Huhheijaa kun naurattaa kotiäidit, jotka eivät ole koskaan olleet töissä.

Eli kyllä vaan yksinhuoltajankin elämä on helpompaa (ainakin minun), kun saa käydä töissä.

Kyllä sinä nyt melkoisesti oiot asioita. Olet ainoastaan oman elämäsi asiantuntija, ja voit puhua vain siitä miten itse asiat koet.

Minulla on 3 lasta, ja vaativa asiantuntijatyö. Olen aina ollut sitä mieltä, että töissäkäyminen on rankempaa, kuin kotona oleminen. Miksikö?

1) Tiukat aikataulut: Aamulla on huolehdittava lapset valmiiksi päiväkotiin tai kouluun, ja aikatauluista on pidettävä kiinni, jotta ehtii töihin.

Iltapäivällä ovat samat tiukat aikataulut vastassa, että lapset ehtii myös hakemaan sieltä hoidosta.

Tiukat aikataulut ovat vastassa myös siinä, että lapsia kuskataan harrastuksiin useampana iltana viikossa.

2) Osa kotitöistä vähenee kun on töissä, totta. Mutta esim. pyykin määrä ei vähene mihinkään. Pesukone pyörii joka ikinen päivä. Jos osa lapsista on koululaisia, ei siivoamisen tarve juurikaan vähene. Lisäksi on huolehdittava, että sille koululaiselle on myös välipalaa tarjolla jääkaapissa, sellaista, joka on helppo ottaa ja tulee myös syödyksi. Meillä on imuroitu kerran viikkoon, olin kotona tai en, eli sekään määrä ei muutu. Ja minusta tavarat menivät paikoilleen siinä sivussa. Ruuan laittoa, oli ehkä vähän enemmän kuin nyt, tosin tekemällä isompia määriä kerralla, tuli seuraavan päivän sapuskat samalla kertaa.

Kotiäitiydessä parasta oli mielestäni se, ettei ollut kiire mihinkään. Minulle kotiäitiydessä rankinta oli älyllisten haasteiden puute.

Me ihmiset olemme erilaisia, meidän työmme ovat erilaisia ja jopa meidän lapsemme ovat erilaisia - eli on aika turha yleistää, mikä kenellekin on helppoa tai vaikeaa.

 

mä uskoisin että kotiäitiyttä helppona pitävät ovat saaneet vaan iisit muksut.

 

[QUOTE="poikia3";26128550]Kyllä sinä nyt melkoisesti oiot asioita. Olet ainoastaan oman elämäsi asiantuntija, ja voit puhua vain siitä miten itse asiat koet.

Me ihmiset olemme erilaisia, meidän työmme ovat erilaisia ja jopa meidän lapsemme ovat erilaisia - eli on aika turha yleistää, mikä kenellekin on helppoa tai vaikeaa.[/QUOTE]

Luepa kommenttini uudestaan. Se loppu siitä. Siinä on suluissa "ainakin minun" eli siis puhun omasta puolestani. Turhaan vedät hernettä nenään. Kannattaa hankkia helpompi työ, jos et selviä nykyisestä. Minulla on tällä hetkellä kaksi työtä, täysin toisistaan eroavaa. Toinen on avustavaa työtä, toinen näyttöpäätteen äärellä istumista. Silti rasituin enemmän kotiäitinä kuin nykyään. Minähän ilmoitin viestissäni, että puhun omasta elämästäni, en muiden. En siis todellakaan yleistänyt tai oikonut mutkia.

 

Heh, olen kouluni käynyt, ammatin hankkinut ja töissä käynyt mutta lapset ovat urakehitystä yms tärkeämmät.

Miten se sulta on pois jos meidän perheessä lapset hoidetaan kotona?

Tuskin se nyt keneltäkään pois on, jos teidän lapset hoidetaan kotona. Ihmettelen vaan, että miksi se on usemmiten äiti, joka kotiin jää ja lapsien vuoksi "uhrautuu". Lapsethan voisi hoitaa kotona vaikka vuorotellen?

