minkä ajan hyvänsä, niin toivon että se aika on mahdollisimman hyvää niin isällesi, sinulle ja muille läheisille. Ettei isäsi joutuisi kärsimään pahemmin ja ajasta jäisi kaikesta huolimatta hyvät muistot ja tunne, että kaikki meni niinkuin pitikin. Voimia kovasti! :hug:

Kiitos ! Voimientoivottaminen ja hali ovat riitäviä, aina ei enempää tarvitse. :heart:

 

Olen pahoillani kuulemistasi uutisista. Tässä on aika sanaton. :hug: :hug: :hug:.

 

Olen tosi pahoillani huonoista uutisista. :hug:
Tärkeintä kumminki on että saatte olla yhdessä vielä.

Anna vaan niitten kyynelten tulla, siinä ei ole mitään hävettävää. :hug:

 

Olen pahoillani kuulemistasi uutisista. Tässä on aika sanaton. :hug: :hug: :hug:.

Kiitos ! Kyllä me kaikki ootettiin parempia uutisia.
Kiitos haleista.

 

Sitä toivottiin koko perhe, että syöpä olisi täysin hoidettavissa eikä olisi niin isokokoinen ja että ennuste voisi olla nuin huono, mie ootin useeman vuoden elinaikaa. :'(

Ei nyt kuitenkaan anneta viellä isän kanssa periksi, saa nähdä miten pitkään isä kuitenkin jaksaa sinnitellä ja taistella.
Niin, ainakin on hyvä että tiedetään tilanne ja voidaan viettää isän kanssa aikaa viellä.

Kiitos halista, yritetään jaksaa, menikin pari päivää ettei itkettänyt, mutta nyt tänä päivänä on taas kyyneleet valuneet silmistä, nytkin tällä hetkellä. :'(

Voi sinua :hug:. Itke juuri niin paljon kuin itkettää. Kyynelillä on tarkoituksensa, se helpottaa oloa.

Mun hyvän ystävän isä kuoli ihan yhtäkkiä (tapaturmaisesti) viime vuonna. Ja se oli kamalaa. Eivät ehtineet sanoa hyvästejä tai varautua asiaan mitenkään. Kun oma isäni sitten heti samaan syssyyn sai syöpädiagnoosin, niin lohduttauduin sillä ajatuksella että ehdin ainakin sanoa hyvästit. Ja mietin, miten ihmeessä me aavistimmekaan ystäväni kanssa tämän: oltiin ennen sitä monesti juteltu siitä, miten paljon vanhempamme ovat meille antaneet, ja että olisi aika alkaa antamaan takaisin niin kauan kun vielä ehtii.

Meillä kävi tuuri ja isä selvisi; elinaikaennuste ilman leikkausta olisi ollut vissiin 7 v, leikkauksen jälkeen "ikuinen" (eli sama kuin ei olisi koskaan syöpään sairastunutkaan). Leikkaus tehtiin ja se onnistui täydellisesti. Kontrolleissa kaikki on ollut hyvin. Ei tarvetta sytostaateille, ei sädehoidolle.

Me saimme pitää isän, ja toivon että tekin saisitte vielä pitää oman isänne. Että hoito antaisi lisää elinaikaa, vaikka itse sairaus ei enää olisikaan parannettavissa.

 

Jos pahin tapahtuu, niin teillä on ainakin aikaa varautua asiaan, sanoa isälle hyvästit, olla hänen luonaan loppuun asti niin ettei mitään jää sanomatta.

Tämä on minustakin tärkeä asia. Menetin oman isäni eturauhassyövälle puoli vuotta sitten ja vaikka koko sairaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja loppu tuli nopeasti, saatiin kuitenkin ne viimeiset ajat olla yhdessä ja tosiaan, mitään ei jäänyt sanomatta.
Se tuntui tärkeältä ja lohdutti edes hiukan jälkeenpäin.. Kun vertasi siihen, että ihmisiä kuolee esim. kolareissa täysin arvaamatta ja yhtäkkisesti. Silloin ne tärkeimmät asiat monelta jäävät sanomatta
Ja ehtihän siinä itseänsä vähän valmistella kohtaamaan se pahin.

