V
voi v
Vieras
Meillä on teini joka ei siedä minkäänlaista meteliä. Kaiken pitäisi olla hiljaista, mutta nelilapsisessa perheessä... no tiedättehän... Olemme yrittäneet järjestää herralle rauhaa aina jonkin aikaa päivästä, koska myös hiljaisuutta tarvitaan.
Mutta sitten tuo nuorempi teini tarvitsee myös oman aikansa musiikille ja tanssille päivittäin. No kun musiikki alkaa soida, alkaa soida myös nuoren herran ääni...prkle. Pitäisi muka musiikki heti sammuttaa kun menee kuulemma hermot kun musiikki pauhaa. Tästä on nyt väännetty puolitoista vuotta ja kun tilanne jatkuu kaiken aikaa samana, päätimme helpottaa tilannetta. Kun emme lisärakennusta voi tähän rakentaa, keksimme ostaa asuntovaunun. Ihan sellaisen pienen ja halvan nuorison oleskelupaikaksi. Poikani tosin viettää vapaa-aikansa pääosin yksin kotona, skypen kautta kavereille jutellen, mutta tytär tuo kavereita paljonkin kotiin ja haluavat pelailla ja kuunnella musiikkia. Siksi siis ajattelimme, että tytär saisi olla vaunussa rauhassa ja nauttia musiikista kuuntelematta isonveljen väykyttämistä (väykyttää, vaikka olemme tehneet monesti selväksi että noin ei toimita). Siellä voisin myös yövuoron jälkeen nukkua rauhassa ja mieheni voisi käyttää sitä työhuoneena kun olen vapaapäivällä pienten kanssa kotona. Näppärää ja olemme tyytyväisiä ratkaisuun.
Nyt sitten ilmoitin pojalle, että menemme katsomaan/ostamaan vaunua tänään. No eikös siitä noussut hirveä meteli. Ei kuulemma kehtaa enää kotiin tulla, jos vaunu pihaan tulee. Että mua sitten sieppaa tuo asenne. Herraa ei kiinnosta lainkaan mitä perheessä tapahtuu, vaikka kovasti olemme yrittäneet repiä mukaan toimintaan, mutta kyllä arvostelemaan on valmis, kun ratkaisuja tehdään. Ollaan puhuttu asiasta useastikin, mutta herra on aina paennut omaan huoneeseensa millon milläkin verukkeella ja nyt kuulemma ei tiennyt asiasta mitään. No tuo kiukutteluhan ei joka tapauksessa päätöstämme olisi muuttanut, olisi se tapahtunut ennen tai jälkeen päätöksen, mutta periaate, että ei kiinnosta mitä täällä tapahtuu, ärsyttää suuresti!!!! ARGH!!!!
Mutta sitten tuo nuorempi teini tarvitsee myös oman aikansa musiikille ja tanssille päivittäin. No kun musiikki alkaa soida, alkaa soida myös nuoren herran ääni...prkle. Pitäisi muka musiikki heti sammuttaa kun menee kuulemma hermot kun musiikki pauhaa. Tästä on nyt väännetty puolitoista vuotta ja kun tilanne jatkuu kaiken aikaa samana, päätimme helpottaa tilannetta. Kun emme lisärakennusta voi tähän rakentaa, keksimme ostaa asuntovaunun. Ihan sellaisen pienen ja halvan nuorison oleskelupaikaksi. Poikani tosin viettää vapaa-aikansa pääosin yksin kotona, skypen kautta kavereille jutellen, mutta tytär tuo kavereita paljonkin kotiin ja haluavat pelailla ja kuunnella musiikkia. Siksi siis ajattelimme, että tytär saisi olla vaunussa rauhassa ja nauttia musiikista kuuntelematta isonveljen väykyttämistä (väykyttää, vaikka olemme tehneet monesti selväksi että noin ei toimita). Siellä voisin myös yövuoron jälkeen nukkua rauhassa ja mieheni voisi käyttää sitä työhuoneena kun olen vapaapäivällä pienten kanssa kotona. Näppärää ja olemme tyytyväisiä ratkaisuun.
Nyt sitten ilmoitin pojalle, että menemme katsomaan/ostamaan vaunua tänään. No eikös siitä noussut hirveä meteli. Ei kuulemma kehtaa enää kotiin tulla, jos vaunu pihaan tulee. Että mua sitten sieppaa tuo asenne. Herraa ei kiinnosta lainkaan mitä perheessä tapahtuu, vaikka kovasti olemme yrittäneet repiä mukaan toimintaan, mutta kyllä arvostelemaan on valmis, kun ratkaisuja tehdään. Ollaan puhuttu asiasta useastikin, mutta herra on aina paennut omaan huoneeseensa millon milläkin verukkeella ja nyt kuulemma ei tiennyt asiasta mitään. No tuo kiukutteluhan ei joka tapauksessa päätöstämme olisi muuttanut, olisi se tapahtunut ennen tai jälkeen päätöksen, mutta periaate, että ei kiinnosta mitä täällä tapahtuu, ärsyttää suuresti!!!! ARGH!!!!