Toisekseen mua aina mietityttää, että kuinka taloudellisesti riippumattomia miehistä on sellaiset vuosikaupalla kotona olevat äidit? Sinäkin sanoit, että ette saa tukia jne. OK. Mutta onko sinulla minkälaista omaa rahaa? Säästöjä? Jos nyt tulisi ero, niin olisiko elämäsi lastesi kanssa taloudellisesti turvattu? Valitettavan usein kun kuule niitä tarinoita, jossa vuosia kotona ollut äiti jatkaa suhdetta vaan sen takia, että ei vaan taloudellisesti ole mahdollista pärjätä omillaan....

 

No voi kiesus mitä tekstiä!

Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä asti eikä ole mitään aikomusta mennä takaisin töihin edes silloin kun nuorimmainen menee kouluun.
Tämä on meidän perheen tietoinen päätös eikä mitään tuuliajolla olemista.

Ihan omilla rahoilla eletään, yhteiskunnalta emme saa muuta kuin lapsilisät.

Eli olet aikuinen nainen, joka elää taskurahalla. Hesarissa oli aika hyvä juttu aiheesta. Ja vaikka miten väittäisit, että perheen yhteinen ratkaisu ja perheen rahat, niin niinhän se silti on, että sinä elät miehesi rahoilla. Et voi sanoa olevasi vastuussa tasavertaisesti elämästänne.

MInusta olisi todella pelottava ajatus heittäytyä toisen elätettäväksi tuolla tavalla, olenhan aikuinen ihminen nyky-yhteiskunnassa. Oli mies kuinka samoilla linjoilla tahansa ja ei puutetta rahasta.

 

Eli jos työssäkäynti tuntuu raskaammalta kuin kotiäitiys, niin se ei ole normaalia ja silloin pitää hommata helpompi työ?

Siis mitä?

 

Ihan samoilla Kelan rahoilla sinäkin voit lorvia. Vai eikö raha riitä?

Arvovalintoja.

Näin, jos niin ketuttaa - kandee jäädä sit ittekki "lorvimaan"...

 

Tässä ketjussaon kyllä hirveitä lehmiä kirjoittamassa.

Onneks ei tarvitse olla tekemisissä!

 

Tässä ketjussaon kyllä hirveitä lehmiä kirjoittamassa.

Onneks ei tarvitse olla tekemisissä!

Sellasia lehmiä jotka tekee töitä rehunsa eteen vai sellasia jotka makaa sorkat ojossa hokemassa miten hienoa on kasvattaa yläasteikäisiä lapsia pyörimällä päivät karsinassa ympyrää? Ammuu!

 

[QUOTE="vieras";26129383]Sellasia lehmiä jotka tekee töitä rehunsa eteen vai sellasia jotka makaa sorkat ojossa hokemassa miten hienoa on kasvattaa yläasteikäisiä lapsia pyörimällä päivät karsinassa ympyrää? Ammuu![/QUOTE]


Jokainen arvosteleva lehmä kuvottaa jokaista hyvää naista. Meitäkin on.

 

Jokainen arvosteleva lehmä kuvottaa jokaista hyvää naista. Meitäkin on.

Eli hyvät naiset saavat sanoa muita kuvottaviksi lehmiksi? Sekö ei ole arvostelua? Jos oikein kiillottaisit sädekehääsi,niin sä ymmärtäisit myös niitä jokaista arvostelijaa ja heidän taustojaan. Nyt sä sorrut pelkästään ylemmyydentunteeseen kokemalla itses paremmaksi kuin muut sillä perusteella,ettet arvostele jotain tiettyä ryhmää heidän valintojensa perusteella. Haukkumaan kuitenkin pystyt,vieläpä melkoisen lapsellisella tavalla. Että semmonen hyvä nainen sä taidat olla

 

[QUOTE="aivopieru";26128992]Eli jos työssäkäynti tuntuu raskaammalta kuin kotiäitiys, niin se ei ole normaalia ja silloin pitää hommata helpompi työ?