Kamala tilanne se on kun rakas ihminen on noin vakavasti sairas, ei siitä mihinkään pääse. Toivon paljon voimia sinulle Kais, ja koko perheellesi. :hug:

 

Olen tosi pahoillani huonoista uutisista. :hug:
Tärkeintä kumminki on että saatte olla yhdessä vielä.

Anna vaan niitten kyynelten tulla, siinä ei ole mitään hävettävää. :hug:

Kiitos ! Niin onneksi voidaan viellä tavata ja jutella. Toivotaan että syöpä pysyisi nyt ainakin jonkin aikaa kurissa hoidon avulla ja että se toisi elinikää vähän lisää.

Kyllä mie itken tässä hiljalleen.

 

Voi sinua :hug:. Itke juuri niin paljon kuin itkettää. Kyynelillä on tarkoituksensa, se helpottaa oloa.

Mun hyvän ystävän isä kuoli ihan yhtäkkiä (tapaturmaisesti) viime vuonna. Ja se oli kamalaa. Eivät ehtineet sanoa hyvästejä tai varautua asiaan mitenkään. Kun oma isäni sitten heti samaan syssyyn sai syöpädiagnoosin, niin lohduttauduin sillä ajatuksella että ehdin ainakin sanoa hyvästit. Ja mietin, miten ihmeessä me aavistimmekaan ystäväni kanssa tämän: oltiin ennen sitä monesti juteltu siitä, miten paljon vanhempamme ovat meille antaneet, ja että olisi aika alkaa antamaan takaisin niin kauan kun vielä ehtii.

Meillä kävi tuuri ja isä selvisi; elinaikaennuste ilman leikkausta olisi ollut vissiin 7 v, leikkauksen jälkeen "ikuinen" (eli sama kuin ei olisi koskaan syöpään sairastunutkaan). Leikkaus tehtiin ja se onnistui täydellisesti. Kontrolleissa kaikki on ollut hyvin. Ei tarvetta sytostaateille, ei sädehoidolle.

Me saimme pitää isän, ja toivon että tekin saisitte vielä pitää oman isänne. Että hoito antaisi lisää elinaikaa, vaikka itse sairaus ei enää olisikaan parannettavissa.

Kiitos, läheisen menettäminen äkillisesti on kyllä vaikeaa, juuri se ettei voinnut sanoa hyvästejä, onneksi meillä on se mahdollisuus viellä.

Hienoa että isäsi parantui leikkauksen avulla. :hug:

 

Tämä on minustakin tärkeä asia. Menetin oman isäni eturauhassyövälle puoli vuotta sitten ja vaikka koko sairaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja loppu tuli nopeasti, saatiin kuitenkin ne viimeiset ajat olla yhdessä ja tosiaan, mitään ei jäänyt sanomatta.

Halaus sullekin :hug:. Sama tauti oli minun isällänikin.

 

Tämä on minustakin tärkeä asia. Menetin oman isäni eturauhassyövälle puoli vuotta sitten ja vaikka koko sairaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja loppu tuli nopeasti, saatiin kuitenkin ne viimeiset ajat olla yhdessä ja tosiaan, mitään ei jäänyt sanomatta.
Se tuntui tärkeältä ja lohdutti edes hiukan jälkeenpäin.. Kun vertasi siihen, että ihmisiä kuolee esim. kolareissa täysin arvaamatta ja yhtäkkisesti. Silloin ne tärkeimmät asiat monelta jäävät sanomatta
Ja ehtihän siinä itseänsä vähän valmistella kohtaamaan se pahin.

Kamala tilanne se on kun rakas ihminen on noin vakavasti sairas, ei siitä mihinkään pääse. Toivon paljon voimia sinulle Kais, ja koko perheellesi. :hug:

Voi että, osanotto isäsi menetyksestä. :hug:
Kyllä se tietysti ajan kanssa helpottaa suremista, kun tietää mikä on tilanne ja saa olla
viellä yhdessä ennen menetystä.