Siis mitä?[/QUOTE]

Tuollahan hehkutetaan kuinka vaikeaa se työssä käyminen on, niin kuin olisi hirveä stressi käydä töissä. Silloin on mielestäni valinnut väärän alan, jos ei kestä omaa työtään. Se oli irrallinen huomio, ei vertaus, mutta ihan mietinnän alle otettava asia jos oikeasti väsähtää työssään niin pahasti. Kyllähän kotiäiditkin lähtevät töihin, kun väsyvät kotiäitiyteen. Miksi ei siis työstään väsyvä voisi vaihtaa työpaikkaa?

 

Kehtaavat vielä väittää, että työssäkäyminen helpompaa kuin kotona oleminen lasten kanssa, vaikka eivät ole koskaan olleet töissä. Aika kumma sellaista väitää jos ei kokemusta:0

Minä olen aina "paennut" kotiäitelilyn rankkuutta töihin varsin lyhyiden äitiyslomajaksojen jälkeen. Kokemusta siis molemmista ja pidän kyllä kodin ulkopuolella töissäkäyntiä paljon helpompana.

 

Sanokaa mulle minkä takia se on teille joillekin niin tärkeää mitä toiset tekee elämällään? Että täytyy käyttäytyä vittumaisesti aiheen tiimoilta?

 

Luepa kommenttini uudestaan. Se loppu siitä. Siinä on suluissa "ainakin minun" eli siis puhun omasta puolestani. Turhaan vedät hernettä nenään. Kannattaa hankkia helpompi työ, jos et selviä nykyisestä. Minulla on tällä hetkellä kaksi työtä, täysin toisistaan eroavaa. Toinen on avustavaa työtä, toinen näyttöpäätteen äärellä istumista. Silti rasituin enemmän kotiäitinä kuin nykyään. Minähän ilmoitin viestissäni, että puhun omasta elämästäni, en muiden. En siis todellakaan yleistänyt tai oikonut mutkia.

Höpön, höpön, sun kannattaa hankkia lukutaito, kun et selviä itse lukemastasi.

Jos nimenomaan kaipaa työssään älyllisiä haasteita, silloin ei hankita helpompaa työtä! MINULLE HENKILÖKOHTAISESTI TYÖ, JOSSA EI OLE HAASTEITA, ON RASKAAMPAA, KUIN TYÖ JOISSA NIITÄ ON!!! En muuten missään kohtaa sanonut, etten selviä työssäni - tai etten selviäsi. SINÄ vedit vain johtopäätöksen, että näin on!

Tarjosit tuota vaihtoehtoa jolle kulle muullekin, ja se jo kertoo erittäin paljon siitä, ettet tiedä yhtään siitä, mitä työ voi joillekin ihmisille tarkoittaa.

Minulle haastavinta on yhdistää työ ja koti, venyä molemmissa. Ja se venyminen ei lopu vaikka kaikki lapset ovat jo kouluikäisiä. Minulla on kotona 3 lasta, yhdellä ADD, toisella lukihäiriö - ja äidin ja isän venyminen jatkuu. Silti elämä on erittäin ihanaa!

Sinun työsi kuulostavat sellaisilta, että pitkästyisin niissä jo päivässä!

 

Olen ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja kyllä minä voin sanoa, että helpommalla pääsee töissä kuin kotona. Varsinkin vauvaikäisen kanssa ei niitä kahvitaukoja ole pidetty ja kun kotona on lisäksi mustasukkainen isosisarus, ei tämä mitään juhlaa kyllä ole, eikä todellakaan pääse "makaamaan". Töissä on toki omat kiireensä, mutta siellä olet aikuisten kesken ja puhelimen voi jättää kahvitaukojen ja ruokatunnin ajaksi työpöydälle ja olla ihan rauhassa. Tunnin ruokatunnilla ehtii mennä yksin kaupungille vaikka shoppailemaan. Nautin myös suuresti asiakaskäyntien tuomista pitkistä automatkoista ihan yksin kuunnellen omaa lempimusiikki. Kotona raikaa lasten itkut, naurut, kiljumiset, dvd- soitin ja lastenlaulut, joku on sylissä tai roikkuu lahkeessa aina kun otat teekupin käteesi ja koputtaa oveen kun olet vessassa. Isompi ei nuku päiväunia, joten lepohetkiä ei varsinaisesti ole ollenkaan. Silti nautin tästä ja aion olla kotona vielä monta kuukautta, ehkä jopa vuosia. Verorahoja ja liiton maksuja olen maksanut sen verran pitkään, etten todellakaan koe huonoa omatuntoa työttömyyskorvauksilla elämisestä.