Niin on kyllä hirveä tunne kun läheinen on niin vakavasti sairas, eikä itse voi siihen vaikuttaa.
Kaunis kiitos !

 

Kiitos ! Kyllä me kaikki ootettiin parempia uutisia.
Kiitos haleista.

Muistan, kun mekin odotettiin niitä hyvä uutisia, mutta ei niitä sitten tullutkaan. Olen niin pahoillani puolestasi. Nämä ovat sellaisia tilanteita, että vetävät todella sanattomiksi. Toivotaan nyt kuitenkin, että hoidot auttaisivat, ja isäsi eläisi vielä monta monta vuotta =)=). Jaksamisia ja edelleen isoja :hug:

 

Voimia kovasti:hug: Ehkä hieman pystyn kuvittelemaan mitä käyt nyt läpi. Isäni sairastui keuhkosyöpään vuosia sitten, ei voitu leikata, koska syöpä oli lähtöisin keuhkorakkulasta.
Onneksi isälläsi huomattiin ajoissa nuo tukkeutuneet suonet.Äidilläni molemmat kaulasuonet tukkeutuneet eikä niitä voi enää operoida.

 

Voi että, osanotto isäsi menetyksestä. :hug:

Kiitos.

 

Halaus sullekin :hug:. Sama tauti oli minun isällänikin.

Kiitos. :hug:

 

Muistan, kun mekin odotettiin niitä hyvä uutisia, mutta ei niitä sitten tullutkaan. Olen niin pahoillani puolestasi. Nämä ovat sellaisia tilanteita, että vetävät todella sanattomiksi. Toivotaan nyt kuitenkin, että hoidot auttaisivat, ja isäsi eläisi vielä monta monta vuotta =)=). Jaksamisia ja edelleen isoja :hug:

Nyt on näköjään hyvät uutiset vähissä. :|
Tai no tilanteen huomioon ottaen on hyvä uutinen että isä pääsee kotiin, eikä jää sairaalaan, että isä itse on pirteä ja kunto kuitenkin ok.

Kiitos ! :heart: Helpottaa hieman kun saa täällä kertoa tilanteessta ja purkaa tunteitaan.

Toivotaan tosiaan että hoidot ainakin pitäisi syövän kurissa, ettei pääsisi leviämään. :|

 

Voimia kovasti:hug: Ehkä hieman pystyn kuvittelemaan mitä käyt nyt läpi. Isäni sairastui keuhkosyöpään vuosia sitten, ei voitu leikata, koska syöpä oli lähtöisin keuhkorakkulasta.
Onneksi isälläsi huomattiin ajoissa nuo tukkeutuneet suonet.Äidilläni molemmat kaulasuonet tukkeutuneet eikä niitä voi enää operoida.

Kiitos ! Ei siullakaan ole helppoa ollut läheistesi sairauksien kanssa, :hug: ikävää ettei
äitisi kaulasuonia voi enää operoida.
Onni oli tosiaan matkassa, kun isällä huomattiin tukkeutuneet kaulasuonet.

 

Toivotaan tosiaan että hoidot ainakin pitäisi syövän kurissa, ettei pääsisi leviämään. :|

Toivotaan niin!

 

Kiitos ! Ei siullakaan ole helppoa ollut läheistesi sairauksien kanssa, :hug: ikävää ettei
äitisi kaulasuonia voi enää operoida.
Onni oli tosiaan matkassa, kun isällä huomattiin tukkeutuneet kaulasuonet.

Silloin kun isä menehtyi, niin 3 kk:n kuluttua siitä anoppi menehtyi aivosyöpään.Se oli todella raskasta aikaa.
Toivottavasti isäsi saa kaiken mahdollisen hyödyn hoidosta ja hän olisi kanssanne vielä pitkään.Olette ajatuksissani:hug:

 

Silloin kun isä menehtyi, niin 3 kk:n kuluttua siitä anoppi menehtyi aivosyöpään.Se oli todella raskasta aikaa.
Toivottavasti isäsi saa kaiken mahdollisen hyödyn hoidosta ja hän olisi kanssanne vielä pitkään.Olette ajatuksissani:hug:

Osanottoni isäsi ja anopin menettämisestä, kyllä tuollainen on raskasta, 2 läheistä kuolee vähässä ajassa. :hug:

Aika outo sattuma on, että isän sisko sairastui rintasyöpään ja olisi samassa sairaalassa rintaleikkauksessa samaan aikaan kuin isäkin. :|

Täti on onneksi kotona ja voi hyvin, tosin koko rinta jouduttiin poistamaan ja hänkin joutuu käymään kyssissä hoidoissa.