 

Kuinka paljon Suomessa on ulkomaalaisia perheitä joista kukaan ei käy töissä, mutta se on ihan ok että he saavat verorahoilla tuet mutta se ei ole ok jos on perhe jossa äiti on kotiäiti vailla valtion ylimääräisiä tukia. Huvittavia juttuja täällä saa kyllä lukea. Siksi kai tämä paikka vetoaakin, kun täällä saa aina naurahtaa kun ei jaksa toisten tyhmyyttä itkeäkään loputtomiin.

 

Hohhoijjakkaa, väännätte tästä kuluneesta aiheesta. Kummalla lienee raskaampaa.. Jaapa jaa. Ehkä kummallakin ajoittain?

 

molemmissa on hyvät ja huonot puolet. itse olin 5vuotta kolmen lapsen kanssa kotona ja koin raskaaksi sen aikuisten seuran puutteen, arkipäivät oli aikalailla samanlaisia ja jotenkin sitä kotihommaa tuntu vaan olevan paljon enemmän. nyt töissä 5vuotta olleena taas kaipaa niitä kiireettömiä aamuja ja pakkoa mennä johonkin.

 

[QUOTE="poikia3";26129493]Höpön, höpön, sun kannattaa hankkia lukutaito, kun et selviä itse lukemastasi.

Jos nimenomaan kaipaa työssään älyllisiä haasteita, silloin ei hankita helpompaa työtä! MINULLE HENKILÖKOHTAISESTI TYÖ, JOSSA EI OLE HAASTEITA, ON RASKAAMPAA, KUIN TYÖ JOISSA NIITÄ ON!!! En muuten missään kohtaa sanonut, etten selviä työssäni - tai etten selviäsi. SINÄ vedit vain johtopäätöksen, että näin on!

Tarjosit tuota vaihtoehtoa jolle kulle muullekin, ja se jo kertoo erittäin paljon siitä, ettet tiedä yhtään siitä, mitä työ voi joillekin ihmisille tarkoittaa.

Minulle haastavinta on yhdistää työ ja koti, venyä molemmissa. Ja se venyminen ei lopu vaikka kaikki lapset ovat jo kouluikäisiä. Minulla on kotona 3 lasta, yhdellä ADD, toisella lukihäiriö - ja äidin ja isän venyminen jatkuu. Silti elämä on erittäin ihanaa!

Sinun työsi kuulostavat sellaisilta, että pitkästyisin niissä jo päivässä![/QUOTE]

Siis sori nyt vaan, mutten edes lukenut sinun kommenttiasi. Kyllästyin jo ensimmäisten lauseiden aikana, joten en tiedä mitä kirjoitit. Itse perustelin omaa tekstiäni, kun se oli ymmärretty väärin. Olet taas näitä älykääpiöitä, joiden kanssa olisi turha edes ajatutua väittelemään, kun olet niin sokaistunut omasta yksinkertaisuudestasi, ettet voi käsittää mitään muuta.

 

Hohhoijjakkaa, väännätte tästä kuluneesta aiheesta. Kummalla lienee raskaampaa.. Jaapa jaa. Ehkä kummallakin ajoittain?

Jooh, läpikäyty aihe kyllä mutta aina puistattaa lukea miten ahdasmielisiä naisia sitä oikeasti onkaan olemassa vaikka tiedossahan tuo on.

 

Eikös tämäkin nyt aika paljon riipu siitä, mitä tekee työkseen? Kun on niitä töitä, joissa saa juosta tukka putkella ja ei tosiaan ehdi sitä kahvitaukoakaan pitää. Ja sitten on niitä töitä, joissa yrität tappaa aikaa netissä surffailemalla.
Omalta kohdalta voin sanoa, että lapsettomana töissä käyminen oli helpompaa kuin kahden alle kolmevuotiaan kanssa kotona oleminen.