Kiitos ! :heart: Toivotaan näin.

 

Isä pääsi eilen kotiin sairaalasta aamupäivällä, päivällä jaksoi jutella vähän aikaa puhelimessakin.
Tänään sitten käytiin isää katsomassa kotona, väsyny isä oli tietysti hoidoista ja kaikista lääkemääristä mitä joutuu syömään, mutta muuten oli aika pirteä ja jaksoi jutella ja veistellä huumoria.

Hengityksestä kyllä huomasi ettei keuhkot ole kunnossa ja iho oli viellä aika kalpea kasvoissa.
Isä itse oli kyllä hirveän positiivisella tuulella, että kyllä tämä tästä, vähitellen.
Toivotaan niin että lääkkeet ainakin estäisi syövän leviämisen ja toisi elinvuosia viellä lisää.

Myös tupakka ja alkoholin piti isän jättää kokonaan, mikä onkin kyllä hyvä asia, tekisi hyvää
terveillekin.
Tablettien lisäksi isä joutuu myös pistämään itseään päivittäin.

 

Mukava kuulla, että teillä on ollut nyt vähän iloisemmat tunnelmat. Tupakan ja alkoholin jättäminen auttaa varmasti kehoa taistelemaan vielä kovempaa. :hug:

 

Isä pääsi eilen kotiin sairaalasta aamupäivällä, päivällä jaksoi jutella vähän aikaa puhelimessakin.
Tänään sitten käytiin isää katsomassa kotona, väsyny isä oli tietysti hoidoista ja kaikista lääkemääristä mitä joutuu syömään, mutta muuten oli aika pirteä ja jaksoi jutella ja veistellä huumoria.

Hengityksestä kyllä huomasi ettei keuhkot ole kunnossa ja iho oli viellä aika kalpea kasvoissa. Isä itse oli kyllä hirveän positiivisella tuulella, että kyllä tämä tästä, vähitellen. Toivotaan niin että lääkkeet ainakin estäisi syövän leviämisen ja toisi elinvuosia viellä lisää.

Myös tupakka ja alkoholin piti isän jättää kokonaan, mikä onkin kyllä hyvä asia, tekisi hyvää terveillekin.
Tablettien lisäksi isä joutuu myös pistämään itseään päivittäin.

Hienoa, että kaikesta huolimatta isäsi jaksaa olla positiviinen - se auttaa myös paranemisessa =)=)=). Miten olet itse jaksanut? Olethan muistanut myös itse levätä?

 

Mukava kuulla, että teillä on ollut nyt vähän iloisemmat tunnelmat. Tupakan ja alkoholin jättäminen auttaa varmasti kehoa taistelemaan vielä kovempaa. :hug:

Kiitos ! Juu, kyllä tietysti huoli isästä on vielläkin, mutta oli hyvä nähdä isä paremmassa kunnossa nyt kotona ja jutella isän kanssa. Ei sitä tietysti voi murehtia koko ajan ja jokaisena päivänä isän sairautta ja miettiä elinikää.
On onneksi vähän iloisemmat tunnelmat, perjantaina oli vähän vaikea päivä miulle, itketti aika paljon, mutta eilen ja tänään onkin jo parempi, mieskin sai miut jo nauramaan ja hymyilemään. :heart:

Juu, kyllä se alkoholin ja tupakan jättäminen pois auttaa taistelemaan.
Ja parasta on isän oma suhtautuminen ja huumori ja se että isän kunto on kaikesta huolimatta ok, ettei tarvia sängyssä maata.