 

Noh noh ihmiset. Eiköhän tämä ole melko turhaa väittelyä. Lapset voi olla helpomipia tai vaikeampia, niitä voi olla yksi tai monia, työt voi olla helppoja tai todella kuormittavia ja haastavia, toiset nauttivat kotona olemisesta ja toiset ei jne... eli miljoona muuttujaa ja kaikki ne vaikuttaa siihen, miten kukin kotona olemisen tai työssäkäynnin kokee. Eikös vain voitais hyväksyä, että ollaan erilaisia.

 

Kuinka paljon Suomessa on ulkomaalaisia perheitä joista kukaan ei käy töissä, mutta se on ihan ok että he saavat verorahoilla tuet mutta se ei ole ok jos on perhe jossa äiti on kotiäiti vailla valtion ylimääräisiä tukia. Huvittavia juttuja täällä saa kyllä lukea. Siksi kai tämä paikka vetoaakin, kun täällä saa aina naurahtaa kun ei jaksa toisten tyhmyyttä itkeäkään loputtomiin.

Saahan sitä kotona olla kuka tahansa jos löytää sopivan elättäjän kuka maksaa viulut. Tai perii jonkun amerikantädin. Mutta sitä on turha tulla selittämään että kun Maikki 17v ja Petri 21v tarvitsee äitiä niin kovasti että perhe menee uran edelle. Ymmärrän PIENTEN lasten hoitamisen kotona,mutta mun arvomaailmaan ei mahdu jonkun toisen siivellä eläminen.

Sanokoon kuka mitä tahansa niin ei ne rahat siinä mielessä yhteisiä ole,että tienaajana on pelkästään mies. Voihan se mies tosin antaa vaikka koko palkkansa vaimolle,ei se kellekään kuulu. Ihmettelenpä vaan missä on sen naisen kunnianhimo ja riippumattomuuden tarve. Ei olis pokkaa kertoilla kylillä että mun lapset on koulussa ja mä oon kotona tekemättä mitään,onhan mulla mies joka kantaa rahaa taloon. En myöskään elättäisi yksin miestä jota ei vaan huvita mennä töihin kun kotona munien kaivelu ja ostostv:n tuijottaminen on kivempaa.

 

[QUOTE="vieras";26129782]Saahan sitä kotona olla kuka tahansa jos löytää sopivan elättäjän kuka maksaa viulut. Tai perii jonkun amerikantädin. Mutta sitä on turha tulla selittämään että kun Maikki 17v ja Petri 21v tarvitsee äitiä niin kovasti että perhe menee uran edelle. Ymmärrän PIENTEN lasten hoitamisen kotona,mutta mun arvomaailmaan ei mahdu jonkun toisen siivellä eläminen.

Sanokoon kuka mitä tahansa niin ei ne rahat siinä mielessä yhteisiä ole,että tienaajana on pelkästään mies. Voihan se mies tosin antaa vaikka koko palkkansa vaimolle,ei se kellekään kuulu. Ihmettelenpä vaan missä on sen naisen kunnianhimo ja riippumattomuuden tarve. Ei olis pokkaa kertoilla kylillä että mun lapset on koulussa ja mä oon kotona tekemättä mitään,onhan mulla mies joka kantaa rahaa taloon. En myöskään elättäisi yksin miestä jota ei vaan huvita mennä töihin kun kotona munien kaivelu ja ostostv:n tuijottaminen on kivempaa.[/QUOTE]

Sä saat ajatella ihan niin kuin haluat, ei muut ole vastuussa typeryydestäsi.

Musta ihmiset saa elää niin kuin haluavat, mutta tuollaista toisten valintojen tuomitsemista en kyllä katso hyvällä.

Mitä se sulle kuuluu miten toiset rahansa kuluttaa tai tienaa? Miksi olla kateellinen? Suomessa on varmasti paljon rikkaitakin perheitä ja hienostorouvia, eläköön miten haluavat, mitä se meille muille niinsanotusti kuuluu?

Ja sitten vielä kunnianhimosta. Työpaikka ei ole ainoa paikka jossa sitä voi toteuttaa.